[Kyllä.]

DK: Returns ilman wagglepaskaa.

Kyllä.

Ehkä parempi lämpökartta saataisiin asekuolemista

Mutta kaikista mielenkiintoisin fakta on se, että jos kannat asetta, kuolet todennäköisemmin aseellisissa välikohtauksissa.

Jos yksittäisten sormien seuraaminen joskus onnistuu ihan istualtaan, niin sitten voisin nähdä kamerat hyvänä lisäarvona.

Wii U pelien myynti UK'ssa alle Vita pelien myynnin. Käytännössä kuollutta siis.

http://www.neogaf.com/forum/showpost.php?p=47464393&postcount=1

Hyvin jännää on silti tuo julkaisupäivä. Puolella vuodella yhtäkkiä lisää kehitysaikaa, vaikka Wii U versio oli varmasti jo lähellä valmista.

Veikkaan, että Ubillakin haluavat odottaa Wii U'n saavan lisää käyttäjiä ennenkuin pelejä aletaan puskemaan. Se on tietenkin alustalle todella paska tilanne eikä vala kyllä uskoa tulevaan.

http://www.joystiq.com/2013/02/07/rayman-legends-delayed-to-september-also-coming-to-xbox-360-and/

Eli odotetusti Rayman Legends tulossa myös nykykonsoleille. Vähemmän odotetusti julkaisu on vasta syyskuussa myös Wii U'lle. Mukava potku palleille niille jotka odottivat jo tässä kuussa pelailevansa tätä.

Tuli ennakkotilattua uusin Fire Emblem kun näyttäisi olevan loppuunmyyty jenkeissä kaikkialta. Sama pelata varman päälle.

Niin ja siis pitkästä aikaa joku 3DS peli mitä pelata. Edellinen oli Resident Evil Revelation eikä sekään oikein iskenyt. Tämä on varmasti pommikamaa.

En usko, että mikkisofta ja sony ikinä lähtisivät mitään sitomaan rautaan. Onhan kaikki ollut tässäkin genissä käyttäjätunnuksessa kiinni.

On muuten erittäin hyvä pointti. Nykytrendi jos jatkuu, konsoli voi hyvinkin hajota käytössä. Ja jos hyllyssä useampi peli etkä voi pelata yhtäkään ilman että lähetät anomuskirjettä tms. M$:lle, touhu menee jo naurettavaksi.

Wii U'lla ladattavat pelit on liitetty konsoliin, eli jos hajoaa/myyt, niin menetät kaiken. Ainoastaan soitto nipalle voi pelastaa tilanteen hajoamisen kohdalla.

Eikun peecee vaan ajan tasalle ja kiinni telkkariin. Uuden boxin voi kyllä suoraan skipata jos tuossa on mitään perää

Itsellä nämä asiat on jo pitkään ollut kiinni ihan eri asioista kuin nuorempana, jolloin raha oli se suurin este. Nyt tasapainotellaan ajan ja töiden välillä. Myös se että miten täynnä kämppä on turhaa tavaraa vaikuttaa ostohaluihin. Muuttaessa tekisi mieli heivata pellolle kaikki kama mitä ei ole kuukausiin käyttänyt.

Ei vaikka rahaa olisi Wii U'hun ja jopa kinostusta muutamiin peleihin, en kuitenkaan jaksa investoida siihen kun muillakin laitteilla on pelejä ja kone jäisi varmasti pölyttymään nopeasti. Kassellaan sitten kun käyttiksen lastentaudit on hoidettu ja nipan omat pommipelit on tiputettu.

Eiköhän nuo toistomäärät selviä itse kokeilemalla.

[Luther]

Kaveri suositteli Luther -sarjaa. Kyseessä on perushyvä poliisisarja. Tai oikeastaan helvetin hyvä sellainen, riippuu vain siitä tykkääkö koko genrestä laisinkaan. Päähenkilö on siisti ja ei turhia lässytä. Jaksoja on vähän, joten mitään filleriä on tuskin luvassa. Lyökää mieluummin tämä tulille kuin telkkari jos ei ole tekemistä. Heti ekassa jaksossa oli kiinnostava keissi ja tapahtuman etenevät jouhevasti.

Lutheria näyttelevä Idris Elba vetää roolin hyvin.

Eipä ollut Ni No Kunia koko savonlinnassa myynnissä :b Kunnon perähikiä.

Mistähän tuon sais halvimmalla tilattua?

Jos eroja löytyy päivitysten manuaalisen/automaagisen lataamisen ja asentamisen saralla niin se ratkaisee oman valintani. Ellen sitten osta molempia. Riippuu ihan tuleeko hirveästi kotikonsolipelejä pelattua vielä vuosien päästä. Nyt on se on niin minimissä kuin voi vaan olla, kaiken pelaamisen harrastan DS'llä ja PC'llä. Ei sitä päivitysrumbaa jaksa erkkikään.

En oo warettanu sitten mustanmäen torin piraattikopioiden jälkeen. Siitä on varmaan 15 vuotta :b

Siksi ostetaan platinumia.

Ja Indie-pelejä.

Oikein.

Siksi ostetaan platinumia.

Eka jakso Treme'ä näkyi alkuviikosta ja kyllähän tuo laadukkaalta vaikutti. Wiren tekijöiltä ja onhan tämä kehuja kerännyt ympäri mualimoo.

Sokerille, röökille ja viinalle

Ja ruuan tuhlaus on vain seurausta yhteiskunnan kaupunkilaistumisesta, ei niinkään ruuan halpuudesta. Kun ei olla missään kontaktissa ruuan alkuperän kanssa, se muuttuu pikkuhiljaa vain abstraktiksi hyödykkeeksi, jota on pakko vetää napaan tietyin väliajoin. Sama ilmiö näkyy siinä parasta ennen merkintöjen tuijottelussa. Ei luoteta omaan nenään ja näin on helppo heittää vanhempaa kamaa roskiin.

Kndee dyykata joskus jos on ongelmia ruuan tuhlaamisessa.

Ei ruuassa kukaan täysjärkinen säästä. Siitä huolimatta juuri ruoan hinnan nousu kolahtaa pahiten itselle, kun suurin osa masseista menee safkoihin.

Vähätuloiset ostavat halvinta ruokaa ja jos se joskus tarkoittaa huonolaatuista safkaa, niin kohta ollaan yhtä sairaita kuin jenkeissä tai monissa köyhissä maissa, joissa köyhät ovat rikkaita lihavampia. Ja sen ilmiön hinta on valtava.

Että uliskaa vaan kaikki viisaat kun ruoan hinta nousee.

Tuo pleikkarin ominaisuus mikä nauhoittaa automaagisesti pelitilannetta vartin, on kyllä oikeasti next-gen viboja aiheuttava juttu. Ei mitään pelleilyä vaan puhdasta parempien tehojen mahdollistamaa parhautta.

Perse kai se on kaupasta tuo huomenna juostava melkeen. Suolaa!

Share button on kyllä läppä. Käytännössä PS button jonka nimi on vaihdettu. En näe touchpadissakaan hirveästi potentiaalia.

Kunhan liipasimet vaihdetaan niin kelpaa.

Epille ei voi muuta suositella kuin että jatka sillä tiellä millä olet. Antaa salispedejen kattella sit biitsillä mitä siellä kammarissa saa kaurapuurolla aikaan

Itsekin totun ohjaimeen kuin ohjaimeen. Ainoa mihin ei voi tottua, on paska ristiohjain kuten orkkis psp'ssä ja kaikissa xboxin ohjaimissa. Eipä tuo muuhun kuin 2D pelaamiseen tosin vaikuta.

Cuben ohjain on parhaiten muotoiltu ohjain ikinä. Ja vielä reilulla marginaalilla.

[Jotkut tykkää tästäki työstä]

Paskaduunin määrittelee mielestäni seuraavat aspektit:

- Ei mahdollisuutta kehittyä / kehittää toimintaansa. Lasketaan myös jos kehityksen raja tulee vastaan jo vuoden työnteon jälkeen
- Palkkaus on just ja just elinkelpoinen, jos sitäkään
- Työlläsi ei ole näykvää vaikutusta / turhaa työtä / osut siihen marginaaliin jota yhteiskunta ei osaa arvostaa. Nappiesimerkkinä puhelinmyynti
- Työhön ei sisälly minkäänlaista oikeaa vastuuta. Se, että onnistut saattamaan mainokset oikeisiin laatikoihin tai saamaan voipurnukkaan kannen kiinni, ei lasketa vastuulliseksi
- Jotkut tykkää tästäki työstä, mutta jos työviikko alkaa siitä huolimatta filosofialla: "olisipa jo perjantai" niin huomaat tekeväsi todellista paskaduunia.

Bingo. Eivät kaikki ihmiset mielenlaadultaan edes kestäisi jatkuvaa haasteellisuutta ja muutosta. Vastuu on toinen juttu jota ihmiset yleensäkin pakenevat kaikin voimin :b

Mitä nämä "paskaduunit" mielestänne muuten ovat? Tuntuu olevan vähän venyvä käsite.

Täysin suhteellinen käsite. Työ on paskaduuni jos se tuntuu paskalta. Ei mikään työ lähtökohtaisesti ole paskaa, vaikka tietenkin toisissa on rankempaa fyysisesti ja toisissa henkisesti.

Työporukka on ehkä suurin yksittäinen asia mikä tuohon myös vaikuttaa.

Kaikki on niin paljon näkulmasta kiinni, eli suhteellista. Paperilla oman intohimon ja unelmien tavoittelu on ihailtavaa. Eli että yrittää tehdä sitä mitä haluaa ja missä on hyvä. Sitten käytännössä joku joka tekee sitä niin sanottua "paskaduunia" voi olla hyvinkin vihainen tällaisesta asenteesta, koska jos se paska kelpaa hänelle, niin miksei kaikille muillekin? Miksi joku muu saisi tehdä "helpompaa" työtä ja viihtyä siellä. Palkakkin voi olla kovempi. Ja siinä sitten ilmenee myyttinen raja rehellisen duunarin ja rötösherran välillä.

Itse näen tilanteen molemmista päistä. Moni ei uskalla/jaksa tavoitella unelmia. Moni tyytyy siihen ensimmäiseen vakipaikkaansa ja pelkää, että jos tästä lähtee niin paskemmin käy. Vaikka töissä vituttaa ja arki on paskaa, niin onpahan rahaa millä maksaa kulut ja lotto sekä muutama pitkä kylmä perjantaina. Kyllä minulta näille tyypeille löytyy ymmärrystä, mutta en silti voi olla samaa mieltä kateuden kanssa. Ne jotka uskaltavat muotista poiketa ja edetä elämässään ovat niitä onnellisia. Iso käsi heille.



Omasta puolestani voin kertoa, että jokainen päätös elämässä ja työssä, joka perustui varman päälle pelaamiseen ja muiden mielipiteiden kuunteluun johtivat paskaläjiin. Sitten kun viimein aloin tehdä sitä mitä itse halusin ja harjoittaa sitä ammattitaitoa mistä tykkään, alkoi elämä vasta oikeasti maistumaan. Tällä tiellä aion hautaan jatkaa.

Hömppää se on genrensä tietäville. Mutta tosiaan milloin saatiin edellinen värikäs hömppärope kotikonsoleille? Blue Dragon?

Ostoon menee ihan varmasti.