Kulttuuriahan se on. Miehet nyt eivät vaan saa niin paljon vittuilua siitä, että kämpän sisustus on luokkaa 60-tuuman taulutelkkari, roskasäkit verhoina ja Star Wars juliste seinällä.

Tunnen myös samanlaisen pariskunnan mitä Gba tuossa mainitsi, mutta niitä on yksi sadasta ja olen vieläpä ylemmän keskiluokan kuplassani, eli pahimmat läävät ovat varmasti minulta piilossa.

Itsellä oli kyllä minimalistinen joulu. Ei stressiä, ei lahjoja, ei kiirettä. Pahaa teki välillä katsoa vierestä, kun jotkut kaverit ja kollegat kävivät viikkoja kierroksilla.

Suurin osa tapaamistani sinkkumiehistä on minimalisteja ihan muista syistä, kuin aatteellisista. Toki se luontainen elämäntapa voi muovautua pikkuhiljaa ihan aidoksi minimalismiksi, mutta todelliseen testiin se laitetaan vasta, kun lyödään hynttyyt jonkun kanssa yhteen.

Ehkä meidän sukupolvessamme on myös jotain, mikä vaikuttaa hamstraamisen määrään. Oma lapsuudenkotini oli täynnä kaikkea rojua, joten itselle aiheutui ahdistusta kaikesta ylimääräisestä tavarasta. Luen itseni kuitenkin tuohon "sinkkumies" kategoriaan, sillä ennen yhteenmuuttoa ensimmäisen pitkän parisuhteen aikana en vain yksinkertaisesti osannut ajatella sisustamista, ruoanlaittoa tai mitään muutakaan aktiviteettia, missä tarvittaisiin erilaista tavaraa.

Lukeminen on nopein tie sivistykseen. Tietenkin sillä lisäyksellä, että lukee monipuolisesti.

2018 tuli luettua ja kuunneltua noin 40 kirjaa. Parhaat kirjat itselleni olivat:

Thinking Fast and Slow - Daniel Kahneman. Pitkä ja puiseva, mutta äärimmäisen kiehtova kirja ajattelumme vinoutumista ja rajoitteista. Tunteet, ego ja pelot määrittävät elämämme suunnan ja rajat, mutta muunmuassa tämän kirjan tieteellisillä havainnoilla voi alkaa selkeyttämään omaakin päätään.

Sapiens - Yuval Noah Harari. Tätä kirjaa suositellaan joka tuutista, eikä turhaan. Ihmisen ja länsimaisen kulttuurin historia selitetty auki selkeästi ja viihdyttävästi. Toisin kuin ylempi kirja, Sapiens etenee kuin jännitysromaani. Hararia voi ahmia vaikka koko päivän ja tämän kirjan jälkeen luin suoraan kaksi muutakin tyypin kirjaa, jotka olivat aivan yhtä kutkuttavia. Kirjan rinnastukset ja historialliset havainnot aiheuttavat varmasti itsepäisemmissä lukijoissa ahdistusta, mutta itselleni tuli kirjan loppua myöten runsaasti lisää mielenrauhaa ja tyyneyttä.

Eleanorille kuuluu hyvää - Gail Honeyman. Suurin osa vuoden kirjoista oli tieteellistä/historiallista tai sitä kammottua self-helppiä. Fiktiosta eniten jäi mieleen tarina Eleanorista, jonka äiti on psykopaatti ja joka opettelee elämään normaalia elämää laitoshoidon jälkeen. Itselleni vuoden paras kirja ja pitkästä aikaaa tuli kirjan loputtua surullinen olo ja ikävä tarinan hahmoja.

1. Monster Hunter World

Melkeinpä täydellinen peli. Harmi, että end-game oli vähän köyhää julkaisun aikoihin, joten pelitunnit jäivät noin sataan. G-rankin kohdalla hyppään varmasti takaisin pulkkaan.

2. Magic Arena.

Magic the gatheringin (maailman paras keräilykorttipeli) uusi digitaalinen tuleminen. Tämähän oli suorastaan unelmieni täyttymys, jota varjostaa ainoastaan suppea korttivalikoima, sillä vain standard formaatti on tuettu. Se on tietenkin ymmärrettävää, sillä modernin mukaan tuominen tarkoittaisi, että peliin pitäisi tuottaa kuudenkymmenen MTG expansionin sisältö ja se on mahdoton urakka.

3. God of War

Ei ihan hypen veroinen peli lähinnä exp-systeemin ja vähäisten bossien ansiosta, mutta silti kokonaisuutena hieno kokemus. Tarina ei ärsyttänyt liikaa, taistelusysteemi oli tarpeeksi syvällinen viihdyttämään loppuun asti ja kenttäsuunnittelu epätavallisen hyvää länsimaiseksi AAA-peliksi.

Itsellä se on ainakin ladattuna ja en muistaakseni ole mitään maksanut.

Kyllä äärinationalistit ja uusnatsit pitää tietenkin tuomita ja toimittaa terapiaan/laitoshoitoon/vankilaan, mihin ikinä nyt jokainen tapaus parhaiten sopiikaan.

Jokainen kansalainen ja politiikko ajavat omia asioitaan. Persut eivät voi tuomita keski-ikäisiä syrjäytyneitä isänmaanystäviä liian voimakkaasti, koska pelkäävät kannattajiensa reaktiota. Täysin sama ilmiö vihervasemmiston ja maahanmuuttajien rikollisuuden kommentoinnissa. Tämän päivän ikävä ilmiö on digitaalinen kuplautuminen. Voit mennä omaan some-kuplaasi keskustelemaan ja lukemaan "uutisia", joissa ei mainita halaistua sanaa sinun maailmankuvaasi häiritseviä asioita. Tämä ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö, sillä kyllä propagandalehdet ja juoruringit ovat olleet olemassa kauan ennen Suomen valtiota.

Lauta on hyvä esimerkki terveemmästä kuplasta. Alunperin ihmiset ovat täällä puhumassa peleistä, joten poliittinen suuntautuminen ei ole vaikuttanut siihen, ketä tänne on kerääntynyt juttelemaan. Se näkyy näissä treadeissa, joissa on oikeasti erilaisia mielipiteitä.

Gba on oikeassa siitä, miten marginaalisten ääriryhmien kanssa pitää toimia. Harmi, että se on monissa yhteiskunnissa unohtunut terrorismin osalta. Terrorismi on hävinneiden strategia ja sen ainoat merkittävät vaikutukset riippuvat yhteiskunnan paniikkireaktioista. Muutetaanko pelon lietsomien äänestäjien houkuttelun vuoksi lakeja, joilla koko yhteiskunta toimii tehottomammin ja kansalaisten oikeuksia polkien? Terrorismille voi hävitä yhdellä tapaa: antamalla terroristijärjestöille huomiota ja vähentämällä vapaan yhteiskunnan vapauksia.

Sama juttu näiden natsilippujen kanssa. Liput talteen, ukot takaboksiin ja ei mitään paniikkia lööppeihin. Tavallisten kansalaisten oikeuksia ei pidä alkaa tarkastelemaan muutaman elämänkoululaisen takia.

Ei kai sillä party-peleissä ole mitään väliä 

Okei nyt lopetan trollauksen (vai oliko se trollausta), pelattiin eilen smashia toimistolla ja olihan se ihan hauskaa. Nintendo voisi kyllä vetää menut siitä kamalasta Gran Turismo-tyylisestä miljoonan eri nappulan helvetistä Switchimäisempään suuntaan. Kesti aina minuuttitolkulla löytää googlen avulla joku perus ominaisuus sieltä. Samalla kuitenkin muistin nopeasti, että ei tämä sarja ole minulle suunnattu. Kaikki se älytön työ millä hienot graffat ja mahtava musiikki on luotu menee itsellä ihan hukkaan kaoottisen pelaamisen takia. Smash on klassinen "haluaisin tykätä" pelisarja, joka jää kuitenkin aina hyllyyn pölyttymään.

2018 paska online Nintendon peleissä ei ole yllätys vaan oletus.

En usko, että on yhtään järkevää suomalaista, jota nuo raiskausuutiset eivät järkyttäisi (itse asun Oulussa ja ei tuosta kukaan ole ollut vaiti).

Mutta se ei liity mitenkään noihin natsilippuihin. Moni on vuosia yrittänyt maalata noista maiharisekopäistä jotain suoraselkäisiä isänmaanpuolustajia, joita valtamedia vain tahallaan väärin ymmärtää. Natseja ne on. Miettisin nyt todella tarkkaan miten tuohon porukkaan suhtautuu ja pystyykö omia aatteita tarkastelemaan kriittisesti.

Wii U:n Smashia ei tullut pelattua, kun puuttuu kaverit jotka jaksaisivat lokaalisti pelata. Online-palvelut ovat varmasti Ultimatessakin samaa lagista skeidaa kuin aina ennenkin.

Nintendo 

Vasemmistovaltamedia maalailee taas isänmaanystävistä natseja.

True fanithan ostaa ensin ne classic konsolit ja sit maksaa vielä Nipalle kuukausimaksua lopuista jämäpeleistä.

Yllättikö tämä ketään Wii:n, 3DS:n ja Wii U:n jälkeen? Sama homma luvassa sitten Switch U:n kanssa.

Ei mitään hajua mitä kaverisi puhuu. Pelien aikana voit ihan normaalisti vaihtaa eri kuvamoodien (HDR mukaanlukien) välillä.

Oliko xboxilla joku pakotettu black crush joskus? EDIT: Joo Xbox One (ja X) crushaa mustat jos asetuksissa on Full RGB päällä. Limitedillä ilmeisesti kaikki on normaalia.

Cross-gen pelejä korkeintaan. Muutenkin ne ekan aallon PS5 pelit tulee varmana olemaan vain parempia versioita PS4 peleistä ja niinhän se on järkevintä tehdä.

Tuon voi laittaa pois/päälle valikosta, muistaakseni. Samoin sen "pixel-shift" ominaisuuden missä ruutu liikahtaa aika ajoin yhden pikselin verran vähentäen ghostingin mahdollisuutta.

Hyviä pointteja. Itse en ole tottunut käyttämään storea vielä selaimella, mutta ehkä tuon vielä oppisi. Ja taitaa se oma turbiini olla niitä ensimmäisiä.

Muuta hyvä mies pohjoisempaan!

Varmaan tulee nostalgiapärinöissä ostettua ja sitten Nintendon online-ominaisuuksia kokeillessa laitettua hyllynkoristeeksi.

Prolla lagittaa menut ja kauppa. Ilmeisesti sama vika on boxillakin?

Pro on myös äänekkäin konsoli minkä olen omistanut, kotiteatterin jylyn läpi kannattaa totutella kuuntelemaan sellaista pölynimurin ujellusta.

Ei OLEDin jälkeen ole paluuta muihin paneeleihin. Huonona puolena leffateatterit ja kaverien telkut näyttävät aika rupuiselta. En ole muita OLED-telkkuja käyttänyt kuin omaa LG'tä ja se on toiminut aika hyvin. Käyttis on tarpeeksi nopea ja Netflix appi 100x nopeampi kuin PS4:sen vastaava. HBO'n appia ei valitettavasti löydy.

Sivunoottina, PS Prota ei voi suositella kenellekään.

E-sports ei nintendoa kiinnosta.

Devaajille pitäis keksiä aika hienot langattomat systeemit jos apple meinais saada softaa iphoneihin, joissa ei olisi mitään portteja.

Alku on ollut ainakin taattua modenia huttua. Keskinkertaista tarinaa ja hitaiden animaatioiden ryydittämää pakollista kävelyä ja yksinkertaista suojan takaa räiskimistä. Toivottavasti peli paranee kun avoin maailma aukeaa.

Siis luulin, että se palvelu olisi semmoinen, missä voisi pelata joka kuukausi jotain ennalta valittuja pelejä randomien kanssa netissä ja leaderboardeilla? Ilmeisesti tuo suunnitelma on joskus kuopattu ja tilalle lyöty läjä nes-pelejä ja... noh totuttuun Nintendo-tyyliin runsaasti ei mitään.

Porttauksia... porttauksia kaikkialla! Ja smash, joka ei siis ole mitenkään yhteyksissä Wii U:n smashiin