Porhot kyykkyyn. Ne DSi eksklusiiviset pelit käyttää kuitenkin kameroita hyödykseen, joten niitä pitää vältellä kuin ruttoa. Lisävempeleet ei toimi myöskään ja Pokemonia on helpompi pelata Litellä.

Lite myös kestää kauemmin peipe!

No eipä sillä suurta väliä jos riitti järjestetään kerran/pari vuodessa.

Nyt meni kyllä Madventuures yli ensimmäistä kertaa. Jokseenkin käsittämätöntä että lapsen kasvojen viiltelyyn heitetään vain "ketäs me ollaan tuomitsemaan" ja olankohautus päälle. Kyllähän siellä pojilla terve järki ja perusinhimilliset tunteet asiaa kohtaan kumpusivat, mutta oli pakko vetää vielä roolia ja hyväksyä noinkin sairas operaatio. Vähän petyin tähän.

No mitä siinä olisi voinut kukaan vierailija tehdä? Tunnahan sanoi, että pahaa tekee. 

Kulttuuriin ja uskontoon vetoaminen ei ole oikeasti näissä asioissa mikään peruste.

Ruukaan, että tässä kohti menet metsään ja pahasti. Kulttuurilla perustellaan nimittäin 99% siitä mitä me ihmiset teemme.

Joo oma keräily kuoli tänään kun viimeinen raja ylitettiin ja möin nuo PS1 Final Fantasyt menemään. Ihan hyvään hintaan, mutta kirpaisi silti. Noista on vähintään yksi aina vuosittain läpi pelattu ja ovathan ne aikansa yksiä kovimpia pelejä. No seiska on PSN:ssä ja toivottavasti kasi ja ysi seuraavat perässä. Ja kunnon versioina, eikä minään PAL-rampoina.

Nyyh.

Blääh vaan parisataa. Viime vuonna tuli sentään 500 euroa.

Jep tuskin kukaan suomalainen tuota "hyväksyy", mutta olen samaa mieltä, ettei siihen pitäisi ulkopuolisten mennä sorkkimaan. Tässä nimenomaisessa tapauksessa.

Miksei poikien ympärileikkaus kuuluu samaan kastiin?

Ja tuo kasvojen koristelu on minusta vähän harmaata aluetta. Ikivanha perinne ja samantyyppistä matskua löytyy monesta muustakin paikasta. Kuten sitä hampaiden teroitusta ja pään litistämistä ja kaulojen pidennystä. Tradition traumaattisia vaikutuksia on myös vaikea arvioida, sillä näin tehdään kaikille heimon jäsenille. Ilman ihotaidetta ei lapsi pystyisi yhteisössä elämään.

Aika iljettävä Madventures jakso. Hyvällä tapaa.

Huomasi kyllä ruudun tällä puolella kuinka ironia taas pelaa. Tyttöystäväni ei Madventuresia ole katsonut. Nyt sain sen vihdoin ruudun ääreen eilen, ja olen aika varma että erityisen eläinrakkaana ihmisenä ei varmasti toiste katso. Että sattukin sopivasti...

Haha mulla ihan sama juttu, mutta se kissa oli pahin kun on kissarakas ihminen. Epic fail.

Minusta se kurkun repiminen oli aika siistiä. Enpä itse uskaltaisi. Ja noita kanoja tapetaan ihan samalla tapaa myös täällä kotosuomessa. Mutta se lasten naamojen viiltely oli minusta pahinta. Teki tosi pahaa katsoa.

Aika iljettävä Madventures jakso. Hyvällä tapaa.

Tosin se jeesustelu vie kämmentä kasvoille.

Tää on siistii lantinheittoo!

Ei kannata klikata.

Paskasta ei kannata valittaa kun "olihan se ennenkin paskaa"?

Mutta joo eihän tuossa teknisesti mitään vikaa ole.

Yhyy yhyy, joudun opiskelemaan ruotsia, voi voi voi.

Tilalle kieli josta olisi hyötyä ja jota olisi mielenkiintoista opiskella. Tack!

Kakskybää. Just luin koko nivaskan ja osa on odotetusti paskaa ja osa repeilytti ihan kympillä. Yhdellä jätkällä on peräti neljä sarjista siellä ja sen jutut on niin sekoja, että niille nauraa aina.

Jokaiselle lautalaiselle, joka tuon viittii ostaa heitän mukaan jotain omaa originaali taidetta 

Siistii, meidän koulun kevätjulkaisu tuli uunista ja se on komea. Jos ihmisiä kiinnostaa suomalainen sarjakuva niin multa noita voipi ostaa. Taso vaihtelee tietenkin kun tekijöitä on paljon, mutta julkaisu on ammattimainen laadultaan ja väreissä. Oma panokseni on tietenkin maailmanluokan tasoa ja siitä se sitten huononee aina eri tekijöiden skillien mukaan.

Skannailen jotain previkkaa tänne.

(no eihän tämä nyt ketään kiinnosta kun samalla rahalla saa jonkun VARTIJAT! graafisen novellin amirite?)

Eikun on tämä hieno tapa tsekata tulevien suuruuksien (en laske leikkiä) ensimmäisiä julkaistuja juttuja. Ja antologian teema on siis "juttu", eli ihmisiltä kuultuja tarinoita. Härskeyttä, huumoria ja mangapaskaa löytyy.

Kuka pelle nyt töihin haluaisi? Minä ainakin opiskelen niin kauan kuin mulle opintotukea maksetaan. Ehkä pitempäänkin.

En minä mielenterveyttäni rahaan vaihda ennenkuin on ihan pakko.

En osaa puhua lainkaan ruotsia. Seiska komeilee peruskoulun pääkkärissä ja amiksessa sain siitä ykkösen. Helppo kieli tosiaan, mutta kun sitä ei tarvitse yhtään mihinkään.

Pakkoruotsi helevettiin ja äkkiä.

Miks Viivistä & Wagnerista ei muuten saa tykätä?

Se ei ole hirveen hyvä. Varsinkin nykyään kun kuollutta kaakkia on jo vuosia potkittu. Mutta se täyttää omaa tehtäväänsä ja kuuluu siihen "helppoon strippikuntaan" mistä monet pitävät. Eli stripin vitsi on heti tajuttavissa, eikä sitä tarvitse sen kummemmin miettiä.

Tykätkää jostakin paremmasta?

Mutta joo, ehkä kommentteihin tulee tartuttua liian kärkkäästi, vaikkei siihen olisi oikeasti edes mitään syytä. Poislukien zoukan vittupaskamaailmanpaskinta-provot.

Sori, mutta ne kansiot on edelleen vittumaailmanpaskintapaskaa ja taittaminen maceilla edelleen ankeampaa hommaa kuin PC:llä. Palataan asiaan kun olet tehnyt töitä macilla.

Joo eipä tuo Final Fantasy XIII herätä oikeastaan tunteita mihinkään suuntaan. Mikä on melko säälittävää. Jotenkin se koko sillisalaattimainen tyyli ja päähahmon teräsmies liitely vievät kaiken uskottavuuden peliltä. Tai no en tiedä voiko uskottavuudesta tässä puhua, vaan pikemmin siitä tunteesta, että asioilla olisi seurauksia. Afropäinen "musta mies kuolee ensimmäisenä" tyyppikin vaikuttaa täysin irralliselta. Nykyisen tyylin mukaan myös päähahmolla on kaksi ilmettä... viileä ja viileämpi.

Taistelusta en keksi muuta valittamisen aihetta kuin munattomat efektit ja kuolinanimaatiot suoraan 90-luvulta. Musiikki kuulostaa Star Wars sovituksilta. Kai ne graffat on ihan hienoa, mutta mitä väliä jos tyyli kusee.

Eiköhän tästä sen kolmekymppiä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa maksa kun onhan siinä hienoja välidemoja.



Anoopin viteoo:

http://www.andriasang.com/e/blogs/anoop/2009/04/15/ffxiii_demo_videos_and_screens/

Jossain näin melko pitkänkin listan peleistä missä Nomura on tehnyt muutakin kuin kynää heiluttanut. Mutta ei se mies yksinään genreä ole pilannut. Tarkoitin lähinnä sitä, miten se silmäkarkki ja pelaajan ohjailu tuntuu nykyään menevän sen seikkailun ohi näissä peleissä. Ja kyllä Squaren peleissä on nykyäänkin kerättävää, mutta kaikki on liian helppoa. Missä ovat oikeasti sellaiset salarit, että niitä ei ilman kokeilua löydä? FFVII:n kolmas Ribbon anyone? Ja puzzleista on vähän turha puhua FF:ien kohdalla, mutta kyllä minä jumitin VI:ssä vielä joihinkin luoliin (varsinkin siihen missä party piti jakaa). Nykyään muut pelihahmot kertovat aina suoraan mitä missäkin pitää tehdä...

Tuli tässä muuten mieleen, että jos nämä FF-remaket olisikin tehty psp:lle niin kuvitelkaa miltä ne näyttäisivät (kts Dissidia) 

(joo oli pakko dissata Nomuran tyyliä, ei siitä muuten voi kirjoittaa)

Ja se kansioiden hidas aukominen tuskin millään "räätälöinnillä" nopeutuu.

Ei ainakaan niissä mäceissä oo ollu tuollasta ongelmaa, jotka on sattunut mun tielle. Ovat itseasiassa pyörineet paljon nopeammin kaikin puolin kuin puuseet.

Omat kokemukseni painottuvat raskaiden kuvien kanssa värkkäämiseen. Tiedä sitten mistä johtuu. Sama ongelma tällä powermacilla ja uudella imacilla.

Sori, en harrasta blogeja, jotka eivät ketään kiinnosta tai joita kukaan ei lue.

Joten puristat kamaa tänne *clap clap*


Blindside: Mulla ei ole "kotona" konetta lainkaan joten kokemukset maceista ovat melko neutraalit kun koululla pitää käyttää melkeinpä vuorotellen mäkkejä ja puuceita. Ja jos viestini lukee niin puhun macin oletusasetuksista. Jotka on idiooteille muotoiltu. Ja se kansioiden hidas aukominen tuskin millään "räätälöinnillä" nopeutuu.

Niin ainoa suuri paha näissä uudemmissa versioissa on taistelujen hiiiiiiiitaaaaauuuuuss.

zoukan juttuihin nyt en jaksa edes puuttua, ilmeisesti et ole saanut tytöltäsi tuheroa ja kirjoitat taas angstipäissäsi.

Säästä nuo jutut livejournaliin.

EDIT: Niin ja ette tietenkään jaksa puuttua. Muutenhan sitä pitäisi maceista myöntää yhtä sun toista.

Toistakaa perässä.

Macit on paskoja.

Nyt puhut puppua.

Niin puhuinkin. Macit ovat nimittäin paskaakin epämiellyttävämpiä asioita. Täysin perus kuvankäsittely, taitto ja piirtäminen ovat naurettavan työn ja tuskan takana näillä hirvityksillä. Oletussäädöt on brandia mukailten tehty idiooteille. Ensimmäisellä graafisen suunnittelun oppitunnilla opitut asiat ja komennot on piilotettu jonnekin hevonvittuun ja jos macceja ei ole paljon käyttänyt, on kiva alkaa etsimään, että mistä vitusta ne saa pysyvästi näkyviin. Sehän on katsos tärkeintä, että toimintopalkit näyttävät siisteiltä ja näppäriltä...

Toinen asia on maccien ihana tapa ladata kansioiden näkymiä vähintään 10x kauemmin kuin PC:iden. Eikä karkkien vähennys auta asiaa. Ihan kuin tiedostokoko kansiossa määritteleisi maceissa sen miten kauan kansion näkymää saa odotella... tervetuloa kivikaudelle.

Ja käytössä kahdeksalla prosessorilla varustettu powermac.

Missä Total Annihilation DS?

Entä Starcraft DS 

Aika monelta lukijalta varmaan meni ohi tuokin.

Wizardsin Pokemon-kortit oli mahtavia. Muuten olisi varmaan vieläkin kokoelma tallessa, mutta skene kuoli kotiseudulla.

Jaa siks musta tuli niin sekopäinen.

Mitä vittua ei Pokemon aihetta pelaajalaudalla? No korjataan.

Tänne siis muistelot ehkä kovimmasta JRPG-sarjasta koskaan. Tai no omaksi genreksihän taskumonsterit sitten muodostuivat, mutta ei takerruta siihen. Kukapa ei olisi näitä munpäitä joskus kerännyt tai töllöstä katsonut (tiedän montakin). Pelien kantavin voima minun nähdäkseni on se, että kun vastaan tulee hienoja öllejä joka puskassa niin pelaajalla on mahdollisuus ne ottaa myös kiinni. Mikä valinnanvara ja loputtomien yhdistelmien kokeilu siitä alkaakaan! Ei pidä aliarvioida sitä tunnetta kun joku sadoista hirviöistä näyttää hyvältä ja sopii eri pelaajien mentaliteettiin. Emot ottaa toki kiinni kaikenlaisia pimeitä ja rumia örmöjä ja tytöt söpöjä perhosia tai jotain läskejä snorkkuja. Tämä oli ainakin minulle tärkeä osa pelikokemusta. Juhlijoiden tyylin piti sopia yhteen. Tätä avitti vielä ensimmäisissä peleissä se, että taide oli hienoa ja hirviöt vakuuttavia. Tänä päivänä siitä taiasta ei ole hajuakaan, mutta ei siitä kehittäjiä voida kokonaan syyttää enää monen sadan erilaisen ötön jälkeen.

Se toinen tärkeä aspekti tässä jo valmiiksi loistavassa kaavassa oli moninpeli. Eipä siitä tarvitse enempää turinoida, sillä mikä olisi mahtavampaa kuin päästä pieksämään elävä vastustaja omilla hienoilla satoja tunteja elämääsi imeneillä mussukoilla. Seksi? Vuoristokiipeily??? No ehkä, mutta lähelle päästiin.




Nostalgia huurujen jälkeen voittekin sitten tärisevin käsin vastata tähän. Kiinnostaako ketään vielä vetää yksi rundi? Vielä yksi seikkailu ennen harmautta ja hautaa. Rintamerkkien keräys, puskissa kyyristely, sen harvinaisen kusipään etsintä... eliitti-nelikon perseiden omistaminen?! Ja sitten se viimeinen shodown kun lautalaiset kohtaavat keskenään!

Pokemon Platinum näyttäisi olevan aika halpa ja uusin osa. Mitä sanotte pellet?

Golden Sun. Kaikki miinukset unohtuu kun löytyy JRPG, jossa on sekä oikeita salareita, että oikeita puzzleja.

Vitun Nomura. Kuole hiilillä.