Bioshock - Alussa kaikki toimii hard tasolla hyvin. Panoksia on vähän, litkuja on vähän ja jokainen splicer on kiva teilata yrittäen säästää mahdollisimman paljon panoksia ja litkuja. Sitten kun tietty kynnys ylittyy ja saat käytännössä ostettua itsellesi kaiken minkä tarvitset, loppuu innostus kuin seinään ja peli muuttuu perus rälläämiseksi, sillä viholliset on taloudellisempaa hoidella kranaateilla kuin kikkailemalla. Iso-Isätkin kaatuvat ilman mitään ongelmia pikku huorailuilla.
PS3-versio on aika ruma ja pelin hypetetty visuaalinen tyyli kusee monissa paikoissa samojen elementtien kierrätykseen ja yleiseen sekavuuteen. Taas yksi mitali "FPS:t on paskin genre ikinä" teorian rinnuksiin. Huoh...
Mirrors Edge - En ole ihan vielä tarinatilaa läpäissyt, mutta onhan se paska. Saa nähdä jaksanko laittaa aikaa raceen.
Advance Wars on ryöstänyt ihan törkeästi vapaa-aikaani ja harkitsen vakavasti edellisen osankin hommaamista. Tässä uusimmassa tuo tyyli on vähän laimeaa ja sci-fi härpäkkeiden puuttuminen harmittaa. Nerokkain konseptin ja alustan yhdistys sitten Popemonin. Vaikka helppo peli loppujen lopuksi olikin. Vitun sukellusveneet
