Half Life kakkosta taas aloittelin kun en ole koskaan pelannut sitä alusta loppuun. Ja täytyy sanoa, että onpa vanhentunut pahasti

Alku oli kivaa, mutta jokainen chapteri tuntuu aivan liian pitkitetyltä. Pako combinen kynsistä, propelliveneellä ajelu ja nyt Ravenholm... näistä kaikista olisi saanut helposti puolet pois, silti menettämättä oikeastaan mitään. Ehkä olen liian hemmoteltu RE4:sen IMO täydellisestä jaksotuksesta, mutta haukotus meinaa karata kun Halffikseen aina tarttuu. Asiaa ei myöskään auta se, että eihän tässä pelissä voi kuolla normalilla ellei jää jonkun oven väliin... viholliset saa vaikka sorkkaraudalla hakattua jos siltä tuntuu.
Minusta pelille on käynyt vain luonnollinen kuolema kun havocin ensi-ihastus on hävinnyt. HL2 luottaa liikaa tekniikkaan siinä missä eka HL viihdyttää vieläkin hyvällä kenttäsuunnittelullaan.
Niin ja FPS:t on paskin genre ikinä, eli plussa pisteitä pitää jakaa jokaiselle pelille jota yli tunnin jaksaa pelata.