Hankala mennä sanomaan jotain keskiarvoa pelaajien kipukynnyksiin, mutta kuten jo mainitsin Galaxy on tehty tähän päivään. Ja tänä päivänä pelaajat ovat kärsimättömämpiä kuin koskaan. Jos peli alkaa jurppimaan vähänkin pidempään, niin se lähtee vaihtoon. Tätähän monet kehittäjätkin ovat valitelleet, että prosentuaalisesti yllättävän moni pelaaja ei läpäise pelejään vaan pelaa niistä niin sanotut "mehut" pois ja vaihtaa uuteen. Siinä mielessä Galaxy on hiottu loppuun asti, että kyllästymistä ei tule.
Mutta se niistä pullapojista kyllä Galaxy on aktiivisesti pelaavalle henkilölle liian helppo. Ei siitä pääse mihinkään. Onneksi kaikki muu onkin niin hyvin reilassa, ettei se pääse kyrpimään. Ja edelleen, mieluummin otan tällä kertaa pelin, jonka jaksaa pelata läpi, kuin pelin joka alkaa haukotuttamaan jo puolivälissä (Sunshine).
Lainaus
DKC on haastava peli, etenkin loppupuolella. Uskokaa tai älkää, serkkuni vain NAUTTI pelin tarjoamasta haasteesta.
No ei DKC mikään vaikea peli ole, kuin vasta viimeisessä maailmassa. Ukkojakin jaellaan Mario 3 tyyliin 99 ennen viimeistä koitosta.
Tsiisus. Huomaa että Konsolifinin väki alkaa eksyä tännekkin.
Let 'em pour.
Eipähän ole täällä mode lapsenvahteja jos vaikka vahingossa nolaa itsensä
Indeed. On se kivaa saada jotain vaihtelua tähän "Upealta se näyttää liikkeessä! Ei mitään voicechattia tarvita"-asenteeseen.
En tiennytkään, että Wihasi olisi noin syvää? En vain voi ymmärtää grafiikoista valittamista, jos kone ei teknisesti pysty parempaan? Pelien lopulliseen laatuunhan sillä ei taasen ole mitään merkitystä.
Mutta liekkö aika siirtyä siihen toiseen triidiin?
Resident iivil vetelee viimeisiään ja olen aidosti yllättynyt kuinka tiivis tarina pelissä oikeasti olikaan. On tämä kevyesti paras Resident Evil ja pelatessa on todella hyvät seikkailuvibat. Ei tässä se räime ole pääosassa vaan kakkulapiolla leikattavan tiivis tunnelma ja kiehtovat puzzlet. Kartano on kenttäsuunnittelun aatelia ja eteneminen on kyllä tehty niin jouhevaksi kuin mahdollista.
Pelin laatu jokaisella osa-alueella kyllä ylitti kaikki odotukseni. Antaa vaan remakejen tulla vielä Wiillekin, jos se tarkoittaa uusia pelaajia ja lisämyyntejä tälle mestariteokselle.
Joo onhan tämä aivan tajuttoman hauska peli. Ensimmäisen kerran kun Mario lähti luistelemaan niin ei voinut kuin kumarrella Nipan suuntaan. Orkesteroituja biisejä on onneksi käytetty maltillisesti ja ne säväyttävät aina. Varsinkin aina Galaxin viimeisessä kentässä se SM64-Bowser-remix (?) saa kylmät väreet esiin.
Täydellisyyttä nakertaa toive vapaasti tutkittavasta maailmasta ja Bowser taistelun kierrätys (vaikkakin valehtelematta nautin siitäkin enemmän kuin sallitusti). Onneksi pari viimeisintä tähteä ovat vaatineet huomattavasti pidempää reissua kuin alkupään pari minuuttia kestävät rupeamat.
Sitä vaan toivoo, että Nipa antaisi pelimoottorin, jollekin ansioituneelle tekijätiimille käyttöön. Tästä saisi nimittäin jonkun niin kovan GoW kloonin aikaan, että Kratoskin kiihottuisi! Se kummitusmaailman kivivastus muistutti muutenkin ihan GoWII:sen samaista örkkiä. Paitsi, että Marion versio oli paljon hienompi ja mukavampi mättää.
Nipa aloita uusi suuren budjetin pelisarja God of War ja Devil May Cry tyyliin PLZ!
Rambo oli kyllä oikeanlainen leffa. Vieressä istunut muija, ei varmaan nähnyt puoliakaan leffasta kun oli kokoajan käden silmien edessä. Nyyh.
Biorexin äijät myös osaavat säätää äänet leffan mukaan. Välillä meinas tukka lähteä päästä räjähdyksien kohdalla ja niin edespäin. Itse leffa tuntui todella lyhyeltä. Olin myös spoilannut itseäni vähän liikaa kaikenmaailman gifeillä ja trailereilla, mikä on aina kuolemansynti. Loppujenlopuksi olisin halunnut nähdä enemmän Rambo vs the world matskua. Ja enemmän nuolia.
No väkevä leffa jokatapuksessa ja tekee vain hyvää pullamössöbourne kansalle. Tosin toi esille todella häiritseviä piirteitä eräistä teatterin takarivin ajattelijoista, kun kuulin naurua aikana. Suljettuun koppiin vaan.
Eijei pojilla ei ole tuo gifien postaus kyllä hallussa. Jättäkää niille jotka osaavat.
Azulla on ihan oikea pointti siinä, että Galaxy on helppo. Tosin muistakaa nyt, että tämän keskustelun osallistujat ovat melkeinpä kaikki peliveteraaneja, joille ei peli varmasti tuota ongelmia. Edustamme loppujenlopuksi kuitenkin öbaut 1-2% pelaajista (HC-miehet) ja vähän casuaaleimmille pelaajille Galaxyssa riittää haastetta (on nähty).
Minusta on vain turha itkeä liian helposta vaikeustasosta, jos se ei kuitenkaan erikoisesti ala vituttamaan. Azu sinähän olet kerännyt kaikki 120 tähteä? Eikö tämä jo todista, että peli teki jotain perustavanlaatuista melko täydellisesti? Jos peli olisi ollut supertylsä ja "liian" helppo niin motivaation puute tulisi nopeasti vastaan. Galaxyn suurimmat meriitit ovat minulle tähän mennessä (40 tähtee) olleet napakka pelattavuus, upea kenttädesign ja mieletön vaihtelevuus. Sekuntiakaan en ole vielä haukotellut. Audiovisuaalisuus on myös omaa luokkaansa (ketä kiinnostaa vanhojen biisien remixaus, vaikka ne hyviä olisivatkin). Ekassa Bowser taistossa oli kyllä sellainen epic-to-the-max fiilis, että pomppasin melkein tuolilta ylös pelaamaan. GoW meet's Mario.
Niin palataan siis pointtiin, eli ei minusta Marion ja varsinkaan koneen ensimmäisen Marion tarvitse olla uusi Lost Levels. Olisihan se jeesusta, jos vaikustaso olisi kutkuttava Mario-mestareillekin, mutta niitä pätemispelejä löytyy ihan tarpeeksi muutenkin. Ja peli olisi raastavaa kamaa sitten niille taviksille. Kyllä Nintendo tietää mikä pelaajien pelitaitojen keskiarvo nykyään on. Suurimmat sarjat kuten Zelda, Mario ja Metroid on selvästi taivutettu siihen suuntaan. Tasapaino on silti minun mielestäni loistava ja kaikki kyseisten sarjojen uusimmat osat, ovat viihdyttäneet mainiosti. Sitäpaitsi Zeldoissa on aina ollut helpot pomot. (no kakosessa niistä oli jopa haastetta)
Olisinko halunnut korkeamman vaikeustason? Totta munassa. Mutta en todellakaan itke asiasta, kun se ei selvästikään haittaa pelikokemusta oleellisesti. Galaxyn jälkeinen No More Heroes kyllä tulee tarjoamaan ohjaimia seiniin vaikeimmilla tasoillaan. Mario on aivohierontaa.
[ps: NSMB poikkeaa Galaxysta siinä, että siinä pelissä helppo vaikeustaso oikeasti vitutti koko pelin ajan. Mielikuvitukseton kenttädesign ei myöskään auttanut asiaa]
2D-Marioita on turha ottaa lukuun (olisi pitänyt kirjoittaa, että paras 3D-tasoloikka)
Sunshine taasen oli TODELLA mielikuvitukseton. Bowserin mättämisen jälkeen motivaatio hommata loput tähdet oli täysin nollissa, enkä ole sen jälkeen peliin koskenut. Hyvä peli varsinkin alussa, mutta melkoista pakkopullaa ne viimeiset levelit oli.
Mutta tottahan se on, että Galaxyn ainoa oikea vika taitaa olla helppous. Alussa se ei ole vielä päässyt haittaamaan kun pelaamisen ilo kuitenkin on niin suurta. Saa nähdä alkaako vituttaa jossain välösessä.
Lainaus
-on paska kamera
No eihän ole. Se ei ole täydellinen, mutta se toimii 99% ajasta mikä on melkoinen saavutus ottaen huomioon pelin rakenteen. Monissa perinteisissä seikkailupeleissä/tasoloikissa on epävarmempi kamera ja se kertoo jo asiasta jotain.
Lainaus
-jo liian yksinkertaistetut kontrollit
Hassua, sillä minusta FLUDD tuntui pakkopullalta. Se vei pois tasoloikan tuntua ja ruiskiminen nyt oli yhtä jännittävää kuin miltä se kuulostaakin. Kyllä Mariolta sujuvat Galaxyssa seinähypyt ja muukin akrobatia aivan mainiosti. Simppelit kontrollit ovat vain hyvä asia, kunhan pelaaja tuntee itse poukkoilevansa paikasta toiseen.
Kunnes huomaat joku kaunis päivä, että Nintendo pakottaa jonkun Pakko Saada Wii-pelin kohdalla päivittämään Wiin firmiksen, joka muuttaa samalla Freeloaderin importtaajan unelmalevystä ainoastaan hyväksi lasinaluseksi.
Mutta sitä ennen olen jo ehtinyt pelata Wiin ykkös- hankinta syyni NMH:n läpi goren kera ja tyypannut Brawlia. Emme voi kansalaiset hävitä.
Yritin keplotella niitä lippuja, mutta sivaripaikallani on kyllä sellainen pilkuntarkka ho-ro hoitamassa asioita, että no chance. Yritin päästä Ouluunkin TK:ta tapaamaan, mutta eipä onnistunut sekään. Pitää olla vanhemmat asumassa pysyvästi siellä minne matkustaa. Ja painotti vielä, että tarkistavat asuuko ne oikeasti siellä (siihen siis kusi)
Juuri sopivasti ajoin "sivariparran" pois ja ens viikolla tasoitan päänahankin. Olisi saanut kaljukerhon kokoon.
Alkutunnelmat: Tippa meinaa tulla linssiin, vaikka ei edellisen Marion pelaamisesta ole kovin kauan aikaa. Ohjaus on napakkaa ja jumalauta noiden tähtimurujen kerääminen osoittamalla on siistiä! 60 kuvaa sekunnissa NAM.
Välitunnelmat: Ekat galaxit läpi. Mario tottelee ohjausta kuten arvata saattoi, eli täydellisesti. Peli on helppo, mutta tässä vaiheessa se ei ole haitannut. Peli näyttää sanalla sanoen jumalaiselta. Helposti yksi kauneimmista peleistä mitä olen nähnyt. Alkutäpinät ovat alkutäpinöitä, mutta kyllä tässä jotain maagista on. Musiikki on minusta aika epä-Mariomaista, mutta orkesteroitu tunnelmointi sopii hyppelyyn pommintarkasti. Kimalaishomostelu oli sitten juuri sitä rentouttavaa ja hyväntuulista Mario meininkiä mitä pitääkin.
Lopputunnelmat: Kerään vielä yhden tähden uudesta galaxirykelmästä ja musiikki tässä kentässä pistää kyllä miehen polvilleen. Kaunista. Ei tätä halua pelata yhdessä illassa läpi, sillä se tuntuu tuhlaukselta.
Viime vuoden peli? Heittämällä. Paras tasoloikkapeli koskaan? Siltä näyttää.
Vuosikymmenen pelikokemus? No aika näyttää ja TOP-10 listaan on tehtävä Marion mentävä aukko.
Satunnaisesti käyn sählyä pelailemassa. Viime vuonna aloitin lonkkamurtuman jälkeen käymään lenkillä, mutta kyllästyin. Tänä vuonna taas aloitin, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Polvi ei kestä asfaltilla juoksemista. Kerran oli polvi monta päivää kipeä. Polveni tulee myös hemmetin kipeäksi esim. rappusissa. Kaiken lisäksi oikea polveni naksuu inhottavasti. Onko syytä huoleen?
Käy ny hyvä mies tarkistuttamassa jos huolestuttaa. Vituttaa se siinä vaiheessa kun on joku oikea vamma ilmaantunut kuvioihin.
Galaxyhan se kotona odottelee. Jäjretöntä miten kauan hankinnassa meni, mutta nautintoa on aina hyvä pitkittää, enkä halunnut pelata peliä suoraan Sunshinen jälkeen. Kohta on REmake paketissa ja SoA etenee rauhalliseen tahtiin, eli nyt on aika aloittaa sienigalaxin valloitus.
Alkaa jo pienet täpinät tässä kehittyä. Kaksi tuntia vielä töitä...
Bad Brainsia popitettiin kahtena iltana (kaverin levyt) ja onhan tuo parasta punkkia mitä on ikinä nauhoitettu. Ja oikeastaan ainoaa, jota jaksaa kuunnella. Biisit ovat tiukkoja, nopeita ja yllättävän vaihtelevia. Välillä mukana on loistavan letkeitä reggae renkutuksia ja kuulema keikat ovat olleet aika hienoa katsottavaa kun mosh pititkin ovat biisien ajoiksi rauhoittuneet
Tutustukaa jumalauta ja vaikka en ole expertti niin uskon kyllä kaveria siinä, että tästä se HC lähti. Levystä en ole varma, saattoi olla Rock for light.
Näytä kirjoitukset
:
