Triple Triad!

Eli ei tuo SAC niin ihan täyspaska ollutkaan kun neljäs jakso osui kohdalle. Nyt olen 8 jaksoa katsonut ja ihan viihdyttävää ja erikoisen mättövapaata kamaa on kyseessä. Hahmotkin saivat jo vähän eloa ja "caset" ovat suhteellisen mielenkiintoisia kiitos runsaan dialogin.

En vielä kyllä ostaisi, mutta sieltä paremmasta animepaska päästähän tämä onkin.



Onko kukaan tsekannut muuten Curren Lagannia ? Vissiin Dead Leavesin ohjaajalta ainakin trailerin perusteella joten ei voi olla täysin huono.

[Valkyrie Profile 2]

Pelattuja nyt jaksa millään luetella.... Keskenjääneet pitäisi suunnilleen muistaa.

Valkyrie Profile 2. Paska juoni, paskat hahmot tylsät kentät ja kalanpyrstöfysiikat hiuksissa.
Shin Megami Tensei Digital Devil Saga 2. Tyylikäs peli, mutta luolastoropeja ei kotikoneella jaksa.
Syphon Filter DM. Kiva peli, mutta psx-versiot pesee sillä persettä.
Devil May Cry 2. Kolmatta kertaa aloitin ja lopetin. Paska peli ja historian huonoimmat bossit.


Eli melko tehokkaasti tulee aloitetut pelit läpäistyä.

Dodiin vois Wiille ostaa uutta pelattavaa. Elikkäs tarjotkaa seuraavista peleistä:

Mario Galaxy
Umbrella Chronicles
Super Paper Mario
Resident Evil 4 (low)
Twilight Princess (low)

Vaihdossa löytyy noita PS2 ja psp pelejä mielinmäärin jos sellainen transaktio kiinnostaa. Cubelle saa myös tarjota laatutekeleitä kuten Pikminit jne...

Choaniki: Legend of Holy Protein

Mistä lunttasit 

Kyllä MGS3 on tullut läpäistyä aikaisemminkin mutta uusintapeluu jämähti tuohon. Ensin pitää ravata puoli viidakkoa etsien snipua ja panoksia ja sitten yrittää etsiä suttuisesta viidakkomössöstä maastopukuhemmoa joka ampuu ja vaihtaa paikkaa juuri silloin kun sihdin saa kohdalleen. Yhden osuman jälkeen pitää sitten aloittaa valikkoselausrumba ja parantaa haavat. MGS3:ssa vihaan eniten juuri CURE- ja STAMINA -systeemejä, jotka eivät kuitenkaan vaikeuta peliä vaan lähinnä ärsyttävät pelaajaa.

Ja nyt kun tarkemmin muistelen niin taisipa käydä niin että kun pitkästä aikaa palasin MGS3S:n pariin kesällä niin The End olikin kyllästynyt odotteluun ja häippäissyt...

Kaikki mitä kirjoitit vain sai matsin kuulostamaan yhä hienommalta. No kärsivällisyys on hyve, joka on pelaajilta aikaa sitten kadonnut.

Sitäpaitsi tuohon matsiin on lukemattomia apuvälineitä/taktiikoita, joilla End löytyy nopsaan.

Prätkähiiret ja Pepsi Max tölkki oli mulla yhtenä kesänä ehdoton rituaali. Mahtia. Muutenkin prätkiksissä on historian kovimmat suomidubit. Sata kertaa kovemmat kuin alkuperäiset Youtubessa on jotain koosteista parhaista paloista.

Niin ja Turtles sarja oli siitä jännä, että animaatio oli jonkun halpis-firman vastuulla ja sitten alkudemo oli ilmeisesti tuotettu Japanissa tai ainakin studiolla joka osasi matkia anime-sarjojen alkudemoja. Verratkaapa huvikseen miten mahti se alkudemo on verrattuna itse sarjan tyyliin... se musa tosin blokkii näkökyvyn kyynelillä!

Otan oikeuden omiin käsiini.

Tästä oli juttua jossain vanhemmassa Pelaajassa (Joko olet Finngamer hankkinut?!)

[The End - hirvein bossi ikinä]

Metal Gear Solid 3: Subsistence (PS2) - The End - hirvein bossi ikinä.

Jos joku on joskus jossain väärässä niin se olet sinä ja nyt ja tässä.

Liikutun aina kyynelien partaalle kun muistelen sitä.

Miesrakkaudelle

Olisiko taas aika sille triidille ?

En ole myöskään riippuvainen kannabiksesta tai alkoholista.

Hauskaa, ettet maininnut, ettet ole riippuvainen huumeista näin yleensä

Alfredihan se taisi kovin olla. Kun näitä muistelee niin tajuaa, miten vitusti siihen aikaan tuli hyviä piirrettyjä... Maailman ympäri 80-päivässä (Transfer!), He-Man, Duck Tales, Muumit jne. Mutta on kyllä pakko hehkuttaa vähän uudempiakin ohjelmia joita tuli katsottua vähän vanhempana.

Oggy & Torakat oli yksi suosikeista ja homman nimihän oli vanha kunnon slapstick isollä ässällä. Kannattaa tsekata youtubesta jos Maantiekiitäjä tai Ren & Stimpy iskee yhtään. Toinen loistosarja oli Ahmed Ahne (vähän epäkorrekti nykyään ehkäpä) eli "It`snogood" jonka alkudemo oli parhautta! Kyseinen sarja oli myös englanninkielinen. Ja sitten vielä pari "uudistettua", mutta sangen onnistunutta sarjaa eli Nokkapokka ja Hopon Poppoo (ei vittu noita suomi nimiä), molemmat animoitu hyvin ja tuotu "2000"-luvulle. Vaikkeivat tietenkään pieksä niitä vanhempia ankkoja ja hopoja...

Eli siis loppumaton suohan nämä laatupiirretyt ovat. Jos tulisivat teeveestä tänään niin tulisi telkkuakin katottua. Jotain vitun Losteja ja Prison Breakeja kato esakaan.

Youtubeen siitä!

[Jade Empiree]

Jade Empiree. (ykkösboxilla) Taitaapa olla ensimmäinen länsimainen-ropetus Diablojen jälkeen.

Koukutus iski kyllä heti alkumetreillä. Pelin teema kiehtoo, taistelu on kivaa kun ukkoa saa liikuttaa ja hyppyyttää miten tahtoo eikä kustomaatiossakaan ole valittamista. Aloitin pelin sillä lohharitatskamiehellä, sillä pidän "nopeista" hahmoista. Thousand-cut tuntuu aika tehottomalta loppuunsa kun vaikkapa miekkailuun vertaa, mutta eipä noilla teräaseilla kummituksia tapeta. Heavenly Wave taasen on hauska, mutta loppuunsa turhan tuntuinen skilli, kun viholliset kyllä lakoavat ilmankin. Kuuden tunnin session jälkeen ehkä suurin ongelma pelissä onkin vihollisten tekoälyttömyys, mitä kuitenkin kompensoi se, että hahmoni kuolee noin kahdesta kombosta. Eli tarkkana pitää olla.

Followerit tunnustavat myös aika turhilta, eli meditoimaan mä ne laitoin. Jonkun kivan demoninkin ehdin saada kaveriksi ennenkuin savequittasin, mutta samanlainen nössö sekin oli. Taistelussa nimittäin ei pärjännyt edes yhdelle piraatille yksinään. Miinanpolkijoita.

Tarina näyttäisi olevan ihan mielenkiintoinen, mutta odotukset tältä osa-alueelta olivat kyllä niin naurettavan suuret, että eihän tässä voi kuin nauraa. Niin monta kertaa olen kuullut porukan dissaavan jotain Final Fantasyja verrattuna länsimaisiin ropetuksiin, mutta pakko kai se on pikkuhiljaa alettava uskomaan, että "länsimaiset roolipelit" tarkoittavat Planescape Tormentia. Eli siis Diablonörtit kuulkaa Final Fantasy on edelleen ykkös-sarja kun juonesta puhutaan. Angstikaan ei vedä sarjaa Jade Empiren tasolle.

Hyvä/paha mittari on meikäläisellä aikas ylhäällä, sillä vaikka yritin, en millään raaskinut vittuilla jokaiselle vastaantulijalle. Kyllä se pelin juoni ja asetelmat vähän menevät vituilleen kun änisee ja angstaa jokaiseen kysymykseen ja kommenttiin. Ehkä sitten KOTOR:issa voisin vetää Sithit, kun ei tässä pelissä onnistu. Toisaalta keskitie näyttäisi tarjoavan sen viihdyttävimmän stoorinkulun, kun nuo "hyvis"-vastaukset pistävät aina melkein nauramaan. Niinkuin Jeesuksella pelaisi kun jokaisen kerjäläisen huolet pitää käydä ratkomassa ja eihän siitä nyt kehtaa edes hopeaa ottaa vaivanpalkaksi 



Muttamutta hyvä peli näyttäisi olevan kaikinpuolin ja tässä sitä nyt odotellaan, että pääsisi kotia jatkamaan avoimen nyrkin tietä. Musaa kun olisi enemmän ja juoni hieman "jännempi" niin eipä olisi paljon valittamista.

Nih milläs levyllä se Ghost in the Shellin demo oli ? Peli vähän sukkas (vaikka pentuna se siistiä olikin), mutta minua kiinnostaakin tässä se anime-tyylinen alkudemo joka oli aika hieno. Ja siitä lähinnä, että mistä se on revitty vai oliko se ihan peliä varten väsätty.

Winter Releases '98 oli tuo demo, josta aiemmin oli puhetta. Piti vähän tota Ghost in the Shelliä testailla ja onhan se kieltämättä aika karu tekele. Ei se nuorempana näin surkealta vaikuttanut, musiikkikin on mitäänsanomatonta jumputusta.  Grafiikkakin on melkein yhtä huonoa kuin Wii:n Cruis'n:issa

No ei se noin huono voi olla! Pystyihän siinä sentään streiffaamaan seiniä pitkin ja se oli hienoa se. Entäs se alkudemo ? Oliko parhautta

Pitääpä etsiä tuo levyke käsiini.

Lehtiä on tullut tilailtua paljonkin, mutta harmikseni ne ovat kaikki kaatiksella. En pitänyt kovin hyvää huolta lehdistä ja niistä puuttui sivuja ja ne lojuivat aina jossain vessanlattialla tai tiesmissä.

Super Power ja Nintendo-lehti taisivat olla ensimmäiset ja niitä seurasivat Pelit, Peliasema, Pelimestari ja Pelaaja. Virallista Playstation lehteä ostelin myös aina sillointällöin, mutta en ollut tilaaja missään vaiheessa.

Pelimestarista taitaa olla ne lämpimimmät muistot, koska läppä oli ihan tajutonta ja jutut samaa tasoa. "Kuumat uutiset", puhekuplat ja pelivinkit muistan ainakin ja lehden taittokin oli jotain aivan uskomatonta. Lehden mukana tuli myös aina julisteita ja osa taisi olla vielä seinälläni kun muutkin kotoa pois. Ei taida olla enää yhtään tallella...

"Kuka heitti kananmunan", taisi olla se legendaarisin läppä Pelimestarissa (Olihan se siinä?)

Internet kyllä tappoi senkin scenen ja nuo vinkki/myynti/osto/keskustelu-palstat. Oli se vaan paljon hooceempää silloin muinoin.



Pysäyttävin juttu taisi olla juuri nuo Sons of Libertyn ensimmäiset kuvat. Juuri siihen aikoihin alkoi netti-yhteyskin kaveripiirissä yleistymään ja tuo taisikin olla viimeinen peli jonka hypen koin pelkästään lehtien kautta. Muistan vieläkin, kun peliä hypetettiin aivan sairaasti paitsi yhdessä ruudussa jossa kommentoitiin Snaken "pelottavan pitkää mullettia"... no tavaramerkkihän siitäkin loppujenlopuksi sarjalle tuli ja Kojima palautti yksinään 80-luvun taas muodikkaaksi

Ei niitä kai voi.

Lanseeraisivat vain Triple Triadin omaksi pelikseen Square-Enix tuotantoarvoilla niin johan... mutta siis tottakai tuota pitää pelata jos jumalat joskus suo minut miittiin.

Mistä löytyisi halvimmillaan nuo Porta Prot ? Ehkä huutiksesta pitäis vain jaksaa kalastella kuitin kera...

Stand Alone Complexia kun kaikki kehuivat niin nyt sain lainaan ja kolme episoodia tsekkasin. Ja paskaahan se oli.

Animaatio oli kökköä.
CGI oli kökköä.
Hahmot näytti kököltä.
Hahmot kuulosti kököltä.
Juonessa ei (vielä) ole mitään jännää.
Alkuperäiset hahmot on raiskattu niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.
Roboteilla on pikkutyttöjen äänet ja persoonallisuus.
Musiikki oli paskaa.


Meinasin postailla jo NEOgafiin, mutta banaanithan sieltä olisi automaagisesti tullut. Niin ja tsekkaan kyllä kaikki kolme levyä mitkä mulla on lainassa niin voinpahan haukkua sarjaa lisää. Tosin alkudemon popitus oli tarttuva.

Nih milläs levyllä se Ghost in the Shellin demo oli ? Peli vähän sukkas (vaikka pentuna se siistiä olikin), mutta minua kiinnostaakin tässä se anime-tyylinen alkudemo joka oli aika hieno. Ja siitä lähinnä, että mistä se on revitty vai oliko se ihan peliä varten väsätty.

(tästä tuli aika legendaarinen "demolevy" keskustelu! [parhautta siis])

Ja miten joku vielä jaksaa vääntää Soniceja? Ei tule kyllä ihan heti mieleen ulkoasultaan toista yhtä kuppaista pelisarjaa. Ehkäpä pentuna tuli luettua liikaa pelailun ohessa niitä umpipaskoja Sonic-sarjiksia?

Enpä keksi Marioiden lisäksi toista yhtä hyvää tasoloikka-sarjaa. Joten sä epäonnistuit.

Joo en edes itse muista, että mistä helvetistä niitä demoja aina tuli. Joskus löytyi postilaatikosta sellaisessa paperitaskussa. Niitä oli mulla montakymmentä...

Helvetin kivoja kyllä tuommoset demolevyt. Vielä PS2-aikaankin niitä tuli hankittua siinä alussa, mutta sitten into lakkasi ja saatavuuskin oli sitä ja tätä.

Echoesilla aika maukas kokoelma. Itse aloitin muutama vuosi sitten keräämään noita klassikoita, mutta on sittemmin jumahtanut rahan ja ajan puutteeseen.

Useilla oli noihin aikoihin vielä pelien musiikkia audioraitoina joita saattoi stereoista kuunnella.

Jep, monissa kokoversioissakin oli tämä mahdollisuus. Esmes SotN:in levyllä on uskomaton "piilomessage" kun sen soittimeen heittää 

Kesäisin mökillä pelailen SNESiä ja VC:stä latailen silloin tällöin pelejä, kun ei ole muutakaan pelattavaa. N64:sta alaspäin en kyllä pelien musiikkeja pysty kuuntelemaan; ne syö pelitunnelmaa vitusti. Gangstamusat soimaan, niin johan maistuu vanhatkin pelit.

Itse miellän juuri sen ajan pelien erääksi suurimmaksi valtiksi melodiset piipparimusat. Monta vähän paskempaakin peliä jaksaa hakata juuri noiden kipaleiden tahtiin.

Kai muistatte sellaisen legendaarisen PS1-demolevyn, josta löytyi mm. Croc sekä Abe's Oddysee?

Demo one ? Siinä ei kyllä Crocia ollut vaan Tenka, Hercules, Overboard, Abe, Intelligent Cube ja jotain muuta. Sekä videot siitä palomiespelistä ja Soul Edgestä. Ja se legendaarinen T-Rex

On muuten yksi rakkaimmista pelimuistoistani tuo levyke.

Retro topic ?

Kyllähän minä palaan melko useinkin partaani sukien noihin kultaisiin vuosiin. Oikeastaan aina kun vain mahdollisuus koittaa kuten vaikkapa kaveri jolla sattuu olevan joku vanha konsoli vintillä niin hetihän se pitää laittaa tulille. Viimeksi löytyi MegaDrive eräältä äijältä ja pelattiin sillä Sonicceja (parhaus), Looney Tunesia ja jotain Ringmasteria... erittäin mukavaa puuhaa.

Vakavasti uppoutuminen vanhoihin peleihin on monesti hankalaa, mutta parhaat retro-pelit koukuttavat tänäänkin ihan samalla tavalla kuten silloin joskus. Megamanit olen moneen kertaan lyönyt PSP:lle ja vetänyt läpi maratonina.

PS1/N64 aikakausi on myös mukava Final Fantasyineen, PD:eineen ja Zeldoineen.


Niin ja harrastan aktiivisesti ystävieni sivistämistä pelihistoriasta, vaikka se heitä vituttaakin 

...stereotypioita ?

Naishahmon tein, mutta en sen takia, että saisin nähdä lesboseksiä pelissä...

Pelaajalaudalla saa puhua ihan rehellisesti

Surullistahan se on, että psp:n paras peli on vanhan S/M sarjan uudelleenlämmittely, mutta ei rehellisesti sanottuna kiinnosta. Tiedä kestääkö slim & liten hento rakenne noin tiivistynyttä parhautta.

Oikeasti en edes tiennyt kaikista pelin ominaisuuksista ennen tuota arvostelua. Tajuton paketti.

I find your lack of common sense...disturbing.

Aika nätin näköinen! Mutta paskaahan sieltä tulee. Liekkö edes Yoshikaan enää mukana...

EDIT: No perkele pakkohan sitä on toki testata... kuka nyt ei haluaisi omistella Vaderilla!

Luuletko tosiaan, että joku provosoitui siksi, että heidän isänmaan palveluaan olisi vähätelty ?

Sinullehan tässä on naureskeltu.

Jep eihän nelonen juonella juhli ja koko "kloonaaminen" oli melko naurettava keino saada vielä yhdet massit faneilta. Mutta juuri audiovisuaalisesti leffa oli uskomaton ja klooni-Ripley oli todella siisti happoverineen ja koristaitoineen (se oli muuten oikea heitto!).

Ja se ihmis-Alien oli niin helvetin pelottava ja sen kuolema eritoten... muistan kyllä skidinä vähän traumatisoituneeni siitä.

Olihan leffassa myös keskivaiheilla aika isokin eroavaisuus teatteriversioon, kun "lohikäärmeeseen" hurahtanut vanki vapauttaa kertaalleen teljityn Alienin tappamalla toisen vangin veitsellä tjsp. Siitä on pitkä aika kun viimeksi katselin, mutta juuri tämä oli imo toteutettu teatteriversiossa paremmin.

Unohtui mainita tuo. Minusta se toimi muuten hyvin, mutta vangin ja vapautuneen alienin olisi pitänyt jotenkin "kohdata" ennen syöpöttelyä, että se idea olisi kantanut.

Työn tylsyyden pössyissä päivittelin vähän tuota avataria... ihmeellisen näköinen kyllä. Ehkä siksi pidänkin sen.