Alien 3 Special Edition. (extended edition/director`s cut vai mikä liene?) *spoilagea*
Synkempää ja hyvää sci-fiä on vähän. Onneksi Alienit toimivat siitä riippumatta milloin ja missä ne katsoo. Kolmas osa on monien mielestä huonohko, mutta loppujen lopuksi viihdyin tekeleen ääressä kyllä mainiosti. Tässä erikois-editionissa (Quadrilogyssä on aina normi ja vaihtoehtoinen versio valittavana) oli eroja teatteriversioon yllättävän paljon. Ei voida melkeinpä samasta leffasta enää puhua (no voidaanpas), sillä aloitus ja lopetus eroavat normaalista täysin. Muistaakseni teatteriversiossa Ripleyn ja kumppanien pako-alus rysähti planeetalle ja se löytyi suljettuna. Sisälle tuli skanneri ja niin edelleen... itse eilieni loppujen lopuksi syntyi dobermannista. No tässä versiossa alus rysähtää planeetalle, Ridley löytyy rannalta puolikuolleena ja Alien syntyy vasta jonkinajan päästä löydetystä kuolleesta lehmän näköisestä elukasta. Syntymä on hieno, sillä siitä leikkaillaan aina välillä Newtin ja sen rambojätkän hautajais-cremaatioon, jossa pappisvanki laukoo raamatullisia one-linereitä. "Yhden kuolema on toisen syntymä" jne ja kun viimein ruumiit tiputetaan sulattoon hidastuksena räjähtää lehmän vatsa ja alieni parkaisee synnyinhuutonsa ilmoille. Aamen.
Alieni on tällä kertaa ruskea ja enemmän eläimellinen kuin ihmismäinen. Joskin jostain kumman syystä pää on identtinen edellisiin helvetinsikiöihin ymmärrettävistä syistä. Leffan lopussa Alien esiintyy monta kertaa digitaalisena ja hieman kökömpänä kuin hieno nukke. Ei tämä silti kauheasti haitannut, sillä kohtaukset ovat totutun lyhyitä.
Leffassa ei kauheasti muuta valitettavaa ole kuin vähän pöljä lopun kujanjuoksu, jossa vanki toisensa jälkeen päätyy pöperöksi ja evankelistakin sätkii kuolemansa alla vähän liian kauan. Sensijaan monta hienoa kohtausta löytyi kuten Newtin ruumiinavaus (HYI), Bishopin datailu ja pari Alien-mättöä. Loppukin oli tässä versiossa NIIN paljon parempi kuin teatterissa, jossa legendaarisen tökerösti Kuningatar päättää näyttäytyä juuri ennen kuin Ripley tipahtaa sulaan kuolemaansa. Kohtaus oli paljon koskettavampi ja järkevämpi kun Ripley vain lennähti sulattoon ilman sen suurempaa suurentelua. Toimi.
Anna pusu!
Seuraavaksi paljon haukuttu nelonen josta kuitenkin aikaan diggasin hurjasti. Karua kamaa siinä muistaakseni oli vaikka kuinka mukavasti
En kuunnellu. Bongasin vain jutun kun siivoukselta istahin koneelle. Ratiossa jotain tuosta?
Tokkopa tuommoista säätelyä tänne tulee.
Joo sen luokan paskaa vaan tuutista tulee aina kun Radio rockia erehtyy kuuntelemaan. Ja ihan puolivitsi-pohjalta tuo koko juttu lähti. Mutta voi jeesus noita kuuntelijoiden soittoja tuonne lähetykseen
Jahas varmaankin länsimaisesta sarjakuvasta täällä olisi tarkoitus turista. No Ankoista ja Lassista ja Leevistähän se lähti mulla kunnolla käyntiin. Ankat eivät enää nykyään maistu, mutta niille olen velkaa kaiken. Carl Barks on jumala. Tippa tulee linssiin kun niitä klassikkoja lukee... miehen piirtotaidot olivat jotain älytöntä kun vertaa moniin aikalaisiin.
Lassi & Leevi iskikin sitten ensimmäisellä lukukerralla kuin atomipommi. Olin juuri oikeassa iässä (jotain 8-10) vuotta ja on hankala sanoa miten paljon Lassin loistava hahmo on minuun sitten vaikuttanut. Kaikki mahdolliset Lassit tuli etsittyä käsiini kirjastoista ja kavereilta ja luettua kannesta kanteen kerta toisensa jälkeen. Itsekin hullun mielikuvituksen omaavana Lassista tuli rakkain fiktiivinen hahmo nopeasti ja osasin täydellisesti eläytyä Lassin asenteisiin maailmaa kohtaan. Piirrokset joissa koulu räjäytetään ohjuksilla aiheutti älytöntä riemua! Näinkö saa ajatella. Kiusaaja mätti Lassia naamaan joka albumissa, mutta Lassi oli silti henkisesti aina voittaja letkautuksillaan. On parempi voittaa kiusaaja astraalisella tasolla ja ottaa turpaan kuin luimistella nurkassa ja olla asiasta hiljaa. Lassin ambitiot näyttivät, että ei pidä ehkä tyytyä vain siihen sivustakatsojan rooliin ja ehkä siitä vuoristoradasta voi hypätä poiskin. Elämää on päässäkin ei vain fyysisessä maailmassa.
Mielikuvitusystävää minulla ei koskaan ole ollut, tosin en ole varma elikö sitten Lassi sekä Leevi nimenomaan päässäni lukusessioiden jälkeen. Leevi on varmaan nerokkain hahmo mihin olen sarjakuvissa törmännyt. Lassin omantunnon, unelmien ja ystävän ihanteiden yhdistelmä, joka kuitenkin oli vielä vähän enemmän. Joku ulkoinen essenssi Leevissä on aina ollut ja hahmon olisi voinut ryssiä tekemällä siitä Lassin vastakohdan. Leevi monesti protestoi Lassin ideoita, mutta toisaalta sitten ajaa kelkalla jostain viiltävän kivun mäeltä alas Lassin kanssa tuomioon
Lassi & Leevi myös käsitteli Alfred J. Kwakin tapaan monia arkoja ja hyssyteltyjä asioita, mutta kuitenkin niin hienovaraisesti, ettei yhdessäkään stripissä ole keinotekoisuuden häivähdystäkään. Joskus myöhemmällä iällä sain käsiini albumin, jossa oli jokaisen stripin päällä Wattersonin saate-teksti ja se avasi monet jo tutut stripit vielä hitusen paremmin. Monen stripin takia miestä on uhkailtu ja boikotoitu ja taas toisten kohdalla mies on saanut ylistävää palautetta yllättäviltäkin tahoilta. Strippi, jota edelsi Wattersonin lähisukulaisen kuolema on jäänyt muunmuassa mieleen. Siis se jossa oli se delannut lintu.
Tämä kaikki siis yhdistettynä ajattomaan piirrosjälkeen, hyvään huumoriin ja OIVALTAVAAN kerrontaan.
Kiitos Billy tästä kuvitetun taiteen aarteesta. Paras sarjakuva ehdottomasti, tärkein yksittäinen kasvattajani varhaislapsuudessa (no mene ja tiedä) vanhempien jälkeen ja se sarja jonka haluaisin kaikkien lukevan.
Yksin vanhempien syyttämisellä ei pitkälle pötkitä. Tai sitten voidaan ruveta etsimään ihmis-apinoiden käyttäytymismalleja fossiileista ja syyttää niitä.
Tarkoitin siis lähinnä, että "jotain rajaa Sony". Mitenköhän ne käsikonsoli-vitsit on PS2-versiossa muokattu ? Sellainen futurama-tyylinen tökerö dubbaus konemaisellä äänellä kuvan jäätyessä.
Tosin toimistotyöntekijän pakollisiin rutiineihin melkein kuuluu napata kuppi kuumaa aamulla päätteen viereen. Se on jonkinlainen kulttuuri.
Tai sitä, että pysyy hereillä päätteen ääressä siihen aikaan aamulla
Oikeasti on kyllä semmonen zombi-olo ollut nyt kun pitää 8 tuntia päivässä istua koneella. Juurikin aamulla reagoi ärsykkeisiin aika hitaasti. Sumppi helpottaa.
1. Kaverien painostus 2. "Mies" on kova kun se polttaa 3. Se auttaa uusien kaverien hankkimisessa 4. Isäpuoli kysyi yhdessä vaiheessa, että millon nä meinaat aloittaa juhlimisen (viina/rööki/irtosuhteet)...
Mutta järki vei parin kuukauden jälkeen voiton. Pelastin myös yhden pitkäaikaisen kaverin tuolta paskalta kun tokaisin, että heitä se rööki vittuun ja lähetään lenkkeilemään. Se oli sillä selvä
Kun kerran ohrapirtelöstä jo pakinoidaan niin kyllä nämä suositummat riippuvuuden aiheuttajatkin ansaitsevat triidinsä. Kiinnostaa ketkä röökaa!
Tänään oikeasti taisin vasta ensimmäistä kertaa elämässäni tajuta, että olen johonkin aineeseen fyyisesti riippuvainen. Siis ihan oikeasti. Jätin aamukahvit väliin kun tuli kiire töihin. Sielläkin missasin aamukahvit kun datasin NEOgafissa ja nikisten pikkuhiljaa hiipiessä kimppuuni ajattelin, että menen aikaisemmin syömään ja juon sumpit siellä. No eipä ollut massia mukana joten jäi sekin väliin. Sitten tajusin mistä koko aamun tuntemani kuumeinen olo ja armoton sekä paheneva hedari johtuivat!
Ja asia varmistui juuri vartti sitten kun vetäisin kaksi kuppia kuumaa kitusiin. Päänsärky hävisi heti. En tiedä pitäisikö alkaa vähentämään, sillä en pidä ajatuksesta, että olo menee perseelleen kun ei saa jotain ainetta suoniinsa. (poislukien ruoka).
Enkä ollut koko asiaa huomannutkaan kuin vasta nyt, vaikka kahvia onkin kulunut juo vuosikaudet.
Ehkä enemmän Linkkiketju/Ubisoft thriidiin sopivaa kamaa, mutta naurut sain jokatapauksessa! Aika legendaarista kun vartija katselee ympärilleen.
Mutta GTA:t ovat tämän alan mestareita... en muista edes pelikertaa, jolloin en olisi nähnyt jotain uutta ja ihmeellistä bugia/glitchiä. Kaikista paras kohta oli kuin MasterTK tuli kylään kattomaan San Andreasta ja kysyi ihan oikeasti, että onko paljon bugeja näkynyt. Sanoin, että yllättävän vähän ja lähdin kaasuttamaan crossilla ja se upposi asfalttiin
Uskaltaakohan sitä kysyä, mikä on sitten sellainen Oikea (ja hieno?) intti?
Ethän nyt odota, että minulla on jotain oikeaa tietoa väitteeni tueksi ?
Nauratti vain tuo Melficen kuittailu. Ja jos miehistellä haluaa niin tutustu vaikkapa venäjän armeijaan ja kuolleiden alokkaiden määrään rauhan aikana.
Jep haastava peli tuo Gradius, mulla lopahti aika nopsaan mielenkiinto kun meni aina puolet ukoista siihen bakterian-leveliin, enkä vieläkään tiedä varmaa keinoa selvitä hengissä siitä regeneroituvasta laastista.
Mutta sitten yksi ilta arvoin jonkun pelin hyllystä ja vetäisin yhdeltä istumalta pelin läpi. Siitä asteroidikentästä olisin halunnut kuvata videon, sillä kuolin vain kerran siihen ja sekin siihen homobossiin
Tässä olen vähän tsiigaillut noita T6 pätkiä ja himo alkaa kasvaa. Samaa paskaahan tuo on kuin vitonen, mutta minkäs teet. Animaatiot ovat myös "Tekkenmäisiä", mutta ah niin kauniita ja sulavia kuin suussa sulavat suklaajumalanyrkit.
Yoshi vs Law. Huomaa yoshin lisääntynyt omistelu-arsenaali ja Lawin maukkaat kledjut. Law alkaa muuten olla aika pelottavan hyvä hahmo...
Niin ja jos telkussa on monta scarttia niin osa saattaa olla RGB:lle varattuja ja osa ei sitä sitten tunnista. Tai sitten on vain paska telkku. Eräällä kaverilannikaan ei teevee vain suostunut näyttämään RGB-kaapelilla kunnollista kuvaa.
Itseä kyrpii tuo Wii kun jos ostan RGB-kaapelin niin äänet tulee sitten teeveestä. Saiko jollain SCART-jakajalla ne äänet toimimaan tuon RGB:n kanssa ?
En ole miehen muuta tuotantoa kuunnellut, mutta allekirjoitan tuon Berserkin laadun. Todella omaperäinen raita ja mitään perusturvallisia sävellyksiä en olisi ikinä halunnut sarjaan, olivat sitten miten laadukkaita tahansa. Konemaisuus pelottaa monia, mutta vahva syntetisaattorin käyttö toimii kun se osataan.
Ja Paprikan juoni oli kyllä täyttä paskaa. Ilman ongelmia kuitenkin sen katsoin, sillä en minä animelta ole ikinä juonta saati hyvää kässäriä hakenutkaan. Ilmoitan kyllä jos elämäni aikana sellaiseen tuotokseen törmään.
Millennium Actress lähti 7 eurolla kaupasta heräteostoksena. Mitään ennakko-odotuksia saati tietoja ei ollut joten olosuhteet olivat ihanteelliset. Perfect Bluen ja Paprikan ohjaajan tekele.
Kyseessä siis tällainen takaumien kautta etenevä rakkaus-stoori ilmeisen kuuluisan näyttelijättären-alun ja mystisen kapinallis-taistelija-maalarin välillä. Heppu antaa tytölle avaimen joka kulkeekin tytön mukana sitten koko leffan ajan ja miekkosen perässä juostaan ties kuinka monen stoorin ja aikakauden läpi. Kerronta oli minusta veikeää ja mukavan joutuisaa, joskin mitään edistystä ei oikein missään vaiheessa tunnu tarinassa tapahtuvan. Dokumentoijat jotka ikäänkuin kertovat tarinaa toimivat hyvin ja olivathan symppiksiä vähintäänkin. Nauroin pari kertaa ääneen tämän vanhemman miekkosen rooleille näin niinkuin hyvällä mielellä
Animaatio oli kaunista ja musa ilmeisesti tämän saman hepun joka oli Berserkissä ja Paprikassa mukana säveltämää (enpä muista nimeä), eli hyvää shittiä oli audiopuolikin. Yllätyksekseni jaksoin jopa liikuttua tarinasta ja minusta tämä oli vallan hyvä animaatio-raina. Todellakin siellä kaukana keskiverron yläpuolella, vaikka näiden klassikkoelokuvien tuntemus olikin täyttä nollaa. Ja pitkästä aikaa anime-leffa, jossa ei veri lentänyt tai ninjapojat angstannut.
Onko joku tutustunut näihin kyseisen näyttelijän leffoihin, jos hän nyt oikeasti oli olemassa (joku näyttelijän nimeä kantava yhdistys siellä lopputeksteissä kyllä viittaa vahvasti tähän)
Tokihan siinä on eronsa, että onko kännipäissään iskenyt serkkuaan kuin, että onko paskonut housuunsa, oksentanut kaverin niskaan ja murtanut hampaansa kotiportailla, mutta sulla on hyvä pointti.
Intissä nähtiin niitä tupakkiaskeihin tulevia kuvia ja voin sanoa, että takuulla ainakin joihinkin tulevat toimimaan.
Näytä kirjoitukset
Hei, koolla on ehkä sittenkin väliä.
