Jes, mahtia!
Enkku-Wikipediassakin tarkennetaan, että ateismilta puuttuu usko jumaliin. Määritelmä ei ota kantaa siihen, mihin ateisti uskoo eikä väitä, ettei näkemys jumalten "olemassaolemattomuudesta" olisi usko sekin.
Ensimmäisen lauseen allekirjoitankin - uskoa ei ole, mutta toista pointtiasi en oikein ymmärrä. Tietenkään ei ateismin määritelmä ota kantaa mihin mihin ateisti uskoo, vain siihen mihin se ei usko - jumaliin.
Lapsikysymys ontuu siinä, ettei kukaan tiedä, koska kukaan ei muista syntymäänsä. Todennäköisempi mahdollisuus on, että lapsi ei ole kognitiivisesti tarpeeksi kehittynyt käsittelemään oman havaitsemiskykynsä ulkopuolisia asioita, jolloin koko haasteelta putoaa pohja. Jos taas oletetaan, että lapselta riittävä tiedostuskyky löytyy (epätodennäköistä), ei kukaan voi sanoa varmasti mihin lapsi syntymähetkellään uskoo.
Mutta oli kyse sitten lapsesta tai aikuisesta, hän joutuu aina tekemään oletuksen havaitsemiskykynsä ulkopuolisista asioista. Yksi voi päättää, että näkemäni ja kokemani ulkopuolella ei ole mitään (ateismi). Toinen taas voi päättää, että ehkä tässä ei olekaan kaikki, ehkä jotain minua suurempaa on olemassa (teismi).
Tässä vähän irrelevantteja pointteja. Kyse ei ollut lapsen kognitiivisesta kehitysasteesta, vaan mainitusta lähtökohdasta.
Mutta nyt tullaan mielenkiintoisesti väittelyketjun (vaikka alunperin oli kyse vain termin määritelmästä?) klassisimpiin vaiheisiin; tiedon ja uskon sekoittamiseen sekä todistustaakan siirtämisestä vastapuolelle...
Kysytäänpä vastakysymyksenä se kaikkein tärkein: Tiedätkö sinä, että jumalia ei ole olemassa?
...en todellakaan tiedä, enkä missään niin väitäkkään. Tiedätkö sinä ettei pääsiäispupua tai joulupukkia ole olemassa? http://en.wikipedia.org/wiki/Russell%27s_teapot