No ne ruotsin "persut" ovat hiukkasen kovemman linjan kavereita kuin meidän pullamössöpersut, eli en yhtään ihmettele jos mikään puolue ei halua entisten uusnatsien kanssa lähteä päivähommiin. Ei mikään puolue suomessakaan sitä tekisi.

Tuosta saa sellaisen kuvan, että mielestäsi Persujen pitäisi alkaa "koviksi jätkiksi". Lisäksi tuo SD:n uusnatsi meininki on 90% Ruotsin median paisutusta. Tietty siellä on ollut henkilöitä joilla on ollut kytköksiä uusnatseihin, mutta se ei tarkoita että puolue on uusnatsipuolue. Meilläkin olisi aika monta kommunistipuoluetta, jos näin ajatellaan.

Haluaisin vaan tietää miksi tuota helvetin Jani Toivolaa äänestetään?

No onhan sillä sentään näyttöjä johonkin huumori-Hakkaraiseen verrattuna. Hakkaraisen läpimenoa ei voi ymmärtää edes huumorilla :??

Eikä sillä Toivolalla ole sen enempää näyttöjä kuin Hakkaraisellakaan.

Itse olen  kyllä saanut uskonnosta enemmän irti, kuin haitallisesta pakkoruotsin opiskelusta. Uskonto sentään opetti jotain menneestä maailmasta ja siitä miksi jotkut ihmiset käyttäytyvät nykyään kuten käyttäytyvät.

Voisin kuvitella että ateiksi kasvatetun lapsen ei tarvise istua kristinuskon tunneilla sen enempää kuin muslimilapsenkaan.

Viha uskontoa kohtaan on mennyt nyky-yhteiskunnassa vähän yli vähän samoista syistä kuin nykyään käy joka asiassa. Kuten esim. perussuomalaisten lokeroinnissa. Uskonto on kultaisine sääntöineen ja nyky-yhteiskuntaan sovitettuna varsin hyvä ohjenuora elämässä. Tai sanotaan ainakin että huonompiakin voi valita. Se mikä heittää uskonnon päin persettä on media ja ääriuskovaisten uskonnon tarkoituksen kääntäminen päälaelleen. Toki tämäkin on näkemyksistä kiinni, mutta mielestäni voi sanoa että kun uskonnon vuoksi tai uskonnon perusteella aletaan luokittelemaan asioita tai ihmisiä mennään väärille urille. Ja kun joku hiukankin näkyvämmässä roolissa näin tekee, media revittelee siitä lööppejä viikkotolkulla.

Kiitos hyvyyden ei ketään kasvateta ateistiksi. Ehkä jos näkee uskontoneutraalin/uskonnottoman kasvatuksen "ateistiksi kasvatukseksi" voidaan näin sanoa.

Eli kukaan lapsi ei ole koskaan kasvanut kodissa, jossa vanhemmat kertovat että "minkäänlaista Jumalaa ei ole"? (Ei siis oikeastaan liity keskusteluun mitenkään, mutta varmuus tästä hyvin spesifistä yksityiskohdasta oli jännä.)

Ateismi ja antiteismi kyllä monesti menevät käsi kädessä. Tuntuu, että melkein jokainen ateistiksi tunnustautuva kaverini vihaa yli kaiken uskontoja ja dissaa hyvin avoimesti uskovia ihmisiä. Toisaalta sitten frendit jotka opiskelee teologisessa, eivät koskaan dissaa ihmisiä jotka eivät usko. Toki tämä voi johtua siitä, että ovat vähemmistössä ja eivät siksi avaa suutaan. Itse en usko jumalaan, en käy kirkossa,  mutta kyllä ajattelen että uskonnoilla on paikkansa maailmassa. Ihmisellä on hyvä olla mielekästä sisältöä elämässä ja uskonto antaa miljardeille ihmisille sen sisällön. Me ateistit olemme vähemmistönä maailmassa ja monesti siinä miettii omasta näkökulmasta, että jokin asia on täysin turha ja ettei sitä pitäisi opettaa. Sinänsä läppä, että meikälläkin ainoa 10 keskiarvon aine oli uskonto. 

Ateismi ei lähtökohtaisesti ole aatteellista, mihin toi hypoteettisen vanhemman kertoma "minkäänlaista Jumalaa ei ole" viittaa. Ateisti on sama asia kuin ei-uskovainen, jonkin asian negaatio. Sinuakaan ei ole varmasti kasvatettu ateistiksi skientologiksi. Ehkä sekotat nyt antiteismiin, jumaluskovastaisuuteen.

Kuten jo tuossa pohdiskelittekin, on käsitteiden ero käytännön tilanteissa monesti aika pieni. Mutta käsittääkseni antiteisti on tosiaan ihan järjestäytyneitä uskontoja vastaan, kun taas ateisti ei vain usko Jumalaan/jumaliin. Eli toisin sanoen uskoo, ettei Jumalaa ole olemassa. Näkisin, että tuon käsityksen voi siirtää jälkipolvilleen ihan siinä missä minkä tahansa muunkin käsityksen, ilman erityistä asenteellisuutta tai vihaa. Esimerkiksi niillä hypoteettisen vanhemman hyvin neutraaleilla sanoilla.

Se että ei usko, ei ole uskoa.

Lapsi on syntyessään tabula rasa, ihminen täysin ilman ulkoisia vaikutteita, myös siis lähtökohtaisesti ateisti. Ateismi ei siis tarvitse mitään käsitteiden siirtämistä, se on käsitteiden siirtämisen absenssia.

Ateismi on vähän vaikeakäsitteinen, kun se on isminä negatiivinen. Se kuvaa jotain mitä ei ole ei-teistinen. Siksi itse termiä ei ehkä edes tarvittaisi - sitä joko uskoo tai ei usko.

Jes, mahtia!

Enkku-Wikipediassakin tarkennetaan, että ateismilta puuttuu usko jumaliin. Määritelmä ei ota kantaa siihen, mihin ateisti uskoo eikä väitä, ettei näkemys jumalten "olemassaolemattomuudesta" olisi usko sekin.

Lapsikysymys ontuu siinä, ettei kukaan tiedä, koska kukaan ei muista syntymäänsä. Todennäköisempi mahdollisuus on, että lapsi ei ole kognitiivisesti tarpeeksi kehittynyt käsittelemään oman havaitsemiskykynsä ulkopuolisia asioita, jolloin koko haasteelta putoaa pohja. Jos taas oletetaan, että lapselta riittävä tiedostuskyky löytyy (epätodennäköistä), ei kukaan voi sanoa varmasti mihin lapsi syntymähetkellään uskoo.

Mutta oli kyse sitten lapsesta tai aikuisesta, hän joutuu aina tekemään oletuksen havaitsemiskykynsä ulkopuolisista asioista. Yksi voi päättää, että näkemäni ja kokemani ulkopuolella ei ole mitään (ateismi). Toinen taas voi päättää, että ehkä tässä ei olekaan kaikki, ehkä jotain minua suurempaa on olemassa (teismi).

Kysytäänpä vastakysymyksenä se kaikkein tärkein: Tiedätkö sinä, että jumalia ei ole olemassa?

...en todellakaan tiedä, enkä missään niin väitäkkään. Tiedätkö sinä ettei pääsiäispupua tai joulupukkia ole olemassa? http://en.wikipedia.org/wiki/Russell%27s_teapot

Liikuntaa ja terveystietoa sen sijaan pitäisi tuputtaa ja kunnolla jo ala-asteesta lähtien.

muuten voitaisiin kysellä samalla logiikalla koiran tai muurahaisen default-uskoista.

Tiedän. Mutta tiedon määritelmän mukaisesti saatan olla väärässä.

Elikkäs, jos et tiedä, että jumalia ei ole olemassa, mikä termi jää jäljelle kuvaamaan suhdettasi kyseiseen teesiin? Niinpä, usko. Ei se ole mikään kirosana, ei sitä tarvitse pelätä.

et:ssä oli paljon yleistä filosofista pohdintaakin eikä se eri uskontojen läpikäyminen siinä ollut mitenkään pääosassa.

Voin tulla alkuperäisessä väitteessäni sen verran vastaan, että korjaan steitmenttiäni: "Kiitos hyvyyden ei ketään kasvateta ateistiksi." -> "Onneksi ateisteiksi ei juurikaan kasvateta ketään" Nojaten siihen teoreettiseen mahdollisuuteen että uskovainen lapsi jossain skenaariossa käännetään irti uskonnoista. Better? 

Minkä uskontokunnan jumalaan/jumaliin tämä default-uskovainen sitten uskoo? Vai olisiko ihan niin että lähtökohtaisesti jumaluskoa ei vain ole millään eliöllä.

Heitänpä pelifoorumin uskontoa käsittelevään politiikkakeskusteluun viestin koululiikunnasta.


Nimenomaan ei pidä tuputtaa. Siinä käy ihan samalla tavalla, kuin esimerkiksi vähän hidasälyisen mutta nopeakasvuisen pojankoltiaisen kohdalla, jolle yritettiin tuputtaa 9 vuotta matematiikkaa ja muita teoria-aineita. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Ja jos jotain, mikä ei kiinnosta, pakotetaan oppimaan, niin silloin voi käydä niin että opetettava ei opi uhallakaan.

Ei pienimpiäkään henkilökohtaisia kokemuksia. Nykyäänhän ajan tosiaan rekkaa työkseni.

Mutta liikuntaan. Siihen pitäisi kannustaa.

Mielestäni eri urheilulajien lajiliitot voisivat tehdä enemmän yhteistyötä koululiikunnan opetuksen parissa. Tavallaan seuloa oppilaita jo nuorella iällä, ja kannustaa heitä heille sopiviin liikuntalajeihin. Kun me kaikki olemme erilaisia, eivätkä kaikki liikuntamuodot vaan sovi kaikille. Tällä tavoin nuoria saataisiin mahdollisesti innostumaan liikunnasta, joka tuntuu heille helpolta, ja myöhemmin mahdollisesti saataisiin lajeille uusia lupaavia urheilijoita. Sekä luonnollisesti saataisiin nuoriso liikkumaan enemmän, mistä nyt on vain ja ainoastaan hyötyä kansanterveyttä ajatellen.