Etusivu
Foorumi
blogit
Kalenteri
Haku
Jäsenet
Rekisteröidy
Tuoreimmat viestit
Tervetuloa,
Vieras
. Ole hyvä ja
kirjaudu
tai
rekisteröidy
.
Jäikö
aktivointisähköposti
saamatta?
1 tunti
1 päivä
1 viikko
1 kuukausi
Ikuisesti
Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Pelaajalauta
>
Yleinen
>
Vapaa sana
Aihe: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
Sivuja:
1
...
19
20
21
22
23
[
24
]
25
26
27
28
29
...
33
« edellinen
seuraava »
Aihe: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin? (Luettu 313456 kertaa)
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #690 : 10.10.2012 22:02 »
zoukka
guli
Jäsen
Viestejä: 5 054
Basaaripisteet:
14
Jep meilläkin tuo sama paska ja muovinen teränalus on jo halki.
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #691 : 10.10.2012 22:34 »
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet:
5
Lisäksi suosittelen ehdottomasti, varsinkin yhden ihmisen käyttöön, sauvasekoitinta. Törkeän helppo pitää puhtaana, kunhan hommaa laitteen irrotettavalla teräosalla. Sen kun huuhtoo heti käytön jälkeen, no stress. Noissa saa myös paljon tehoa vähällä rahalla, kun krumeluuria ei tarvita.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play
Nintendo
until you're too tired to make love?"
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #692 : 11.10.2012 05:37 »
Ephram
Gyro Man
Jäsen
Viestejä: 7 858
Basaaripisteet:
0
Tämä malli on kyseessä:
http://www.obhnordica.fi/tehosekoittimet-454.aspx?ProductID=2607
Periaattessa kai ehtisi tilauksen peruuttaa, jos tosiaan noin leluja ovat. Muutama kymppi pienkodinkoneesta tuntuu toki aina vähän epäilyttävältä.
EDIT:
Kävin ostamassa Lidlistä tänä aamuna vielä yhdet juoksuhanskat, pipon ja teknisen aluspaidan. Nyt saa kylmemmät ilmat tulla, sillä meikä on todellakin valmis.
Toi aluspaita on 12,99 hintaan kyllä tosi jees ostos. Toi alle, päälle pitkähihainen tekninen paita ja softshell-takki, niin pakkasta saa tulla aika paljon että kirpaisee.
http://www.lidl.fi/cps/rde/xchg/SID-EA80DB75-B3F030FD/lidl_fi/hs.xsl/index_20309.htm
«
Viimeksi muokattu: 11.10.2012 08:42 kirjoittanut Ephram
»
www.mikkoijas.fi
– Kirjailijan koti |
Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #693 : 11.10.2012 12:31 »
Turilas
Jäsen
Viestejä: 570
Basaaripisteet:
1
Sauvasekoitinta suosittelen minäkin. Ja kannattaa katsastaa paikalliset ekotori-tyyppiset paikat tällaisia varten. Itse löysin erittäin pätevän Braunin sauvasekoittimen Turun Ekotorilta kolmella eurolla. Käytetty elektroniikka säästää lompakkoa ja luontoa. Liian helppoa aina vaan tilata uutta.
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #694 : 12.10.2012 12:57 »
Ephram
Gyro Man
Jäsen
Viestejä: 7 858
Basaaripisteet:
0
Sports tracker HRM saatavilla nyt myös iPhonelle:
http://www.sports-tracker.com/blog/2012/10/10/get-your-heart-rate-going-now-also-on-iphone/
Hinta siis 79,90 ja postikulut saa maksutta jos tilaa 24.10 mennessä.
Houkuttelisi kyllä tilata.
www.mikkoijas.fi
– Kirjailijan koti |
Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #695 : 12.10.2012 13:07 »
despo
Jäsen
Viestejä: 5 303
Basaaripisteet:
9
No mikäs siinä jos ei sykemittaria omista ja ei ole pikkurahasta pulaa justiinsa. Saahan tolla tarkempia tuloksia poltetuista kaloreista ym.
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #696 : 12.10.2012 13:22 »
Ephram
Gyro Man
Jäsen
Viestejä: 7 858
Basaaripisteet:
0
Mulla on Lidlin sykemittari, mutta unohdan tuon tuostakin syöttää luvut Sports Trackeriin. Plus tarkkoja lukuja reitin varrelta ei pysty saamaan esiin, kuten tuolla ST:n omalla systeemillä.
EDIT:
Katselin äsken tarkemmin tuota Sports Trackerin blogia ja luin niiden kehittäjien vastauksia koskien iPhonen sykevyötä ja uutta versiota appista, joka tukee syketoimintoa.
Sanoivat, että
periaatteessa
minkä tahansa bluetooth-sykevyön pitäisi toimia tuon kanssa! Lupaavat kuitenkin 100% toimivuuden vain brändätyn vyön kanssa. Jos mun 17 euron Lidl sykevyö toimisi niin olisin toki erittäin mielisssäni. Suht pianhan sitä pääsee kokeilemaan, sillä päivitetty versio Sports Trackerista pitäisi löytyä app storesta minä päivänä tahansa.
«
Viimeksi muokattu: 13.10.2012 20:33 kirjoittanut Ephram
»
www.mikkoijas.fi
– Kirjailijan koti |
Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #697 : 15.10.2012 19:20 »
Ephram
Gyro Man
Jäsen
Viestejä: 7 858
Basaaripisteet:
0
Otin nyt sitten vastaan tuon tilaamani OBH Nordican blenderin. Meni syteen tai saveen, ei 29,90 ole kovinkaan paljon. Ja onhan sillä kahden vuoden takuu. Jos ei kestä, niin sitten ei kestä. Täytyy myös muistaa, että on sellaisiakin ihmisiä paljon jotka ovat tyytyväisiä noihin, mutta eivät tuo sitä äänekkäästi esiin. Negatiiviset mielipiteet nousevat netissä aina päällimmäiseksi tälläisissä jutuissa.
Testasin tänään ensimmäistä kertaa ja heitin sekoittimeen:
- 500 grammaa milbonan rahkaa
- 1 dl kauraleseitä
- 1,5 dl maitoa
- hyppysellinen pakastepuolukoita
Kylläpä sai perinteiseen rahkaan jo tälläkin paljon lisää makua. Erilaisia yhdistelmiä löytyy lähes loputtomasti ja niitä täytyykin jatkossa testailla. Viikonloppuna voisi tehdä sitten astetta tuhdimmat jäätelöpirtelöt.
Mä en näe putsauksessa hirveästi ongelmaa. Pari kertaa kuumaa vettä kulhoon ja huuhtelu ja jos jotain jää, on terä helppo ruuvata pois paikoiltaan ja huuhdella erikseen. Kunhan ei jätä tähteitä kuivumaan vaan tekee huuhtelun heti. Pari minuuttiahan tuohon vain menee.
www.mikkoijas.fi
– Kirjailijan koti |
Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #698 : 02.11.2012 16:39 »
Ephram
Gyro Man
Jäsen
Viestejä: 7 858
Basaaripisteet:
0
Tänään oli onnistunut aamulenkki. Katsoin eilen illalla nukkumaan mennessä tämän päivän sääennusteita ja huomasin, että aamukahdeksasta lähtien tulisi melkeinpä tauotta taivaalta vettä. Asetin herästyskelloon lukemat 5.45 ja menin nukkumaan. Halusin todella tehdä huomisen lenkin kuivissa olosuhteissa!
Kun kello soi, laitoin kahvit tippumaan ja söin kevyen aamupalan. Tein myös muutaman kyykyn kehonpainolla ja Insanitystä tuttuja venytyksiä. Noin tunnin päästä heräämisestä olin laittanut lenkkitamineet päälleni ja suuntasin ulos pimeän syksyaamun syleilyyn. Kauniaisiin ja takaisin.
Tämä oli paras aamulenkki minkä olen tähän mennessä juossut. Ja juoksin sentään 11,5 kilometriä. Se näköjään tekee paljon, että on noin tunnin verran hereillä ennen lenkille lähtöä ja syö pienen aamupalan. On ainakin omalle elimistölleni liikaa lähteä hetipaikalla sängystä nouseminen jälkeen ulos.
Haluan opettaa itseni pitämään aamulenkeistä. Mahtava fiilis, kun on hoitanut lenkin ja päivä on vasta edessä. Ja tänään lenkkini jälkeen suihkusta tultuani ulkona satoi jo kaatamalla vettä; olin ajoittanut juoksuni aivan oikein ja mieleeni tuli heti ajatus, ettei tarvitse enää lähteä tuonne sateeseen juoksemaan, vaikka joskus sekin toki on erittäin piristävää.
Juoksumotivaation kannalta kuluvat viikot ovat itselleni kaikkein vaativimpia. On pimeää, kosteaa ja paikoin lehtien liukastamaa. Kun lunta tulee ja kipakat pakkaset ottavat yliotteen, tulee touhusta taas heti mukavampaa. Ainakin itselleni. Toivottavasti heti joulukuusta pakastuisi kunnolla.
www.mikkoijas.fi
– Kirjailijan koti |
Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #699 : 06.11.2012 21:18 »
Gba
Jäsen
Viestejä: 2 918
Basaaripisteet:
0
Itse olen myös vääntänyt lenkkiä nyt huomattavasti enemmän kuin salia. Paino on siltikin jatkanut hyvää nousuaan ja on tällä hetkellä suurimmillaan ikinä. Ylimmät vatsapalkit näkyy silti ohuesti, joten bulkkaus on ollut riittävän maltillista.
Huomenna lähtee taas tiukka salikuuri. Meinasin että voisi vetää taas 2off 1on systeemillä, jotenkin mulle ei sovi ollenkaan sellainen päivä lepoa päivä treeniä systeemi, liian vähän intensiteettiä. Toki vaihtelu on avainsana lihaksen ja voiman kasvatuksessa. Vedetän tällä taas kunnes tulokset tyssää.
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #700 : 13.11.2012 03:02 »
Gba
Jäsen
Viestejä: 2 918
Basaaripisteet:
0
Kehonrakentaja testailee vähän eri lajeja:
Nice Body - but what can you do with it?
Osa 8 - Powerlifting
Siinä vähän kaikille varuste
v
ässyköille
.
«
Viimeksi muokattu: 13.11.2012 21:10 kirjoittanut Gba
»
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #701 : 18.11.2012 13:34 »
despo
Jäsen
Viestejä: 5 303
Basaaripisteet:
9
Spoileri
(osoita katsoaksesi)
Voisi vähän kirjoitella tännekin, kun ei ole jaksanut raportoida mitään vähään aikaan.
Olen nyt kolmisen viikkoa ollut dieetillä, tarkoituksena pudottaa nuo bulkin aikana kasautuneet ylimääräiset kilot. Toistaiseksi menee ihan messevästi, tähän mennessä painoa on lähtenyt 4,5kg. Tuostakin vain noin 1kg vettä, joten suurin osa ihan rasvaa. Nostotkin pysyneet ihan hyvin ennallaan, mikä on aina hyvä merkki siitä että paino ei lähde lihaksista. Tuo koko bulkkihan lähti vähän käsistä, kun otin liian kirjaimellisesti tämän vanhan säännön, että "syö kaikki". Eikä se edes toiminut kunnolla, koska edes tekemällä Starting Strengthiä ja syömällä 4500 kaloria päivässä ei meinannut päästä eteenpäin salilla. Noh onneksi tajusin tuon ja lopetin ylimääräisen mässäämisen/maidon juomisen suht nopeaan. Painoa oli kuitenkin tullut jo tuossa vaiheessa ihan kivasti, jota nyt saa poltella pois. Huvittavaa on myös se, että paljon paremmin meni salilla kun söin paljon vähemmän/huonommin mutta treenasin vähän enemmän (apuliikkeinä mm. 50-100 dippiä per treeni). Kyllä lähti penkki ym. nousuun kun kroppa sai kunnon stimuluksen kasvuun.
Mutta tuo on nyt historiaa ja virheistä aina opitaan onneksi. Nyt tiedän, että mulla ei toimi mikään maailman läskidieetti koska mun kroppa varastoi selvästi paljon mieluummin rasvaa ja lihasten rakentamisen kanssa on enemmän tai vähemmän hidasta koko touhu. Näinhän se on toki useammalla enemmän tai vähemmän. No geenit on mitä on, niille ei voi mitään mutta ei se silti tarkoita etteikö voisi kasvaa isommaksi kun vaan tekee paljon töitä.
Eniveis olen jakanut tämän dieetin kolmeen vaiheeseen:
Vaihe 1
: Kaikista rankin vaihe. Todella matalat kalorit ja tarkoituksena saada mahdollisimman paljon rasvaa pois mahdollisimman nopeasti.
Vaihe 2
: Kun päästään vähän siedettävämmälle rasvaprosentille, niin nostetaan kaloreita ylöspäin. Tällä yritetään välttää lihaskato rasvaprosentin pudotessa. Tavoitteena kuitenkin vielä suht nopea painon pudotusvauhti.
Vaihe 3
: Tämä vaihe alkaa, kun rasva% on jossain 15% tuntumassa. Tarkoituksena syödä treenipäivinä sen ~500kcal ylimääräistä ja välipäivinä taas aika reilusti alle kulutuksen. Tavoitteena siis saada samaan aikaan lihasta ja vähentää rasvaa. Perinteisesti tämä on nähty mahdottomana, mutta LeanGainsin avulla tämä on mahdollista kun kalorit ja makroravinteet on jaettu fiksusti treeni- ja lepopäiville. Saa nähdä miten hyvin toimii mulla. Joka tapauksessa pitäisi estää katabolian suht täysin ja hormonitoiminnan pitäisi myös pysyä suht normaalina, kun kuitenkin syö joka toinen päivä yli kulutuksen. Nuo ovat kuitenkin kasvamassa määrin suurempia ongelmia, mitä matalammaksi rasva% menee.
Olen vielä ykkösvaiheessa tällä hetkellä, kakkosvaiheeseen siirryn näillä näkymin joko ensi viikon jälkeen tai kuun vaihteessa. Tuo kolmas vaihe on myös sen takia tuossa, että ei rupea näyttämään liian rimpulalta kun rasvat lähtee lihasten päältä. Yritän rakentaa edes jotain lihasta lisää sinne alle samalla kun pudotan nuo viimeiset turhat rasvaprosentit pois kropasta. Tavoitteena on päästä sinne 10% pintaan, jolloin onkin hyvä aloittaa erittäin hidas bulkkaus. Kehohan rakentaa kaikista parhaiten lihasta suht matalilla rasvaprosenteilla, minkä takia yleensä suositellaankin pudottamista sinne 10-12% pintaan ja pysymistä alle 15 rasvaprosentin.
Paino saisi nousta sen puolisen kiloa kuussa, koska kroppa ei kuitenkaan pysty rakentamaan lihasta nopeammin. Tämä on nyt opittu, ihan kantapään kautta. Eipä tämä dieettaaminen nyt onneksi mikään ongelma ole. Sen verran tullut luettua kirjallisuutta aiheesta, että homma on niin sanotusti hyvin hanskassa. Vituttaa vaan, kun ei pääse vähään aikaa etenemään noistoissa.
Kaiken kaikkiaan viimeinen vuosi on ollut aikamoista kokeilemista, mutta nyt ainakin tiedän varsin hyvin mikä mulla toimii ja mikä ei. Pysytään niissä toimiviksi todetuissa menetelmissä ja kaukana siitä mikä ei toimi
«
Viimeksi muokattu: 18.11.2012 14:56 kirjoittanut despire
»
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #702 : 20.11.2012 13:39 »
Ephram
Gyro Man
Jäsen
Viestejä: 7 858
Basaaripisteet:
0
Nyt on tainnut tapahtua jotakin hieman odottamatonta. Olen nimittäin viime aikoina huomannut, että suorituskykyni pidemmillä juoksumatkoilla (10 km -->) on
laskenut
. Sen sijaan kykenen vetäisemään lyhyempiä settejä paljon aiempaa nopeammin, räjähtävyyttä on tullut roimasti lisää ja samoin ponnistusvoimaa.
Ennen Insanity-ohjelman aloittamista pidemmät lenkit sujuivat vaivattomammin, koska jalkalihakseni olivat melkoisen olemattomat nykyiseen verrattuna? Runsas syöminen ja Insanity ovat tuottaneet todella miellyttäviä tuloksia. Rehellisesti sanottuna en halua olla mikään maratoneja joka kuukausi juokseva laiheliini, jolla riittää kestävyyttä vaikka kuinka mutta räjähtävyyttä ei niinkään löydy. Vitonen ja kymppi ovat suosikkimatkojani ja nyt panostus taitaa pikkuhiljaa siirtyä jo tuonne ensiksi mainittuun.
Ennen ja jälkeen kuvia ei ole, mutta pistän jaloista spoiler-tagien taakse kuvan. Bokserit ovat jalassa, mutta koittakaa kestää se pettymys. Muutos keväästä täytyy olla aika selvä, sillä salia harrastava veljeni kävi luonani pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran puoleen vuoteen ja ihmetteli mitä jaloilleni on tapahtunut. Ei meinannut uskoa etten ole käynyt salilla kertaakaan vaan tulos on saavutettu vain kehonpainoilla treenaamalla.
Spoileri
(osoita katsoaksesi)
www.mikkoijas.fi
– Kirjailijan koti |
Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #703 : 20.11.2012 13:45 »
despo
Jäsen
Viestejä: 5 303
Basaaripisteet:
9
Kai sulla Epi on sellaiset telkkarista tutut Icebug-nastakengät jo talven varalta?
tallennettu
Vs: Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #704 : 20.11.2012 13:57 »
Ephram
Gyro Man
Jäsen
Viestejä: 7 858
Basaaripisteet:
0
Lainaus käyttäjältä: despire - 20.11.2012 13:45
Kai sulla Epi on sellaiset telkkarista tutut Icebug-nastakengät jo talven varalta?
Oho, nyt vasta tutustun näihin. Nämä olisivat aika helmet:
http://www.icebug.fi/tuotteet/juoksukengat/anima-bugrip/
Hinta pyörii 200 euron hujakoilla, joten suht hintavat. Toisaalta ne kyllä kestäisivät helposti montakin talvea, sillä ei niitä vuodessa käytettäisi kuin tyyliin 3-4 kuukautta. Olisihan se ideaalitilanne jos olisi tuommoiset talveksi.
Seuraava perus-juoksukenkäni lienee jokin Niken Free -mallistosta. Nehän on lähimpänä paljasjalkakenkiä mitä Nike on toistaiseksi tehnyt. Kävin Stadiumilla yksi päivä sovittamassa ja tuntuivat jalassa oikein hyviltä.
Jos Free Run 3.0:aa irtoaisi joulun jälkeisestä alesta 60-70 eurolla niin tartun todellakin tarjoukseen.
www.mikkoijas.fi
– Kirjailijan koti |
Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #705 : 20.11.2012 14:19 »
despo
Jäsen
Viestejä: 5 303
Basaaripisteet:
9
Varmaan olisivat suht pitkäkestoiset tosiaan, kun käyttöä ei ole niin monena kuukautena vuodesa. Lisäksi pohjakaan tuskin kuluu talvisin yhtä nopeasti kuin kesällä.
Tommosilla on varmaan ihan hyvä tempoa eteenpäin, varsinkin jos vauhti on vähän nopeampi niin kuin sulla nyt on.
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #706 : 20.11.2012 15:00 »
Turilas
Jäsen
Viestejä: 570
Basaaripisteet:
1
Suosittelen Ephramia ja muitakin juoksijoita lukemaan
Christopher McDougallin
kirjan
Syntynyt juoksemaan
(Born to Run). Kirjan punaisena lankana seurataan Meksikon Kuparikanjonissa asuvia Tarahumara-ihmisiä, jotka ovat tunnettuja ilmiömäisestä juoksukunnostaan. Sadankaan mailin juokseminen ei saa näitä ihmisiä pudottamaan hymynkaretta naamaltaan, vaan he silminnähden nauttivat tällaisten ultrapitkien matkojen juoksemisesta pelkät rimpulasandaalit jaloissaan. Heidän joukkoonsa on lyöttäytynyt myös mystinen amerikkalainen, jota kutsutaan "valkoiseksi hevoseksi", Caballo Blancoksi. Hänen suurena unelmanaan on toteuttaa maailman parhaiden ultrajuoksijoiden ja Tarahumaroiden välinen juoksukilpailu Tarahumarojen omalla kotikentällä Kuparikanjonissa. Lisäksi kirjassa on mielenkiintoista pohdintaa mm. modernien juoksukenkien ongelmista sekä ihmisen evoluutiosta pitkien matkojen juoksukoneeksi.
Ite oon aina ollut hampaat irvessä kunnon vuoksi -juoksija, mutta tuon kirjan lukemisen jälkeen juoksuharrastukseeni on löytynyt sellainen kepeys ja motivaatio, että ei malta olla juoksentelematta. Jopa arkimatkat menevät joskus tennareissa juosten, koska se tuntuu paljon hauskemmalta tavalta liikkua kuin kävely. Tuon kirjan päälle siirryin vielä aiemmin tänä syksynä Vivobarefootin EVO II -kevytjalkineisiin, joten juoksutyyli on muuttunut täysin. Ja se tuntuu mahtavalta! Pikkuhiljaa aloin venyttää juoksulenkkiä näillä uusilla kengillä, jotta jalat tottuisivat ja nyt menevät jo reilun tunnin lenkit ilman ongelmia. Juokseminen tuntuu paremmalta ja helpommalta kuin koskaan!
Jos haluaa paljasjalkajuoksun suuntaan lähteä, niin suosittelisin jättämään tuollaiset Nike Freen kaltaiset välimallit pois ja siirtymään suoraan aivan ohuisiin pohjiin ilman vaimennuksia. Noissa Free-kengissäkin on aika möhkäleen näköiset pohjat.
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #707 : 20.11.2012 15:11 »
Ephram
Gyro Man
Jäsen
Viestejä: 7 858
Basaaripisteet:
0
Kiitos kirjasuosituksesta, täytyy lukaista.
Niken tapauksessa kyse on myös brändiuskollisuudesta. Pidän Niken "JUST DO IT" sloganista ja merkin tyylistä. Kuulun ihmisiin, jotka haluavat tukea käyttämillään tuotteillaan omaa tyyliään. Tätä ei liene kovin vaikea uskoa minun ollessa kyseessä? Mutta mitä sitä kiertelemään, niin se asia vain on. Ja tiedän, että monilla lienee oma vastakkainen näkökanta asiaan.
www.mikkoijas.fi
– Kirjailijan koti |
Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #708 : 21.11.2012 11:43 »
despo
Jäsen
Viestejä: 5 303
Basaaripisteet:
9
HS: Jos haluat lihasten kasvavan, älä tee näitä virheitä kuntosalilla
Kerrankin valtamediassa asiallinen artikkeli treenaamisesta, jossa ei sorruta niihin iänikuisiin huonoihin neuvoihin, jotka on muualla haudattu jo vuosia sitten. Naisia jopa neuvotaan nostamaan raskaita painoja niiden kahden kilon käsipainojen sijaan
Olisivat vain voineet kyykyssä todeta, että miten syvälle sitä lopulta pitää mennä niin tyhmätkin tajuaa, eikä ohjelmaakaan ole mikään pakko 3-4kk välein vaihtaa, jos vanha toimii. Muuten varsin hyvä juttu.
Sitten taas ihan toisesta ääripäästä:
IS: Nuoret haluavat näyttää tältä hinnalla millä hyvänsä!
Sinänsä pöljästä uutisvideosta opimme mm. että:
-Poikien halu kasvattaa lihaksia on huolestuttavaa
-90% pojista treenaa isommat lihakset tavoitteena (En nyt oikein näe että mikä tässä on niin kauheaa kunhan se tehdään fiksusti)
-60% on vaihtanut ruokavaliotaan treenaamisen takia (Useimmat treenaajat syövät kuitenkin varsin terveellisesti ja yleensä paljon terveellisemmin kuin monet muut, joten mikä on vikana jos pojat syövät vähän enemmän pihviä ja kasviksia?)
-38% käyttää lisäravinneproteiinia (Tämä olikin videossa se kaikista kauhein juttu. Siis aivan hirveetä! Kuulemma ovat huonosti tutkittuja ja potentiaalisesti vaarallisia. Itselläkin tulee mieleen moni, joka on kuollut käytettyään heraa..)
-6% käyttää steroideja (Ehkä ainoa huolestuttava piirre omasta mielestäni. Tosin steroidit eivät edelleenkään aiheuta todistetusti mitään raivokohtauksia tai itsemurhia kuten väitetään)
-Naisten steroidien käyttö salilla on tuplaantunut (Kuinkahan moni tavallinen tyttö/nainen käyttää steroideja salilla? Niiden kahden käyttäjän sijaan niitä käyttäjiä on nyt neljä?)
«
Viimeksi muokattu: 21.11.2012 12:52 kirjoittanut despire
»
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #709 : 21.11.2012 12:06 »
Ephram
Gyro Man
Jäsen
Viestejä: 7 858
Basaaripisteet:
0
Jahas jahas... Pistin sitten eilen ikäänkuin puolivahingossa tilaukseen nuo Niken Free Run +3 (5.0) kengät!
Mites siinä niin kävi? Noh, googlettelin huvikseni juoksu/urheilu-välineitä myyviä verkkokauppoja ja löysin tälläisen:
http://www.wiggle.co.uk
Sieltä bongasin sitten Free Runit 73 euron hintaan. Uutiskirjeen tilaamalla sai vielä 5 punnan alennuslipukkeen, joten kengille tuli lopulta hintaa 67.28 €. Postikulutkin sai kaupan päälle. Tuo oli niin jees hinta, etten voinut vastustaa kiusasta. Tuskinpa loppuvuodenkaan Alesta saa juurikaan halvemmalla enää. Suomessa tämä malli kustantaa kaupasta riippuen n. 119-129 €.
Vaikuttaa kaiken kaikkiaan tosi jees mestalta toi kauppa. Tänä aamuna oli jo tullut maili, että tilaus oli lähtenyt postiin, joten nopeaa toimintaa. Tulee varmasti tilattua juoksukampetta tuolta jatkossakin.
Väriksi otin combon
blue/red/platinum
Nykyisillä LunarSwift Plussilla olen juossut noin 1000 kilometriä, joten menevät varmasti käytössä vielä jonkin verran, ennenkuin ne eläköityvät kävely/satunnaiseen käyttöön. On hyvin mahdollista, että otan nämä Free Runit käyttöön vasta keväällä kun kuiva asvaltti pilkistää lumen alta...
... Minkä lumen?! Ulkona on KYMMENEN astetta lämmintä
www.mikkoijas.fi
– Kirjailijan koti |
Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Vs: Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #710 : 21.11.2012 15:43 »
Tan
Jäsen
Viestejä: 703
Basaaripisteet:
1
Lainaus käyttäjältä: despire - 21.11.2012 11:43
Olisivat vain voineet kyykyssä todeta, että miten syvälle sitä lopulta pitää mennä niin tyhmätkin tajuaa...
Kyykyssähän mennään niin alas kuin oma fysiologia antaa myöten.
tallennettu
Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #711 : 21.11.2012 15:51 »
despo
Jäsen
Viestejä: 5 303
Basaaripisteet:
9
Lainaus käyttäjältä: Tan - 21.11.2012 15:43
Lainaus käyttäjältä: despire - 21.11.2012 11:43
Olisivat vain voineet kyykyssä todeta, että miten syvälle sitä lopulta pitää mennä niin tyhmätkin tajuaa...
Kyykyssähän mennään niin alas kuin oma fysiologia antaa myöten.
Kyllä, mutta sanottiin vain että "tee riittävän" syvänä, kun olisi voinut samalla sanoa että mikä on se
minimisyvyys
, johon pitäisi tähdätä.
Ehkä vähän saivartelua, mutta salilla näkee ihan tarpeeksi (itse asiassa pelkästään) näitä 1/4 matkan alas meneviä jannuja, jotka treenaa 3 kertaa liian raskailla painoilla tämän takia.
tallennettu
Vs: Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #712 : 21.11.2012 18:57 »
Gba
Jäsen
Viestejä: 2 918
Basaaripisteet:
0
Lainaus käyttäjältä: despire - 21.11.2012 15:51
Lainaus käyttäjältä: Tan - 21.11.2012 15:43
Lainaus käyttäjältä: despire - 21.11.2012 11:43
Olisivat vain voineet kyykyssä todeta, että miten syvälle sitä lopulta pitää mennä niin tyhmätkin tajuaa...
Kyykyssähän mennään niin alas kuin oma fysiologia antaa myöten.
Kyllä, mutta sanottiin vain että "tee riittävän" syvänä, kun olisi voinut samalla sanoa että mikä on se
minimisyvyys
, johon pitäisi tähdätä.
Ehkä vähän saivartelua, mutta salilla näkee ihan tarpeeksi (itse asiassa pelkästään) näitä 1/4 matkan alas meneviä jannuja, jotka treenaa 3 kertaa liian raskailla painoilla tämän takia.
Toisaalta hyvä että edes kyykkäävät, monesti näkee niitäkin, ketkä iskevät prässin täyteen levyjä ja liikerata 15cm. Ei siinä että oma tekniikka olisi mikään maaginen, kyllä mulle on monta kertaa tultu neuvomaan, miten vedetään maasta, miten treenataan ojentajia taljassa jne. Yleensä kuuntelen neuvot naama peruslukemilla ja joskus siellä on jopa ihan hyviäkin ohjeita
Spoileri
(osoita katsoaksesi)
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #713 : 21.11.2012 19:37 »
despo
Jäsen
Viestejä: 5 303
Basaaripisteet:
9
Lainaus käyttäjältä: Gba - 21.11.2012 18:57
Toisaalta hyvä että edes kyykkäävät, monesti näkee niitäkin, ketkä iskevät prässin täyteen levyjä ja liikerata 15cm. Ei siinä että oma tekniikka olisi mikään maaginen, kyllä mulle on monta kertaa tultu neuvomaan, miten vedetään maasta, miten treenataan ojentajia taljassa jne. Yleensä kuuntelen neuvot naama peruslukemilla ja joskus siellä on jopa ihan hyviäkin ohjeita
Toisaalta siinä myös paskoo polvet aika nopeaan, kun tekee vajaalla liikeradalla ja ylisuurilla painoilla
Mutta eipä tuo ongelma ole mikään pelkässä kyykyssä nähty. Ainahan joku jantteri pistää kaksi kertaa enemmän painoa tankoon kuin pystyy oikealla tekniikalla nostamaan, ihan vaan kun pitää näyttää kavereille/tytöille että jaksaa nostaa.
Mua ei itse asiassa ole koskaan tullut kukaan neuvomaan. En sitten tiedä onko hyvä vai huono asia. Johtunee varmaan siitä, että olen tällä hetkellä meidän HOAS:in salilla ainoa joka tekee maastavetoa ja kyykkyä. Penkkiä nyt tekee kaikki, mutta pystypunnerrustakaan ei taida tehdä kukaan muu tällä hetkellä – ainakaan levytangolla. Osa syynä on se, että muutama vanhempi ja tosissaan treenaava heppu on vissiin muuttanut pois alueelta ja tilalle on tullut näitä wannabe-kehonrakentajia ja crosstrainer-typyjä. Tai saattaa tehdä, mutta en ole nähnyt pitkään aikaan.
Noh, en valita kun voimahäkki on ihan mun omassa käytössä
«
Viimeksi muokattu: 21.11.2012 20:51 kirjoittanut despire
»
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #714 : 26.11.2012 02:28 »
Gba
Jäsen
Viestejä: 2 918
Basaaripisteet:
0
Luin juuri äsken todella motivoivan salitarinan. Ei välttämättä uppoa zumbaajille, mutta salitreenaajille varmasti. Luettuani ton teki mieli lähteä suoraan salille.
Graigs story:
Spoileri
(osoita katsoaksesi)
He was a quiet guy. The type of guy you pictured one day taking a gun out and going on a shooting rampage. He never spoke, just came to the gym in his dull, dingy attire and quietly lifted. From what I saw he was a forty something year old guy, who was overweight and worked out somewhat to keep in shape. Although he never bothered anyone I noticed that he was the butt of many insults and jokes in the gym, most the members had given him the name 'Pigpen' since no one seemed to know his real name and he never conversed with the members of the gym.
He was quite simply an enigma in the gym.
I was young, had been lifting for about 4 years or so, thought I knew everything, thought steroids were evil, but I was enthusiastic and trained harder than the average gym goer. Our gym, although well equipped, was at the heart a fitness club. Most the members were more concerned with their hair, and clothing, being coordinated for the gym social scene. Pigpen simply stuck out like sore thumb, I thought many times that he may know the things people said about him, it was obvious to me so I figured he must pick up on it. The members were cruel, a snicker here, a pinched nose there, all in jest of the quiet guy in his drab, baggy clothing. I didn't see it as funny, more like insecure bullying, but Pigpen simply ignored it and kept on.
The owner was a friend of mine named Chris. He and I had worked together at another gym, he had been a competitive bodybuilder, but had since gone into the gym business and had a side business refurbishing homes. I usually spoke to Chris a couple times a week when I saw him, usually on the way out after I had finished my workout.
One such evening I was at the front desk talking with Chris and some of the front desk staff. Pigpen was walking by us to leave the gym, as he grasped the handle for the door, one of the staff made a coughing gesture and under his breath said "PIGPEN!".
Pigpen didn’t ever flinch but I saw his eyes cut to his right, and I knew he definitely heard it, he walked out the door without even a hitch.
As the door shut, the girl at the front desk said to Chris "I don't understand why you even let him workout here." Chris looked at her with a glare and said calmly "As long as I am owner he will always be welcome here...do you understand?" she replied sheepishly "yes". Chris wasn’t finished, and I could tell he was pissed, but he kept his cool and looked at the two of them and said "That guy has been through hell and back, you need to show some fucking respect. Just because your mommy and daddy pay your bills doesn’t give you the right to judge someone you cannot understand!". They looked completely astonished, and embarrassed, and they should have been.
I asked Chris what Pigpens deal was. Chris told us that Pigpen had been a successful guy at one time in his life, good career, was a competitive bodybuilder and had pro-potential. So I asked "what happened?" Chris replied "Life.". As Chris went on to explain he had been raised by his father, he had no other family, his mother had died when he was only a toddler. His father had developed a rare type of cancer, he had spent every penny he could trying to get medical care for his dad and keep him comfortable, in the end his father passed and he lost a good bit of money, his wife left him, and he had to quit competition. He went through a struggle financially after that, and never really recovered, and then about five years ago he was in a car accident and he was nearly killed, he was in a coma for several months. The insurance settlement was enormous enough to help pay for his rehab and get him financially set for life, but not to the point where he was living on the high hog, just enough to live off.
We were all floored, I was speechless, I didn’t even know what to say. Chris looked at me and said "if you ever want to know something about bodybuilding...that’s the guy to ask".
For several weeks after that, when I saw Pigpen at the gym, I really felt bad, I didn’t even know how to look at him anymore. People still poked fun at him, and it made me upset, but I just kept my head down and trained. Then one day, I was doing chest, and Pigpen was right there doing some seated dumbbell curls, he was only using 30's, never made sense to me how the guy looked like he was big, overweight, but big shoulders and chest, he must have weight near 280-290.
So I saw Pigpen pull up his long sleeve to scratch his arm, guess the big fella had an itch, but what I saw was one of the biggest fucking forearms I have ever seen on a man, it was lumped with a system of hose veins. I was simply captivated by it.
So I walked up to Pigpen after his next set and said "Scuse me". He turned slowly too look at me, almost as if there was something wrong with his neck, I felt nervous so I extended my hand and said "My name is Jay".
He just looked at me, his face was almost expressionless. Chris had said he had gone through all that hard time, but he didn’t mention if he was still mentally all there.
Then he spoke. A gravely voice said "Craig...my name is Craig". It was as if, he hadn't been asked his name in so long that he had almost forgotten what it was-then he shook my hand with the most callous of hand I think I can ever remember shaking, he had a strong grip and his hands were as muscular as his forearm.
I asked him "How did you get your forearms so developed?" Craig told me he went to another gym to train heavy, that it was an old powerlifting gym and most of his forearm development had come from heavy deadlifts, rows, and shrugs. He asked me if I had ever done deadlifts, and I had but not on regularly, he looked at me and said "Gotta do deads kid".
So you can understand as I was young and impressionable that the next back workout I hit deadlifts right away. I was weak at them, I thought 315 was going to break my back but I hung in there and pushed, or should I say, pulled.
I noticed Craig had been watching me while I was doing them.
After many months of practicing I got very good at them, I was up to 475 on deadlifts and my shoulders and traps were growing and people kept mentioning my forearms. I was so impressed by the results from one simple thing that I went to Craig frequently to get advice to him. His advice was always so simple, seemed like it was always too easy of an answer, but it was always solid advice. People in the gym still treated him like shit, but I was always cool to him, he had helped me out with great advice on many occasions and in the last year and a half I had gotten not only bigger but much stronger too, I was beginning to have the look of an actual bodybuilder. And it was mostly due to the enigmatic man who no one spoke to, except me.
Then one day as I was walking into the gym, Chris got my attention from his office, waiving his hand for me too come over.
So I came in, and Chris informed me that the powerlifting gym Craig went to closed. He asked me if I had spoken to Craig, I said I hadn’t seen him that day. He said "ok" and I went back into the gym to lift. I thought that Craig must be disappointed his other gym would be closed. I looked back to the front and I saw Craig talking with Chris, I couldn’t hear what they were saying but Chris kept nodding his head, they both walked to a locked set of double doors where old broken gym equipment was kept, after about 30 seconds they both came out and Craig had a chrome 50 lb bar for powerlifting. Craig walked up to me and said "Kid, you want to do some deads with me?" I responded "Hell Yeah!".
We warmed up with 135 each, Craig had the chrome bar and I used a standard gym bar.
I didn’t know how long I would last with deads, the most I had done was 475 and that was one time, hadn’t touched it since, as of late 455 was about as much as I could do.
As we warmed up with 2 plates, I looked at Craig and the weights looked like toys he was picking up, for me they were already feeling somewhat heavier.
As I finished 405 I was feeling good, I had nailed 9 reps, which at the time was a good set for me, Craig was still just warming up.
Then Craig looks at me and says "C'mon, I need your help for a minute". We walk back to the other side of the gym to the double doors, he goes in and I follow, in the storage room was a myriad of old stationary bikes, rusted bars, broken plates, and snapped cables.
I see Craig crouch down and pick up a large object, it looks like a 45 lb plate but it says 100lbs on it, he motions his head down to the place he picked it up and says "Get the other one." I grab the rusty plate and its thick and heavy, difficult to carry but Ill be damned if I let Craig see me struggle with it, I carry it back to where our bars were and he puts one on each side of his bar.
He squats down in front of the bar, rolls it back and forth in his grip, then with a sudden surge peels the bar from the floor, I can hear the plates rattling and he bangs out 15 reps. I don’t know how much weight he had on the bar, but it had to be in excess of 600 lbs. I cant let him see me not go heavier so I grab a 25 and start to put it on the bar, but before I can bend down to slide it on Craig looks at me and says shaking his head from side to side "Kid" and he’s holding his hand up with 5 fingers showing. I look at him with a doubtful look and say "Five plates? seriously?" he simply nods in affirmation.
So I returned the 25 to the tree and grab a 45lb plate, the whole time thinking 'no fucking way!'. So I get ready to do my set, I shake my head with doubt and I hear Craig say 'Kid, don’t let that bar punk you". Now, I don’t know what it was about the way he said it but I thought 'hell no, I’m not going to let this fucker beat me down' I grabbed the bar, I took a deep breath and cleared my mind, I pulled up and back and the bar came up and slowly ascended, it scraped my shins and I could feel it hit my knee caps but the shit was moving and I thought I might shit my pants. I stood straight up with the bar in hand, and then let the weight down with a crash. I was psyched, 495 was a new personal best, I looked at Craig and he was actually smiling, he nodded and said "very nice".
Some people had taken notice of what we were doing, the fitness gym crowd wasn’t used to seeing big weights getting lifted like that. I saw Chris walking to us and he had a yellow rubber coated 100 lb powerlifting plate in his hands. He looked at Craig and said "look what I found". Craig nodded and put the plate on the end of the bar, Chris looked at me and said "Jay there’s another one in my office, can you grab it?". I nodded and went to his office and grabbed the bulky plate returning to them both and putting it on for Craig.
Chris looked at the bar, then turned to Craig and said "810". Craig simply nodded. I couldn’t believe my eyes, I had never seen a bar with that much weight on it.
Craig stared at the bar, it was a cold stare, he was breathing deeply, and exhaling slowly, it was like some meditation, he was going somewhere else, somewhere deep in his mind that he had to draw upon for strength.
Onlookers had gathered, there must have been a dozen men and women looking on as Craig squatted down to grab hold of the bar.
I could feel my own heart beating in anticipation, then he methodically exploded up, his face turning a shade of red like I had never seen on him. His neck veins bulged out so far I thought they may burst. It was an awesome spectacle of raw power but the even more impressive feat was that he didn’t do it only one time, no, he repped it six times, with the finally coming with an explosive crash that must have registered on a Richter scale.
Craig remained prone for a moment his breathing more like panting, he slowly recovered and stood nodding his head. The he looked over to me and said "Your turn" pointing to my bar with 495 still loaded. I looked at him in disbelief and said "Again??", he looked at me blankly and said "No, with more".
I really didn’t think I could do any better than 495, that was a personal best for gods sake! So I grabbed a 25 lb plate and looked at Craig with my eyebrows raised as if to make sure it was enough weight to satisfy him, he nodded, and I put on two 25 lb plates, one per side.
At this point I was shitting my pants, no way I could do this, I would try it, but when I failed I would just have to fail.
Craig said something to me that I will never forget, he said to me with a calm like a parent to a child "Kid, that weight isn’t shit, there’s a lot worse things than that" I stood there for a moment contemplating his words, then it hit me. He was right, a weight is a simple small thing, life is an unfair, motherfucker and it will beat you down again and again, its unpredictable and unyielding, this bar full of iron is just a thing, its nothing compared to the difficulties of life.
I grabbed the bar, I could feel a lump in my throat, and my adrenaline was pumping hard. I took hold of the weight and tightened my grip and straps around the bar, becoming one with it. The onlookers watched but it was like that moment I was by myself, just me and that bar. Like a jolt of electricity I yanked the bar up, it started to move but stalled on my shins, Craig yelled "UUPPP!!!" I pulled I could feel my heels digging in and my traps stinging, it slowly started to move, centimeter by centimeter I pulled the bar up, it was as if it took 20 minutes and then I had it all the way there. I could see my face was blood red, and my veins in my neck were also pushing out. I dropped the weight and collapsed to my knee with it.
I could hear people talking but my ears were ringing, I recovered and stood up, as I looked around Craig was smiling again and looked at me saying "See?".
Chris came up and patted me on the back. I was amazed I couldn’t believe I actually did that.
Now Craig got up, he walked over to the tree and grabbed two more 45's. He slid one on each end of his bar, I looked at him like I was watching a man be led to the gas chamber. Chris looked at Craig calmly saying "900 pounds, just like the old days brother." Craig grinned and nodded in acknowledgement.
Now there must have been thirty people back there watching, there were odd whispers, people asking others how much it is, and others simply astonished that this silent giant possessed such strength.
Craig kneeled down in front of that bar, it was like someone bowing down to an executioner.
Then he stood up. Was something wrong? He reached down and pulled up the bottom of his sweatshirt and pulled it up and off. What I saw was unbelievable. The man was a mass of slabs of muscle and covered in tattoos. Down the backs of his arms were words. On the right arm it read "I am nothing" and down the left "I feel nothing." His traps were like two huge camel humps side by side on the back of his neck and he wasn’t 'fat' or 'overweight' no, he was just fucking huge. His body was like his hand, lumps of callous muscles from the years of pain and toil in his life and in the gym, it was simply unbelievable.
Craig adjusted his belt, and strapped back onto his bar. It was very quiet, and then I head Chris say "You got this shit Craig!" People started cheering him on, I could hear people saying "C'mon Craig", "You got it bro!" It was amazing, all the while Craig was breathing very deep, very methodically, rolling the bar back and forth in his hands.
He stared into the mirror, I don’t know what he saw but his nostrils started to flare, and he looked like he was getting pissed, his eyes started to well up, almost like he may cry, and he stared blankly at a spot on the floor just in front of the bar. Wherever he was, he wasn’t with us, I imagine he was in that very dark place that his life had taken him drawing upon a well of emotions full of hate, anguish and pain. It was as if he was channeling all of that into the bar, he was breathing harder, and he hadn’t even lifted the bar yet, he was shaking all over. I looked to his reflection in the mirror and said "this is nothing for you brother" he nodded and then growled "I GOT THIS SHIT!!", then it was as if his entire body uncoiled driven by the hydraulics of his emotion, the bar bent, his traps were spotted with purple spots through the hew of red he cried out "FUUUCCKKKK YYOOUU!" and the weight stalled, I thought he may drop it, but his eyes closed and his face winced in anguish and the bar moved upwards, I don’t know it was the sweat from his face but I could have sworn tears came out of his eyes, and bar traveled further up until he had it midriff. He stood there and he opened his eyes back up, they were bloodshot and tear filled and his pupils were so dilated that the blue of his eyes was gone and it was pure black, it reminded me of one of those videos of a great white shark taking a bite.
Then he and the bar dropped. At first I thought he may have passed out but he didn’t, he put his hand up to let us know he was ok. People started to fucking clap, I looked around at them and couldn't believe what I was witnessing.
As he kneel down catching his breath, I walked up and crouched next to him, and said "That was the most spectacular thing I have ever seen in my life, nice lift bro." He was still panting but he nodded, so I know he heard me.
Then one of the gym tards yelled out "DAMN PIGPEN GET OFF THE JUICE DUDE!!!" I swung around, I didn’t even think about what I was doing, some 30 some year old yuppie fuck with an underarmour tank top and a fucked up stick physique. I grabbed him by his arm as he tried to walk away, he swung around looking at me in surprise and I looked him in the eyes and I said "HIS FUCKING NAME IS CRAIG...C-R-A-I-G...CAN YOU SPELL ASSHOLE?!!".
The idiot looked at me embarrassed and replied in a low tone "I’m sorry man, his name is Craig" then he looked at my hand still grasping into his flesh and I quickly let him go. I turned to look back at Craig and he was sitting on a bench and staring at me, he just looked at me and nodded, I nodded back.
Craig still went to the gym for about another year, I talked to him frequently there about training and bodybuilding, I often reminisced about the day we did deadlifts, at this point I was lifting 585 on deads, and all because of Craig's tutelage.
After that year Craig disappeared, Chris told me he hadn’t seen him, but heard he moved to another state. Craig and I only spoke at the gym, he had no cell phone, I had never seen his place and I had never even had any clue where he lived.
But though I barely knew the guy, I considered him one of my closest friends.
The years went by and I trained hard entered my first show, even managed to make it to Nationals. I always wondered what happened to Craig, I wanted to talk to my old friend and get his advice like I had when I was just starting out, he always had the simple answers, so many of the training gurus tried to make things complicated, and Craig just had a sentence or two to say and was spot on with his advice.
Then one day after a workout I went home, there was a police car in front of my house. I walked up and there were two officers walking towards me, they asked me if I was Jay, I told them I was, they informed me Craig had passed. I asked how, they told me he died in his sleep. So I asked them why they were telling me this, and the one officer replied that Craig had no known family members still living and that his only will and testament stated that I was his next of kin.
I didn’t know what to say, they told me they were sorry for my loss, but I didn’t even really hear them. They got in their car and pulled away, I stood motionless in my yard, then I snapped out of the shock I was in and went inside, I called Chris to tell him and he was saddened by the news.
I sat down and reflected on my mentor of young, the guy that no one understood, the person who people made fun of and taunted and he had been one of the biggest impacts on my life. He was a man of very few words but his words had such a great impression on me. I felt very saddened like the world had just lost something very good, and didn’t even realize it.
The next day I was in a fog, I really had no clue how to act, my co-workers asked me if everything was ok I told them "My good friend passed away yesterday".
Later that week as I came to grips with my friends death, I came home from work to find an mail envelope package on my doorstep.
I opened it up and it was a letter and several photos. I read the letter and it was handwritten in pencil on notebook paper.
"Dear Jay,
If you are reading this, I have died. My life was hard, very hard. For a long time I felt empty and the gym was the only thing I had to remind me that I was still alive. The pain of working out and pushing myself reminded me every day that I was still alive. I have been keeping my eye on your competitive career, and have seen some of your shows. I’m proud of you kid.
I always wanted to thank you, but I’m not very good at conversation as you know. I wanted to thank you for the day we did deadlifts. That one day I felt like I was a human being again, I felt the best I have felt in my entire life. You were a great inspiration to me, at a time when I was losing hope.
Thanks for being my friend.
Your good bro.
Craig"
By the time I finished reading the letter I was crying badly, I hadn’t cried in years, but I was weeping like a baby.
I looked at the photos from my shows, they were taken from the audience, Craig had been at my shows, and I hadn’t even known it. I guess he was keeping his eye on me making sure I was progressing not sitting back being lazy...I don’t know why exactly he was there, but he was there, and I'm glad that he got to see that.
Under the photos was a legal document, it was Craig’s will, I read through the legal jargon and towards the end it started to itemize all the belongings that Craig had left behind, and that since I was his only kin that I would be getting these possessions.
He left a sizeable amount of cash, a truck, his house, and his personal belongings in the house, but the last item on the list was the most priceless of all...one chrome fifty pound powerlifting bar.
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #715 : 03.12.2012 09:54 »
despo
Jäsen
Viestejä: 5 303
Basaaripisteet:
9
Nyt on kyllä taas sellainen ilma, että ei voi käsittää miten joku pystyy juoksemaan ulkona näin kylmällä. Ei tulisi kyllä mieleenikään.
Hyvä kun salille viitsii tarpoa
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #716 : 03.12.2012 10:04 »
Vin
Jäsen
Viestejä: 1 340
Basaaripisteet:
1
Kyllä kylmällä säällä kannattaa ainakin vähäsen yrittää ulkoilla. Kun totuttaa itsensä jo tässä vaiheessa talvea kylmään niin ensi vuoden puolella tuommoinen -15c "normisää" ei tunnu enää missään. Tämän takia toivon aina alkutalveen suunnilleen viikon mittaista kylmää jaksoa.
Pelaajalauta-->Formulalauta-->Pakkotoistolauta-->Uhkapelilauta-->Turvapaikkalauta-->Hautalauta--> Deadzonelauta-->???
tallennettu
Vs: Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #717 : 03.12.2012 10:04 »
Ephram
Gyro Man
Jäsen
Viestejä: 7 858
Basaaripisteet:
0
Lainaus käyttäjältä: despire - 03.12.2012 09:54
Nyt on kyllä taas sellainen ilma, että ei voi käsittää miten joku pystyy juoksemaan ulkona näin kylmällä. Ei tulisi kyllä mieleenikään.
Hyvä kun salille viitsii tarpoa
-20 on itselleni aikalailla kipuraja. Viime talvena juoksin pari kylmintä lenkkiä suurinpiirtein noissa lukemissa ja naaman jäätyminen alkoi olla ongelma. Muuten kyllä pysyin ihan hyvin lämpimänä. -20 ja viima on kohtuu hullu kombo.
Mulla on tänään lyhyempi lenkki ohjelmassa, mutta jätän sen suosiolla iltaan kun näyttää lauhtuvan alle -10:n asteen tienoille iltakasiin mennessä.
Juoksija-lehdestä luin viime talvena, että pakkaslenkit kehittäisivät hapenottoa jotenkin erityisesti jos vertaa ns. tavallisiin lämpötiloihin. Kyllähän sen efektin viime vuonna huomasi, että kun oli juossut koko talven, alkoivat henkilökohtaiset ennätykset paukkua oikein urakalla keväällä/alkukesästä. Talvella niitä en kyllä juokse. Sellainen 5:00/kilometri-vauhti on aika jees ja tuntuu kivalta kesän 4:15/minuutti-riuhtomisen jälkeen. Ylläpitokausi on tärkeä!
Eli jos yli -20:n menee pakkaset, niin taidan tehdä lenkin sijasta vaikka jonkun suosikki Insanity-treenin lenkin sijaan. Ongelma ratkaistu.
www.mikkoijas.fi
– Kirjailijan koti |
Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Vs: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #718 : 03.12.2012 15:48 »
Gba
Jäsen
Viestejä: 2 918
Basaaripisteet:
0
Pakkanen ei juuri haittaa muuten, mutta pää jäätyy vaikka olisi mitä pipoa siinä edessä. Viima on vaan niin kova ja jossain kommandopipossa taas on hieman ahdistavaa kulkea. Ei -20 haittaa jos ei tuule, mutta pienikin vastatuuli pistää aivot jäähän.
Itse tykkään kyllä juosta lumella, paljon pehmeämmin kulkee askel ja ilma on raikkaampaa, kuin kesällä. Lisäksi pienen bonuksen tuo dösäpysäkkien ihmisten katseet, kun oikein kovassa myrskyssä painaa lenkin menemään.
Ainao mikä tässä talvessa vituttaa on flunssa. Kävin parin päivän ryyppyreissun tekemässä tukholmassa ja samantien tulin kipeäksi. Pää täynnä limaa, mutta olen silti käynyt pari kertaa juoksemassa. Jos kuumetta ei ole, niin varmaan saa ihan rauhassa treenata? Salitreeneistä olen silti pitänyt taukoa.
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Re: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
« Vastaus #719 : 03.12.2012 16:24 »
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet:
5
Lainaus käyttäjältä: Gba - 03.12.2012 15:48
Jos kuumetta ei ole, niin varmaan saa ihan rauhassa treenata?
Itse olisin silti varovainen. Monilla ihmisillä on tämä uskomus, että kunhan ei kuumetta ole, niin liikkeellä voi pysyä ja töistä ei viitsi jäädä pois. Eikä toki pikkunuhan takia tarvitsekaan. Mutta ikävä kyllä se kuume ei ole mikään ultimaattinen indikaattori, vaan ihminen voi olla hyvinkin sairas täysin kuumeettomana. Eli jos oikeasti tuntuu, että pää on pullollaan räkää tai muuten olo on vetämätön, niin suosiolla lepoa kehiin vaan. Vaikkei juoksemisesta mitään halvauksia ja sydäreita saisikaan, niin ainakin tilanne normalisoitunee nopeammin, kun malttaa jäädä aloilleen hetkeksi.
Itsellä ainakin nuo flunssat pukkaa juuri kiireisimpinä aikoina/niiden jälkeen, selkeästi merkkinä siitä että "rauhoitu ny stna hetkeksi".
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play
Nintendo
until you're too tired to make love?"
tallennettu
Sivuja:
1
...
19
20
21
22
23
[
24
]
25
26
27
28
29
...
33
« edellinen
seuraava »
Pelaajalauta
>
Yleinen
>
Vapaa sana
Aihe: Kai me pelaamisen ohessa kuntoillaankin?
Siirry:
Ole hyvä ja valitse kohde:
-----------------------------
Yleinen
-----------------------------
=> Pelikeskustelu
===> Peliseura
=> Laitteet, rauta ja ohjelmistot
=> Popkeskustelu
=> Vapaa sana
-----------------------------
Basaari
-----------------------------
=> Kaupankäynti
-----------------------------
Blogit
-----------------------------
=> Roki7 Finblog
=> Kubs's Blog
=> Riepu's Blog
=> Fyysinen Preesens7 Finland Blog
=> Freijon buuginurkka
=> MasterTK's Blog
=> JGW
=> KOSHIRRO7 Finland Blog
=> AIKA RYHTYÄ TAKTISEKSI
=> Jälkijuna
=> zoukka of the axe
=> Fiilistelyä
=> Americans don't eat parsley
=> Nuotiopaikka
=> Deep Blue Sea
=> Turhaa täynnä
=> sleepy's zzz
=> Elokuvablogi
=> miggen epäviralliset mielipiteet
=> Kieroblog
=> Ilkimys's Blog
=> Mixba's Blog
=> miikaantti's Blog
=> miikaantti's Blog 2
=> Sekoanalyysi
=> echoes's Blog
=> Äijä-blogi
=> Kotini on viidakkoni
=> Pahempaa
=> rauhan_rikkoja's Blog
=> Tuuri_Juoppo's Blog
=> Wanhan jäärän korinoita.
=> Youtube-pelaajan Päiväkirja
=> 眉に唾をつける
=> lamistoo
=> onlineclass