Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointisähköposti saamatta?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
Vaalea Tumma
Sivuja: [1]
Tulostusversio
Aihe: Luonto  (Luettu 7217 kertaa)
Luonto « : 05.06.2008 00:05 »
Turilas Jäsen Viestejä: 570 Basaaripisteet: 1 Profiili Onnellisuus-ketjun ja alkavan kesän innoittamana luontoaiheista pohdintaa. Tänään minulle kävi nimittäin taas selväksi, mistä aito onnellisuus loppujen lopuksi kumpuaa. Kyllä tavaroiden haaliminen ja kerääminen nurkkiin saa aikaan jonkinlaista mielihyvää, mutta onko se lopulta onnellisuutta? Ei se ainakaan tunnu samalta kuin esimerkiksi tämänpäiväiset kokemukset pyöräretkelläni.

Lähdin ajelemaan pyörällä kauniiden kelien vuoksi. Ajelin metsätietä männiköiden ja hiekkamonttujen läpi kohti syrjäistä metsän keskellä sijaitsevaa järveä, jossa olemme käyneet kavereiden kanssa joka kesä uimassa varmaan vuodesta 2000. Siinä sitten paukahti kaikki kohdalleen. Muistot, järviveden tuoksu, alkava kesä, luonto, rauha ja kaiken kruununa kolme uljasta kyhmyjoutsenta aivan rannan tuntumassa. Istuksin siinä ilman minkäänlaista kiireen tunnetta joutsenia tarkkaillen ja suupielet vääntyivät väkisinkin hymyyn ja mieli oli lähes ekstaasissa.

Olen asunut melkein koko ikäni pienessä kylätaajamassa, jossa metsiköt alkavat heti tapapihalta. Luonto on siis aina kuulunut elämääni leikkipaikkana, lenkkimaastoina, ja rauhoittumisen paikkana. Parhaiten olen ymmärtänyt luonnon merkityksen minulle kuluneena vuonna, kun olin siviilipalveluksen takia ensimmäistä kertaa kaupungissa asumassa. Asfalttitiet lenkkimaastona ovat tylyjä ja jatkuvat asuinalueet elinympäristönä ahdistavia. Etsiydyin lenkeilläni lähimmille metsäntapaisille alueille, mutta ne eivät olleet laajoja eikä niitä ollut paljon.

Luonto on minulle, uskonnottamalle ihmiselle, saunan ohella kirkkoa vastaava paikka. Siellä rauhoitun, rentoudun, mietiskelen ja saan hengellisiä kokemuksia. Kun vituttaa, lähden luontoon. Kun kiristää, lähden luontoon. Kun muuten vain huvittaa, lähden luontoon.

Nyt olisi suunnitelmissa parin päivän vaellus mahdollisesti jossain kansallispuistossa ennen heinäkuun alun muuttoa betonihelvettiin nimeltä Turun Yo-kylä. Salamajärvellä kävin pari syksyä sitten ja nyt olen miettinyt Seitsemistä. Haltille tekisi mieli, mutta siellä taitaa olla paikat jäässä vielä juhannukseen asti. Vaellukselle lähden yksin, sillä luonto on minulle nimenomaan pakopaikka kaikesta paskasta, "tästä hullusta maailmasta".

Mikä on Pelaajalautalaisten suhde luontoon? Oletko luonto- vai kaupunki-ihminen?
tallennettu
Re: Luonto « Vastaus #1 : 05.06.2008 01:24 »
Aivis Nettikiusaaja Jäsen Viestejä: 978 Basaaripisteet: 0 Profiili Luonto on tärkeä asia itsellenikin. En silti ihan metsäihmisiä ole, vaan pidän enemmänkin "luontobetoni -yhdistelmästä", jossa metsät ja pusikot elävät talojen ja muiden rakennusten kanssa täydellisessä harmoniassa. Siksipä Helsingissä välillä ahsitaa, kun luontoa on suht vähän ympärillä.
Liika luontokin kyllä ahdistaa, se balanssi pitää löytyä.

Pienenpänä tuli aina leikittyä läheisissä metsissä ja uitua aina kesällä järvissä. Luontoa osaa kuitenkin arvostaa nyt enemmän kuin silloin, vaikkei sinne haluaisikaan aina mennä.
tallennettu
Sivuja: [1]
Tulostusversio
Siirry:  

Pelaajalauta 2007-2024
Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2006-2008, Simple Machines