Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointisähköposti saamatta?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

 
Vaalea Tumma
linktree Pelaajalauta  >  Yleinen  >  Vapaa sana
linktree Aihe: Menikö elämä kuten Strömsössä?
Sivuja: [1]
« edellinen seuraava »
Tulostusversio
Aihe: Menikö elämä kuten Strömsössä?  (Luettu 7154 kertaa)
Menikö elämä kuten Strömsössä? « : 13.07.2011 21:20 »
Sarkoni Jäsen Viestejä: 435 Basaaripisteet: 0 Profiili Ajattelin että olisin opiskelutriidissä hieronut keskustelua otsikonmukaisesta aiheesta, mutta ehkä näin tänne saadaan enemmän vastaajia.

Niin. Oliko sinulle päivänselvää, että peruskoulun jälkeen suuntaat määrätietoisesti lukioon, suoritat sen moitteetta ja sen jälkeen haet vieläkin määrätietoisemmin yliopistoon, jonne tottakai pääset ja jonka suoritat hiki virraten katse tulevaisuudessa, työelämässä, avioliitossa ja lapsissa aina hautaan asti? Vai menikö elämä nyt niin kuten meni, kun ei paremminkaan pärjännyt? Kuulostaapa kauhean lopulliselta, mutta puhutaan tosiaan tähänastisesta elämästä. Eiköhän sitä ole kaikilla vielä aika rutkasti jäljelläkin.

Stoorini: ei mennyt. Yläasteella ja vielä lukion alkuvaiheissa (lukio oli päivänselvä valinta) olin varsin määrätietoisesti menossa poliisikouluun, mistä johtuen en varmaan tähdännyt opinnoissani kovin korkealle, KUNNES äidinkielen kirjallisuuskurssi herätti minut supersankariunestani ja siitä lähtien oli auringonvarmaa, että menen yliopistoon lukemaan kirjallisuutta tai vastaavaa. Kirjoitin äidinkielen hyvin, mikä entisestään vahvisti halua ja uskoa päästä yliopistoon.

Olipa kerran pääsykokeet ja mikäli muisti ei petä, jäi puolen pisteen päähän (mikäli mahdollista) etten päässyt lukemaan Suomen kirjallisuutta Tampereelle. Ajattelin että no, ensi kerralla sitten. Onhan tässä armeijakin käytävä.

Olipa toisen kerran pääsykokeet ja munix män. Olin jo hakenut lisäksi journalistiikkaa, liittyyhän sekin sanoihin.

Munix, munix, munix. Ja juuri äsken avasin kirjekuoren, jossa minulle selvitettiin, että en ole menossa lukemaan Tampereelle myöskään filosofiaa.


Mieli on muuttunut monesti ja ehkä ihan hyvä niinkin. Näen hyvinkin todennäköisenä, että minua saattaisi vituttaa olla missä tahansa yllämainituista paikoista, joten niistä on turha murehtia. Sen sijaan se mihin olen menossa, ei paljoa vituta. Se ei kyllä liity mitenkään aikaisempiin hakupaikkoihini mitenkään ja se varmasti aiheuttaa hämmennystä ympäri sukua, mutta anyway, innolla odotan opiskelua Niittylahden erä- ja luonto-opaskoulussa. Koska olisihan aivan helvetillisen siistiä seikkailla ympäri tämän pallon sydäntäjyskyttävimmissä mestoissa, sen sijaan että masturboisi Friedrich Nietzschen uskomattoman voimakkaille ja kauniille ajatuksille ja sanoille, mutta katsotaan nyt ensin mitä tästäkin tulee.


Miten meni sinulla? Just niinku piti ja elät onnellista elämää, vai menikö munix ja vieläkin vituttaa?
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #1 : 13.07.2011 21:42 »
Ephram Gyro Man Jäsen Viestejä: 7 858 Basaaripisteet: 0 Profiili WWW Elämäni on ollut melkoista vuoristorataa teini-iästä lähtien. Olen joitakin aika henkilökohtaisiakin juttuja jakanut itsestä foorumeilla, mutta en lähellekään niitä pahimpia. Hyvä niin, sillä joskus vaikeneminen tosiaan on kultaa.

Yläasteen viimeisen vuoden suoritin hapuillen ja nippa nappa. Hyvää todistusta ei tosiaankaan jäänyt takataskuun. Olin monestakin syystä lopen turtana koulunkäyntiin ja päätin olla hakematta mihinkään kouluun. Tuloksena välivuosi.

Välivuosi, joka antoi paljon ja vielä enemmän otti pois. Sen kummemmin yksityiskohtiin menemättä sanon, että koin elämässäni yhden valtaisan mullistuksen tuon vuoden aikana ja halusin muuttaa pois entiseltä kotipaikkakunnaltani. Alkuperäiset pelaajaboardilaiset ainakin tietänevät mistä puhun.

Hain Espooseen opiskelemaan media-alaa, jonka opinnot aloitin 2003. Muutto omilleen 18-vuotiaana ja sitä seurannut tunnemylläkkä teki siitä vuodesta kenties tähän asti ikumuistoisimman. Niin paljon uusia asioita ja uusia tunteita käsiteltäväksi; uusia maisemia, uusia ihmisiä, uusia syitä nauraa. Ja itkeä.


Kolmen vuoden jälkeen olin media-assistentti.

Koulun valmistujaisjuhlassa sain kunnian pitää valmistuvan opiskelijan puheen koko koululle. Tuloksena yksi elämäni ikimuistoisimpia viisiminuuttisia. Puhe löytyy dokumentoituna jopa Youtuben syövereistä


Motivaatio opiskelujen suhteen ei tuossa vaiheessa ollut palanut loppuun, joten hain Metropolia Ammattikorkeaan opiskelemaan viestintää. 2008 sain kuin sainkin neljän vuoden kakun sieltä toisella yrittämällä. Siis ainakin neljän vuoden, jos kaikki menee niinkuin ihannetapauksessa.


Elämäni ei ole mennyt kovinkaan suunniteltuja reittejä. Tietyt isot mullistukset ja menetykset ovat ohjailleet valintojani. Olen 26-vuotias, mutta tunnen kulkeneeni tietyllä tavalla raskaampaa polkua kuin moni muu ikäiseni. Toki poikkeuksiakin löytyy ja jonkun muun kokemat tragediat saattavat ylittää omat kokemukseni heittämällä.

Mutta välillä kun kolmekymppisten ongelmia kuuntelee, huomaan miettiväni miten pienestä voikaan valittaa.
www.mikkoijas.fi – Kirjailijan koti | Mikodemus Youtubessa
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #2 : 13.07.2011 21:48 »
Kabanossi Moderaattori * Viestejä: 2 520 Basaaripisteet: 6 Profiili WWW Hyvä ja aika ajankohtainen aihe!

Vituix män. En ylä-asteella oikein tiennyt mikä musta tulee. Suvussa oli paljon kokkeja, joten lähdin itsekin opiskelemaan sitä. Viimeinen vuosi koostui hyvin pitkälti työharjoitteluista ja silloin huomasin mitä kokin työ oikeasti on. Eipä napannut. Kävin koulun kuitenkin kiltisti loppuun, sillä en keksinyt muutakaan. Valmistuttuani menin töihin, mutta en oman alan hommiin. Vietin Nokian kännykkätehtaalla varastohommissa vuoden loppuun ja menin 2009 tammikuussa armeijaan. Kotiuduin lokakuussa ja intistä "luvattu" työpaikka kariutui. En edes tiedä miksi, muutamalla muullekin kävi samoin. Olin sitten muutaman kuukauden työtön, jotain lyhyitä keikkoja oli kyllä silloin tällöin. Vuoden alussa työllistyin taas ja mietin opiskelupaikkoja. En keksinyt mitään, joten päätin tehdä vielä töitä ja pohdiskella. Pää löi ihan tyhjää. En nyt keväälläkään keksinyt mitään. Kunnes kuin tyhjästä iski, poliisikoulu. Katsoinkohan sattumalta Poliisit-ohjelmaa telkusta ja kelasin, että toihan voisi olla siisti työ. Tuskin on kahta samanlaista työpäivää jne jne. Muutenkin tykkään tehdä jotain tuon tyylistä kuin jotain hikistä toimistotyötä tai istua koneella tekemässä duunia. Suunnitelmissa olisi ensi vuonna hakea sinne. Jatkan työskentelyä ja alan tosissaan treenaamaan. Onneksi aloin jo yli vuosi sitten kuntoilemaan ja pudottamaan painoa, muuten voisi olla edessä pikkaisen kovempi urakka. Vasta jälkeenpäin sain tietää, että poliisikoulussa majoitus on ilmainen, kuten myös ruokailu. Kelalta saa kai opintotukea ja koulu maksaa vielä päivärahaa. Vuoden koulutuksen jälkeen siirrytään kai kentälle ja siitä saa jo ihan palkkaakin. Vaikuttaa hyvältä. Poliisien työtilanne ei vaan ole ehkä se kaikkein paras, mutta kai sitä pitää silti yrittää!
IGDB.com | Internet Game Database
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #3 : 13.07.2011 22:48 »
Tuulisti "Nurse Joyta vähän väsyttää" Jäsen Viestejä: 869 Basaaripisteet: 0 Profiili Hyvin on mennyt. Joskus on ollut takaiskuja mutta kaikki on aina kääntynytkin parhain päin. Ei ole valittamista. (Olen KTM kuten suunnittelin, työssä johon suunnittelin ja muutkin elämän osa-alueet pitkälti toiveideni mukaisessa reilassa.)
Pelaajalaudan Smurfette principle.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #4 : 13.07.2011 23:36 »
Melfice_ Rento ja seksikäs. Jäsen Viestejä: 1 033 Basaaripisteet: 0 Profiili Meni, ja menee nyt kun sitä tulee ajatelleeksi.

Muutin Lahden seudulta Tampereelle 16-vuotiaana erittäin hyvään lukioon. Lukiossa kypsyi ajatukseni hakea lääkikseen. Ei pelkästään halusta auttaa ihmisiä vaan ennen kaikkea lääkärin työn monipuolisuudesta sekä haastavuudesta johtuen. Tasokas lukio motivoi laadukkaaseen opiskeluun ja siellä järjestettiin kaiken kuukuraksi preppauskurssi lääkikseen pyrkiville. Kirjoitusten jälkeen en sortunut lonkan tai tuoppien vetämiseen vaan opiskelin ihan vitusti ja pääsin kesäkuussa kerrasta sisään. Heinäkuussa armeijaan vuodeksi lusimaan ilman huolen häivää. Ei vituta lainkaan niin paljoa marssia sateessa kusipään huutaessa vieressä kun tietää pian olevansa opiskelemassa jotain aivan muuta joka oikeasti kiinnostaa.

Tutkinto tuli siinä ajassa niin kuin pitikin, 6 vuodessa. Lääkis on ikään kuin putki johon asetutaan, pelivaraa on yllättävän vähän akateemiseen keskiarvoon verrattuna. Opiskeluaika oli juuri niin mahtavaa kuin ajattelinkin sen olevan ja mielenkiinto nousi jatkuvasti opintojen edetessä. Ainoa hieman mietityttämään jäänyt asia on se että matkailevana ihmisenä olisin halunnut olla vaihto-oppilaana, mutta erinäisten asioiden mentyä niin kuin ne menivät olin ainoastaan yhden kuukauden kroatialaisessa sairaalassa saamassa oppia. No biggie.

Nyt olen ollut valmistumisen jälkeen neljä kuukautta eräässä terveyskeskuksessa töissä eikä ole tullut mieleenikään että olisin väärällä alalla tai että haluaisin vaihtaa ammattia. Nice!

Aina elämä ei mene niin kuin Strömsössä, mutta älkää siitä kantako huolta. Asioilla on tapana järjestyä.

« Viimeksi muokattu: 13.07.2011 23:42 kirjoittanut Melfice_ »
N
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #5 : 13.07.2011 23:55 »
zoukka guli Jäsen Viestejä: 5 054 Basaaripisteet: 14 Profiili Jaa-a. Ylä-asteen jälkeen menin kauppikseen, jossa kaikki lähti lapasesta. Toisen vuoden puolessa välissä minulla oli enemmän hylsyjä kuin suoritettuja kursseja, kaverit hyvin pitkälle kaikonneet ja keppana sekä muut karkit maistui. No kuin ihmeen kaupalla vaihdoin media-assarin koulutukseen, josta suurin osa meni lähinnä kopis ajoista toipumiseen ja itsensä kasaamiseen. Intissä kattelin kolme kuukautta sitä meininkiä ja päätin sit viimeinkin miehistyä. Sivarin jälkeen pidin välivuoden taidehippikoulussa ja siellä viimein tajusin mitä haluan tässä elämässä tehdä.

Nyt olen grafiikkaa vääntänyt puolitoista vuotta AMK tasolla ja kaksi viikkoa sitten laitettiin muutaman kaverin kanssa toimisto pystyyn. Nyt juoksee palkka ja oparit samaan tahtiin ja tästä jatketaan vain ylöspäin.
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #6 : 14.07.2011 00:52 »
Gba Jäsen Viestejä: 2 918 Basaaripisteet: 0 Profiili Peruskoulun jälkeen lukio oli ainoa vaihtoehto, jälkeenpäin on välillä katunut sitä, käsillä olisi mielenkiintoisempaa tehdä duunia. No tehty mikä tehty. Lukion jälkeen piti päästä nopeasti opiskelemaan, no ei päästy, feilauksia ja useampia välivuosia, töitä ja dokailua. Nyt AMK:ssa opiskelemassa alaa joka kiinnostaa, mutta tradenomien arvosteuksen ollessa alempana, kuin työttömän somalin, niin pakkohan tästä on jatkaa vielä yliopistoon.

Eli ei ole mennyt kuin strömsössä, mutta oikeastaan hyvä että meni päin vittua, osaa ainakin arvostaa opiskeluelämää ihan toisella tapaa ja kyllä töiden tekeminen on opettanut paljon enemmän, kuin mitkään opiskelut. Duuneissa tapaa niin erillaisia ihmisiä. Lukiot ja korkeakoulut kun tuuppaavat olemaan täynnä sitä ihmistyyppiä, joka pitää itseään niin paljon parempana, kun osaa kirjoista asioita ulkoa. Sellaiseksi kusipääksi olisin itsekin jäänyt, jos olisin suoraan päässyt opiskeluputkeen kiinni.

Noita feilauksia ei sen pahemmin kannata jäädä murehtimaan, uusi tavoite eteen ja sitä kohti pyrkimään.


I've missed more than 9000 shots in my career. I've lost almost 300 games. 26 times, I've been trusted to take the game winning shot and missed. I've failed over and over and over again in my life. And that is why I succeed.
-Michael Jordan
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #7 : 14.07.2011 00:57 »
Partajeesus Jäsen Viestejä: 1 177 Basaaripisteet: 0 Profiili Kai minäkin avaudun vaikka ketään ei kiinnosta. Warning, vitunmoista whinetystä tulossa ja typoja myös koska olen aivan nollat taulussa. Jepujee ja tästä lähtee.

Porukat tappeli koska isä joi ja monesti oli kiva lähteä talvella kävelemään pariksi tunniksi pihalle ettei sitä tartte kuunnella tai sitten luurit korvilla vaan volat täysille ettei kuule mitään.
Peruskoulu kiusaamista ja muuta skeidaa. Amis vielä pahempaa paskaa ja ainoa motivaatio vetää koulu läpi ole se, että saisi työmarkkinatukea ja pääsisi porukoiden luota omaan kämppään. Amiksen jälkeen joitakin kursseja ja säästin rahat ja yhtenä iltana vaan sanoin porukoille, että huomenna menen porista tsekkaamaan kämppiä.
Sinne siis ja taisin kolme kämppää tsekata ja siihen ekaan muutin jossa asun vieläkin. 1.2.2011 tuli 10 vuotta täyteen ja pakko sano, että vissiin aika munkki käynyt kämpän suhteen kun yksityinen vuokraisäntä ja viime vuoden lopussa nousi vuokra vajaa 20e koska vastike nousi eikä naapuritkaan pidä mitään älämölöä.

Oli vuosi 2001 kun muutin tänne ja kohtuu tuore ilmapiiri ja jopa kehtasi kulkea kaupungilla kun kukaan ei tuntenut. Hain jollekkin atk kurssille jonka broidikin oli käynyt ja sinne myös pääsin. Kyseessä perus settiä jonka osasin silmät kiinni. Rahaa siitä kuitenkin sai ja rentoa oli ja pääsi roikkumaan netissä. Itselläni kun ei nettiä kotona ollut. Kurssi kesti kuukauden ja heti jatko kurssille hain ja pääsin myös. Niillä rahoilla oli hyvä ostaa ps2 ja gamecube. Mikäs siinä kun rentoa oli kun skilliä löyty tarpeeksi.
Siinä välissä löyty myös se eka akka. Vielä aluksi tuntui, että kaikki oli vitun komiaa. Sitten iski se ajatus, että olen huono ihminen koska en ole töissä. Se söi  mieltä aivan vitusti. Joka duuniin hain joka kiinnosti ja joka kurssille joka kiinnosti. Aina kun tuli hylsy niin tuntu aina vaan paskemmalta ja paskemmalta. Jossain vaiheessa onnistuin omaksumaan sen ajatuksen että en ole yhtään sen paskempi ihminen vaikka en duunissa olekkaan.
Kaikki oli hyvin kunnes eräs uusivuosi mulla vaan iski joku paska vaihe taas ja halusin olla vaan yksin. Broidin kyydillä hain huoltikselta kaljaa ja join sitä yksin pimeässä kämpässä puukko vieressä miettien kuinka helppoa olisi vetää ranteet auki. No sillonen muijahan tuli käymään koska oli huolissaan kun en puhelimeen vastannut. En muista mitä sanoin, mutta sen muistan että itkien se pois lähti. Joistan vaan se kaikki masis paska oli tullut takaisin vaikka mitään syytä ei ollut.

2004 meni tuon mimmin kanssa poikki. Olin muutaman kuukauden sinkkuna kunnes ryyppy reissulla löyty uusi. Se oli taas yhtä vuoristorataa ja sen kanssa meni poikki 2006 ja samana vuonna olin myös ekaa kertaa duunissa. Elektroniikan purkutyötä tein ja se oli sellaista mitä halusinkin. Ei paineita, ei vastuuta. Omaan tahtiin sai hommia tehdä. Eipä vaan sitäkään pää kestännyt kun eräs aamu purskahdin itkuun kauppareissulla ja päätin että menen lääkäriin ihan yks vitun hailee mitä se sanoo. Diagnoosi oli keskivaikea masennus ja vakava burnout. Siitä sitten sain vuoden sairaspäivärahan ja sen jälkeen koittanut päästä sairaseläkkeelle. Mikään ei vaan tuon jälkeen ole mennyt kelassa läpi vaikka kolme lääkäriä on kirjoittanut lausunnon etten ole työkykyinen ja taas vaihteeksi viimisin haaska alkoi taas vänkäämään että kaikki johtuu alkoholista. Eihän sillä mitään väliä ole että silloin kun olin duunissa niin join vain vloppusin ja kaikki masis paska on ollut olemassa jo ennen kuin join edes pari kertaa kuukaudessa.
Oli toinen kerta elämässä kun teki mieli tempaista lääkäriä naamaan oikein kunnolla. Edellinen kerta oli silloin kun ei pää duunissa kestänyt ja lääkäri sanoi vaan että mun pitäs laihduttaa (oli about 10kg ylimäärästä) ni jaksaisin. Ilmeisesti se huomas äänestä, että ollaan lähellä pimahtamista joten laitto lähetteen paikalliseen mielenterveyskeskukseen.

Nyt ois edessä työkokeilu, mutta ei paljon nappaa kun se vitun akka sano siitäkin, että jos se sujuu hyvin niin ok, mutta jos se ei luonaa nii sitten AA klinikalle. Sen mielestä kun kaikki johtuu alkoholista. Jos ei pää kestä se on alkoholi. Jos on muutaman päivän selvänä ja kaikkea paskaa tulee mieleen niin se on sitten vieroitusoire. Siis vittu kun vituttaa tollanen ku ei voi tajuta, että ehkä jonkun pää ei vaan kestä sitä duunia. Oon kokeillu kaiken mitä oon pitäny ihan ihanne ammattina paitsi porno ohjaajan ja mikään niistä ei o toiminu. Onko se niin vaikeeta oikeesti myöntää että ehkä joku ei vaan kestä.

Ymmärtäsin jos vaan vänkäisin, että en halua tehdä yhtään mitään koska ei huvita. Mutta kun olen hakenut joka vitun kurssille ja duuniin joka on kiinnostanut ja joko en ole päässyt tai jos olen päässyt niin pää ei kestä sitä. Luulisi että vaatii enemmän rohkeutta myöntää että on henkisesti jotain vialla, mutta ei. Kertoo jotain jos kolme lääkäriä on kirjoittanut lausunnon ja kaikki tulee kelalta takaisin bumerangina ja kun tuolle viimisimmälle haaskalle sanoin että jos vaihtoehdot on mennä duuniin lopullisesti tuohoamaan mielenterveys tai mennä johki AA klinikalle tai mikä vittu onkaan niin mieluummin vedän ranteet auki niin akka vaan toteaa että on sekin yksi vaihtoehto.
Että sillälailla.
Niin ja tuon ämmän mukaan masennus ei ole riittävä syy eläkkeelle koska sitä voi hoitaa lääkkeillä. No vittu skitsofreniaakin voi hoitaa lääkkeiillä. Kaikkea voi hoitaa lääkkeillä joten tuon mukaan mikään ei ole hyvä syy. Mitä siitä että ihminen on viillellyt itseään useasti ja pari kertaa miettinyt vetävänsä ranteet auki. Mitä väli kun lääkkeitä vaan naamaan, että muuttuu zombiksi. Mikään ei kelpaa. Ihan ku se ois tuon ämmän pussista pois jos joku pääsis eläkkeelle. Varmaan oikein tarkotuksella ajaa siihen että joku tappaa itsensä ni ei mene siihenkä enää verorahoja.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #8 : 14.07.2011 08:42 »
JayeizH Kiistely on turhaa mutta hauskaa Jäsen Viestejä: 4 711 Basaaripisteet: 2 Profiili Olen ollut siitä onnekas että olen aina tiennyt mitä haluan tehdä. Tosin luulen että tämä on kierosta mielestänikin johtuva asia. En ota ikinä paineita siitä mitä haluan tehdä. Helvetti, saan tehdä mitä haluan, miksi ottaisin siitä paineita :) Maailma on avoin! Voin tehdä ihan sitä mitä haluan ja mihin jaksan lukea! Voi mennä jumalauta vaikka astronautiksi jos siltä tuntuu. Ihan itsestä kiinni mitä haluaa ja mihin pääsee. Totta kai toisiin paikkoihin on vaikeampi päästä, mutta jos on motivaatiota niin kyllähän sen mukaan tulee aina luettua. Ja totta kai lahjakkuus auttaa, mutta ahkera kaveri pääsee aina paikkaan kuin paikkaan.

Se oli joskus 80-luvulla kun sitä ensimmäistä pikselitankkipeliä pelasin sedällä ja se vei mukanaan. Niin peleihin kuin tietokoneisiinkin. Hassuinta tässä vielä oli että en ikinä erityisemmin ajatellut pelejä ammattina missään muodossa. Se oli aina se että haluan työskennellä tietokoneiden parissa. Jollain tavalla ehkä jo ala-asteelta asti, mutta yläasteella se tietysti vasta kirkastui mielessä kun piti sitä uraa ihan miettiäkkin.

Lukio oli sinänsä ihan luonnollinen vaihtoehto. Ja koko suku oli siinä vaiheessa tuossa 90-luvun loppupuolella että pitää opiskella ja mennä lukioon. En ottanut tätä mitenkään painostamisena, vaan neuvona ja meniväthän suurin osa kavereistakin lukioon joten sinne tuli mentyä. Ainoa asia mikä lukiossa mietityttää näin jälkikäteen oli juuri sen lukion valinta. Suhteellisen pieni lukio, joka on osaltaan hyvä, mutta IT-opetus oli suoraan sanottuna surkeaa. Käytännössä en saanut sieltä mitään eväitä tulevaisuudelle, IT-alaa ajatellen. Mutta, olihan sielä helvetin hauskaa :) Ja tuli sielä tavattua nainenkin jonka kanssa edelleen asustelen niin...ei se nyt turha reissukaan ollut :)

Yleisestikkin olen sitä mieltä että lukio oli minulle paljon parempi vaihtoehto kuin ammattikoulu. Pidin kaikesta ylimääräisistä ja valinnaisista aineista ja niistä jäi jopa hienoja muistoja. Kuten elokuvakurssi (ihan teko ja analysointi), laskettelukurssi, jne. Totta kai vanhojen tanssit ja penkkarit jne. olivat myös unohtumattomia tilanteita. Lisäksi osasin ottaa opiskelun ilman suurempaa stressausta (okei ruotsi oli kyllä aika paha) ja nautin luonnostani enemmän tilanteesta ilman minkäänlaista rentouden tai huolettomuuden varsinaista yrittämistä. Minulle huolettomuus tuli siis aika luonnollisesti :) Tämän lisäksi kun olen juuri sen verran "akateemisesti lahjakas" että pääsin kurssit läpi (en kyllä juurikaan sen enempää ;D) ilman sen kummempaa stressaamista (ja niistä vähistä ATK-kursseistä kiitettävästi), meni lukio enemmän tai vähemmän huolettomasti. En voi sanoa että paperini olisivat olleet mitenkään kummoiset tämän vuoksi ja joskus mietinkin että kuinka hyvin olisinkaan voinut pärjätä jos olisin lukenut, mutta ihan jees se meni.

Lukion jälkeen tuli testattua yliopistoa ja teknillistäkorkeakouluakin (pääsykokeita siis), mutta en näihin kovinkaan tosissaan hakenut, senkin vuoksi että lukion paperit eivät olleet mitenkään huipputasoa, enkä tiedä olisinko sellaista lukemista jaksanutkaan. Joten tuli pistettyä hakemukset useampaan ammattikorkeaan IT-, tietojenkäsittely ja media -puolelle ja vielä huvin vuoksi liiketalouteen. IT-puolelle pääsin Jyväskylän ammattikorkeaan ja sielä meni aika mukavasti, mielenkiintoisesti ja palkitsevastikkin.

Kun opiskelu päättyi on tullut oikeastaan elämän todellinen paskuus vastaan. Ensin tuli etittyä vuoden työtä ja sitten kun sen sai huomaa että eihän palkka riitä siihen peruskierteeseen mihin kaikki menee. Eli auto ja asuntolaina. Ja ilmeisesti minulla on naurettavan huono palkka, koska asunnot muuten tuntuvat menevän kaupaksi ja hinnat vaan nousee kysynnän vuoksi. Vantaa, Espoo, Kirkkonummi alueella 200 000€ ei ole mitään jos haluat 2h+k+s. Ja jumalauta porukka ostaa. Ihmiset ovat aivan sekopäitä! Puhumattakaan pankeista. Vaikka todennäköisesti tulee omaan talouteen vain naurettavan vähän rahaa.

Mutta, kaikki menee siis kuten valtio on suunnitellukkin. Opiskeltu, valmistuttu suht hyvissä ajoin, muutettu kaupunkiin, maksetaan vitusti veroa jotka lähetetään Kreikkaan, seuraavaksi ostetaan auto ja sitten pitäisi ostaa reilusti ylihinnoiteltu asunto. Vaikka ei sinänsä voisihan asiat huonomminkin olla. Ja parasta tässä on että huomisen jälkeen alkaa LOMA! Ensimmäinen 3vko putkeen oleva palkallinen loma ikinä!! Voin maata koko 3vko ja palkka juoksee! Mahtavaa  ;D Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, loma on hieno juttu :)

« Viimeksi muokattu: 14.07.2011 12:59 kirjoittanut JayeizH »
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #9 : 14.07.2011 10:20 »
kep Jäsen Viestejä: 807 Basaaripisteet: 0 Profiili Aikamoinen ero kahden edellisen postauksen välillä...

Jos aiheeseen palaa, niin kai se kuitenkin on mennyt kuin Strömsössä, näin jälkeenpäin ajatellen. Peruskoulussa olin ns. hyvä oppilas ja jatkoin siitä lukioon, vaikka mielessä ei ollut siinä vaiheessa mitään toiveammattia tulevaisuudelle. Ihan ok paperit ulos kirjoituksista, jonka jälkeen hain englannin kielen kääntämiseen ja tulkkaukseen yliopistoon, mutta toisen karsintakierroksen jälkeen tuli noutaja ja jäi luu käteen. Edessä oli sitten hieman työntekoa ja intti, jonka jälkeen ammattikorkeaan tradenomitutkintoon. Pääsin sisään ja vedin perusopinnot vieläkin ilman suuntaa. Toisen vuoden alussa profiloitumisvalintoja tehdessä markkinointi ja yritysviestintä kuulosti helvetin hienolta, ja kovalla nälällä otin kaikki mahdolliset kurssit siihen liittyen. Nyt neljän vuoden opiskelun jälkeen paperit on kourassa ja opinnäytetyö tehtynä kiitettävästi. Pääsin melkein suoraan koulunpenkiltä opintoja vastaaviin ja itseäni kiinnostaviin töihin, jossa on viihdytty hyvin ja mahdollisesti viihdytään vielä pitkään. Ei voi siis valittaa, vaikka monesti on tullut stressattua koulua ja töiden/harjoittelupaikkojen saamista todella raskaasti. Opiskelut varmaan riittävät toistaiseksi, vaikka kyllähän voisi jossain vaiheessa tehdä siltaavat opinnot kauppiksessa KTK:ksi, ja suorittaa maisteriopinnot.


Lainaus käyttäjältä: Gba
Nyt AMK:ssa opiskelemassa alaa joka kiinnostaa, mutta tradenomien arvosteuksen ollessa alempana, kuin työttömän somalin, niin pakkohan tästä on jatkaa vielä yliopistoon.
Pakko sanoa väliin, että tämä on bullshittiä. On totta, että tradenomin paperit eivät avaa minkäänlaisia ovia itsenään, mutta rekrytoija kuitenkin tietää tradenomista, että hakijalla on perustaitoja projektityöstä ja muista tarvittavista taidoista. Se etu muihin hakijoihin pitää vain itse ottaa opiskelujen aikana hyvin tehtyjen työharjoitteluiden(=suositukset) ja etenkin opinnäytetyön kautta. Vaikka itse mietin samaa lukion jälkeen, että pakko päästä yliopistoon, en ole kertaakaan katunut nyt jälkeen päin AMK:n suorittamista.
Missähän Suomi olisi, jos 1939 olisi ollut rajalla 300 000 dosenttia.
-Gba

Katsoppas kirjoitusasuasi ja vertaa minuun. Itse olen viisitoista vuotias joten älä tule ruikuttamaan, piste.
-IceCold
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #10 : 14.07.2011 12:13 »
Vin Jäsen Viestejä: 1 340 Basaaripisteet: 1 Profiili Meni ja ei. Ala on vaihtunut, mutta sitä en laske "virheeksi" tms töppäilyksi, sitä nyt vaan sattuu kaikenlaista. Nykyään vakiduunissa, toimeentulo siis suht taattu, mietin oman asunnon ostoa/rakentamista ja auton vaihtoa. Ei siis periaatteessa mitään suuria murheita.

Kolikon toinen puoli taas on se että naisrintamalla hiljaista pitelee ja vituttaa kuin oravaa hakkuuaukealla, töitätöitätöitä ja vapaa-ajalla koneen ääressä löhöämistä. Tätä tahdon eläkeikään asti...NOT.

Täysin päinvastoin kuten heinZ, minä en todellakaan tiedä mitä haluan tehdä. Välillä meinaa (ihan vakavissaan) pää räjähtää tähän nykyiseen tilanteeseen, yksinäisyyteen ja vitutukseen omasta laiskuudesta ja saamattomuudesta, sun muuta pientä. Joskus tekisi mieli hakea johonkin kouluun vaikka vain siksi että saisi vähän vaihtelua elämäänsä ja uutta porukkaa ympärilleen. Toisaalta opiskeluelämän rahahuolet ei oikein nappaa. Eikä se mahdollinen alakaan ole täysin selvillä. Toisaalta taas tekisi mieli panostaa nykyiseen "ammattitaitoon" ja jatkaa työelämässä koska parempi toimeentulo. Välillä tekisi mieli muuttaa jollekin toiselle paikkakunnalle, koska olen asunut täällä jo kohta 23 vuotta, ja, taas, sitä vaihtelua olisi kiva saada. Matkustellakin voisi joskus. Nytkin lomista mennyt jo puolet ja mitä olen tehnyt? En mitään.

Eniten menneissä vuosissa vituttaa se, että on tullut vietettyä aivan liikaa aikaa yksin, mitään järkevää tekemättä. Ei ihmissuhteita, ei harrastuksia tai mitään. Hukkaan heitettyä aikaa. Ja nykyisessä tilanteessa vituttaa se, että en ole vieläkään saanut aikaseksi tehdä asialle mitään.
Pelaajalauta-->Formulalauta-->Pakkotoistolauta-->Uhkapelilauta-->Turvapaikkalauta-->Hautalauta--> Deadzonelauta-->???
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #11 : 14.07.2011 13:06 »
zoukka guli Jäsen Viestejä: 5 054 Basaaripisteet: 14 Profiili Muutos tekee hyvää, vaikka se aluksi jänskättääkin. Koulu on hyvä tapa saada uusia ihmisiä ympärilleen.  Säästät palkasta sen verran, ettei tarvitse nälkää nähdä opintojen aikana.
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #12 : 14.07.2011 13:39 »
JayeizH Kiistely on turhaa mutta hauskaa Jäsen Viestejä: 4 711 Basaaripisteet: 2 Profiili Tämä valintojen vaikeus tai helppous on jännä juttu. Tuntuu että suurella koulumenestykselläkään ei ole mitään väliä jos ei tiedä mitä tekee sillä menestyksellä. Tosin tämä on mielestäni yksi hyvä syys mennä lukioon. Kolmessa vuodessa oma pää selkiää ja kehittyy sen verran että on varmasti parempi käsitys mitä haluaa tehdä. Toinen vaihtoehto on tietysti pitää välivuosi, mutta tässä on se vaara että työ vie ja jää ilman ammattia. Se kun on pidemmällä tähtäimellä aika epävarma tilanne.

Mutta myönnän että en ehkä osaa ottaa tätä tilannetta sen vaatimalla vakavuudella, mutta jotenkin uskoisin että kaikilla on se jokin asia mikä kiinnostaa ja mihin pää taipuu. Se on sitten eri asia jos luonto tai pää ei kestä sitä että koko ajan ei voi olla kotona tekemässä sitä mitä haluaa. Työtähän kaikki on ja vaikka olenkin sillä omalla alalla jonka tiesin osittain jo ala-asteella niin on se silti helvetin hienoa että huomena töiden jälkeen alkaa kesäloma. Työt voivat olla niin mukavaa että lomia ei tarvitse, mutta ei se todellakaan sitä aina ole. Eli jos joskus aamulla vituttaa nousta töihin kuin töihin, ei hätää olet aivan terve. Suurempi ahdistus on tietty eri juttu.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #13 : 14.07.2011 15:42 »
Vin Jäsen Viestejä: 1 340 Basaaripisteet: 1 Profiili Täsmennetään vielä sen verran että pidän kyllä jollain kierolla tapaa nykyisestä työstäni raskaan liikenteen parissa. Siinä on oma tunnelmansa ajella 60-tonnista yhdistelmää suomen kesämaisemissa ja talvella kikkailla jään ja liukkauden kanssa, varsinkin kun työn luonne vie välillä pikkuteille kikkailemaan, eli haastetta riittää sopivasti. Toki se vituttaakin aina välillä, paskat työajat, ajo-ja lepoajat, poliisit jne, mutta se kuuluu toimenkuvaan. Ei sellaista ammattia olekaan joka olisi käytännössä pelkkää ruusuilla tanssimista. Erityisesti pidän siitä että työ on aika itsenäistä, kukaan ei ole selän takana katsomassa että mitä teet.

Ne ongelmat tulevat esiin siinä kohdassa että tahtooko tätä rytmiä jatkaa koko loppuelämänsä? Vaikka pitäisi duunistaan, niin jaksaako sitä jatkuvasti? Olen vähän pattitilanteessa, koska samaan aikaan tekisi mieli:

1: Ostaa asunto, mutta se velka käytännössä sitoisi työelämään ja ainakin hetkellisesti myös kotipaikkakuntaan. Toisaalta vuokranmaksu on täysin hukkaanheitettyä rahaa.

2: Saada sitä moneen kertaan kuulutettua vaihtelua esim opiskelulla tai muualle muuttamisella. Tuo muuttokin vähän arveluttaa, koska silloin se vähäinenkin kaveripiiri jäisi kauas ja saattaisi jäädä entistä pahemmin yksin. + tietty pitäisi olla aika varma duunipaikka tiedossa ennenkuin uskaltaa tuosta noin muuttaa.
Pelaajalauta-->Formulalauta-->Pakkotoistolauta-->Uhkapelilauta-->Turvapaikkalauta-->Hautalauta--> Deadzonelauta-->???
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #14 : 14.07.2011 20:36 »
Gba Jäsen Viestejä: 2 918 Basaaripisteet: 0 Profiili Millä tavalla vuokralla olo on hukkaanheitettyä rahaa? Omistusasumiselle on aika heikosti perusteita, perinnön jättäminen jälkeläisille niistä yksi huonoimpia ja sen valitettavasti moni tekee. Raataa koko elämän ja hukkaa elämän töissä vain kuollakseen ja luovuttaakseen äpärälle talon tontilla.

Vuokralla kun asut, voit lähteä milloin huvittaa, ottaa loparit milloin huvittaa, pankki ei omista sinua. Olet vapaa elämään. Mieluimmin ottaa 200k lainan ja painaa sen osakkeisiin ja asuu itse vuokralla, kuin ostaa talon ja maksaa sitä niskalimassa.

En sano, että toinen olisi parempi, mutta kannattaa pohtia pointteja, miksi haluaa tai tarvitsee omistaa asunto. Kyllä oluttakin voi juoda omistamatta tehdasta.

edit: ja jos et ole onnellinen nyt, niin miksi et vaihtaisi maisemaa? Toisaalta ei se karkuun juokseminen loputtomiin auta, yleensä riittää kun katsoo peiliin ja korjaa ne ongelmat siellä missä ne on. Uudessa ympäristössä tämän askeleen ottaminen voi toki olla helpompaa.

« Viimeksi muokattu: 14.07.2011 20:53 kirjoittanut Gba »
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #15 : 14.07.2011 21:59 »
Piira Vieras
Lainaus käyttäjältä: Vin - 14.07.2011 12:13
Eniten menneissä vuosissa vituttaa se, että on tullut vietettyä aivan liikaa aikaa yksin, mitään järkevää tekemättä. Ei ihmissuhteita, ei harrastuksia tai mitään. Hukkaan heitettyä aikaa. Ja nykyisessä tilanteessa vituttaa se, että en ole vieläkään saanut aikaseksi tehdä asialle mitään.

Tää on kyl vähän sama asia joka on vaivannut muakin. Niin paljon tuhlattua aikaa... kaiken senkin ajan olisi voinut tehdä jotain jos olisi vaan ryhdistäytynyt... ja vielä kun miettii mitä kaikkea olisi voinut tehdä niin se hukatun potentiaalin määrä on ihan sietämätön. Onhan tässä sitten kaikkea muutakin... liikaa tehnyt paskoja valintoja esimerkiksi. Viime aikoina on vasta alkanut tuntumaan siltä että elämä alkaa taas järjestymään. Edelleen kuitenkin vaivaa juuri tuo hukattu aika ja muu paska... pitää päästä niistä yli.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #16 : 14.07.2011 22:03 »
Vin Jäsen Viestejä: 1 340 Basaaripisteet: 1 Profiili Vuokralla asuminen on toki huolettomampaa, ja pääset asunnosta eroon tarvittaessa hyvinkin nopeasti ilman raha-asioiden selvittelyä. Mutta jos tahdon asunnon maaseudulta, mahdollisesti järven rannalta, tai ylipäätäänkin omakotitalon vaikka sitten asutusalueeltakin, jää vuokra auttamatta pois laskuista. Samalla rahalla mitä maksan nyt vuokraa, voisin lyhentää huomattavasti laadukkaamman asunnon velkaa. Tämä kerrostaloasuminen ei oikein nappaa.

Tuota vuokran turhuutta perustelen lähinnä sillä että laina lyhenee mutta vuokra ei lopu koskaan. Eräs tuttuni onnistui asuntokaupoilla kikkailemaan nykyisen asuntonsa velattomaksi vajaassa viidessä vuodessa.
Pelaajalauta-->Formulalauta-->Pakkotoistolauta-->Uhkapelilauta-->Turvapaikkalauta-->Hautalauta--> Deadzonelauta-->???
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #17 : 14.07.2011 22:21 »
JayeizH Kiistely on turhaa mutta hauskaa Jäsen Viestejä: 4 711 Basaaripisteet: 2 Profiili
Lainaus käyttäjältä: Gba - 14.07.2011 20:36
Millä tavalla vuokralla olo on hukkaanheitettyä rahaa? Omistusasumiselle on aika heikosti perusteita, perinnön jättäminen jälkeläisille niistä yksi huonoimpia ja sen valitettavasti moni tekee. Raataa koko elämän ja hukkaa elämän töissä vain kuollakseen ja luovuttaakseen äpärälle talon tontilla.
No jos omistusasuntoa ei aio maksaa eläkkeellään se on hyvinkin perusteltu. Mieti kun sinulla sattuu olemaan se asunto maksettuna kun täytät 50-60v. Se on aivan selvää rahaa eikä sinun tarvitse maksaa asumisesta pätkääkään tämän jälkeen. Jos asut kaupungissa voit myydä kämpän ja ostaa halvemman syrjästä, jolloin saat muutaman kympin ihan käteen vielä. Ja siis tähän vielä se että rahaa ei mene siihen asumiseen.

Lainaus käyttäjältä: Gba - 14.07.2011 20:36
Vuokralla kun asut, voit lähteä milloin huvittaa, ottaa loparit milloin huvittaa, pankki ei omista sinua. Olet vapaa elämään. Mieluimmin ottaa 200k lainan ja painaa sen osakkeisiin ja asuu itse vuokralla, kuin ostaa talon ja maksaa sitä niskalimassa.
Joo ihan hyvä idea sinänsä, mutta onnea vaan sille että maksat 800-1000€ (yli tuhat jos sattuu olemaan perhe) kuukaudessa vuokraa ja sitten vielä sitä 200k "sijoituslainaa" takasin. Ja tämä ei olisi edes niin "edullista" lainaa kuin asuntolaina, vaan se olisi kulutuslainaa (jos sitä edes saisi) ja siinä on korkeampi korko. Siinä sitä vasta niskat limasena painetaankin. Puhumattakaa siitä jos/kun se seuraava lama kaataa osakkeet nolliin. Tämä tietysti vaikuttaa talonkin arvoon, mutta talon arvo nousee aina nopeammin kuin osakkeiden, eikä ne niin paljoa laskekkaan.

Lainaus käyttäjältä: Gba - 14.07.2011 20:36
En sano, että toinen olisi parempi, mutta kannattaa pohtia pointteja, miksi haluaa tai tarvitsee omistaa asunto. Kyllä oluttakin voi juoda omistamatta tehdasta.
Pankkien koronkiskonta on naurettavaa ja melkein voisi sanoa että rikollista. Mutta silti siitä lainan maksusta jää jotain käteen kun asunto on sinun. Vuokran maksusta käteen ei jää mitään. Ei mitään. Ja maksat sitä vuokraa ihan hautaan asti. Joka helvetin kuukausi. Talon kun olet saanut maksettua, niin se on pidemmälti siinä. Minusta ainakin tuntuisi aika kivalta jos otettaisiin vuokra pois ja istuisin 200 000€:n päällä. Aika helvetin kivalta. Joten itse en nää juurikaan syytä miksi ei ostaisi taloa jos vain tulot riittävät.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #18 : 14.07.2011 22:59 »
Tuulisti "Nurse Joyta vähän väsyttää" Jäsen Viestejä: 869 Basaaripisteet: 0 Profiili Tässä vaiheessa kun keskusta-asunnosta on maksettu melkein puolet, alkaa aika paljon lämmittää jo. Jos alkaa ahistaa, myyn pois. Vaikka kukaan ei edes ostaisi, niin saman verran mulla rahaa ois vuokraankin mennyt eli en koe menettäneni mitään asuntolainaa maksaessani.

Mutta ei yhteen asuntoon vuosiksi sitoutuminen sovi kaikille. Osasyy asuntojen kalliiseen hintaan on Suomessa se, että Suomalainen aina haluaa ostaa asunnon. Parempi vaan jos ihan jokainen ei halua omistusasuntoa.
Pelaajalaudan Smurfette principle.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #19 : 15.07.2011 09:17 »
Fraeon /fɹeɪɔnʰ/ Moderaattori * Viestejä: 1 652 Basaaripisteet: 3 Profiili Eiiiiii aivan, mikäli kyseessä on ala-asteen suunnitelma olla tulevaisuuden Linus Torvalds tai Hans Reiser. Ja ööh... unohtakaa jälkimmäinen.

Heinzin tyyliin olin alusta saakka lähdössä tekemään jotain tietokoneisiin liittyvää. Olen kasvanut niiden parissa koko pienen iän, joten se vaan nyt tuntui luonnolliselta. Väli peruskoulusta yliopiston toinen vuoteen menikin ihan heittämällä, mutta sitten alkoi iskeä vahva motivaation puute opiskeluun. Vaihdoin linjaa, opiskelin vielä vuoden, ja sitten vuosi sen jälkeen tuli melkeinpä vain idlailtua kirjoilla. Mitään välivuosia en ollut pitänyt, asevelvollisuuttakin lykännyt siihen asti.

Noh, totesin etten voi jatkaa tällä tavalla ja päätin hoitaa velvollisuudet pois alta.

Ja se jos mikä on taas motivoinut kirjojen pariin.

En toisaalta edes jaksa arvioida elämääni sitä vasten, "mikä olisi pitänyt olla",  kun en ole edes vielä kolmannen vuosikymmenen puolessavälissä. Ehkä sitten kymmenen vuoden kuluttua.
A légpárnás hajóm tele van angolnákkal
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #20 : 15.07.2011 18:33 »
Fyysinen Preesens Pakko toistaa Jäsen Viestejä: 1 838 Basaaripisteet: 1 Profiili Minusta piti tulla kylän kovin panomies, mutta ei minusta tullut.. vielä.
My name is Dexter. Unlike many of you believe, I’m not a serial killer. I’m not very much afraid of blood either.

-----

Fyysinen Preesens moderaattoriX.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #21 : 15.07.2011 20:06 »
Justece Jäsen Viestejä: 258 Basaaripisteet: 0 Profiili Näistä asunnon ostamisista tuli mieleen se, kun malesialainen kaverini osti 5 huoneella varustetun luxus kämpän vartioidulta alueelta Ipohista Malesiasta. Kämppä maksoi 75000 euroa. Tämä on yksi syy siihen miksi en todellakaan kämppää tule Suomesta ostamaan. Muuttaminen ulkomaille ei varmasti jokaiselle sovi, mutta ainakin itse päätin näin tehdä.
I'm the best fuck the rest.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #22 : 16.07.2011 16:55 »
Fyysinen Preesens Pakko toistaa Jäsen Viestejä: 1 838 Basaaripisteet: 1 Profiili
Lainaus käyttäjältä: Justece - 15.07.2011 20:06
Näistä asunnon ostamisista tuli mieleen se, kun malesialainen kaverini osti 5 huoneella varustetun luxus kämpän vartioidulta alueelta Ipohista Malesiasta. Kämppä maksoi 75000 euroa. Tämä on yksi syy siihen miksi en todellakaan kämppää tule Suomesta ostamaan. Muuttaminen ulkomaille ei varmasti jokaiselle sovi, mutta ainakin itse päätin näin tehdä.
Joo Suomi on ihan paska maa, kun asunnotkin on niin kalliita. Kyllä se elämä kaikkialla muualla on paljon vihreämpää, kun kaikki on niin halpaa!
My name is Dexter. Unlike many of you believe, I’m not a serial killer. I’m not very much afraid of blood either.

-----

Fyysinen Preesens moderaattoriX.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #23 : 16.07.2011 23:17 »
Justece Jäsen Viestejä: 258 Basaaripisteet: 0 Profiili
Lainaus käyttäjältä: Fyysinen Preesens - 16.07.2011 16:55
Lainaus käyttäjältä: Justece - 15.07.2011 20:06
Näistä asunnon ostamisista tuli mieleen se, kun malesialainen kaverini osti 5 huoneella varustetun luxus kämpän vartioidulta alueelta Ipohista Malesiasta. Kämppä maksoi 75000 euroa. Tämä on yksi syy siihen miksi en todellakaan kämppää tule Suomesta ostamaan. Muuttaminen ulkomaille ei varmasti jokaiselle sovi, mutta ainakin itse päätin näin tehdä.
Joo Suomi on ihan paska maa, kun asunnotkin on niin kalliita. Kyllä se elämä kaikkialla muualla on paljon vihreämpää, kun kaikki on niin halpaa!
Taitaa herralla olla lukihäiriö.
I'm the best fuck the rest.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #24 : 17.07.2011 13:03 »
Gba Jäsen Viestejä: 2 918 Basaaripisteet: 0 Profiili
Lainaus käyttäjältä: JayeizH - 14.07.2011 22:21
Lainaus käyttäjältä: Gba - 14.07.2011 20:36
Millä tavalla vuokralla olo on hukkaanheitettyä rahaa? Omistusasumiselle on aika heikosti perusteita, perinnön jättäminen jälkeläisille niistä yksi huonoimpia ja sen valitettavasti moni tekee. Raataa koko elämän ja hukkaa elämän töissä vain kuollakseen ja luovuttaakseen äpärälle talon tontilla.
No jos omistusasuntoa ei aio maksaa eläkkeellään se on hyvinkin perusteltu. Mieti kun sinulla sattuu olemaan se asunto maksettuna kun täytät 50-60v. Se on aivan selvää rahaa eikä sinun tarvitse maksaa asumisesta pätkääkään tämän jälkeen. Jos asut kaupungissa voit myydä kämpän ja ostaa halvemman syrjästä, jolloin saat muutaman kympin ihan käteen vielä. Ja siis tähän vielä se että rahaa ei mene siihen asumiseen.

Tässä kohtaa täytyy täyttyä kaksi oletusta, olet elossa vielä 60 -vuotiaana ja että asuntosi olisi 30-40v käytön(jos olet ostanu uutena) ja lainanmaksun jälkeen vielä kasvanuttanut arvoaan.

(fakta:
60-64-vuotiaat miehet vuonna 2010: 197 048
40-44-vuotiaat miehet vuonna 1990: 226 073

Poistuma: 29 025 = 15 %)

Asut siis liian isossa asunnossa 60 -vuotiaana ja joudut myymään sen saaden (ehkä) 20k-30k käteen ostaessasi pienemmän kämpän. Jos arvostat oletettuja elinvuosiasi 60v-80v enemmän, kuin voimasi vuosia 20v-40v, niin tämä on ideaali ratkaisu. Jäähän sulle käteen humanistitutkijan vuosipalkka millä voit vuokrata Espanjasta pariksi vuodeksi villan palvelijoilla.

Omistusasumiseen pitää myös säästää, isoa lainaa ei saa ilman säästöjä, joten omistusasumiseen sidottava pääoma on poissa elämänlaadusta.

Oliko tämä sen velkavankeuden arvoista? Ehkä oli ehkä ei, mutta selvää viivaa en piirtäisi kummankaan asumismuodon paremmuuden puolelle. Olin itse ennen omistusasumisen kannalla ja onhan se toki kiva kun itsekin perii yhden asunnon Espoosta. Olen kumminkin lukenut monia kiivaita taisteluita tästä aiheesta ja enemmän ja enemmän alan kallistua vuokra-asumisen kannalle.
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Menikö elämä kuten Strömsössä? « Vastaus #25 : 17.07.2011 18:31 »
JayeizH Kiistely on turhaa mutta hauskaa Jäsen Viestejä: 4 711 Basaaripisteet: 2 Profiili
Lainaus käyttäjältä: Gba - 17.07.2011 13:03
Tässä kohtaa täytyy täyttyä kaksi oletusta, olet elossa vielä 60 -vuotiaana ja että asuntosi olisi 30-40v käytön(jos olet ostanu uutena) ja lainanmaksun jälkeen vielä kasvanuttanut arvoaan.

(fakta:
60-64-vuotiaat miehet vuonna 2010: 197 048
40-44-vuotiaat miehet vuonna 1990: 226 073

Poistuma: 29 025 = 15 %)
No...aika harva elämäänsä sen mukaan suunnittelee kuinka pitkään arvioi elävänsä. Ainakaan tässä vaiheessa. Mutta jos nyt kaipaat rohkaisevaa faktaa elämän pituuteesi niin Suomessa miesten ja naisten yhteinen elinajanodote vuonna 2010 oli 80 vuotta. Ja tämä kasvaa koko ajan, eli tämä on todennäköisesti alakanttiin koska 30-40 vuoden päästä tilanne on aivan eri. Totta kai porukkaa kuolee koko ajan. Suurin osa kuitenkin elää helposti 60 vuotiaaksi ja ylikin. Tuon sinunkin tilaston mukaan. Ja järkevintähän on toimia sen todennäköisimmän vaihtoehdon mukaan.

Uusi talo varsinkaan pääkaupunkiseudulla ei menetä arvoaan ihan heti, jos mitään radikaalia ei tapahdu. Etuovi.comissa on tällä hetkellä Espoosta 1975 rakennettu 65 neliön kerrostalokolmio 158 000€, eli suoralla käännöksellä 948 000 markkaa. Vantaalla 1975 rakennettu 65 neliön kerrostalokolmio 171 000€, eli suoralla käännöksellä 1,026 miljoonaa markkaa. En usko että kovin moni osti 70-luvulla peruskerrostalokolmiota miljoonalla edes pääkaupunkiseudulta. Totta kai rahan arvo on laskenut, varsinkin euron tultua, mutta en usko että kummassakaan kaupassa ostaja nyt kovin paljoa miinukselle jäi, jos edes jäi. Tuskin on edes alkuperäinen omistaja kyseessä.

Nykyään tuskin kovin moni ostaa asuntoa 30-40 vuodeksi ainakaan kaupungista. Tai itselläni ei ainakaan ole sellainen suunnitelma. Sehän on paljon myös bisnestä. Myydään jos satutaan saamaan hyvä voitto. Mutta ei siinä nyt ihan heti hirveitä tappioita tule, jos koko talo ei pala tms. Ja jos talon arvo on laskenut, niin samalla on myös yleinen hintataso laskenut, joten kun ostaa pienemmän tai sivusta niin jälleen jää hiukan "voittoa" käteen.

Vaikka en sitä sano että talolla on sama arvo kuin 30 vuotta sitten. Mutta tilanne ei ole ihan niin yksiselitteinen.

Lainaus käyttäjältä: Gba - 17.07.2011 13:03
Asut siis liian isossa asunnossa 60 -vuotiaana ja joudut myymään sen saaden (ehkä) 20k-30k käteen ostaessasi pienemmän kämpän.
Kukaan ei käske pitämään 60v asti sitä kämppää. Tosin mitään kämppääkään ei "joudu" myymään. Se on sinun. Saat olla siinä vaikka hautaan asti. Ja nykyään (30-40 vuoden päästä voi olla eri juttu) asunnon hinta tulee ennen kaikkea tontista/paikasta ei koosta. Helsingissä kerrostalo kaksio maksaa 200 000€, maalla (iso) omakotitalo 150 000€. Eiköhän siinä jotain voittoa pysty ottamaan sen mukaan missä haluaa asua.

Lainaus käyttäjältä: Gba - 17.07.2011 13:03
Jos arvostat oletettuja elinvuosiasi 60v-80v enemmän, kuin voimasi vuosia 20v-40v, niin tämä on ideaali ratkaisu. Jäähän sulle käteen humanistitutkijan vuosipalkka millä voit vuokrata Espanjasta pariksi vuodeksi villan palvelijoilla.
Arvostan taloudellista hyvinvointia. 20-60v rahaa tulee enemmän käteen kuin 60v -->. Joten maksan 60v asumiseni etukäteen ja joka on samalla jopa pieni sijoitus että siitä sitten saa sen muutaman kympin. Ja jos luoja suo, asunnon saa maksettua 50 vuoden paremmalla puolella ja sitten on hienoa kun rahaa tulee joka kuukausi mutta asumiseen ei mene penniäkään. Se olisi hienoa se.

Lainaus käyttäjältä: Gba - 17.07.2011 13:03
Omistusasumiseen pitää myös säästää, isoa lainaa ei saa ilman säästöjä, joten omistusasumiseen sidottava pääoma on poissa elämänlaadusta.
No pankit kyllä myöntää aika rikollisen helposti aika helvetin isoja lainoja nykyään ja ilman pääomaa. Joten tästä ei ihan heti ongelmaa tule, jos ei liikoja odota. Vuokrat on nykyään vielä niin korkeita (ja nousee vaan) että lainan ja yhtiövastikkeen maksulla ja vuokran maksulla ei ole suurta eroa.

Lainaus käyttäjältä: Gba - 17.07.2011 13:03
Oliko tämä sen velkavankeuden arvoista?
Velkavankeus on itsellänikin se suurin epäröinti. Mutta jos alkaa kyrsimään tai maksaminen ei onnistu, kämpänkin saa useimmiten aina myytyä. Varsinkin pääkaupunkiseudulla. Totta kai lamat jne. on aina eri juttu jotka totta kai vaikuttavat ja laskevat hintaa, mutta nämäkään eivät vaikuta pääkaupunkiseudun asuntoihin samalla tavalla kuin muihin. Itse olen tässä seurannut noita hintoja nyt puolisen vuotta ja vaikka niin puhuttiin että hinnat laskee kun korot nousee, niin pääkaupunkiseutuun se ei vaikuta. Sielä käy asunnot aina hyvin kaupaksi, joten hinnat vain nousevat. Vaikka pakkohan niiden on jossain vaiheessa tulla alemmas.

« Viimeksi muokattu: 18.07.2011 00:15 kirjoittanut JayeizH »
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Sivuja: [1]
Tulostusversio
« edellinen seuraava »
linktree Pelaajalauta  >  Yleinen  >  Vapaa sana
linktree Aihe: Menikö elämä kuten Strömsössä?
Siirry:  

Pelaajalauta 2007-2024
Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2006-2008, Simple Machines