Vs: Mitä tapahtui tänään?
« Vastaus #1692 : 24.08.2010 15:50 »
"polvillaan nintendon edessä"
tallennettu
Re: Mitä tapahtui tänään?
« Vastaus #1704 : 02.09.2010 12:00 »
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
Ah, köyhälistön elämä on vihdoin ohi! Reilun kuukauden oon joutunut elämään ihan kädestä suuhun(ja paljolti tyhjin käsinkin), kun kesäkuun jälkeen ei ole ollut töitä, ja heinäkuun reissailut söi varat yllättävän hyvin. Yhdessäkin vaiheessa oli 2,83€ budjetti useammalle päivälle, kun se nyt sattui olemaan koko rahallinen omaisuuteni. Eilen tuli kuitenkin ekat palkat, pian myös tuet, ja elämä hymyilee. Liksat ei toki olleet hirveän suuria kun elokuu oli puolikas työkuukausi, eli penthouseja ei varailla vielä, mutta saapahan syödä oikein. Ensi kuussa sitten bileet. Vois vaikka ostaa taas jotain pelejä.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu
Re: Mitä tapahtui tänään?
« Vastaus #1705 : 18.09.2010 12:04 »
Sharkie
Valikoiva pelaaja.
Moderaattori
Viestejä: 3 175
Basaaripisteet: 5
Tuplis tulee taas.
Eläinrakkaus on yllättäen vienyt miehen. Pienenä olin hulluna kaikenlaisiin elukoihin; jokaista koiraa, kania, kissaa ja siiliä oli pakko päästä silittämään. Ruukasin myös pyytää koiranomistajilta kadulla luvan piirtää heidän koiristaan kotona kuvan, mikä on sinänsä aika hellyttävää huolellisuutta. Sitten singahdin suorinta tietä kotiin piirtämään. Veli ja isä ovat kuitenkin aina olleet kovin allergisia aika lailla kaikelle ei-ihmiselle, eikä meillä siksi koskaan ollut omia lemmikkejä. Vanhemmalla iällä olin luopunut myös siitä ajatuksesta, että hommaisin omaan kämppään eläimiä, koska - let's face it - en kaipaa sitä lisävaivaa ja -siivottavaa. Lisäksi olen niin paljon erilaisilla reissuilla, että senkin puolesta lemmikin omistaminen olisi vaikeaa.
Nyt tyttöystävän kissojen kanssa elellessä olen kuitenkin yllättäen tottunut täysin siihen, että nurkissa pyörii elämää. Olin onnistuneesti unohtanut, kuinka kauan olen kaivannut tätä. Lisäksi, vaikka olen aina ollut lähinnä koiraihminen, ovat kissat kiilanneet kilpailemaan ykkössijasta. Koiraan verrattuna ne ovat kotieläiminä vaivattomampia, kun pärjäävät yksinkin ja niiden turkki on niin smuutti. Koirista kun tuppaa jäämään sellainen vaha käsiin silittelyn jälkeen. Kissan elämää on myös mukava seurata, kun se on yleensä esteettisesti niin miellyttävä eläin. Pääasiassa tykkään kuitenkin juuri näistä vaimokkeen kissoista, jotka ovat käytännössä koiria; puhuvat takaisin kun niille juttelee, hakeutuvat ihmisten seuraan eivätkä saa rapsutuksista tarpeeksi. Tähän asti kaikki tapaamani kissat ovat olleet niitä itsenäisiä, jotka eivät tarvitse sua mihinkään, kunhan ruokakippo on täynnä. Myös näiden luonteet ovat ihan käsittämättömät. Toinen on siro, solakka, ketterä, asettelee itsensä istumaan kuin mikäkin kissapatsas ja maukuu hellästi kuiskaten. Toinen taas on hieman ylipainoinen, ei-niin-ketterä, istuu jalat harallaan, katsoo sisäänpäin kieroon ja omaa maailman rumimman rääkymisäänen. Molemmat ovat kuitenkin täynnä rakkautta ja luottavat ihmiseen satasella. Näistä ei vaan voi olla pitämättä, ja moni kissavihaajakin on kääntänyt kelkkansa tavattuaan tämän sisarparin. Eikä minunkaan enää ole vaikea kuvitella, että lemmikkejä tulisi meillä olemaan myös jatkossa.
Peeäs. Pahoittelen jo etukäteen tätä lauantai-aamun innoittamaa ruusuista postia. Joskus hellyys vie miehen.
"Why don't you glue yourself to the television set, completely ignore me, and play Nintendo until you're too tired to make love?"
tallennettu