Pitäisi varmaan tehdä joku isompi muutos elämässään.

Täytin just 25 enkä tunne oloa yhtään sen kummemmaksi kuin 11 vuotta sitten.

Ikä on vain numero, turha liikaa stressata jossei ole saavuttanut ajankohtaan X mennessä mitään erityistä. Kyllä palaset loksahtelee kohdalleen vielä.

Hyvää synttäriä Freijo!

Kuluvan vuoden aikana olen itsekin miettinyt paljon omaa tulevaisuutta. Tiedostan kyllä, että minä itse ne muutokset saan aikaan jne mutta ei se ole aina helppoa. Ei paljon huvittaisi lähteä opiskelemaan kun rahaa ei juurikaan ole säästössä. Alkuvuodesta oli vielä duunia mutta huhtikuusta alkaen olenkin ollut (taas vaihteeksi) työtön ja säästöt hupenevat. Parisen viikkoa sitten sain töitä Turusta ja muutinkin tänne, joten nyt näyttää taas paremmalta. Iltalukio pitäisi käydä tai vähintään joitain kursseja. Ammattikoulussa ei oppinut lainkaan matikkaa/fysiikkaa yms. jotka kaikki ovat tärkeitä niillä aloilla jotka mua kiinnostaa. Syksyllä olisi tarkoitus aloittaa ja katsotaan kuinka sitä jaksaa/pystyy töiden ohessa opiskelemaan. Pakko se on jaksaa jos aikoo joskus unelmansa saavuttaa. Poliisin hommat kiinnosti mutta paska työtilanne ja fysioterapeutin kehotus unohtaa fyysiset työt muutti suunnitelmia. No on mulla tässä jonkinlainen suunnitelma tulevaisuudelle. Jospa tämä lorviminen loppuisi.

Sen verran kusipäätä musta kuitenkin löytyy, että saan hyvän fiiliksen siitä kun osa kavereista on vielä pahemmin hukassa kuin meikäläinen. Tiedän, että niiltä puuttuu kunnianhimo ja pitkäjänteisyys. Asioista on toki puhuttu mutta kun kalja tuntuu kiinnostavan enemmän kuin oma tulevaisuus niin antaa olla. Tuntuukin kuin olisin etääntynyt suurimmasta osasta kavereita. Elämä on heille yhtä biletystä.

Muutenkin kannattaa aina välillä elämässä miettiä onko aika muutokselle. Liian pitkään samoja rutiineja ja alkaa elämä maistua puulta.

Pääsin paskasta pois. Leppävaaran kämppä tyhjä ja tavarat nyt rivitalo kolmiossa Keravalla. Ja on se jumalauta niin paljon mukavampaa oleskella täällä kuin sielä kerrostalo kaksiossa. Ei ole yhtään ikävä takasin.

Mutta jumalauta tätä muuttoa...tavaraa on joka puolella, huonekaluja ei saa paikalleen, kun on tavaraa ja tavaraa ei saa paikalleen kun huone kaluja ei saa paikalleen. Väsyttää, särkee ja laatikkoa pitää kantaa ja purkaa. Muutto on kyllä niin helvetistä. Pelottaa ajatus jos/kun tästä kämpästä muuttaa pois. Voisi vaan maksaa sen tonnin että firma tois ja veis kamat. Ei olis niin saatanan väsyny siinä vaiheessa kun kamaa pitäisi alkaa laittamaan paikoilleen.


Vaikka myönnän, kaikesta paskasta huolimatta, Leppävaaraan en olisi jäänyt.

Äijä asuu ihan parin junapysäkin päässä. Joku päivä pitää mennä drinkille. Siis joskus vuoden päästä, kun olet yhden vapaaillan saanut kotoa 

Sainpa ensimmäistä kertaa elämässäni turpaan. Pari tribaalitatuoitua skinijunttia alkoi haastaa riitaa mitättömästä asiasta baari-illan jälkeen. Tilanne saatiin melkein ratkaistua puhumalla, mutta yhtäkkiä naamariin tuli kyynärpäästä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mukanamme ollut nainen paukutettiin myös pää edellä katuasfalttiin. Kytät onneksi saivat ainakin osan tästä porukasta kiinni.

Ei voi kuin ihmetellä näitä suomalaisia apinoita, joilla ei ole elämässään muuuta sisältöä kuin aukoa sitä rumaa naamansa. Pitäisi melkein aloittaa joku itsepuolustuslaji, että jatkossa osaisi niputtaa tälläiset kusipäät, vaikkei väkivalta ikinä olekaan se ratkaisu. Mutta kun kyse on naishenkilöstä, niin on vaikea pitää suutaan kiinni. Vieläkin veri kiehuu, saatana.

Erityisesti minussa kostonhimoa herättää nämä jätkät, jotka käyvät naisia pahoinpitelemään. Pahinta on, ettei tällaiset vajekit opi mistään mitään. Sakoista ja rangaistuksista vain röyhistellään rintaa entistä enemmän ja joku pahoinpitelysyyte on suurimpia sulkia hatussa, joita elämä voi tarjota.

Sainpa ensimmäistä kertaa elämässäni turpaan. Pari tribaalitatuoitua skinijunttia alkoi haastaa riitaa mitättömästä asiasta baari-illan jälkeen. Tilanne saatiin melkein ratkaistua puhumalla, mutta yhtäkkiä naamariin tuli kyynärpäästä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mukanamme ollut nainen paukutettiin myös pää edellä katuasfalttiin. Kytät onneksi saivat ainakin osan tästä porukasta kiinni.

Ei voi kuin ihmetellä näitä suomalaisia apinoita, joilla ei ole elämässään muuuta sisältöä kuin aukoa sitä rumaa naamansa. Pitäisi melkein aloittaa joku itsepuolustuslaji, että jatkossa osaisi niputtaa tälläiset kusipäät, vaikkei väkivalta ikinä olekaan se ratkaisu. Mutta kun kyse on naishenkilöstä, niin on vaikea pitää suutaan kiinni. Vieläkin veri kiehuu, saatana.

Tuo rupusakki toi sulle iloa ehkä joskus, mutta tällä hetkellä ne on vaan riippakivenä. Kun omat intressit ei enää kohtaa frendien kanssa on aika vaihtaa frendejä. Onnelliseksi tulee kun viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa joidenka seurassa viihtyy (captain obvious). Pitää vaan aktiivisesti hakeutua näiden seuraan ja jättää ne frendit pois jotka eivät tuota iloa. -- Ei tarvitse enää katsella niitä kaljankyllästämiä "man childeja".