Pelaajalauta

Omakotitalo? Rivitalo? Kerrostalo? Yksin vai vanhempien kanssa? Vai oletko onnekas ja jaat vuoteen kumppanin kanssa?

Tuli tämmöinen kysely mieleen kun kävelin kaupungilta kotiin. Pian olis varmaan muutto edessä tästä rähjäisestä opiskelija-asunnosta ihan omaan yksiöön. Onhan täällä sähkö ja vesi ilmaista, vuokra on tukien jälkeen 40 ja keskustaankin kävelee vain 10:ssä minuutissa.

Mutta oma asunto on aina kivempi. Tämä kiikareissa oleva asunto on vastarempattu yksiö kivenheiton päässä Salon keskustasta. Toukokuussa on pakko muuttaa pois, sillä valmistumisen johdosta pitää antaa paikka jollekin muulle. Koulu, kaupat, työpaikka. Kaikki lähellä. Ja saahan sinne myös 24 megaisen netin  ;) Vuokra on 350€. Kaveri maksaa saman verran rempatusta yksiöstä kaupungin laitamilta. Tukien jälkeen vuokra olis 70€, noin äkkiä laskettuna. Vasta kesällä tarvitsee maksaa täyttä vuokraa. Katsotaan miten käy. Joku aamupäivä pitäis käydä kattomassa kyseistä kämppää. Toivottavasti saan sen.  :)

Asun taloyhtiössä, joka käsittää kuusi rivitaloa ja saunarakennuksen, josta löytyy ylimääräinen huoneisto. Jaan rivitalohuoneiston äitini kanssa ja lomilla siskoni on myös kotona. Neliöistä en tiedä, mutta kämppä on liian iso yksielävälle: kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, vaatehuone, vessa ja pesuhuone. Kahdelle tai kolmelle ihmiselle oikein sopiva ja hyvin viihtyisä.

Joskus tulevaisuudessa jatko-opiskelupaikan ja työpaikan saatuani olisi tarkoitus muuttaa pois. Olemme kaverini kanssa puhuneet muuttavamme kämppiksiksi, mutta mitään ihmeempiä emme ole suunnitelleet. Varmaan kuitenkin jokin sopivan kokoinen kerrostalokaksio olisi mieleemme.

Tuli lokakuun lopussa muutettua naisystävän kanssa Keravalle Nuorisosäätiön kerrostaloasuntoon ja eipä ole valittamista. Kämpän pinta-ala on 48,5 m² ja talo on aivan uusi, joten valkoiset seinät ovat vielä valkoisia ja äänieristys on todella hyvä. Tämän lisäksi sijainti on loistava, koulu on 10-15 min kävelyn päässä ja lähin kauppa, joka sattuu olemaan Lidl, on parin minuutin päässä. Keskustaankin kun on se viitisen minuuttia ja juna-asemalle saman verran, niin eipä auta valittaa.

Asun 30 neliön kerrostalo-yksiössä, vuokran ollessa muutaman kympin alle 500 euroa. Asun tosi hyvien kulkuyhteyksien keskellä ja muutenkin palvelut ovat erittäin, erittäin lähellä.  Parissakymmenessä minuutissa stadin ytimeen sun muuta.

Yhdelle ihmiselle tämä on aika sopivan kokoinen kämppä.  Toki jos yhtään vakavampaa suhteentapaista virittelen, niin olen valmiina iskemään ns. "hynttyyt yhteen" ja muuttamaan isompaan asuntoon.

Oli muuten juhlahetki kun muutin HOAS:in solusta omaan yksiöön. Eiväthän kaikki HOAS:in asunnot ole todellakaan niin kamalia mitä minulla oli, kämppiksineen päivineen. Niinpä se tuntui kahta paremmalta päästä omaan rauhaan. Vielä nytkin tulee aika-ajoin päähän "kuinka onnekas olenkaan" tunteita.  :)

Ja kun nyt täällä alettiin netin nopeuksista puhumaan, niin itselläni on käytössä Welhon 4/1. Noille Amerikan serkuille kun paljon sähköpostia laittelen, niin niissä touhuissa kaistaa saisi olla enemmänkin. Yhteydet tukossa sinnepäin nääs.  ;D

Hämeenlinna keskustan kupeessa rivitalo yksiössä. Erittäin rauhallisella, pääasiassa rivi- ja omakotitaloja käsittävällä alueella. Duunipaikan myötä tuli heti napattua lainaa, ja asuntohan on siis oma. Neliöitä löytyy 40, kämppä on varsin kohttullisen kokoinen yhdelle. Erillinen keittiö löytyy. Vain sauna uupuu, mutta tyydyn mieluusti pienempään sähkölaskuun ja nautin saunomisesta kun siihen on mahdollisuus jossain muualla.

Asunnon saa myytyä voitolla vasta omistettuaan sen 2 vuotta. Joten enköhän pidä kiinni kämpästä ainakin tuon ajan. Yhteenmuutto mahdollinen seuraava askel, pääkaupunkiseudun tienoille. Hyvinkin mahdollista kuitenkin, että myytyäni asuntoni raijaan irtaimistoni vanhempieni varastoon irtisanoudun ja muutan maailmankansalaiseksi vähintäänkin puoleksi vuodeksi. Vapautta odotellessa yksiöni digihifinmustissa nurkissa.

Asustelen aivan Joensuun keskustassa tällaisessa upouudessa kerrostalossa lähes jokirannassa. Alunperin oli tarkoitus ostaa koko asunto omaksi, mutta  koska tulikin muuttosuunnitelmia Tampereelle, niin maksan tästä nyt vuokraa sellaiset 800e/kk muuttoon saakka. Neliöitä löytyy noin 60 kappaletta, johon sisältyy myös oma sauna. Riittää varsin hyvin minulle ja naisenikin+kaverit mahtuu aina halutessaan yöpymään. Asunto sijaitsee kiven heiton päässä kaikesta mahdollisesta, koska tämä on niin keskustassa kuin mahdollista. Työpaikalle kävelen minuutissa sillä se on tuossa torin toisella puolella ja lähin kauppa on 10m päässä. :P

Taloon kuuluu joitain erityisjuttuja, kuten talon asukkaille ikioma maanalainen parkkihalli, sekä kaikille asukkaille 100 meganen nettiyhteys. Lisäksi tässä samassa rakennuksessa on leipomo ja Joensuun paras parturi, joista tämän talon asukkaat saavat 25% alennuksen. Uunituoretta leipää joka aamu. ;D

Ihan kivahan tässä on asua. Its en ole koskaan kokenut opiskelija-asuntoloiden "ihanuuksia". Minun ensiasunto Kajaanissa oli kolmio ja turhan iso yhdelle, vaikka sekin oli uusi kämppä. Tämä on juuri sopivan kokoinen ja vielä reippaasti parempi. Ei valittamista.

Espoon Lintuvaaran neljän hengen solussa kykin. Tosin yksi huone on ollut jo pitkään tyhjillään ja kaksi muuta kaveria on mukavia ja rauhallisia. Elinolot siis paremmat kuin mitä opiskelijasolu antaa olettaa. Neliöitä taitaa olla yhteensä joku 80.

Sijainti on varsin hyvä. Kauppakeskus Sellosta saa lähes kaiken mitä tarvitsee ja koulukin on tuossa kilometrin päässä. Lähimpään kauppaan taitaa olla semmoiset 500-700 metriä matkaa.

Vuosi tässä kuitenkin riittää ja tarkoituksena on muuttaa ensi vuoden puolella tyttöystävän kanssa johonkin somaan kaksioon. Itseasiassa katselinkin kämppiä juuri ennen kuin huomasin tämän topicin. Melko halvaksi näyttäisi tulevan asuminen opiskeleville pariskunnille. Vuokrat parhaimmillaan alta neljän sadan enkä edes puhu mistään Suvelasta.

Omakotitalossa, äidin (ja isän) helmoissa. Ja luonnollisesti maalla asuessa, ympärillä on vain peltoa ja metsää, kaikki palvelut on kymmenien kilometrien päässä. Plussana onkin sitten maisemat ja hiljaisuus.

Itse talo oli kuulemma aikoinaan isokin, mutta nykyään, jos veli ja sisko ja hänen poikakaverinsa tulee käymään (varsinkin yhtäaikaa!) alkaa mökkiin tulla ahdasta, ja karu totuus on, että sohva ja/tai patja+lattia toimii nukkumapaikkana, mutta muutoin, kun kolmestaan täällä on niin tilaa on juuri sopivasti. Tukalaa on siis tulevaisuudessa tiedossa, olettaen että minä ja veljeni satutaan joskus seuraa omaan elämäämme löytämään.

Asun Oulussa Kirkkokankaalla rivitalon pätkässä. Ostettiin asunto tyttökaverini kanssa muutama kk sitten ja tehtiin melko kattava pintaremontti ennen kuin muutettiin. 3h +k +s, eli kaksi makkaria, olohuone, keittiö, sauna ja mukavasti varastotilaa. Yhteensä 84m² + varasto. Tämä on kahdessa kerroksessa, jossa makkarit ja sauna ovat yläkerrassa ja keittiö ja olohuone alakerrassa.
Vähän jäi vielä remontoimista ensi kesällekkin, tai seuraavalle.. Tai seuraavalle. Pitäisi sitten vähän enemmän panostaa tuohon saunaan ja pesuhuoneeseen.
Ihan riittävästi on tilaa meille kahdelle ja kissoille.

 :(

Asun kahden muun sivarin kanssa palveluspaikan tarjoamassa soluasunnossa, joka taitaa olla noin 45 neliömetrin kokoinen. Tilat on kohtalaiset, mutta kämppä on homeinen kuin... mikä tahansa muukin samalla aikakaudella rakennettu valtion rakennus. Mä joudun valitettavasti asumaan olohuoneessa, jota kuitenkin sanon mun huoneeksi.

Plussat:

+ Palveluspaikka on koulu, jossa on punttisali, liikuntasali, uima-allas ja musiikkiluokka vapaa-ajan viihteeksi.
+ Pari muuta samanhenkistä sivaria (ei olla mitään hippejä, tätä en voi enempää tänään korostaa :lol:) eli juttuseuraa härskeille puheille löytyy. Toinen kämppis on myös pelaaja, joten peliseuraakin on aina tarjolla.

Miinukset:

- Kämppä on kylmä kuin Siperia.
- Homeessakin taitaa olla.
- Ei ole oikein yksityisyyttä.
- Viikottaiset kämppätarkastukset, eli pitää pitää paikat putsissa.
- Periaatteessa ei saa nauttia alkoholia (koulualue). Eli pullot piiloon.
- Kun on itse vaikka lomilla, saa vähän pelätä laitteittensa puolesta. Mä oon hieman vainoharhainen.
- Välillä joutuu siivoamaan muitten sotkuja

Joo, eli miinuksia näyttäis olevan enemmän kuin plussia, mutta silti tuolla asuminen on ihan mukavaa. Harva se päivä saa nauraa keuhkonsa pihalle, kun on niin hyvät jutut meillä. Eli tuo jatkuva seura ja ronskit jutut on niin iso plussa, että se kuittaa osan noista huonoista puolista.

Noin 50 neliön kaksiossa. Naispuolinen henkilö asustaa samassa asunnossa. Asuttu reilun kuukauden verran. Aikaisemmin asustelin yksiössä, samaisen naispuolisen henkilön kanssa.
Tila tuli kyllä tarpeeseen. Paljon mukavampi kun kamoja ei tarvi sulloa johonkin. Vielä kun saisi toisen TV:n niin voisi pelailla muulloinkin kuin keskellä yötä... :rollaus:

"Naiseni" :D :D :D :D :D

Itse asun tällä hetkellä siskoni perheen kerrostaloasunnossa.

Sinuahan minä tarkoitin. Sori, en tiennyt, että se on salaisuus.


Name:  Blassu
Posts:  119 (0,700 per day)
Position:  Jäsen
Date Registered:  23.06.2007 18:39
Last Active:  11.12.2007 11:33

--------------------------------------------------------------------------------
 
Gender:  Female
Age: N/A
Location: Kotka
Local Time: 11.12.2007 11:39

--------------------------------------------------------------------------------
 

No offence.  ;D

Asun 35 neliömetrin yksiössä itä-Tampereella. Rakennus on luhtitalo, joten rappukäytävää ei ole. Yksiössä on lisäksi sauna ja parveke. Seutu on oikein rauhallista ja tästä on lyhyt matka Lahdentielle, mikä on hienoa sillä matkustan kohtalaisen usein Lahteen. Myös sairaalaan ja kouluun on lyhyt matka, which is nice. Vuokraemäntääni en ole ikinä nähnyt, hän asuu Saksassa. Negatiiviselta puolelta voisi mainita sen, että bussivuoroja menee vähän liian huonosti keskustaan, mikä on varsinkin viikonloppuisin harmillista jos en itse ole ajokunnossa, muutoin selviän omalla autollani loistavasti. Kyllä sitä silti tulee vähintään kerran vuodessa käveltyä baarista himaankin asti. Naapureiden kanssa tulen toimeen, kerran ne vähän ärähtivät kun tulimme asuntooni jatkoille liian äänekkäästi.

Näyttää kuitenkin siltä että mä olen perimässä kolmiota Tammelan kaupungiosasta Kullervonkadulta, Tammelantorin laidalta. Vuokranmaksusta olisi tietysti hienoa päästä eroon ja kolmiossa olisi aika hulppeata viettää opiskelijaelämää,. Katsotaan nyt miten asiat menevät, itse kun en tajua perintöverotuksesta yhtään mitään.

Jos tilanne sallii, niin kantsii tehdä sellainen asiakirja, jossa kämpän hallintaoikeus siirtyy sulle omistajan kuoltua. Eli kyseessä on tällöin asunnon lahjoittaminen siten, että hallintaoikeus pidätetään nykyisillä omistajilla heidän kuolemaansa saakka. Eli heidän tilannettaan tämä ei mitenkään muuta, mutta kämppä muuttuu lahjaksi, eikä lahjasta siis tarvitse maksaa perintöveroa. Lahjasta maksettava summahan on huomattavasti perintöveroa pienempi, joten tämä todellakin kannattaa tehdä.

Tässä tapauksessa pitää tehdä myös lahjakirja, johon kirjataan "tätä lahjaa ei ole katsottava lahjansaajan ennakkoperinnöksi". Ellei näin tehdä, voi verottaja katsoa lahjan perinnöksi ja verottaa sen mukaan.

Tuo lahjakirjajuttu kannattaa tehdä muutenkin kaikissa mahdollisissa lahja-asioissa, sillä huonolla tsägällä verottajalla on oikeus vaikkapa vanhempien kuoltua tutkia kymmenen vuotta vanhat tiliotteet, ja verottaa niissä näkyvä esimerkiksi 1000 euron lahjoitus perintöverona. Lahjakirjoja siis kehiin ihmiset!

Omakotitalossa äidin, isäpuolen ja veljen kanssa. Tilaa on todella riittävästi, on 4 huonetta + keittiö ja tietenkin kylpyhuone ja sauna (Huomautuksena että oma huoneeni on talon isoin huone  ;D) Tässä ollaan jo 5 vuotta asuttu ja muutan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa pois.

Hoasin solussa, tosin kesäksi takaisin omakotitaloon vanhempien luokse kun kesällä ei ole tarvetta omalle kämpälle.

Tällaisessa rivitalossa asustelen pohjoisemmalla Helsingin puolella noiden vanhusten kanssa. Neliöistä ei niin mitään käsitystä. Jonkinlainen hinku omaan pikkiriikkiseen yksiöön olisi, mutta moiseen unelmaan taitaa olla vielä aikaa kun ikä ja raha tilanne on nyt vähän mitä on.

Asun yksin vanhempieni talossa.

Ainiin, täällä oli tämmömenki topic.

Nykyään asustelen siis tyttöystänäni kanssa Espoon Kilossa pienehkössä kaksiossa. Ollaan vihdytty kyllä erittäin hyvin täällä. Kaikki tarpeellinen on lähellä ja tarpeeton kaukana. Siwa 50m, Sello n.2km, koulu 5 min bussilla, juna-asema 50m, finngamerin miittiluola 10 min lähijunalla.

Tämmönen 34 neliön rivitaloyksiö. Just remontoitu, eli todella siisti ja tilava kämppä. Vuokra rapiat 300 euroa. Huonoina puolina mainittakoon, että hoodit ovat täyttä gettoa ja naapureilla on paha tapa yrittää tulla kyläilemään keskellä yötä.

Niin ja kaksi vuottahan tuolla on tullut jo istuttua.

Huomenaamulla lähden ajamaan kohti Turkua, Yo-Kylää ja 18 neliön yksiötäni. Outo ja haikea fiilis, kun huone, jossa olen käytännössä asunut koko ikäni, on melkein tyhjä minun tavaroistani. Huonekalut kuitenkin jäävät tänne, sillä ne eivät oikein autoon mahdu ja Turkuun on juuri avattu Ikea, joten pääsenkin sisutamaan hienosti ja halvalla.

18 neliöä kuulostaa hirvittävältä ja pelonsekaisin tuntein odotankin sitä hetkeä, kun uuden asuntoni oven avaan. Tuollainen boksi kelpaa kuitenkin hyvin aluksi, kun en riihikuivassa ryve. Jossain vaiheessa kuitenkin etsin jotain osa-aikatöitä ja sitten voisi metsästää parempaa asuntoa.

Täytyypä laittaa Pelinurkka-ketjuun kuvia, kun olen luukkuni sisustanut. Taitaa nimittäin pelinurkka olla sitten käytännössä koko huusholli. :)

olet siis tehnyt vuokra sopparin edes näkemättä kämppää vai?
ja ikea ei todellakaan ole mikään halpa.
vitun ylihintasta sekundaa kaikki.
nuo minunkin paskat hylly ja pöytä jotka siitä pelaajalehden skabasta sain ovat aivan paskoja jos laadusta puhutaan.
pöydän paksuus on varmaan joku likemmäs 10cm ja silti se painaa varmaan kilon.
tosi laadukasta juu.
sama homma tuon hyllyn kanssa.
molemmat maksoi silloin varmaan reippaasti yli 100e yhteensä ja noiden arvo on ehkä kuudesosa siitä jos laadusta puhutaan.
noh ikean huonekalut on kuin blondit, kotiin kun pääsee niin jalat leviää.

Absurdi tunne, todellakin.

Muistan kun itse karistin 18-vuotiaana pienen kotikyläni tomut jaloista. Huoneeni kaikui tyhjyyttään. Kurkistin sen ikkunasta ja kuvittelin niitä näkymiä, joita olin tuosta samasta paikasta vuositolkulla katsellut.  Lyödessäni ovea kiinni muistot myllersivät mielessäni; mitä kaikkea täällä on tapahtunut ja miten paljon loppujen lopuksi tulee muuttumaan.

Sitten paiskasin oven kiinni ja kuvittelin itseni kävelemässä slow motionina ulos talosta, Staindin kappaleen Everything changes (http://www.youtube.com/watch?v=vCPRPQpwvFU) soidessa taustalla...  :)

Jep, Turun ylioppilaskyläsäätiöltä on tuo kämppä ja kuten on yleisesti tiedossa, opiskelija-asunnot menevät aika nopeasti. Oli siis pakko ottaa vastaan näkemättä, kun ei silloin elämäntilanne (sivari) sallinut oikein reissua Turkuun. Kämppä piti myös hyväksyä suhteellisen nopeasti. TYSiin voi kuitenkin aikalailla luottaa siinä, että tuo asunto on kohtuukuntoinen (perusparannettu 2003). Pohjapiirroksen olen nähnyt. Eri asia olisi yksityisiltä markkinoilta ottaa kämppä näkemättä.


Heh, mulla soi Sigur Rosin uus plätty. Tarpeeksi haikeata musiikkia sekin.

Jyväskylässä tulee asusteltua tätä nykyä. Ja juurikin tuollaisessa kahden hengen 36 neliön solussa, jollaiseen Turilaskin on kaiketa muuttamassa. Itse ainakin totuin pieneen tilaan nopeasti, enkä ihan heti ole tästä pois muuttamassa. Keittiö saisi kyllä olla vähän isompi.  8)

Mulla on ihan ikioma yksiö. Siinä mielessä kävi tuuri, sillä yleensä joutuu ensin aloittamaan soluasunnoista.

60 neliön rivitaloasunnossa asutaan kihlatun kanssa. Omistusasunto, joten lainat huolena. Kämppä on rauhaisalla alueella, sellaiset vähän reilu 2 km sivistykseen (keskustaan, työmaalle jne.). Päätyasunto, mikä ehdoton plussa. Kolmiota haetaan, käyty joitakin katsomassa, mutta eipä ole sopivaa osunut kohdalle. Pieni omakotitalo myös mahdollinen. Mutta tällä hetkellä ollaan tyytyväisiä tähän. Toki tilaa saisi olla enemmän, mutta tämä on hyvä niin kauan, kunnes se isompi osuu kohdalle.

Itsekin muutin HOAS:ille  vajaa vuosi sitten näkemättä kämppää ennalta. Oli kuitenkin onneksi todella siisti ja asiallinen asunto.  Nyt on kuitenkin taas uudesta asunnosta haku päällä, toivottavasti osuu edes puoliksi niin hyvä tuuri kuin viimeksi. Olen kyllä jo varautunut pahimpaan, 16v lukiolainen ei liene ensimmäisten joukossa asuntoihin sijoitettaessa.

Ai katsos, meni kokonaan ohi tuo yksiö, vaikka siellähän se lukee jo aiemmassa viestissä. :)
No itse asun mielummin solussa jonkun kanssa, kuin yksin yksiössä (ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä :P). Varsinkin kun sattui tulemaan ihan mukava (ja samaa ainetta lukeva) kämppiskin.

Kävin juuri katsomassa 33 neliön siistiä yksiötä. Välittäjä lupasi sen jo minulle. Enää pitää irtisanoa nykyinen asunto. Täällä on vähän turhankin levotonta kun eri kansallisuuksia on kuin vastaanottokeskuksessa. Yleensä öisin on keskellä viikkoakin hirveä melu pihalla. Kiva lähteä sitten aamulla töihin kun ei ole unta saanut. Ikkunaakaan ei voi näin kesällä sulkea.

Tämä uusi asunto olisi n. kilsan päässä nykyisestä asunnosta, mutta rauhallisemmalla seudulla. Keskustaan 15 min. kävelymatka, pyörällä silmänräpäys. Töihin kävelee 20 min. Asunto on jonkun vanhan pariskunnan sijoitusasunto, jota he vuokraavat. Vessa on varmaan samassa kunnossa kuin talon rakentamisvuonna 1971, mutta varsinaiseen oleskelutilaan on tehty remppaa. Lattia on laminaattia tai parkettia, jotain tummaa puuta enivei. Seinät siistin valkoiset. Katonrajassa nyt meni jotain hölmön näköistä kukkatapettia, vai boordiako se on. Pitänee kysyä onko edellinen asukas laittanut sen itse, näytti repsottavan vähän joka puolelta, kiinnitys ei kovin vahvalta näyttänyt. Edellinen asukas oli joku vanha mummeli. Keittiö on pieni keittokomero, ei sitä parempaa tarvitsekaan. Eteisestä löytyy iso kaappi vaatteille yms. + ihan vaatekomero. Ihan sopiva kämppä minunlaiselle yksineläjälle. Vuokraa pyydetään vähän vajaa 370 äyroa.

Nyt on kämppä nähty ja olen Keski-Suomessa taas. Luukku oli erittäin siisti ja hyvässä kunnossa oleva päätyasunto toisessa kerroksessa. Asuintilat ovat tietenkin pienet, mutta kyllä siitä ihan kelvollisen saa. Parveke oli yllättävän suuri ja sinne voikin raahata vaikka jonkun rämän sohvan tai pari tuolia ja pöydän. Keittössä ei oikein ole kunnollisia työtasoja ja yksi asia laittoi murehduttamaan: ei ole uunia eli hyvästi Lidlin metukkapitsa. :( Säilytystilojakaan ei ole kuin nimeksi, joten täytyy hommata sängyn alle laatikoita, joihin voi jotain vaatteita tunkea.

Ikeassa kävin kolmesti, joten sinne ei ole asiaa ainakaan muutamaan vuoteen. Alkoi kyllä raivostuttaa koko paikka, mutta halvalla sieltä roinaa lähti. Onkin melkoinen kasaamisurakka odottamassa, kun jään Turkuun hieman pysyvämmin ensi viikolla.

tosimies lämmittää pakastepizzat mikrossa, siinä mitään hitaita uuneja tarvita.

Miksi ihmeessä asunnossa ei ole uunia? o_o

Tosimies syö pakastepizzat kylmänä.

Ei ilmeisesti mahdu siihen pieneen keittonurkkaukseen.

Mutta! Eihän ilman uunia voi tehdä mitään oikeaa safkaa. :( Siis ei ole uunia, liettä, liesituuletinta? Vai joku yhden levyn liesi?

Kerran katselin kämppää jossa ei ollut suihkua, mut tuo uunihomma on melkein yhtä paha mun mittapuulla.

Minä luulin, että Suomessa liesi/uuni, jääkaappi ja muut tällaiset kuuluvat pakollisiin varustuksiin asunnoissa. Ellei sellaista ole, niin vuokranantaja on velvollinen hankkimaan. En sitten tiedä.

Varsin outoa joo, sillä kun miettii et jos keittiö on vähänkään isompi kuin 0,5 neliötä, niin uunin luulisi saavan solutettua vaikka jonkin siihen nähden turhemman kuten vetokaapiston tilalle.

Veikkaan että joko uuni on mennyt paskaksi eikä vuokranantaja ole mulkeroispäissään hankkinut uutta, tai on saanut kämpän todella halvalla siksi että uunin paikkaa ei todellakaan ole edes missään vaiheessa tehty. (=todella vanha talo?)

Sekin, että ei joissakin asunnoissa ei ole pyykinpesukonepaikkaa on jo tarpeeksi paha, saati sitten tuo.  :lol:

Voi kyllä aika orpo olo tulla, kun ei uunia talosta löydy. Mutta kai siellä nyt joku liesi on pakko olla? :o

Ei sillä että omakaan uuni/liesi yhdistelmä olisi mikään huippu. Uunin leveys varmaan puolet "normaalista" ja kaksi levyinen liesi. Ja sekä uuni että liesi (tai molemmat levyt) eivät voi tietysti samaan aikaa olla päällä. :lol:

Niin ja offtopikkina ylöspäin oleva peukalo Lidlin pitsoille, salamia (3x350g, ~3,5€) on tullut silloin tällöin osteltua. :P

Noissa on kyllä älytön hinta/laatu-suhde. Tonnikalapitsatkin ovat hyviä, vaikka niitä paketissa kaksi vain onkin ja suhteessa vähän kalliimmaksi tulevatkin kuin salami-pizzat. Tarkkojen tutkimuksieni perusteella kaikkien aikojen paras pakastepizza löytyy silti Pirkan valikoimista. Ne ovat suht edullisiakin vielä, vaikkeivät nyt Saksan poikien tuotteille siinä suhteessa vedäkään vertoja.

Loppukevennyksenä kerrottakoon, että Hevoset saapuivat salamina paikalle!

Ja minun isoäitini.

Muistelisin jonkun tutun aikoinaan sanoneen, ettei hänelläkään uunia ole, mutta kyllä se liesi sentään löytyy. Uskoisinkin sen kuuluvan jääkaapin kanssa siihen "pakko löytyä" -listalle. Kuka sitä uunia nyt edes tarvitsee. Purkinavaajalla ja tonnikalalla elää vuosia.

Voisin esittää tähän noin miljoona vastaväitettä, mutta uskon kyseessä olevan jonkinasteinen provo ja tyydyn toteamaan hiljaa mielessäni seuraavaa; "miehet".

Jottei ihan menen huti aiheen, olen alkanut katsella itselleni omistusasuntoa. Yksiössä on ollut kivaa viimeiset kuusi vuotta, mutta jostain syystä alan kaivata tilaa hieman enemmän ja vuokran maksaminen tuntuu rahan hukkaamiselta. Nyt kun löytäisi vielä kämpän, joka täyttää vaatimustason. Rivarikaksio voisi olla mukava, jos piha on ok. Liian vanha ei saa olla, kun en tahdo maksaa ensimmäisenä taloyhtiön putkiremonttia. Asuinympäristön pitää olla rauhallinen, ei ghettoa tai hotmama -aluetta (senkin takia jos kämppä jää sijoitusasunnoksi). Liian kallis kämppä ei käy päinsä myöskään. Ja uuni pitää kyllä olla.

Aika jännä ettei uunia ole, sillä se ei rajaa pelkästään pois niitä pitsoja, mutta myös kaikki uuniruoat. Onhan niitä kaikenmaailman uunikaappeja myytävänä jotka on tarkoitettu pienempiin kämppiin, eli joihin justiin jotkut vuoat mahtuvat, muttei moniinkaan isoimmat pakastepitsat.

Ei muutakuin makaronilaatikkoa paistamaan! :)

Kyllä kämpässäni kaksi hellan levyä on. Eihän siellä muuten pystyisi kokkaamaan mitään. Uunin puute kyllä harmittaa, eikä se mikään erhe ole, sillä ei siellä uunille ole kunnollista paikkaakaan. Opiskelija-asuntojen ihanuuksia ilmeisesti.

Kämppä alkaa muuten olla hyvässä kuosissa ja erinomaisen asuttavassa kunnossa. Ikea-huonekalut on koottu ja laitteet laitettu toimintavalmiuteen. Roskat ja pahvilaatikot ovat suurimmaksi osaksi viety pois. Internetyhteyden vielä kun saisi, mutta siihen menee varmaan muutama viikko ennen kuin yliopiston verkkoon saavat asuntoni kytkettyä. Hakemuskin pitäisi sitä varten tehdä, mutta kun joku mulkku on repinyt verkkoliittimestä hakemuksessa vaadittavan tunnuksen pois.

Kohta paikkaa voi jo alkaa kutsua kodiksi. Toisaalta sana koti ei vielä oikein istu suuhuni muussa tarkoituksessa kuin vanhempieni kotina.

Uuni.

Asun Helsingin ydinkeskustassa 1910-luvulla rakennetussa kerrostalossa 26m2 yksiössä.

Huoneisto on juuri rempattu ja asunto on hyvässä kunnossa. Kämpässä on merinäköala, vastikään uusittu suihku, kaksi liettä, mutta omg...älkää pyörtykö..

EI UUNIA EIKÄ PESUKONEPAIKKAA..


Kyse on asumisen ja elämisen prioriteeteista. Jollekin on tärkeämpää uuni ja pesukone, toiselle ehkä öm joku muu. Tulee kuitenkin huomioida, että esimerkiksi Helsingin ydinkeskustan kämpät ovat sen verran vanhempaa kantaa, ettei läheskään kaikista uunia löydy. Ihan hyvin elämä tähän asti on onnistunut ilman tuota elämää suurempaa ihmekonetta.

Ei todellakaan taida olla mitään tuollaista jonkun perstuntumalla heittämää perusvarustusta vuokra-asunnoissa, joista ei saisi tinkiä. Voin sanoa, että oman keittokomeroni on niin pieni, että on todella hyvä ettei sinne ole uunia lähdetty änkemään.

Myönnän, että uuni on helvetin hyödyllinen laitos, mutta Turilaskin varmasti ymmärtää ettei asuntoa nyt kannata sellaisen asian takia teilata, jos kaikki muu on kunnossa.

2,5 vuotta tässä kämpässä asunut ja uunia olen käyttänyt ehkä 10 kertaa. Ja en, en osaa kokata.

Et syö pakastepizzojakaan? This is madness

No sen verran osaan sentään tehdä ruokaa, etten kumipitsoihin koske.

Toiset elää pizzoilla toiset ruualla=)

Jooh, toi ettet käytä uunia vittas vaan siihen, että elät tyyliin roiskeläpillä. Mut hei, osa pakastepitsoista on ihan jees, jos eineslinjalle lähdetään. Mut saarioisten roiskikset.. hyi vittu

 Ellet vielä tiedä niin maailmasta löytyy muutakin ruokaa kuin pakastepizzoja tai roiskeläppiä. :lol:
 Onko se ihme jos joka kuudes jättää intin kesken??? :lol:

Nyt ollaan asian ytimessä.

Joo, ehken edes yritä selittää >.>

parempi niin....

Saarioisen jauhelihapizzahan on loistava välipala.

No niin. Pysytääs aiheessa. Roiskeläpistä voi keskustella ihan omassa aiheessaan.

Itse asun tuoreen vaimoni kanssa (8.6 mentiin naimisiin) Jokiniemessä aivan Tikkurilan aseman vieressä kolmikerroksisessa ja kohtuullisen uudessa kerrostalo kaksiossa jossa neliöitä on 61,5 ja vuokra hieman päälle 700e. Todella mukavaa ja rauhallista seutua ja vieressä nököttää KRP:n "linnoitus". Tikkurilasta löytyy lähes kaikki tarpeellinen joten ei tartte usein matkustella minnekkään, mutta toki junallahan tuosta päräyttää nopeasti Helsinkiin tai bussilla esim Jumboon jne. Vajaat viitisen vuotta on tullut asuttua tässä talossa jossa ekana asuttiin vaimon kanssa tuossa viereisessä yksiössä jossa neliöitä oli 34,5 ja kävi sitten mukavasti että seinänaapurit muutti pois ja saatiin tästä kaksiosta sitten uusi asunto.

Itse asuin vajaan vuoden tuossa Tapanilassa Nuorisosäätiön yksiössä jossa ei myöskään ollut uunia joten eipä tullut kauheasti vedettyä pakastepitsoja tai muitakaan uunisapuskoja. Nykyään on toki uuni ja vaimokin joka loihtii maittavia sapuskoja. EPIC WIN!

Muutin viime viikon tiistaina Vaasaan opintojen perässä. Asuntona valmiiksi kalustettu kaksio, jonka toista huonetta asuttaa joku nigerialainen. Ilmeisesti asuntoa ei ole pidetty hirveän hyvässä kunnossa, sillä pesuhuoneen katto on täynnä mustia täpliä, samaisen huoneen lattia on täynnä pinttynyttä likaa, huoneiden muovimatot ovat täynnä naarmuja ja tummia täpliä, eikä keittiönkään puolella hyvin mene: liesituuletin ei toimi, eikä siisteyteen ole nähty paljon vaivaa.

Oma huoneeni on noin 14 neliön makuuhuone. Kaikki kalusteet ovat tummaa puuta, jotka ovat kyllä yllättävän hyvässä kunnossa. Ei ole niissä pahemmin valittamisen varaa. Kaapin pohja tosin on rikki, eikä sänkyyn saa laitettua lakanaa niin, että se pysyisi siinä. Johtoviidakot löytyvät jo nyt television, konsoleiden ja tietokoneen takia. Kirjoituspöydän alla on enää niukasti lattiatilaa kolmen jatkojohdon ansiosta.

Tämä talo muistuttaa kyllä jossain määrin ghettoa, Jakomäkeä ja Kontulaa. Yhtään suomalaista en ole vielä käytävillä nähnyt, eilen yöllä järjestettiin käytäväbileet, joiden ansiosta ei tullut pahemmin nukuttua, rakennus näyttää pelkältä suorakaiteelta, eikä täällä ole edes pesutuvatkaan maksullisia. Yhden pyykkikerran hinta on jotain 1,15€, joka tuplaantuu aina kun pitää pestä myös petivaatteita.

Sijainti on kyllä ihan hyvä. Yliopistolle kestää kävellä vartti, S-Markettiin 8 minuuttia ja keskustaankin vain puolisen tuntia. Ohi ajaa muutama bussilinja, mutta nekin vain kerran tunnissa arkipäivisin ja nolla kertaa viikonloppuisin. Mieluummin siis kävelee kuin odottelee bussipysäkillä bussia, joka ei välttämättä tulekaan. Ihan ihme paikka koko kaupunki.

Muutin suvun perintöasuntoon. 82½ neliötä Tampereen keskustassa Tammelassa.
En olekaan ikinä ennen asunut kerrostalossa mutta ihan hyvin tämä luonnistuu täällä kuudennessakin kerroksessa. Mukavat näkymät Erkkilän sillan yli Tuomiokirkkoon. Suurin ero on luonnollisesti naapurussuhteissa; pienessä luhtitalossa sitä on väkisinkin vuorovaikutuksessa naapureiden kanssa, isossa kerrostalossa on jo pieni ihme jos joku moikkaa.

Tilaa on siis aika rutosti. Talo on rakennettu 60-luvun lopussa, joten remontille on tarvetta. Kahdesta huoneesta löytyy jopa kokolattiamatot, kuinkahan paljon LSD:tä tähän ratkaisuun päätynyt suunnittelija on vetänyt? Perisuomalaiseen tapaan taidan itse ensin yrittää remontointihommia ja palkkaan sitten myöhemmin kovahintaisen ammattilaisen korjaamaan tekemäni työn kun kaikki on mennyt päin vittua. Joissain asioissa on vaan pakko luottaa klassikoihin! Remonttihommat tosin lykkäävät tupareiden viettoa kevääseen.

Keskustan läheinen sijainti on kyllä mieleinen tässä elämänvaiheessa. Bussilla suhailu ja taksissa törttöily on jäänyt huomattavasti vähemmälle kun sitä pystyy neljän aikaan kävelemään baarista suoraan himaan. Toisaalta täytyy sanoa että yöbussin kansallisromanttista tunnelmaa jää väkisinkin kaipaamaan...

Tyttöystäväni saattaa muuttaa tänne asumaan kanssani. Tätä ennen aion tehdä sisustuksesta mahdollisimman ruman ja miehekkään pelkistetyn. On sitten vähän vipuvartta neuvotteluissa kun suostun juuri ja juuri luopumaan jostain hirvittävästä perintöjakkarasta.

Täällä Japanissa on ainakin kymmenen kertaa enemmän kokolattiamattoja!

Sun kämpässä oli muuten eka kokolattiamatto jonka Japanissa näin. Meilläpäin on ihan tatamit.

Tuossa torstaina muutin pois vanhempien lämpimästä turvasta. Elikkä tämmönen yksiö kaupungissa. Oma rauha on aika siisti asia ;) Saisi vaan kaikki tavarat järjestykseen, laatikkomeri tuntuu loputtomalta... Niin ja tuparit pitäs järjestää vielä.

HOAS tarjosi itselle asuntoa lokakuussa viisi kuukautta hakemuksen lähettämisen jälkeen. :rollaus: No, nyt täällä Kannelmäessä on asuttu kuukausi ja ihan hyvin on mennyt. Kämppä nyt ei ole parhaassa kunnossa, hometta näyttäisi ainakin olevan ja viimeiseltä 10 vuodelta asukkaiden jättämät tavarat tukkivat yhteistilat. Ei voi silti valittaa kun koulumatka on 20 minuuttia ja keskustassakin on alle vartissa omalta kotiovelta. Kämppikset ovat ihan mukavia, voisi tosin siistimpää sakkia olla ja ahkerampia roskiksen viennin ym. suhteen.
Ensi kesään asti täällä asun varmaankin, luultavasti vielä sitä kauemminkin. On tuo mesta hurjasta maineestaan ja kieltämättä varsin riehakkaasta yöelämästään huolimatta aika hyvin palveluita tarjoava ja hyvien liikenneyhteyksien päässä.

Mission Impossible 2: Finding an Apartment

STATUS: mission accomplished

Kun vastoin kaikkia todennäköisyyksiä suoritin mahdottoman tehtävän numero 1 (työpaikka), aloitin heti katsomaan vuokra-asuntoa Helsingistä. Vaatimukset sen suhteen olivat mielestäni ihan kohtuulliset. Kerrostalokaksio 40-60 neliöllä metroradan varrelta akselilta Kallio - Puotila. Pohjaratkaisun kannalta vaatimuksina tietynmallinen olohuone, jotta saan tietokoneet, konsolit ja muut viihdelaitteet järkevästi asetettua surroundista luopumatta. Hain kaksiota, koska haluan, että nukkuminen tapahtuu eri tilassa kuin muu eläminen. Pysyy ilma raikkaampana eikä tunnu aivan siltä, että eläisi kahden neliömetrin alueella, kun sängystä voi nousta suoraan ruokapöytään tai koneelle.

Toki ilmoittauduin kaikennäköisiin asuntohakemusjonoihin (Helsingin kaupunki, VVO, Nuorisosäätiö), mutta niistä on yksin muuttavan turha kuvitellakaan saavansa järkevässä ajassa mitään asuntoa ilman kaikkia jononohituskortteja. Suurin ongelma noissa on se, että hakemuksien vanhentumisaika on aivan liian pitkä. Jono täyttyy kaikennäköisistä urpoista, jotka laittaa vaan huvikseen hakemukset sisään ”jos löytyisi joku kiva”. Toiseksi, kun vihdoin pääsee jonon kärjille, sinulle saatetaan ehdottaa hyvässä lykyssä useampaakin vapautuvaa asuntoa, mutta, jos niistä yksikään ei kelpaa, heitetään jonon perukoille takaisin. Asunto kun ei ole mikään hätähankinta, johon pätee samantapaiset säännöt kuin työmarkkinoilla, jossa on nykytilanteessa pakko tarttua mihin tahansa vapaaseen paikkaan. Asuntoja on kuitenkin jatkuvasti tarjolla paljon. Niin paljon, että on varaa valita. Siksi minusta VVO:n ja muiden sen kaltaisten instanssien rakentaessa entistä enemmän hienoja asuntoja itselleen ajaa tilanteeseen, jossa todellinen valinnanvara vapailla markkinoilla kärsii. Esimerkiksi Nuorisosäätiö on rakentanut hyvin monta hienoa kerrostaloa itä-Helsinkiin eli alueelle, josta minä pääasiassa asuntoa etsin. Kuitenkin vapailla markkinoilla Herttoniemi, Itäkeskus jne ovat aliedustettuina, kun ilmeisesti joka toinen pytinki näissä kaupunginosissa on jonkin säätiön omistama.

Kohdekohtainen haku ratkaisisi jo todella monta ongelma. Lyhytaikaisessa kohdehaussa niillä ihmisillä, jotka oikeasti seuraavat markkinoita (eli ne, jotka asuntoa eniten haluavat), olisi paremmat mahdollisuudet päästä haluamaansa asuntoon, kun jonoa ei täytä onnenonkijat, jotka ovat jättäneet hakemuksen huvikseen vuosi sitten. Jonoa ei itseasiassa pääsisi lainkaan syntymään, kun hakemukset poistuisivat järjestelmästä asukkaan valinnan jälkeen. Kohdekohtaisen haun toinen hyvä puoli on se, että hakija tietää oikeasti minkälaiseen asuntoon on muuttamassa. Minun tapauksessani olisin pohjaratkaisun takia saattanut joutua kieltäytymään asunnosta, vaikka se olisi ollutkin jossain haluamassani talossa. Asuntojahan on yhdessä talossa monenmallisia, mutta VVO:lla ja kumppaneilla ei pysty mitenkään kohdistamaan hakua tiettyihin asuntoihin, vaan niissä pelataan vain neliöillä ja huoneiden lukumäärillä.

Ydinkeskustan asunnoilla on paljon parempi edustus vapailla markkinoilla, koska riittävä osa asunnoista on yksityisten tai asuntoja välittävien yritysten käsissä. Löysinkin siis lopulta asunnon Punavuoresta, joka on vielä sopuhintainen asunnon sijantiin nähden. 43 neliön yksiö parvella Kankurinkadulla. Parvi on iso, joten se toimii tavallaan erillisenä makuuhuoneena. Makuuhuoneen puuttuessa tilaa on säästynyt kivasti keittölle ja olohuoneella. Keittiö on hyvin tilava ja olohuonekin on OK, vaikka on siltikin vähän nafti. Parempi kuitenkin kuin yhdessäkään muussa katsomassani asunnossa. Kaikki kodinkoneetkin löytyvät jo valmiiksi. Ainoa huonompi homma on kaasuhella, jonka kaasupulloa täytyy käydä itse täyttämässä huoltoasemalla. Tulee vähän lisäkulunkeja. Kylpyhuoneessa on amme. Asunnon sijainti on mainio. Kuuleman mukaan rauhallinen katu. Samalla kadulla on kioski, oikea leipomo (wowzor!) ja postitoimisto. Eipähän tarvitse ulkomaanpaketteja kaukaa hakea. Lähistöllä on ainakin Alepa ja S-Market. Työpaikka on Hietalahdenkadulla, joten sinne on kävelymatka. Ja Welhon ADSL tietysti. Ei enää mitään Surinaa.

Perjantaina allekirjoitetaan vuokrasopimus ja 27. päivä tätä kuuta avaimet käteen.

EDIT: Jäätävä kasa typoja.

^Paljonkos sä maksat tuosta luukusta? Syksyä kohti mentäessä tulee itselläkin valinta eteen, että lähteäkö Helsinkiin vai hakeako kämppää täältä. Pitäisi todennäköisesti alkaa jo ihan oikeasti haistelemaan, että muutto sinne olisi edes etäisesti mahdollista, ja suunnilleen tuonkuuloisen asunnon mäkin haluaisin. Ja tietty duunin etsintää vaaditaan kans(tanssipiirien suhteilla todennäköisesti hoidettavissa), koskapa näihin nykyajan raivohintoihin uppoaa siivu jos toinenkin opiskelijan lompakosta.

Vuokraa ei ole lyöty vielä lukkoon, mutta se on luokkaa 700 euroa + 18 euron vesimaksu. Kallishan tuo on, mutta paljon halvempaakaan ei näiltä hoodeilta saa. Joulukuusta hinnat ovat koko Helsingin alueella halvenneet. Pääosa 40-50 neliön kaksioista oli joulukuussa vielä yli 700 euroa. Nyt löytyy paljon asuntoja jo 650 eurolla. Näistä olen tsekkaillut. Oma löytyi Asuntohelpistä.

http://www.oikotie.fi/
http://www.vuokraovi.com/
http://kiinteistomaailma.fi/
http://asuntohelppi.fi/
http://keskustakodit.fi/

Voi hyvä helvetti. Pitää vissiin ihan tosissaan alkaa painamaan duunia, tai sitten downgradettaa vaatimuksiaan rutosti. Toisaalta kämppiksen kanssa asuminen tulisi tietty aina halvemmaksi, mutta kaverin löytäminen on tässä tilanteessa hieman vaikeaa, ja kuitenkin juuri omaan rauhaan tekisi kovasti mieli. Kiitokset linkkiläjästä, alan muiden asioiden selvittämisen lomassa syynäämään noita läpi.

Pistän vielä suoran linkin tuonne Asuntohelpin vuokrataan–osioon (http://www.asuntohelppi.fi/ilmoitukset/vuokrataan/), koska saitin navigaatio on kamala. Löytyy muuten tosi usein edullisia ilmoituksia vuokrattavista huoneista. Myös kämppiksiä etsitään silloin tällöin. Jos ei haittaa asua toisen nurkissa, huoneen vuokraamalla pääsee ainakin halvemmalla. Opiskelijana kannattanee kääntyä HOASin (http://www.hoas.fi/) puoleen (Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö). HOASin asunnoissa saa asua puoli-ilmaiseksi.

Joo, niin näkyy olevan. Periaatteessa tuollainen huone isommassa asunnossakaan ei olisi paha, jos siihen on oma sisäänkäynti(yhden löysin heti). Vaihtoehtojen kartoittamiseenhan tässä täytyy alkaa. Niin, ja tietty HOASkin on vaihtoehto, kun näin ulkopaikkakuntalaisena sieltä saattaa jopa saada kämpän. Omalla paikkakunnallahan opiskelija-asunnon saaminen on hämmentävää kyllä aina vähän vaikeampaa, ja varsinkin Stadissa se on kuulostanut olevan ongelma. Vaan käytännössä tuokin silti tarkoittaa hyvin todennäköisesti solua, mikä taas on vähän turn-off.

Itsellänihän ei mennyt asunnon saamiseen kuin 5 kuukautta hakemuksesta ja asuin 150 kilometrin päässä opiskelupaikasta. :rollaus:
No joo, yliopisto-opiskelijoille ovet aukeaa HOAS:illa paljon nopeammin.

Pitkään on tullut mietittyä pitäisikö luovuttaa Tampereen työmarkkinoihin uskominen ja siirtyä Helsinkiin, mutta aika mielettömiä vuokria sielä kyllä on kun vertaa muuhun maahan. Tällä hetkellä kun olen Tampereella Kalevassa jossa kaikki on lähellä, 50 neliön hyvä kuntoinen kaksio on vajaa 600€. Samanlaisesta joutuisi pulittamaan helsingissä varmaan about 800€. Prkl ei kyllä yhtään huvittaisi. Varsinkin kun täällä on oikeasti kaikki lähellä ja ei ainakaan vielä ole huomioitavaa rähinää ollut. Eikä tarvitse kaasuhellaakaan käyttää :D

Mikäli vaan työpaikka löytyy, niin kyllä minä ainakin jatkaisin eloani Tampereella ja Turussakin. Molempia voidaan sanoa kaupungeiksi ja mitä nyt olen vieraillut, niin näyttävät mukavilta paikoilta. Erilaista butiikkia, elokuvateatteria ja kulttuuripaikkoja löytyy. Julkiset kulkuvälineet toimivat kaiketi myös. Ainakin pääsee junalla sinne ja takaisin. Porvoolaisena Helsinki oli luonnollinen valinta. Tuppaa kaveritkin asumaan tätä nykyä kaikki siellä päin, joten mitäpä siitä jäädä Porvooseen hengailemaan, kun koulutkin tuli jo käytyä. Porvoossahan ei oikein muuta lyömätöntä ole kuin pyörämatkojen päässä sijaitsevat peruskoulut ja toisen asteen oppilaitokset.

Helsinkiin muuttavia suosittelen jonkun kaupungin tuntevan henkilön kanssa tutustumaan eri kaupunginosiin ihan vaikka autolla ympäriinsä ajamalla. Saa haisteltua eri kaupunginosien fiilistä sekä tarkistettua palvelutason ja liikennejärjestelyt. Vuokrat ovat nimittäin siitä kummallisia, ettei hinnasta pysty oikein päättelemään, mitä sillä saa. Toki ydinkeskustan asunnoissa on premiumia, mutta noin muuten on hyvin absurdia että joku Kannelmäen takahikiän asunto, josta ei pääse minnekään järkevästi ilman autoa, maksaa saman verran kuin pari neliötä pienempi asunto Kulosaaressa, johon sentään kulkee metro ja joka on eloisampi paikka asua kuin Kannelmäen tapainen nukkumalähiö. Kai ne jotkin perheet lapsineen, Volvoineen ja kultaisinenoutajineen sinne haluaa.

Ylläripylläri että Helsingin keskustan kämpät on kalliita. Itse asun ja tulen varmaan lopun ikäni asumaan kaukana keskustasta, mutta hyvien kulkuyhteyksien päässä. Asemalle on 200 metriä, lähijunia n. 10 minuutin välein ja matka keskustaan n. 15 minuuttia.

Ainut vaan että Espoon Kilo ei kuulosta niin siistiltä kuin Punavuori.  :rollaus:

Älä ihmeessä.
Siellä on vielä viiskulmainen risteyskin. Ja paljon hyviä levykauppoja.

Itse ajattelin, että peruskoulun jälkeen olisin Helsinkiin muuttanut ja johkin lukioon hakenut, mutta ei perskele, se on kallista ja eihän sillä lukiolla niin paljon merkitystä loppupeleissä ole. Lahteen tod. näköisesti sitten syksyllä muutto, johkin opiskelijasoluasuntoon tosin todennäköisesti.

Kannelmäkeläisenä täytyy sanoa että tuosta 30 metrin päästä kulkee M-juna jolla pääsee keskustaan 10 minuutin välein. Lasipalatsin ratikkapysäkillä on 15 minuutin kuluttua junaan astumisesta.
On toki totta että Kannelmäestä pääsee joukkoliikenteellä muualle Helsinkiin lähinnä keskustan tai Pasilan kautta, mutta ainakin itse pärjään aivan helvetin hyvin ilman autoa. Ja ainakin aseman seutu on ihan tarpeeksi eloisaa, toki rumaa kuin mikä mutta lähes kaikki tarvittavat palvelut löytyy kävelymatkan sisältä.

Lähinnä sanoisin että autolla liikkuvalle tämä on paska paikka asua kun parkkipaikkoja on vähän ja koko kaupunginosa on rakennettu joukkoliikenteen ehdoilla.

Joo. Oikeasti en edes tiedä, mitä Kannelmäessä on. En ole käynyt. Se oli vaan hyvä olkiukko verbaalista pieksentääni varten, kun asuntoa hakiessani tuntui, että vuokrattavien asuntojen listat on puolillaan kannelmäkeläisiä asuntoja. En ollut siis edes tiennyt sellaisen paikan olemassaolosta ennen kuin aloitin tämän prosessin.

Minä olen siitä outo kaveri että varmasti viihtyisin tuollaisessa paikassa. Ainoa asia mitä sellaisessa kaipaisin on kunnon elokuvateatteri. Mutta muuten nämä rauhalliset lähiöt jossa "ei ole mitään" käy minulle oikeastaan paremmin kuin kaupunki. Tämä johtuu aika varmasti siitä että olen kasvanut muutaman tuhannen kokoisessa pikku kunnassa. Välimatkat oli ja on sielä edelleen pitkiä ja koko kylä tuntuu joka talvi hiljentyvän enemmän vuosi vuodelta. Kesällä asukas luku varmaan kaksinkertaistuu. Onhan siinä huonojakin puolia. Paljonkin. Esim. kyseisessä kunnassa ei ole tällä hetkellä ollenkaan vakituista hammaslääkäriä, joten vastaanotolle pääsy kestää käytännössä vuoden, jos vaan suunsa kanssa elämään pystyy. Mutta tämäkään ei kauheasti kaupungissa muutu, koska täällä on muuten vaan jonot niin suuria että jonotus kestää. Vaikka tuskin siinä vuotta menisikään. Toinen on tietysti niiden palvelujen etäisyys. Välimatkat ovat pidempiä, eikä niitä ole läheskään joka nurkalla. Kaikkia ei edes löydy. Mutta päivittäiset tarpeet tyydytetään hyvin ja ajallisesti matkat eivät välttämättä ole yhtään sen kummoisempia kuin kaupungissakaan. Vaikka auto on kyllä kaupungin ulkopuolella välttämätön. Mutta voisin hyvin kuvitella itseni asumaan sellaiseen paikkaan jos vain työpaikka löytyisi edes 50km päästä. Tosin autona olisi kyllä Mercedes eikä Volvo ;)

HeinZ on jumalan lahja kaikille niille kilteille naisille jotka eivät muuta toivokaan kuin kunnollisya miestä jonka kanssa hankkia 2,3 kultaistanoutajaa ja lapsi. Sitä en tiedä sitten, että mitä tapahtuu kun ne samat hepsankeikat tajuavat että haluavatkin oikeastaan jonkun elämän murjoman pahan pojan jonka parantaa. Sitten on varmaan aika vaihtaa nuorempaan naiseen.

Nyt asun.


Kankurinkatu.


Sähkönkulutusmittarista piti kattoa lukema, jotta Helsingin Energia osaa laskuttaa oikein. Onkohan tämä hyvä vai huono merkki?


Sunnuntaina roudattiin peruskamaa sisään, kuten patjaa, peittoa ja muuta sänkyvaatetta, astioita ja siivousvälineitä. Eli pääasiassa tavaroita, joita voi laittaa kaappeihin. Aion nimittäin ensitöikseni tehdä vähän remonttia. Olohuoneesta lähtee mummotapetit ja seinät maalataan uusiksi. Samalla poistetaan seinistä taulujen naulat yms. ja kitataan reiät umpeen. Mielessäni on aika siistikin idea maalauksen suhteen, mutten ole koskaan ollut osallisena vastaavanlaisessa remontissa, joten aikaa tässä menee, kun pitää selvittää, mitä kaikkia vaiheita ja temppuja maalaus vaatii. Mieluiten maksaisin joillekin ammattilaisille rahaa, että tekisivät hommat puolestani. Verkostoni on kyllä niiltä osin puutteellinen.


Tapetit vaihtoon pikimmiten. Puhelin- ja televisioyhteydet on vedetty pintavetona keittiöön, kynnyksen yli. Molemmat saavat väistyä. Telkkaria ei katsota ja internettiin liitytään langattomasti WLANin avulla.


Parvi on lähes täydellinen.

Maalaa tapettien päälle, ainoa oikea tapa. Ei tuu edes paskannäköinen. Eikä oo kova vaivakaan.

Edit: Ihan oikeasti ihan toimiva ratkaisu. Himassa laiskuuspäissämme maalattiin jokanen huone tolla taktiikalla, ja ihan hyvän näköset on. Voin ottaa kuvia jos et usko :lol:

Kuvia vaaditaan  :lol:

Ehdotan Neo-Geo -kaappiprojektin kaltaista ketjua runsain Joka Kodin Asuntomarkkinat/Remontti-Reiska -vaikuttein.

Itse toivoisin enemmään jotain Innon tapaista syntisen maskuliinista, ehkä jopa hieman rajua äksonia ja kuvauksellisuutta.

Joel asuu näköjään kivenheiton päässä meikän opiskelupaikasta. :o

Sitten, kun olen saanut asunnon kuntoon, voitkin tulla raskaan koulupäivän jälkeen pelailemaan meikälle. Etenkin sitten on avoimien ovien päivät, kun Neo-Geo valmistuu ja kuskaan sen Porvoosta Helsinkiin.

Tapettien poisto-operaatio alkoi keskiviikkona ja eilen sain jo yhden kulma täysin näkyviin. Tapettia on kaksi kerrosta päällekkäin. Päällä on kuvioitu tapetti ja sen alla pahvinvärinen alustapetti. Päällystapetti on sen verran ohutta, että ilmeisesti osittain vihreäksi maalattu seinä olisi kuultanut sen läpi ilman alustapettia. Lisäksi katonrajaan oli laitettu boordi. Päällystapetti ja boordi lähtivät helposti kuiviltaan vähän lastalla auttamalla. Tällä hetkellä seinässä ei muuta enää olekaan kuin alustapettia. Se on vähän tiukemmin kiinni seinässä. Se täytyy ensin kastella tapetinpoistoaineella, jonka jälkeen se lähtee ihan kivasti irti sen suuremmitta kiroiluitta.

Meilläkin oli uuteen kämppään muutettaessa tapettienpoisto-operaatio edessä. Tapetinpositoliisterillä lähti kyllä tosi nätisti. Heitteli mössöt seinään ja odotteli jonkin aikaa. Tapetit lähti parhaimmillaan yhtenä kokonaisena siivuna ylhäältä alas asti. Alakerrassa olikin vähän ohuempaa tapettia joten aineen ei saanut antaa vaikuttaa niin kauaa tai tapetti meni aivan liian hauraaksi. Tapetin poisto on kyllä helpoimmillaan ihan mukavaa puuhaa,  mutta pahimmillaan meinaa lähteä aika hyvin järki.

Maskuliinista? Innossa? Homojen paivauni. Feministihinttari Markovaimikalie. Puhuukin ku nainen.

Hyi yäk homoja mun telkkarissa

Markon visiot ovat usein hyvinkin maskuliinisia. Syntisyydestä puhumattakaan.

Naisellisuus on syntistä kyllä.

This shit never ends.

Tiedote kaikille kodin pikkuremontoijille. Älkää ikinä koskaan tapetoiko seiniänne. Tapetin laittaminen ei ole ainoastaan työläämpää kuin maalaaminen jo laittovaiheessa. Tapetteja poistaessa teitä vasta palkitaankin hienosta valinnastanne. Tapetoitujen seinien laittaminen myöhemmin uudelleen on todella paljon vaikeampaa ja aikaavievämpää kuin maalattujen seinien uudelleen maalaaminen. Vaikka itse pääsin suhteellisen helpolla, kun asunnossani oli vain kaksi kerrosta tapettia ja molemmat kerrokset lähtivät kohtuu helposti irti, oli homma kokonaisuudessaan uuvuttavaa ja suorastaan vituttavaa.


Tapetin alta paljastui joskus vuonna nakki tehty maalipinta (päätellen siitä, että suurin osa huoneen töpseleistä oli asennettu tapetin päälle. Värit noin periaatteessa ovat ihan jees, mutta käsivaraisesti vedetty raja on karu jossain kohdissa ja maalipinta on hieman kärsinyt eri paikoista.

Totaalisen paskamainen urakka, mutta tulipahan tehtyä. Tapetit revitty pienintä nöyhtää myöten alas, listojen reunat siistitty, töpselit ruuvattu irti, ruuvinreiät kitattu umpeen ja lattia suojattu muovilla seinien maalausta varten. Maanantaina ostamaan maalit, pelit ja pensselit. Ehkä sitten viikonloppuun mennessä tulee valmista ja pääsee oikeasti muuttamaan tuonne asuntoon.

Sunnuntaina tuli valmista lattian lakaisua ja pesua myöten. Maalaus onnistui hyvin ja lopputulos näyttää paremmalta kuin olisin osannut odottaakaan. Tekemistä kyllä oli. Meni reilusti kaksi viikkoa kokonaisuudessaan. Pitemmitä puheitta, kuveja.



Ensin valkoista päälle. Vanha kulunut maalipinta peittyi pääosin kahdella kerroksella, mutta vihreä alaosa tarvitsi kolmannen kerroksen, koska vihreä kuulsi vielä kahden kerroksen läpi. Valkoista maalia kului yllättävän paljon, noin 12 litraa. Seinäpinta-alaa on huoneessa arviolta noin 40 m².



Seuraavaksi aloitin tekemään listan yläpuolelle kymmenen senttiä paksua hyvin tumman harmaata raitaa. Näyttää useissa kuvissa ihan mustalta, mutta on livenä siis harmaa. Raidan tekeminen onnistui päivässä, koska maalattavaa ei hirveästi ollut ja yksi kerros riitti pieniä korjauksia lukuunottamatta.




Sitten viiden sentin vihreä raita harmaan raidan päälle. Minulla oli nämä värit mielessä jo ennen asunnon löytämistä. RTV:ssä sitten katselin värikartoista tarkemmin mahdollisimman hyvin toisiinsa sopivat sävyt. Raidat rajattiin yksinkertaisesti maalarinteipillä.



Ennen pitkää tuli sekin valmiiksi. Maalaus paketissa. Sitten siivoamaan.



Maalatessani vihreätä raitaa mieleeni juolahti idea. Päätin jättää osan maalaamatta ja vetää teipillä viistot rajaukset. Ikään kuin vihreä raita sulautuisi alempaan harmaaseen raitaan.



Olohuoneeseen tultaessa se näyttää tältä. Aika menevä. Halusin myös, ettei kulmaan jatkavaa raidan pätkää näy karmin takaa. Sopivaa kohtaa piti hakea hetken aikaa.



Vastakkaisen seinän jätin puhtaan valkoiseksi. Raidat molemmin puolin huonetta olisivat näyttäneet liian hallitsevilta.



Teippikatamari.

Mageet noi raidat. Silti petyin ku et uskaltanu maalata tapettien päälle (nössö!)

Se on kyllä tyhmää. Tapetit pois, koska:

A) tapeteissa oli epätasaisuuksia, jotka olisivat näkyneet selvästi maalin alta
B) tapetit voi tulla alas maalin kostuttamana maalit mukanaan (päällimmäinen kuviotapetti olisi tullutkin)
C) tulee siistimpää, kun tekee kunnolla
D) en jätä kivaa paskanakkia sille, joka sitten joskus alkaa riipimään niitä tapetteja minun maalikerroksen alta

Ei niistä nyt oikeasti tule edes epäsiistin näköset, ja ainakaan tässä meidän rintamamiestalossa ei yhdetkään tapetit tullut alas, tai ns. kupruilleet. Kyllähän ne märkänä tietty on ihan aalloilla mutta kuvuessa kiristyy. Mutta joo, jos niissä oli jotain epätasaisuuksiakin, ja tottakai se kannattaa noin tehdä jos intoa riittää. Onhan se mukavampi sitten seuraavallekkin asukille.

Minä asun Japanissa.

Minä asuin Japanissa.

Innon Marko taas olisi antanut tyylipisteet, jos raidat olisivat jatkuneet muillakin seinillä.

Ei vaan, hyvältä näyttää kyllä.




Muutin itse maaliskuussa vihdoin yksiöön, kun solu-kämppä vei kaiken innon kaikesta. Nyt on opiskeluihinkin pystynyt panostamaan ihan eri tavalla, kun ei enää käytävältä tule tupakanhaju tai kämppis keittele hienhajuisessa keittiössä ihmeliemiään.

Kämppäni kaksikerroksisen rivitalon toinen keskellä olevista alakertahuoneista, mistä muistuttaa sängyn yläpuolella kohoavan portaikon pohja. Toisaalta portaikko tuo mukavaa vaihtelua tasaisiin seiniin ja kattoon.

Ulko-ovi johtaa suoraan ulos, eli minkäännäköistä rappukäytävää ei ole yläkerran naapurin kanssa jaettua pientä tuulikaappia lukuunottamatta. Tuulikaapista päästään kapeaan käytävämäiseen eteiseen, josta on myös oviyhteys vessaan. Eteisen toisessa päässä on itse asuintila, joka on periaatteessa mielessä jaettavissa kolmeen osaan: keittiöön, makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen. Olohuoneesta johtaa vielä ulko-ovi pihalle

Neliöitä on 26.5, eli juuri sopivasti minua varten. Itse asiassa välillä tuntuu siltä kuin asunto olisi jopa hieman liian iso. Jos vain olisi tyttöystävä, jonka kanssa kämpän jakaisi...

Tässä muutama kuva uudesta asunnostani. Seinät haluaisin maalata, mutta opiskelija-asuntosäätiö ei siihen lupaa anna. Puupinnoitteiset huonekalut olen kyllä ajatellut jossain vaiheessa maalata joko punaisiksi tai vihreiksi.


Eteiskäytävä

Keittiö, joka on yllättävän hyvän kokoinen. Mikroa en tarvitse, joten sellaista ei ole.

Makuuhuone

Olohuone, josta laitan lisää kuvia pelinurkka-ketjuun.


Katsotaan nyt, kuinka väliaikainen tämä asunto on. Päätin nimittäin hakea Tampereen yliopistoon, joten saatan muuttaa kesän lopussa jo kolmannen kerran vuoden sisällä.

Katoin ensin että sulla olis ollu tyttöjen kuvia tossa sängyn yläpuolella, mut ne olikin eläimiä...

Olohuone näyttää vähän kököltä mattoineen ja pöytineen jotka eivät sovi muihin kalustoihin. Noh, tuo on sitä opiskelijaelämää.

Jotkut tykkää tytöistä jotkut eläimistä ^_^

Taidan olla tässä kohtaa ihan hiiren hiljaa...

Mikäs se sellainen opiskelija on joka ei mikroa tarvitse?

Eiiiiii menit siihen! IT'S A TRAP! Etkö huomannut, että Frank mainitsi mikrosta ainoastaan siksi että saisi huomiota. Kukaan ei olisi edes huomannut, että mikro puuttuu ellei sitä olisi vasta varten mainittu.

E: Korjasin nolon vihreen :(

IT'S TRAP!

Hän herätti tiedonhaluni, haluan tietää kuinka hän pärjää ilman mikroa. Teen tämän täysin itsekkäistä syistä.

Ne kuvat on jossain ihan muualla. :)

Opiskelijaelämää hyvinkin, etenkin kun kalusteet on ostettu kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta budjetin takia. Kyllä matto ja sohvapöytä sopii sisutukseen paremmin, kunhan vain saan ensin jostain rahat maaleihin.

Sellainen, joka joko keittää, paistaa tai käyttää uunia ruuanlaittoon.


Ja hei, Rocky, ei se mikään ansa ollut. Kokemuksesta jo tiedän, että mun viestini saavat usein vähän liikaakin huomiota. Ja hei, sähän taisit just kanssa antaa mulle huomiotas. Oh the irony.

Tuu Tampereelle, ryhdytään pämppäämään huolella. Opetan sulle huonoja tapoja ja vien naisiin.

IT'S TRAP!

Hyi mikä ilmastontuhoaja. Tiedätkö miten paljon energiaa säästät minuutin mikrotuksella verrattuna puolen tunnin uunin lämmitykseen?

Harvemmin mä uunia käytän (kerran lämmitin jotain lihaperunasosevuokaa, mutta siinä se). Paistinpannu on yhä eniten käyttämäni ruuanlaittoväline ja kattila tulee heti toisena.

Mikrolle ei ole ollut tarvetta eikä rehellisesti sanottuna sellaiseen olisi varaakaan. Vuokra nousi ja piti hankkia uusi nettiyhteys, kun ei vuokraan sisältyvä verkko toimi. Kaikki loppu raha meneekin sitten suurimmaksi osaksi ruokaa tai muuhun elämiseen. Pelaajaakaan en enää tilaa, kun jostain pitää tinkiä.

Jees itse lopetin hulluuden ja ruoasta tinkimisen. Varmaan noin 95% laskujen jälkeen jääneistä rahoista menee ruokaan. Enpä ole mikroa käyttänyt joulun jälkeen. Puoli kiloa lihaa vähintään päivässä ja kahdet ellei jopa kolmet salaatit siihen syssyyn.

EDIT: Jahas vähän väärä triidi.

Vuokra-asuntojen ilmoitukset. Kuinka vaikeaa on liittää kuvia ja riittävät tiedot ilmoitukseensa? Luulisi sen olevan vuokraajankin etu tehdä kaikki viimeisen päälle, jotta kämppä kelpaisi. Sellaiset yhden rivin "kiva on joo" -ilmoitukset ovat tietty vielä erikseen, mutta varmasti 80% asuntoilmoituksista on jollain ratkaisevalla tavalla vajaita, useinmiten kuvamateriaaliltaan. Se ulkoa otettu julkisivukuva löytyy kyllä kaikista, mutta kiinnostaako se tosiaan jotakuta? Peräänkuulutetaan pohjakaavaa, jotta saisi ihan OIKEASTI jonkun käsityksen siitä asunnosta. Sisäkuvat ovat tietty kanssa plussaa, mutta kun näytössä on kuitenkin käytävä eniveis, ja huonostakin kämpästä saa oikein kuvaamalla hyvännäköisen, niin niiden todellinen arvo on vähän niin ja näin. Pohjaa ei kuitenkaan ole kuin parissa ilmoituksessa tusinassa. Jos hyvin käy. Tällaisenaan pitäisi olla tiedustelemasta jokaista hyvältä vaikuttavaa asuntoa, eli melkolailla jokaista yksiötä, erikseen. Tosi jees.

Natsais nyt nuo opiskelijakämpät, ja loppuis jännittäminen.

Näin on. Liian monet asuntoilmoitukset ovat ala-arvoisia. Ei kuvia eikä todellakaan pohjapiirrustuksia. Asunnon kuvaus kokonaisuudessaan muotoa "ihan kiva". Sellaisista ilmoituksista en jaksanut ottaa yhteyttä ellei jokin mainittu speksi ollut erityisesti mieleen.

Tämähän on ihan kysynnän syytä. Vuokrakämppä kun menee aivan varmasti kaupaksi tai vähintäänkin kyselyjä vaikka ilmoituksessa lukisi vain "vuokrataan asunto". Markkinoilla ei ole kilpailua kuin siinä kuka asunnon saa. Ja tälläiset ajat jotka tuovat paljon irtisanomisia tai lomautuksia eivät oikein tue asunnon ostamista, joten sekään ei yhtään kysyntää heikennä.

Yksinäni kun etsin kämppällä ei oikein muuta väliä ollut kuin että se oli suht siisti. Ja ensimmäisen kämpän kohdalla sekin omasi pientä joustoa. Nykykämpän kanssa tulikin oltua hiukan nirsompi ja tätä saikin etsiä muutaman kuukauden. Ja tässäkin kävi ihan mieletöntä säkää että tämän sai. Hakijoita kun oli todella paljon.

Toivon vain että tämä oli viimeinen vuokrakämppä mitä tarvitsi etsiä, se kun oikeasti alko kyrsimään. Kämppää piti oikeasti metsästää ja laittaa nimeä ja esittelyä paperiin, melkein kun olisi hakenut työpaikkaa! Saa nähdä koska vuokranantajat alkaa kyselemään suosituksia edellisiltä vuokranantajilta :rollaus:
Tosin luulen että jossain vaiheessa on jälleen vielä tarvetta vuokra-asunnon metsästämiseen...kyrsii koko homma jo nyt. Melkein voisi harkita toimeksiantoa jollekkin firmalle. Se tulisi kyllä kalliiksi, mutta saisi ainakin hyvän kämpän ja helpottaisi vaivaa ja vitutusta niin paljon.

Nyt rupesi vituttamaan ja kaikki tuntuu taas tosi epävarmalta, vaikka kaikki on itseasiassa vielä täysin mallikkaasti enkä ole sitoutunut mihinkään soppaan. Kyseessä siis tämä asuntoasia. Olen tämän viikon selvitellyt laina-asioita pankissa ja saanut isäni ehkä mukaan asunnon ostoa rahoittamaan. Tein hetki sitten tarjouksen vuokranantajalle. Tarjous oli tietysti alempi kuin hintapyytö, joka on lähes pöyristyttävä. Tarjous on kuitenkin reilu: sekä minulle että vuokranantajalle. Sillä on nyt viikko aikaa miettiä tarjoustani ennen kuin lukitsen vastaukseni kuin Haluatko miljönääriksi -ohjelmassa konsanaan. Sunnuntaina tänne tulee jotain tyyppejä kattomaan tätä asuntoa. Huoh... Toisaalta en haluaisi edes ostaa tätä asuntoa, mutta toisaalta olen hyvin tyytyväinen, jos saan sen tarjoamallani hinnalla. Toisaalta minun ei ole mikään pakko ostaa tätä kämppää, mutta toisaalta en millään jaksaisi etsiä uutta. Juuri, kun tilanne oli ikään kuin rahoittunut ja pystyin jo ajattelemaan asettumista, tiputetaan tällaisia pommeja.

Mietin jo tässä aikaisemmin että minä olisin kyllä niin totaalisesti vittuuntunut sinun asemassa, kun teit kuitenkin jonkinlaiset remontin kun siihen muutit (siis ne seinät ainakin eikö?). Tuntuu että vuokranantaja sai äkkiä idean myydä kun kunnostit hiukan kämppää.

Joo. Tulihan tämä olohuone rempattua ja maalattua. Mutta ei se vuokranantaja kyllä erityisesti tykännyt siitä(kään). Jätinhän nevuottelut kesken, kun heti laittoi kampoihin värivalinnoista. Tein sitten ihan omilla luvilla sen. En siis usko, että myymisen syy piilee siinä. Sen sijaan epäilen, tuntien vuokranantajani, että yleinen asuntojen hintojen lasku on päämotivaatio myymiseen. Hän on sellaista ihmistyyppiä, joka on koko ajan todella huolissaan jostakin. Nyt hän näyttäisi olevan todella huolissaan, että asunnon arvo laskee iäksi. Mitä nyt itse olen tämän asian tiimoilta katsonut myytäviä asuntoja, on hinnat tosissaan paljon halvemmat kuin joulu-tammikuussa, jolloin viimeksi seurasin markkinoita. Löysin sitten ilmoituksen omasta luukustani. Aivan yläkanttiin hinta. Ilmeisesti kuvittelee nyt olevan viimeinen hetki myydä asuntonsa ylihintaan.

Asuntomarkkinoiden selailu nostatti toisaalta mielialani ylös kuopasta. Nehän asunnot olivat jumalauta halpoja! Minä herran vuonna viimeksi on saanut mistään Helsingistä 35 kerrostaloneliötä 98 000 eurolla? Nyt saa. Pikkaisen kalliimmalla saa vielä isompia asuntoja lähempää keskustaa (tämä 98k€ yksiö oli muistaakseni Puotilassa). Tossa ihan lähistölläkin on myynnissä samankaltaisia asuntoja kuin tämä sillä hinnalla, jolla tarjouduin tämän ostamaan. Eli, jos joku hullu nyt tämän asunnon ostaa vuokranantajan hinnalla, on minulla kolme kuukautta aikaa (irtisanomisaika) katsoa kuinka hinnat jatkavat laskuaan ja ostaa parempi kämppä itselleni.

Tilanne on hyvin mielenkiintoinen puoli vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Silloin omistusasunnot olivat tapansa mukaan kalliita, vuokrat kohtuullisia. Vuokra-asuntoja oli paljon tarjolla, omistusasuntoja vähemmän kuin nyt. Nyt omistusasunnot ovat halpoja ja niitä on paljon tarjolla. Vuokra-asuntoja on sen sijaan vain kourallinen ja aivan töykeillä vuokrilla.

Todellakin. Itsekkin katselin uteliaisuudesta Tampereen asuntoja jo pari kuukautta sitten. Viime vuoden heinäkuussa kyseisten laatuisten kämppien hinta oli vähintään sen 200 000€ (eli vähintään 50 neliön kaksio saunalla), mutta tuossa keväällä niitä sai parhaimmillaan 150 000€:lla. Alko vituttamaan niin paljon siinä vaiheessa että en ole kämppiä juurikaan sen jälkeen katsonut. Suunnitelmat kun oli kovia vielä vuosi sitten: Minulla oli valmistuminen lähellä ja avopuolisolla jo paperit kädessä joten suunnitelmana oli löytää jostain työpaikka ja sitten tämän vuoden syksyllä tai loppuvuodesta ostaa kämppä. Nyt molemmat on valmistunut mutta molemmat onkin jäänyt tähän helvetin työttömyyden oravanpyörään eikä muutosta näy. Kyllä vituttaa. Ei voi kuin toivoa että syksy toisi muutoksen tähän.

Mutta Joelin ei kyllä kannata paljon surra jos kyseinen kämppä menee sivuun, nyt jos koska kannattaa siihen ensimmäiseen ostoasuntoon sijoittaa. Onhan korotkin nyt alhaalla vaikka kyllähän nekin ehtiää joskus nousemaankin, mutta asunnon ostaminen on nyt vain niin uskomattoman halpaa verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen että jos rahaa (tai rohkeutta tai vakaat tulot) löytyy niin ehdottomasti kannattaa kämppä ostaa. Sitten asustelee siinä rauhassa 5-10 vuotta ja sitten myy sen huimalla voitolla. Tuntuu se Joelin vuokranantajakin sen verran pihiltä (tai oudolta kaverilta) että oikeasti luulee saavansa kämpästä kovan hinnan, joten voisin veikata että halvemmallakin kämpän saa. Mutta onnea tarjouskisaan kuitenkin :)

Huomenna muutto solukämppään Lahteen.
Käytiin eilen katsomassa ja yhteiset tilat oli kyllä ihan älyttömän ryönäsessä kunnossa, jompikumpi kämppiksistä varmaan koko kesän rännännyt siellä. Oli sentään jätetty lappu jossa pahoiteltiin kämpän ''uskomatonta paskaisuutta''. Toivottavasti nyt olisi kuitenkin ihan inhimillisiä kämppiksiä ettei tarvitsi alkaa savustamaan heitä ulos/itse muuttaa muaalle heti. Kumpaakaan en nähnyt vielä. Oma huone oli ihan siisti ja sijaintikin ihan mukava, muutama kilometri kouluun ja keskustaan.

Perkele, sain kuin sainkin tarjouksen HOASin soluista. Kytyinen 12,8 neliön huone kolmen hengen möllissä. Onhan se käytännössä ilmainen, kun vuokra ei ole kuin parisataa, eikä mua se solu-asuminenkaan ehkä NIIN paljoa vituta, mutta vähän suurempaa omaa tilaa olisi silti toivonut. Ja omaa jotain, joko vessa- tai liesijuttuja, sellaisiakin kämppiä kun on olemassa aika reilusti. Lisäksi asunto on Espoon keskustassa, josta pitäisi vinssata Otaniemeen kouluun. Näillä kompromisseilla asunto saisi kuitenkin sentään olla suunnilleen TKK:n ovenpielessä, mutta kun ei. Kaikin puolin just sellainen tarjous mitä olen koko ajan pelännyt: varteenotettava vaihtoehto, varsinkin kun mistään ei tunnu nappaavan vaikka verkkoja on levitelty joka suuntaan, mutta silti sieltä huonoimmasta päästä. Ei tekis mieli ottaa, ei viittis jättää ottamatta.

Hyväksyminen ens tiistaihin mennessä, notta ehtii tässä vähän aikaa keitellä, soitella ja selailla ilmoituksia. Jos joku on tähän asti jemmannut tietoa järkevän kokoisesta ja hintaisesta vapaasta yksiöstä Helsinki-Espoo-akselilla, niin privaattiviesti is the way to go.

Onneksi tänään saa ryypätä.

Solukämppäasumisen mielekkyyshän riippuu tietysti vain ja ainoastaan siitä, minkälaisia kämppiksiä joutuu sietämään. Parhaimmillaan solussa asuminen voi olla tosi jees, mikäli saat sellaisia kämppiksiä, joista voi tulla hyviäkin kavereita, mutta pahimmillaan saatat asua samassa solussa psykopaatin kanssa (kaverin kämppis oli se yks tyttö, joka meni riehumaan Kelalle Oulussa tässä joku aika sitten).

Laitoitko TKY:lle hakemusta? Itse sain viime vuonna heinäkuussa reilun parin viikon odottelun jälkeen tarjouksen sekä HOASilta että TKY:ltä, molemmat kämpät Otaniemestä. Tänä vuonna tilanne taitaa olla heikompi jos näin myöhään on venynyt.

Solu on just jees. Ihmiskontakti on tärkeää oli kämppis sitten hyvä tai paha. Kasvattaa kato luonnetta.

Laitoin, mutta hylkäsivät sen, kun en näin JOO-sopimuslaisena ole ylioppilaskunnan jäsen siellä, vaan pysyn kirjoilla Oulun yliopistossa koko ajan. Mulla on kyllä opinto-oikeus ja opiskelijanumero TKK:lle, mutta ne eivät sitten näemmä riittäneet.

Ja asuntotilanne tosiaan on sangen huono tänä syksynä, tämäkin tarjous on tullut peruutuksien kautta.

Niinhän siinä tosiaan kävi, että edeltävien hajoamisten jälkeen päädyin lopulta ottamaan solun Espoosta. Tässä pari sanaa soluasumisen iloista ja suruista.

Huone on 12,8 neliötä, eli varmaan aika perus soluhuone. Huoneesta kuvia pelinurkka-ketjussa (https://www.pelaajalauta.fi/forum/laitteet-rauta-ja-ohjelmistot/pelinurkkasi/msg33273/#msg33273). Hyvin tänne kaikki tavarat mahtuu, kun vähän suunnittelee. Vaatekaapit ovat normaalia leveämpiä, mistä olen kiitollinen. Muu asunto käsittää keittiön, kylppärin ja eteisen tietty. Varastokopit ja pyykkitupa löytyvät muista rapuista. Talo on vanhahko, mutta pääosin asunto oli(ja on) hyvässä kunnossa. Ainoastaan ikkunani on sen verran tummentunut, että hyvä kun läpi näkee. Vois pestä sen tässä joskus. Kämppikset sattuivat olemaan molemmat erittäin mukavia, mikä tekee paljon, kun ei tarvitse varoa ihmiskontaktia ja hyssytellä huoneessaan. Meillä elellään reippaasti, ovet usein auki, ja jauhetaan paskaa. Englantia tulee myös treenattua, kun toinen äijä on kenialainen.

Omat ja yhteiset tavarat asettuivat kanssa näppärästi. Ainoastaan pientä päänvaivaa aiheuttaa joskus se, kun olen aika tarkka järjestyksen kanssa. Mun on siis saatava pitää esim. astiani selvästi tietyissä laidoissa tiettyjä hyllyjä, ettei tarvitse alkaa arpomaan, mikä on kenenkin. Tämä taas vähentää hieman ennestäänkin vähäistä säilytystilaa, kun ei myöskään viitsi alkaa muille nalkuttamaan vain sen takia, että ovat vähän vapaamielisempiä. Ruokatarvikkeet ovat taas selkeästi hyllyittäin, mikä on helpompaa. Yhteisiä tavaroita ovat vessapaperi, rypsiöljy, tiskikamat ja muut vastaavat.

Solut vaikuttavat myös olevan melkoisia aarreaittoja, kun jengi hylkää näihin kamaa mitä ei enää tarvitse, ja seuraavat asukkaatkaan eivät jaksa mitään tuhota. Eteisessä (https://www.pelaajalauta.fi/files/54/hoas2.JPG) hattuhyllyllä meillä mm. lojuu suunnaton syntetisaattori. Pitäisi melkein mielenkiinnosta testata, toimiiko se. Siivouskomerossa on laatikollinen Topfieldin digiboksi, ja erään pöydän alla eteisessä pari pöytä-PC:tä. Toinen vanha Compaq DeskPro, toinen uudempi pystykoteloinen. Keittiössä (https://www.pelaajalauta.fi/files/54/hoas1.JPG) taas on sellainen hirsimökkityylinen järeä puupöytä ja yksi pitkä penkki, jotka nekään eivät varmasti ole asunnon vakiokalustoa. Mistä lie ilmaantuneet.

Hupaisana yksityiskohtana pihalla, ulko-oven vieressä on hämmentävä ohjeistus (https://www.pelaajalauta.fi/files/54/hoas3.JPG). :lol: Naurettiin veljeni kanssa itsemme tärviölle, kun saavuttiin aikanaan paikalle aamuyöstä yönläpiajon jälkeen alustavan muuttokuorman kanssa. Käsittääkseni - ja toivottavasti - tässä viitataan kuitenkin koiranjätteisiin, jotka joku oli käynyt oven eteen tinttaamassa. Muuten tämä on alueena aika kivaa tavallaan. Talot on pystytetty metsäiseen rinteeseen ihan ostoskeskuksen kulmille. Tietty ostari- ja asema-alueet tuppaavat monesti olemaan vähän arvelluttavaa seutua, joissa ei pimeällä kannata yksin liikkua. Itse en ole kuitenkaan nähnyt minkäänlaista aktiviteettia, vaikka myöhäänkin olen kulkenut. Paitsi tietty lähijuna-E:n lompakkovarkaat, mutta se nyt oli jo alkuillasta, ja varmasti vain todella huonoa pullaa.

Saas nähdä miten pitkään nykyisessä asuntomallissa viihdytään. Ei tästä nyt niin kiire pois ole kuin kuvittelin, kun kämppiksien kanssa tulee toimeen ja halpaa on, mutta tietty omassa tai kaverin kanssa asuminen olisi edelleen jotain aivan muuta. Lähemmäs koulua olisi myös kiva päästä, tästä kun joutuu ajamaan kahta bussia. Helsinkiin taas pääsee junalla avrsin näppärästi.

Elämä näyttää.

Ai hitto, nyt valuivat muistot omista soluajoista vuolaana virtana mieleen.  :)


Jaa-a, mitenkähän on. Minun soluasuntoni keittiössäni oli nimittäin TÄSMÄLLEEN samanlainen hirsipöytä kera pitkän puupenkin. Lienevätkö sittenkin ihan HOASin vakio keittiökalustoa?

On tosi jees että sinulle sattui mukavat asuinkumppanit. Itselläni se oli vähän toisin, sillä kaksi muuta eivät oikein voineet sietää toisiaan eikä yhteisiä pelisääntöjäkään saatu millään sovittua. Pari vuotta vierähti, kunnes muutto yksiöön syksyllä 2005 katkaisi soluajat.


Vaikka opiskelijan tekee aika-ajoin tiukkaa maksaa yksin yli 500 euroa vuokraa, ja solussa asumisella pääsisin yli puolet halvemmalla, niin silti ei ole tullut pieneen mieleenkään mennä takaisin soluun.

Hoh, aika jännää. Ehkä ne sitten ovat. Se on vain tosi kummallisen näköinen kapistus täällä urbaanissa etelässä.

Joo, ei varmasti omasta rauhasta tee enää mieli palata solumalliin, varsinkaan jos omat kokemukset eivät olleet näinkään mukavia. Kyllä mäkin edelleen aion jatkaa eteenpäin jossain välissä, mutta onko se jo syksyn aikana tai vuoden päästä, siitä en enää jaksa murehtia. Näin on hyvä toistaiseksi. Ja paras puolihan tässä on juuri se hinta, kun nyt saa rauhassa koittaa saada pääkaupunkiseudulla jalkaa työmarkkinarakoon ja silti syödä päivittäin(makaroonilaatikko uunissa parhaillaan). :)

Voi olla vaikeampaa kuin kuvittelis. Kaikki aina kelaa, että etelässä on duunia. No niin täällä varmaan on, mutta jokaista paikkaa kohden on kymmeniä, usein jopa satoja hakijoita. Esim. pari vuotta sitten hain mäkkiin duuniin. Yli 400 hakijaa, 10 pääsi. Pari kaveria on jo muutamia vuosia hakenut duunimestaa, mutta eivät ole löytäneet yhtäkään. Suurin osa frendeistä on saanut suhteilla duunin.

Tietty jos joltain alalta löytyy erikoisosaamista, niin helpottaahan se hakemista.

Tanssinopettajan töitä ajattelin. Silläkin saralla työvoimatarjontaa riittää, mutta luonnollisesti myös ihmisten tunteminen auttaa. Lisäksi duuni on sen luontoista, että sijaisia tarvitaan aina. Parit sijaistunnit lukee jo kalenterissa, ja kun pääsee vähän opettamaan, on helpompi saada lisää tunteja.

Tänään saatiin tyttöystävän kanssa asuntotarjous HOASilta. Pääsee siis viimeinkin muuttamaan omaan kämppään, mikäli tuo asunto vain on suht siedettävässä kondiksessa  :)

Tikkurilan Jokiniemessä sijaitsee, noin 1km päässä Hiekkaharjun asemalta ja parin kilometrin päässä Tikkurilan asemalta. Neliöitä on 61 ja huoneita on kaksi + tupakeittiö (olohuone ja keittiö samassa tässä tapauksessa), sekä tietysti kylpyhuone. Rakennettu 1976 ja peruskorjaus on tehty 2007. Huoneiden pinta-ala on 13 neliömetriä ja tuon "olohuoneen" jotain vähän yli kaksikymmentä neliötä. Itse oikeastaan miellän tämän enemmänkin kolmioksi kuin kaksioksi, ainakin pohjapiirroksen perusteella. Ihan hyvä, että noita huoneitakin on tuon verran niin saadaan sitten yhdestä makuuhuone ja ainakin yhden voi varmaan pyhittää viihteelle sitten  :)

Lauantaina käydään tsekkaamassa kämppä, jonka jälkeen pitäisi sitten tehdä päätös. Tai päätös on jo oikeastaan tehty, kunhan vain kämppä on tarpeeksi hyvässä kunnossa.

Taisin jo tästä aiheesta jossain offtopikoidakin.

Eli kuunvaihteessa muutin uuteen asuntoon vanhan mennessä alta. Yksiö, 29 neliötä vaihtui kaksioon, 56,5 neliötä. Tämän olkkari tuntuu siis samankokoiselta kuin vanha asunto kokonaisuudessaan :) Vuokrakin on ihan kohtuullinen, pari kymppiä päälle viidensadan + sähkö, vesi ja autopaikka. Sijainnissa hävisin hiukan, vanha oli n.500 metrin päässä keskustasta (=baareista) kun tästä joutuu käppäilemään jo pari kilometriä. Kauppaan ei tosin tästäkään ole kuin muutama sata metriä ja kun auto löytyy pihasta, niin eipä tuo haittaa. Muuten alue on rauhallista, eikä tässä rapussa ainakaan vielä ole kuulunut mitään häiritsevää mekkalointia.

Asunto itsessään on ihan mukavassa kunnossa, pieniä kauneuspilkkuja lukuunottamatta. Lattialla on muovimatto, josta en pidä, parketti/laminaatti olisi parempi. Seinissä näkyy myös selvästi edellisen asukin taulunpaikat, aurinko on patinoinut tapetit ajan mittaan. Mutta nämä eivät juuri asumista häiritse. Vuokranantaja ehdotti, että jos tahdon, niin voin tehdä asuntoon pintaremontin. Hän ostaisi tarvikkeet, ja minä tekisin työt ilmaiseksi. Ja kun asunto on laitettu uuteen uskoon, niin vuokra nousisi muutamia kymppejä. Eli tekisin työt ilmatteeks ja saisin palkaksi korkeamman vuokran...taidan mieluummin katsella kuluneita tapetteja ;D
Keittiö on tilava, joka on hyvä asia. Vaikka en juuri mitään kokkailekaan, niin kyllästyin silti vanhan asunnon keittokomeroon. Onpahan tilaa elellä. Sauna kun vielä olisi...

Tiedä sitten, kauanko maltan tässä asustella. Omistusasunto tekisi mieli hommata, tuntuu tämä vuokran maksaminen niin turhalta. Omakotitalo houkuttaisi hirmuisesti, mielellään "sopivasti syrjästä" eli n. 15 km säteellä keskustasta. Saisi vähän tila ympärilleen ja ei aiheuttaisi harmia naapureille kun rymyää töihin siihen kellonaikaan kun viikonloppuisin rymyää kotiin päin. En oikein pidä tästä kerrostaloasumisesta. Jos sitä ensi vuoden aikana rupeaisi katselemaan ihan omaa asuntoa :) Vaikka tämäkin riittäisi hyvin, yksin kun asustelen.

Kuvia en viitsi vielä laitella kun yksiön kalusteet on levitelty pitkin kaksiota, joten sisustus on vähän mitä on. Pitää tässä ostella pikkuhiljaa uutta sohvaa, tv-tasoa, sohvapöyytää, työpöytää, ruokapöytää ja kirjahyllyä sun muuta "pientä".

Meidän alakertaan on valmistumassa erillinen yksiö (oma keittiö, kylppäri, makuuhuone ja vessa). Kunhan valmistuu muutan sinne ja tyttöystävä saaki sitten yöpyä vähän useammin :)

Nyt on hetki tullut asuskeltua Helsingin Kalliossa. Tilava yksiö hyvien kulkuyhteyksien varrella. Alueena tämä on kyllä aika ylivoimainen: paljon nuorta ja rentoa porukkaa, helvetisti mukavia istuskelupaikkoja ja pikkukauppoja, hienoja näkymiä ja muutenkin alue on todella tunnelmallinen. Ero fiiliksessä joihinkin pääkaupunkiseudun lähiöalueille on kuin yöllä ja päivällä. Onhan se myös helmi, että pääsee keskustan baareistakin pokkana kävellen himaan jos ei jaksa venailla julkisia. Eihän täältä malta muuttaa pois enää ollenkaan.

Eilen olin ryyppäämässä toisen pelifoorumin porukoiden kanssa Kalliossa. Aina halunnut aikaisemmin tutustua Kallion tarjontaan, ja kyllähän tossa paikassa on nimenomaan sitä sielua, mitä ei monesta muusta kaupunginosasta Suomessa löydä. Varmaan muuttaisin Kallioon, jos muuttaisin pääkaupunkiseudulle.

POW! Tyhjästä olen minäkin aloittanut ja nyt on jo parisataa tonnia asuntolainaa. Ei tarvitse enää pennejä laskeskella.

Eipä silti, Tampereelta tuolla hinnalla saa sentään kohtalaisen järkevän asunnon verrattuna pääkaupunkiseutuun.

$$$ £££ €€€

Muutto jyväskylään olisi tiedossa tossa kohtapuoliin. Saunallinen rivarikämppä 43 neliötä, 480€/kk. N. 4 km keskustaan. Pari vuotta sitten remontoitu ja ihan asiallisessa kunnossa muutenkin kun kävin vilkaisemassa. Ihan tyytyväinen olen että tuon löysin :)

Missäs päin Jyväskylää? Itsellä 36 neliön yksiö kilometri ydinkeskustasta uimahallin vieressä n. 300 euroa kuussa, ja asunto itsessään on likipitäen täydellinen. Sukulaisedut ovat kivoja. :P

Halssilasta.

Koetin katella kämppää lähempää baar...keskustaa, mutta otin kuitenkin tuon, kun useamman kerrostalossa asutun vuoden jälkeen toi rivari ja takapiha parvekkeen sijaan kuulostaa mukavalta vaihtelulta. Toisekseen asunto jostain lutakosta (ilman sukulaisetuja) maksaa mansikoita eikä ole halua laittaa niin paljoa rahaa asumiseen. Ihan keskustassa asuminen taasen ei edes oikein kiinnosta. Ja pääseehän tuosta pois jos ei viihdy.

Ensi vuonna yksiöni vuokra kilahtaa todella lähelle 600 euroa. Hitaasti mutta varmasti, olen alkanut miettimään voisiko olla fiksua vaihtaa maisemaa vaihteeksi.

Muuttaisin tuonne Tampereelle päin todennäköisesti ja se tapahtuisi joskus ensi vuonna, sen jälkeen kun valmistun ammattikorkeasta. Mikään päätös tämä ei vielä ole, mutta ajatus tästä on muhinut pääkopassa jo jonkin aikaa. Annetaan ajan vielä vähän kulua ja katsellaan myöhemmin mitkä ovat fiilikset. Elämä on kuitenkin liian lyhyt jumittaa yhdessä paikassa, jos vähänkin alkaa tuntua siltä, että uudet tuulet piristäisivät

600!  :o Jösses...

Itse muutan tänään vihdoin Turkuun! Saan vihdoin ja viimein karistaa Salon pölyt taakseni. Iso osa kaveripiiristä asuu Turussa, joten hinku muuttaa sinne on ollut kova jo kauan. Nyt tärppäsi töiden kanssa ja asunnonkin sain helposti. Yksiö Turun keskustasta 440€, viiden minuutin kävelymatka torille josta pääsee bussilla töihin. Pelkästään kaverit eivät tietenkään ollut se syy muuttaa, onhan Turku todella paljon monipuolisempi kuin Salo joka suhteessa. Löytyy jos jonkinlaista erikoisliikettä yms. Nämä perus "ison" kaupungin edut.

Kannattaa epi muuttaa jos siltä tuntuu. Ei mua ainakaan ole tämä maisemanvaihdos kaduttanut lainkaan. Jossain määrin piristävää, eikä tuollaista vuokraa kannata yksiöstä maksaa.

Meillä on kanssa noussu vuokra. Ensin alkuvuodesta ~670€ -> 695€. Pari viikkoa sitten tuli vielä kirje jossa voivoteltiin kun ollaan jääty vuokrahintamarkkinnoilla jälkeen ja ensivuonna tulee tasokorotus vuokraan, joka nostaa vuokran 773€:oon. Kahdelle työtätekevälle ihmiselle yhdentekevää, mutta kyllä tässä oman asunnon hankkiminen on noussut taas mieleen. Pääkaupunkiseudulta tuskin muutan koskaan mihinkään, joten olen valmis maksamaan täällä asumisesta enemmän. Erityisesti olen ihastunut Helsingin vanhempiin lähiöihin, kuten tähän Etelä-Haagaan ja Pikku-Huopalahteen. Nyt asutaan melko tylsässä ja rumassa 90-luvun kerrostalossa, mutta tällä lähiseudulla on kyllä uskomattoman viihtyisiä pienkerrostalo- ja rivitaloalueita. Toki näkyy sitten myös asumisen hinnassakin. Olen kuitenkin sitä mieltä että asumiseen kannattaa panostaa eniten elämässä.

Voe voe. 1996 vuoden 59 neliön saunallinen kaksio Sellon vierestä Leppävaarasta: 950€ + 24€ autopaikka. Näin kallis asuminen on aivan naurettavaa. Nyt on korot niin alhaalla että oman asunnon ostaminen on suht kannattava sijoitus vaikka asuntojen hinnat onkin korkealla. Oikeastaan kannattavin ostoaika oli jo vuosi sitten. Vuokran vuoksi, mekin päätimme tästä lähteä ja löysimmekin rivitalon pätkän Keravalta. Muutenkin tämä sijainti on aivan perseestä. Työmaa vieressä, kadun meteli kuuluu makuuhuoneeseen yöllä, kesällä perkeleen kuuma ja talvella helvetin kylmä. Uusi on rauhallisella alueella ja kämppä on 81 neliön kolmio. Hiukan vanhempi, rakennettu 1984, mutta keittiö rempattu 2009 ja sauna&kylppäri viime kesänä ja elementti talo niin pitäisi kestää aikalailla 50 vuotta ilman suurempia ongelmia. Ja ei ainakaan ole 80- 90-luvun vaihteen rakennus buumin aikaan rakennettu. Tosin eihän sitä todellista kuntoa oikein tiedä ennen kun on asunut siinä jonkin aikaa...

Hassuinta on että kun korot on näin alhaalla, maksettavaa ei tule edes vastikkeen verran lisää. Eli lainan lyhennys ja korot on vähemmän kuin tämän kämpän vuokra. Ja maksetaan vielä "yläkanttiin" maksusuunnitelmasta kun korot on niin alhaalla. Sen myönnän että kokonaisuudessaan asumiskustannukset kyllä nousee. Mutta on kämppäkin selvästi isompi jne. Ja hei, takapihalla on hiukan jopa nurmikkoa! Aika cool ;D Tiedä sitten miltä tuntuu kun se pitää leikata...

Eli jos vaan tuntuu siltä että voisi jossain myynnissä olevassa kämpässä asua, nyt se kannattaa. Koskaan ei tietysti tiedä koska korot nousee ja täytyyhän se ottaa ostossa huomioon. Mutta tällä hetkellä korkoja pidetään aika alhaalla koska Kreikka jne. eivät muuten pystyisi maksamaan velkojaan. Ja kyllä pääkaupunki seudun kämpät aina kaupaksi menee jos hätä tulee. Tietysti halvemmalla, mutta tuskimpa kymmeniä tuhansia joutuu tinkimään.

Kaikki on toki suhteellista, mutta ei lähes 600 euron vuokra opiskelijasinkulle yksin maksettavaksi mikään pieni ole, vaikka toki näiden tuhannen euron taksojen rinnalla kalpeneekin. Usein noissa tapauksissa talouden kustannuksia jakaa jonkun muun kanssa.

Mutta oma valintahan sekin on, samoin kuin asuinpaikkakin. Kyllä täällä lääniä piisaa.  :)

Tossa ois Otanmäessä asunto myynnissä kymppitonnilla. Ei oo varmasti raksaa lähimailla, ei naapureita eikä helsingin myrkyllistä ilmastoa.



Ei tuu päänsärkyä valinnoistakaan, kun paikkakunnalla on kauppoja tasan yksi. Siwa on kiva.

Toihan on just hyvä. 80 -luvulla rakennettu vasta remontoitu asunto. Ei ainakaan ole kierrätyspahvista tehty, niiku nämä 90 -luvulta alkaen tehdyt.

Joo onhan se yksin kova hinta maksaa. Eikä tuokaan millään tavalla halpa ole. Mutta tuo on kuitenkin selvästi halvempaa kuin sen lainan ottaminen yksin. Varsinkin pääkaupunkiseudulla.

Tätä vähän itsekkin mietin, kun ostopäätöstä tehtiin. Huomasi kun lueskeli juttuja näistä vuosikymmenistä, niin 80- 90-luvun vaihteen kämpät tuntui yllättävän epävarmoilta. Paljon porukka varoitteli 90-luvun alun kämpistä. Tiedä sitten minkälaisia ne oikeasti on. Yhdestä 90-luvun kämpästäkin tehtiin meinaan tarjous, mutta se meni (ehkä onneksi) toiselle tarjoajalle. Sinnekkin oli ihan kunnon remonttia tehty ja kaikki tuntui olevan ok.

Näissä ostokohteen selvityksissä voi muuten mennä yö unet helposti. Kaikki yrittää tarkastaa ja kysellä, mutta tekisi silti mieli kurkistaa röntgen katseella talon seinien sisään miltä sielä näyttää. Pahinta on että tarkastajaankin on hyvin vaikea luottaa, koska ensinnäkin testit ei ole ikinä täysin varmoja ja toiseksi tuola liikkuu niin monenlaista tarkastajaa että tuntui että on hyvin paljon säkästä kiinni osuuko hyvä vai huono kohdalle. Vaikka onhan se niinkin että aina vaan on se pieni pelko perseessä kun asuntoja ostaa. Vaikka se olisi aivan uusi. Silloin miettisi miksi hitossa myyjä tästä luopuu tai että onkohan kämppä rakennettu hyvin jos kukaan ei ole vielä asunnut ja "testannut" kämppää. Rohkeutta vaaditaan paikoitellen hiukan, varsinkin pääkaupunkiseudulla kun kämpät menee sen verran hyvin kaupaksi. Ja jos ei mene niin ei sitä sitten uskalla ostaa kun miettii miksi kukaan ei ole sitä ostanut... :rollaus:

Itse makselen pokkana tällä hetkellä opiskelijana yli tuon 600e. Duunia pitää painaa opiskelujen ohessa, fyrkat eivät riitä oikeastaan mihinkään ja jatkuvasti sniiduilu päällä. Silti olen todella tyytyväinen tilanteeseeni ja nimenomaan tämä kämppä ja alue tuo paljon onnellisuutta, vaikka köyhänä vetelenkin. Ja eipä tule hommattua turhaa krääsää ainakaan kovin paljoa.

Tuo zoukkan postaama kuva on jotain sellaista mitä ei voi ymmärtää. Rakennetaan keskelle korpea kerrostaloja eli paskinta mahdollista asumisenmuotoa, vaikka tilaa olisi jokaisella asua ihan omassa talossa. Itse en opiskeluajan jälkeen enää suostu kerrostaloon muuttamaan. Tällä hetkellä Justecen kanssa 75,5M2 kolmio 800e/kk.

Eipä ole kerrostaloon täälläkään ikävä. Huhtikuusta asti tullut asuttua tässä rivarikämpässä ja ei ole hirveästi ollut valittamista. Eihän se 43 neliötä ole paljon, mutta riittävästi yksin asuvalle. Sauna ja takapiha on jees lisä, eikä remontistakaan ole kuin pari vuotta niin lattiat sun muut ovat vielä hyvässä kunnossa.

Vielä jokin aika sitten liputin vahvasti omistusasunnon puolesta, mutta olen ollut ihan tyytyväinen etten mennyt kämppää ostamaan. Jyväskylään muuttaessa kämpästä pääsi eroon yhdellä puhelulla ja töistä toisella. Ei tarvinnut miettiä asunnon myymistä ja pyöritellä raha-asioita mielessä. Omakotitalo toki kelpaisi, mutta kun tällä hetkellä ei ole hajuakaan että mitä sitä rupeaisi isona tekemään niin vuokralla jatketaan.

Reilun 60 neliön rivitalo asunnossa tulee asuttua avokin ja puolvuotta vanhan koiran kanssa. Melko tilava kaksio siis kyseessä ja oma piha + sauna, joten asua kelpaa kyllä  :). Vuokrakaan ei ole kuin yhteensä 600e  kuussa, joka ei ainakaan omasta mielestäni ole hyvä kuntoisesta rivarista liikaa pyydetty.
 
Itse kämpässä on vasta puolivuotta keretty asua eikä huonoja puolia ole tullut huomattua paitsi, että kämppä meinaa olla välistä turhankin viileä näin pakkasilmoilla. Rasittavat seinänaapurit laskettakoon myös jonkinsortin miinuspuoliksi, jotka saavat vitutuskäyrän nousemaan joskus turhankin korkealle. Esim. "suljitte kovaäänisesti oven kello 23:30. Kumpikaan meistä ei saanut unta sen jälkeen koko yönä" tyyliset viestit postilaatikkon saavat välillä miettimään syntyjä syviä.

Jotkut ihmisethän istuvat vaan kotonaan hiljaa tuolissa ja kuuntelevat muita. Hyvä kun jossain vanhassa kerrostalossa tuli alakerran akka aikoinaan valittamaan, kun askeläänet kuuluivat yläkerrasta päivisin. Ensinnäkin ne äänet kuuluivat aivan äärimmäisen vähän ja silloinkin ei saa pitää edes tietokonetta päällä tai muuten niitä ei erota. Toiseksi niitä kuuluiainoastaan päivisin, eikä edes yöllä.

Sitä vaan miettii, miksi sellaiset idiootit ylipäätänsä muuttavat asumaan kerrostaloon.

Ihmeen hyvä tuuri on kyllä käynyt naapureiden suhteen, vielä ei ole tullut hankalia tapauksia eteen. Ei sen puoleen, olen kyllä ollut itsekin varsinainen unelmanaapuri, työnarkomaani ja kotona koneen äärellä istuva nolife.
Nykyisessä asunnossa nyt on ollut jo välillä ihan elämääkin, muttei silti ole ilmaantunut ongelmia. Aika hyvä äänieristys tässä tuntuu olevan, kun ei mullekaan päin kuulu käytännössä mitään ääniä kummaltakaan puolelta.

Kerrostaloa ei ole edelleenkään ollut ikävä - ei edes tänään vaikka joutui ensimmäiset lumityöt tekemään kuuteen vuoteen  :lol:

Sama. Parisen viikkoa sitten yläkerran naapuri sattui samaan aikaan hissiin kanssani. Kyseli, että eihän lapsen melu ole häirinnyt? En ole kuullut pihaustakaan naapureistani. Kesällä kuului jotain, kun kaikilla oli ikkunat auki, mutta ei onneksi iltaisin tai öisin. Ei ollut hänkään kuullut minun kämpästä meteliä, vaikka välillä on volat aika kovalla pelatessa, leffaa katsellessa tai musaa kuunnellessa. No ihan hyvä näin. Voipahan hyvällä omatunnolla jatkaa samaa rataa.

Itse olen nyt muutaman kuukauden asunut opiskelija-asuntoyhtiön soluyksiössä, eikä noista naapureista ole juurikaan haittaa ollut. Välillä alakerran juippi jumputtaa huonoa teknoa ja naapurin auto tuntuu toimivan ydinräjähdysten voimalla, mutta ei mitään sen kummempaa. Tosin torstaina törmäsin jätkään joka uhkas muuttaa samaan soluun, joten katellaas minkäsnäkönen deathmetalbilehirviö sieltä sitten tulee esiin...

Perkele, vuokra nousi 50€. Alkaa menemään jo kipurajan yli ja pakko alkaa miettimään oman kämpän ostoa.

14-v olen, eli kotona asun.

Olen saanut tarpeekseni kerrostalossa asumisesta ja tarkoitus olisi muuttaa pois kevään aikana jonnekin maan tasalle asumaan, kunhan saa nykyisen kämpän myytyä. Ei vaan kiinnosta aina elellä hissukseen, tai sitten kuunnella aamuviideltä alakerran mummon mattojen tamppausta pihalla. Alakerrassakin asuu joku kuppainen ukko, joka kiikkutuolissa kuuntelee ääniä päivät pitket ja joskus kitisee, kun yläkerrasta kuuluu ääniä kun muksu vähän pompiskelee. En taatusti ala rajoittamaan mitään leikkejä jonkun vajarin takia.

Ois aika unelma löytää joku 100-150 neliöinen paritalon puolikas tai omakotitalo, johon saisi rauhassa viritellä kunnon peli- ja elokuvahuoneet, sekä tilaa vaikka omalle punttisalille. Tampereen alueella valikoimaa on vaan niin vähän, että saa nähdä milloin sopiva yksilö osuu kohdalle. Asuntojen hinnat ja korot ovat ainakin kohdillaan. Jonkun 300 000e kämpän voi hyvinkin saada 250 000 eurolla, kun ei ne mene tällaisina aikoina kaupaksi.

Musta on myös kasvanu jonkin sortin ihmisvihaaja viime vuosina. Tai sanoisiko naapurivihaaja. Eniten vituttaa se että on lauantai tai perjantai ja naapurissa on bileet. Joskus homma menee ihan totaalisesti ylikin (02:30 erottaa huudetut kirosanat), mutta jos sieltä kuuluu pienikin ääni jo 20-21 aikaan illalla alkaa heti kyrsimään. Koti ei tunnu kodilta ja tulee jotenkin rauhaton olo, jos kuulee naapurin riehumiset kotisohvalle. Eihän se nyt kummoinen rikos ole jos juhlien aikaan jotain kuuluu naapuriin ennen 22.00, mutta silti se kyrsii ihan jumalattomasti.

Asutaan siis rivitalossa. Huvittavaa sinänsä että ei ole seinänaapureitakaan kuin yksi, kun on talon päässä kämppä, mutta taisi sattua juuri se pahin mahdollinen siihen viereen kun perheen opiskelijatytöt pitää vähän juhlia silloin tällöin. Omakotitalo on ollut haaveissa jo kauan, mutta eihän näitä pääkaupunkiseudun taloja meidän taloudella osteta tai rakenneta, varsinkaan näillä tulevaisuuden näkymillä. Tosin myönnän että 250k€ niin jonkinlaisen saisi ja ei se nyt niin kaukana olisi, etteikö sen nyt saisi sumplittua. Mutta ei niitä neljän tai viiden huoneen omakotitaloja niin paljoa tuohon hintaan ole. Pääkaupunkiseudulla siis. Muualla niitä olisi pilvinpimein.

TK:n kannattaa rakentaa talo. Tampereen seudulta saa tontin varmaan 50-70 000€:n hintaan ja siihen se talo, about 200€, niin se on siinä. Itse olen tullut siihen tulokseen että uuden rakentaminen on halvempaa kuin vanhan ostaminen. Varsinkin jos puhutaan hiukankin uudemman kämpän ostamisesta. Toki rakentamisessa voi tulla jotain "yllätyksiä" ja omaa työtä se vaatii, mutta ei sen vanhankaan ostaminen ilmaista tai huoleton ole.

Me asutaan (muuten viihtyisässä) 50-luvulla rakennetussa kerrostalossa, jossa naapurin hengitys kuuluu viiden seinän läpi. Kyllähän seuraava kämppä on oltava joko omakotitalo tai asunto jossa on pommisuojan tapainen äänieristys.

Naapurit vituttaa minuakin.

Ensin tuo suoraan yläpuolella asuva alkoi perseilemään viime kesänä vaikka oli jo pitempään asunut kuten kerrostalossa kuuluu asua. Leffoja katsottiin niin kovaa, että kuulin dialogin katon läpi ja kun toiminta alkoi niin se kuului rappukäytävässä ulko-ovelle asti. Tuollaisesta sai nauttia kolme kertaa saman viikon aikana ja lisäksi olin saanut kuunnella katon läpi myös futiksen mm kisat eikä korvatulpista ollut pahemmin apua.
Vein lapun ja meteli loppui pariksi viikoksi kunnes taas katsottiin leffaa tuollaisella voimakkuudella klo 00.30. Siis mitä vittua tuollaisen päässä liikkuu. Menin soittamaan ovikelloa ja meteli väheni, mutta ei se ovea avannut.
Seuraavalla viikolla sai taas kuunnella subbarin jytinää yöllä enkä jaksanut edes nousta sängystä joten huusin niin kovaa kuin pystyin "nyt se saatanan subbari pois päältä" ja ihme kyllä meteli loppui.
Seuraavana päivänä oli sitten vissiin pakko osoittaa mieltään ja taas leffaa katsomaan kymmeneltä aamulla täysllä ja toisen kerran iltapäivällä. Tuon jälkeen taisi joku muukin jo vittuuntua koska tuo tapahtui syyskuussa ja sen jälkeen jätkä on osannut olla normaalisti.

Sitten tietenkin tuli toiset naapurit jotka ei tajua mistään mitään. Musiikkia soitetaan välillä ihan helvetin kovalla eikä tajuta ettei hiljaisuuden ulkopuolellakaan tuollainen ole sallittua koska ei se ole mikään normaali elämisen ääni, että naapuri kuulee kaikki biisin sanat.
Muutenkin siellä on jotain vähemmän laillista puuhattu kun rappukäytävässäkin on jotain viety asuntoon ja oikein kielletty kavereita laittamasta valoja päälle. Sitten siellä oli jätkille tullut jostain riitaa ja tappelu jonka seurauksena joku soitti kytät yhden aikaan yöllä. Taisi olla kämpässä jotain muutakin sillä heräsin neljän aikaan yöllä taas rappukäytävästä kuuluviin ääniin ja kirosin, että mitä vittua nyt taas. Poliisithan siellä kulki ja veivät sieltä asunnosta jotain muutaman jätesäkillisen verran.
Kaksi viikkoa sitten joku soitti kytät jo klo 23.40 kun siellä huudettiin niin hemmetisti. Ilmeisesti on mahdotonta ryypätä parin kaverin kanssa ja puhua normaalisti. Nyt sitten viime lauantaina soitettiin neljä tuntia musaa oikein kovalla ja lopetettiin kun hiljaisuus alkoi.
En voi käsittää miksei noitakin ole jo häädetty vittuun tuolta.

Sitten tietenkin yhdeltä naapurilta loppui intti muutama viikko sitten ja nyt saa sen subbarin jumputusta kuunnella. Se on niin kivaa kun vaikka kuulokkeet päässä pelaat vitalla jotain niin kyllä se saatanan basso kuuluu läpi. Puhumattakaan jos pelissä tai leffassa on hiljainen kohta menossa. Koko ylempi kerros tuntuu olevan täynnä idiootteja.
Olen asunut tässä kämpässä 14 vuotta ja 13 vuotta oli rauhallista ja häiriöt pystyi laskemaan yhden käden sormilla joka on aika hyvin kun ottaa tuon ajan huomioon.

JayeizH suosittelisin kuokkimista kauheassa jurrissa naapurin opiskelijatyttöjen bileisiin. Menet vaan aina pimputtelemaan ovikelloa ja puhut kullijuttuja niin eiköhän siellä aika pian keksitä että "ollaan hiljaa ettei se naapurin seksuaalihäirikkö tule taas ovelle".

Tampereen seudun tontteja olen hiukan mielenkiinnosta katsellut niin kyllä noista postimerkkitonteistakin se 100k pyydetään paitsi jos haluaa muuttaa jonnekin Pälkäneelle. Kaupungin tonttiarvontojen Aitolahden, Annalat ja muut surkulähiöt sitten toki erikseen.

Meillä on ollut aika hyvä tilanne tässä uudessa kämpässä. Naapureita on vaan kahdella seinällä, joista toisessa on niin paksu seinä välissä että vain joskus myöhään illalla saattaa hiljaa kuulua jotain vauvan huutoa hetken aikaa. Ei siis todellakaan mitään häritsevästi, kun tuo eristys näkyy olevan niin hyvä.

Toisella seinällä ei asunut hetkeen ketään, mutta nyt sinne on vissiin remontin jälkeen muuttanut jotain porukkaa. Pari kertaa kuului örvellystä iltaisin, kun oli vissiin jotain tupareita. Tällä hetkellä lähinnä siellä huutaa joku rakkikuoro, kun talossa on ilmeisesti pari eroahdistuksesta kärsivää rotan kokoista koiraa. Hyvin kuuluu, kun yleensä vain toinen haukkuu mutta välillä onnistuu yllyttämään toisenkin mukaan. Ulvovat sitten jonkun aikaa ihan kunnolla. Välillä saattaavat huutaa koko päivänkin, myös viikonloppuisin eli ilmeisesti omistajat on aika paljon poissa. Nyt ovat tosin olleet pari päivää hiljaa. Yllättävän vähän tuo jostain syystä häiritsee. Enemmän häirtsee joku örvellys ja huutelu.

Älinän ajankohta on avainasemassa. Kuudelta herätys töihin ja aamuyöstä kuuluva örvellys ajavat kohti kirvesmurhaa.

Toi älytön bassolla luukuttaminen on kyllä aivan järjetöntä. Tunnen montakin henkilöä jotka pelaavat bassot ihan täysillä, naapurin wowinörttikin luukuttaa aina volumet kaakossa. Kerrostalosta muutan kyllä samantien veke, kunhan on rollit siinä jamassa että on varaa ostaa kunnon omakotitalo tai rivarin pääty.

Omakotitalon rakentaminen on ihan hullujen hommaa (eli saattais sopia), sen verran monta tapausta tullut vastaan. Jos osaa itse rakentaa suurimman osan, niin saa toki halvemmalla, mutta aivan hitonmoinen vaiva ja riesa. Tarpeeksi kuullut ja nähnyt kauhutarinoita viime aikoina niistä. Sitten jos taas ei rakenna suurinta osaa itse, niin ei tule edes niin paljoa halvemmaksi. Itse asiassa tonttien hinnat ovat sitä luokkaa, ettei taida tulla hirveän paljon muutenkaan halvemmaksi nykyään. Mieluummin maksan enemmän ja säästän itseni vaivalta, kun hermoromahdus muutaman euron takia.

Ja mitä tulee kerrostaloasumiseen, niin vähän aikaa sitten uusittiin kaikkien kämppien kaikki ovet, kun taloyhtiöllä oli liikaa rahaa. Sitten veloitettiin tuplavastikkeet, kun meni ovien uusimisien takia tili miinukselle. Helkkarin hyvää toimintaa. Jurppii kyllä maksella aika isoja summia yhtiövastikkeita, joita käytetään välillä ihan miten sattuu.