Pelinovellisoinnin paluu! Kirjoita tarinamuotoinen teksti sinua koskettaneesta pelihetkestä. Taiteilijanvapaus olkoon suuri.
Kuten lupasin, tässä (ainoa?) kirjoittamani peliaiheinen novelli. Tuulisti productions vuosimallia 1997.
Armored Golem
Vuosisatoja oli Armored Golem virunut pimeässä ja kosteassa luolassa jonka ainoat äänet olivat toisiaan teurastavien luonnonoikkujen vertahyytävät tuskanhuudot ja kuolinparkaisut. Hän oli yksi maailman merkillisimmistä ihmeistä - elottomasta materiaalista syntynyt elollinen - joka oli itse kehittänyt itselleen keinoälyä ja vuosisatojen, ei, vuosituhansien aikana luonut siitä persoonallisuuden, älykkyyttä ja aitoa viisautta. Kerätessään tietoa ja näkemystä hän oli pysynyt täysijärkisenä huolimatta häntä kaiken aikaa ympäröivästä mielettömyyden tulvasta, toinen toistaan hirveämpien helvetillisten sikiöiden eläessä omaa tarkoituksetonta ja brutaalia elämäänsä. Vuosien paineiden ja kiduttavan raskaan luomistyön tuloksena alkoi Armored Golem tiedostaa elämän suurimpia kysymyksiä, kunnes äkkiä, vihreän energiasuihkun purkautuessa kalliosta hänen vierellään hän saavutti ylimmän asteen tietoisuuden, suurimman älykkyyden mitä elävä olento voi koskaan jumalattomassa ruumiissaan omistaa.
Armored Golem odotti kärsivällisesti. Vuosisadat kuluivat pimeässä onkalossa jonka syvyyksiin ei aurinko koskaan yltäisi. Mutta sitten koitti hetki, jota varten Armored Golem tiesi eläneensä koko elämänsä. Kaukaa hänen yläpuoleltaan kuului vielä heikkoa ihmisäänten keskustelua. Ääni lähestyi ja lähestyi kunnes hän saattoi nähdä sen aiheuttajat. Kolme ihmistä - ihmistä joiden kanssa Armored Golem tulisi jakamaan suurimman ajatuksensa, ajatuksensa joka esille tuotuna voisi nostaa maailman ylempiin taivaisiin.
Siinä he seisoivat, kolme ihmistä, suorassa rivissä tuijottaen Golemia, ja vihreän valon purkaus sai Golemin tyylikkään ruskean metallikuoren hohtamaan pyhää valoa. Henkeään vetäen Armored Golem astui askeleen eteenpäin, aukaisi suunsa syvän liikutuksen vallassa valmistuessaan ikiaikaisen tehtävänsä täyttämiseen. Hetki oli taivainen ja vihreä valo joka suihkusi suoraan peruskalliosta pyhitti jokaisen läsnäolijan, ja suuri laupeus kosketti heitä.
Armored Golem oli valmis. Hän avasi silmänsä, mutta sitten, ilman syytä tai varoitusta, valkohohtoinen miekka, nopea ja kirkas kuin salama yössä lävisti hänen kylkensä kiiltävän metallin surmaten Armored Golemin siihen paikkaa.
Teksti on suhteellisen tarkka kopio alkuperäisestä, korjasin ainoastaan kaikkein kaameimmat kielioppivirheet. Paljon olisi ollut vielä korjattavaa niin tyylissä kuin kielessäkin, mutta tämä 10 vuotta vanhan novellin postaaminen menettää aika paljon ideaansa jos autenttisuuden uhraa laadun alttarilla.
Edit: Niin tarkoitus oli, että tälle saa nauraa tyyliin: "olitpa sinä *aska kirjoittamaan silloin vuonna keppi, nyt toivottavasti olet paljon parempi..." Ja minä sanon että "joo joo, ihan sikana parempi."