Pelaajalauta

=)


Vitutus-ketjulle vihdoin vastavoima; mikä teki sinut tänään onnelliseksi ja sai hyvälle tuulelle?


AMK:n lopputyö jätetty & presentoitu ja joulukuun kalenteri mukavan väljä. Plus Wii U:ssa pyörii Super Mario 3D Worldin ja Wind Waker HD:n tasoisia pelejä!

Älysin, että eräs suosikkiyhtyeistäni, Human Fortress, julkaisi kolme päivää sitten uuden albumin.

Lemppariyoutubettajani on julkaissut monta uutta videota.

Kuukauden vaihtuessa tilille ilmestyvä palkka aiheuttaa jos nyt ei onnellisuutta niin ainakin tyydytystä.
olen myös onnellinen siitä että marraskuu, Suomen paskin kuukausi, vaihtui joulukuuksi.

Palkkapäivä on hyvin ristiriitainen päivä. Se ainä vähän helpottaa, mutta ei ole pitkään aikaan ollut sellaista palkkapäivää että lopulta ei vituttaisi oikein syvältä.

Mut hei, vedonlyöntivoittoja lunastettu tämän viikonloppuna about 170-180€. Ei se nyt mieletöntä onnea ole, mutta aika jees ja ainakin normaalia reippaasti parempi.

Rahan voittaminen tai saaminen esimerkiksi palkkana, ei oo pitkään aikaan enää tuonu mitään ihmeellisempiä fiiliksiä, sen häviäminen kyllä toisaalta tuntuu edelleen paskalta.

Se mikä tänään on onnen tuonut on kylmä cola ja pakastepizza. Darrassa osaa arvostaa pieniä asioita.

Viiden päivän rymyreissu etelässä jonka kruunasi zappa plays zappa keikka kulttuuritalolla helsingissä. Akut niin sanotusti ladattu. Samalla tuli otettua ekat lompäivät uudesta työstä jossa koeaika loppuu tällä viikolla _b

Palkka tulee nykyään tilille kerran viikossa. Me likes. Tuntuu vaan mukavalta, kun rahaa tippuu useammin, vaikkei se loppusummaa toki mihinkään muutakaan. Säästöönkiin saa vielä jäämään varsin mukavaa tahtia, kun menot ovat tällä haavaa varsin pienet.

Tässä päivässä ei ollut mitään maintsemisen arvoista, mutta eilinen oli varsin hermoja lepuuttava sunnuntai. Myöhäinen aamiainen rantabaarissa/ravintolassa kera Sapporo-oluen, hetken päästä kahvit, jonka jälkeen merenrannalle kävelemään ja ihmettelemään. Yksin. Eikä kiire minnekään. Tuohon voisi vaikka tottua.

Niin, ja Joulukuu (http://www.metservice.com/towns-cities/christchurch/christchurch) hymyilyttää  :)

Vakkaripaikka tulossa ja 20% palkankorotus siinä samalla. Hyvä joululahja!

Itse tein kans juuri viimeisen viilaavan läpiluvun kandidaatintyöstäni, ja taitaa olla palautusvalmis. Reilun puolivälin etappihan tämä DI-matkalla vasta on, mutta tuntuu silti hyvältä saada eka oma tieteellinen paperi kirjoitettua.

Muutenkaan ei kauheasti ole ollut vittuuntumisen varaa viime aikoina. Valtavat veronpalautuset tulossa, hyviä duunikeikkoja ensi vuodelle luvassa, sujuva opiskelusyksy takana ja pitkähkö joululoma kotiseudulla edessä. Bonuksena veli sai noin vuoden työkomennuksen Oulusta Helsinkiin ja asuu siis lähiseuduilla hetkisen. Ihan supermukava päästä näkemään broidia tavallista enemmän!

Ite pistin 5%'lla paremmaksi joten olen 5% onnellisempi kuin Rocky.

Meikähän on Tiedolla, niin voi tulla vielä ennen joulua 100% alennus. Oi kyllä tää joulu on vielä onnellisuutta täynnä ^_^

Jeps, noi isot lafkat kyllä on niin perseestä. Tosin itse lensin ulkoistuksen takia pihalle Capgeminiltä ja nyt sain tämän paremman paikan, jota ei olisi tullut etsittyä muuten. Eli ei se aina huono juttu ole.


PS4:n pelaamisesta saa +20% onnellisuuteen, joten en vielä menisi kehumaan!

Joo kyllä sitä itekkin alkaa olemaan kyllästynyt tähän touhuun. Onhan sitä aina "sivusilmällä" katsonut ja hakenutkin muuta hommaa, mutta eihän sitä kovin suurella panostuksella vaan jaksa silloin hakea kun töissä käy. Muuten ei olisikaan niin huolissaan, mutta sitä IT jannua on vaan niin saatanasti tällä hetkellä hakemassa töitä, että voi olla aika ahdasta päästä mihinkään. Mutta siinä olet kyllä oikeassa että ei se aina ole huono juttu. Läheskään aina.

Nyt kun marraskuu on ohi alkaa olemaan fiiliskin taas rutkasti parempi.

Käytiin eilen tsekkaamassa mimmin kanssa Stadin jouluvalot ja Stockan jouluikkuna, oli kyllä hienon näköistä kaupungissa.

Uusi duuni analyytikkona pankissa on lähtenyt hektisen alun jälkeen rullaamaan hyvin ja tiimi on aivan törkeän jees, myös yksi hyvistä kavereistani valittiin tiimiin, nyt on duuni mielekästä pitkään aikaan.

Saatiin myös tyttöystävän kanssa kuulla, että saadaan matka jenkkeihin ensi vuodelle, joten taas on huolella venailtavaa ja suunniteltavaa.

Bändin kanssa laitetaan ensimmäinen julkaisu ulos näillä näppäimillä ja materiaalia äänitettäväksi olisi vaikka millä mitalla.

Myös dipan kanssa olen edistynyt hyvin ja aihe on mielekäs, tässähän uskaltaa toivoa jo valmistumista ensi vuodelle.

Toissapäivän tämä olisi mennyt Vitutus-ketjuun, eilen Mitä tänään tapahtui -ketjuun ja tänään sopinee parhaiten tänne. Se on kumma miten niinkin pieni asia kuin se, että pystyy pitämään suuta kiinni ja hampaita yhdessä, voikin saada niin onnelliseksi.

Viime viikon loppupuolella alkoi viisaudenhammas vihoittelemaan ja teki ikävän haavauman poskeen aiheuttaen suunnatonta kipua. Ei siis mahtunut suuhun. Käytännössä en viikonloppuna pystynyt enää pureskelemaan mitään, vaan jouduin elämään jugurtti/rahkalinjalla. Eilen kävin päivystyksessä, jossa mokoma pirulainen vedettiinkin irti. Varsin nopea ja yllättävän kivuton operaatio. Haavakin on parantunut todella nopeasti. Ylähammas kyseessä tosin, alahampaat ovat ilmeisesti huomattavasti hankalampia, jos niitä joudutaan joskus poistamaan.

Käytännössä kaikki kivut ovat kadonneet tämän päivän aikana, ja vaikkei hammas tosiaan kauaa kiusannutkaan, tuntuu suu silti vapaammalta kuin aikoihin. Pitkin päivää on pitänyt suorastaan purra hampaita yhteen, jotta pääsee tuntemaan kuinka hyvältä se tuntuukaan. Vain suun ammolleen avaaminen ei onnistu ilman pientä vihlaisua.

Iloisesti katselin aamulla kun Phoenix Coyotes otti hienon voiton Islandersista. Sen ansiosta saikin hymyillä koko päivän. Coyotes todellakin ansaitsee menestystä.

Ensimmäinen kokonaan vapaa viikonloppu sitten elokuun alun. Tekee hyvää. Ei töitä, ei koulujuttuja ja tyttöystävä sukuloimassa. Pitkästä aikaa koko viikonloppu pyhitetty pelaamiselle ja elokuville. Illalla ulos syömään kaverin synttäreiden kunniaksi, joten kokonaan ei pääse erakoitumaan. :p

Itse sain tuossa kandin tutkinnon viimeisen palautuksen sisään, ja seuraavaksi aamupäivänäytökseen tsiigaileen uus Hobitti. Olo on kohtalaisen kevyt. Ensi viikolla ois vielä tenttejä, mutta ne menee rutiinilla. Nyt on isoimmat möröt ennen joulua paketoitu.

Parin vuoden välein on kiva saada yv:tä. :)

Jos tulee kolmas ilmiannatko itsesi?

;D Bunder ja Gragooni ovat kyllä sama henkilö, kävi itse asiassa ajamassa meidän PLF1-sarjaa pari vuotta sitten. Sai bannit kun rammasi kaikki ketkä onnistui yhdessä kisassa. Joten veikkaan ettei ole FP, tai jos on, niin olen hyvin otettu, tietäen että olen ajanut legendan rinnalla..

Joona Bunder
@Gragooni

https://twitter.com/Gragooni


Edit:
Onneksi Google muistaa. (http://i.imgur.com/YIr1W1A.png)

GTA-ketjusta:



 :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: ;D

Omaa kivaa! Vittu kun tuo zoukka kirjoittelis asiallisemmin.

Eilen illalla. Oli hieno fiilis. Kämppä oli hiljentynyt, suuntasin uuden kaiuttimet suoraan itseäni kohti, katsoin vahvistimen asetuksen kuntoon, kuuntelin musiikkia reilu 30min kaikessa rauhassa. Ei sillä että päivä olisi ollut paskaa niskassa tms. Mutta oli hienoa rauhottua ja vaan kuunnella sekä tutkia mitä kaikkea biisistä kuuleekaan uusilla kaiuttimilla. Hieno fiilis.

Suoritin tänään trumpetinsoiton B-kurssitutkinnon arvosanalla kiitettävä 4/5 ja tämän myötä musiikin kandidaatin opinnot ovat paketissa :)

Lähestyvä joulu saa erityisen onnelliseksi, olen todellinen jouluihminen. Lisäksi toki joulusta saadut ylimäärävapaat piristää kummasti mieltä; muutama työpäivä ja taas vapaata. Kelpaa kyllä.

Luennot loppui jo pari viikkoa sitten ja nyt on viimeinenkin tentti takana. Edessä 3,5 vk lomailua.

Voisi vaikka pelata jotain  :)

Voisi ehkä laittaa SM-liiga ketjuun, mutta kuuluu tännekkin. Kärppien toimisto antoi faneilleen joululahjan tekemällä jatkosopimuksen Ivan "Iiivana Julma" Humlin kanssa. Hieno homma, sillä kyseessä on yksi suosikkipelaajistani.

http://yle.fi/urheilu/karppien_tulisieluiselle_tahtihyokkaajalle_jatkosopimus/6990788 (http://yle.fi/urheilu/karppien_tulisieluiselle_tahtihyokkaajalle_jatkosopimus/6990788)

Achievement unlocked: Diplomi-insinöörin tutkinto suoritettu! :)

Onnittelut! Sitten vaan Suomea parantamaan ja pelifirma pystyyn :D

IGDA'n pikkujouluista selvitty ja silti sain itseni kammettua kasiksi töihin, varmaan se nurkan takana odottava parin viikon loma antaa puhtia suorittaa tällaisia urotekoja.

Eikös tämä ole oikea paikka tälle. Nyt on joulu! Jei \o/ Varsinkin kaltaiselleni materialistille joulun pitäisi olla parhautta. Ja tietyllä tavalla onkin. Tänä vuonna helvetin hienoa on LOMA 7.1. vasta töihin. Mutta myönnän että lahjatkin liittyvät suht tiiviisti meikäläisen jouluun. Omia lahjoja tuskin tulee juurikaan (itse ostin jo kaiuttimet ja WiiU varmaan tulee joku päivätässä lomalla), mutta olen ostellut vähän turhankin paljon muille. Menen aina hiukan sekaisin näistä lahjoista ja jälleen on mennyt satasia lahjoihin ja budjetti ylittynyt reippaasti. Ilman veronpalautuksia tili olisi reippaasti miinuksella. Mutta silti teen saman joka vuosi, koska johtuen sitten vaan joulumielestä tai materialismista, en saa suurempia vihan purskauksia jouluruuhkassa. Okei autolla jouluruuhkassa on aika hanurista, mutta kun kauppaan pääsee, ongelmia ei ole. Ja onhan se lahjojen ostaminenkin kivaa ;D

Mutta eihän siinä muuta kuin HYVÄÄ JOULUA!! Ja muistakaa: Hikoilla saa vain saunassa ja syödessä ;)

Jees, Jouluntoivotukset minultakin. Omalla kohdalla ei kyllä tunnu yhtään joululta kun on tottunut siihen, että aattona on edes jollain tasolla kylmää ja lunta. Eilistä aattoiltaa vietin vuokraamalla auton, ja ajelemalla ylös Port Hillsille ja Summit Roadin serpentiinitietä Lytteltonin puolelle alas. Kaikenkaikkiaan mahtava fiilis, lämmin kesäilta, laskeva aurinko, kapea vuoristotie jolta näkymät kodilta tuntuvaan kaupunkiin, sekä Banks of Peninsulan kukkuloille. Radio soi hiljaa taustalla, ja ajatukset vaelteli. Tähän voisi vaikka tottua.

Tänään sitten työkavereiden luo paikallista joulua viettämään.

Skoda katsastettu. Ja kerrasta läpi! Fuck Yeah! \o

Nyt tarvii vain toivoa että mitään suurempia vikoja ei tule. Kun tuntuu että on alkanut hiukan oireilemaan...mutta joka tapauksessa, nyt ei tarvi ainakaan toistaiseksi ihan niin kympin päälle ajatella. Awesomeness! Ja joku vielä sanoo että raha ei tee onnelliseksi ^_^

Kaikki on helvetin hyvin; olen terve, hyvässä sosioekonomisessa tilanteessa ja ihanien ihmisten ympäröimänä. 

Ajattelin vain kertoa.

No älä sitten tänne tule. :/

Selasin tätä ketjua ja tämä oma viesti pisti silmään. Ajatukset on edelleen täysin sama kuin vuosi sitten ja tilanne myöskin. Tienaan palkkatyöstä enemmän kuin koskaan, bruttopalkka on about 100% kovempi, kuin mitä se edellisissä paskaduuneissa oli. Ei tuo silti aiheuta mitään onnellisuuden fiiliksiä, ihminen on ahne ja mikään ei riitä. Tässä darrassa nettiä selatessa tuli hyvä kirjoitus (http://www.reddit.com/r/tifu/comments/2livoo/tifu_my_whole_life_my_regrets_as_a_46_year_old/) keski-ikäiseltä pankkiirilta ja aloin pohtimaan sitä kuinka tuo 9-17 konttoriduuni kyllä tappaa sielun hyvin. Varsinkin pankissa, kun ainoa tarkoitus on vain takoa rahaa rahalla. Alan vaihto kiinnostaisi, mutta toisaalta mistään toisesta työstä ei niin hyvää liksaa saa tekemällä niin vähää työtä, jotenkin pitäisi silti välttää se ettei itse toista kaljuna keski-ikäisenä läskinä näitä samoja sanoja " I realised I let procrastination and money stop me from pursuing my passions when I was younger, and now I am dead inside, old and tired."

Muistan elämästäni kaksi hetkeä, jolloin raha itsessään on tehnyt minut onnelliseksi. Ensimmäisellä kerralla, armeijan loppupuolella multa loppui rahat tyystin. Tili meni nollille. Intin jälkeen ekalla viikolla pomo oli tilanteeni tasalla, ja antoi minulle 600 euroa ennakkoa, joka tuntui kuin lottovoitolta. Hirveä helpotuksen tunne pitkän kituuttelun jälkeen.

Toinen samanlainen tilanne sattui vuonna 2010, kun sain työpaikan jokusen kuukauden työttömyysputken jäljiltä, ja eka neljän päivän palkka oli suurempi kuin kelan koko kuukauden tuki. Sain paskana olleen autoni korjattua, ja pystyin unohtamaan kelan ja työkkärin.

Millainen suhtautumiseni rahaan sitten on?

En oikein tiedä. Toisaalta tarvitsen rahaa ja haluan sitä, mutta toisaalta en halua rikastua. En halua nähdä vaivaa vain rikastumisen tähden. Unelmapalkkani on noin 2500 euroa kuukaudessa 40 viikkotyötunnilla. Tuolla summalla yksi ihminen elää mukavasti, muttei kumminkaan rikastu. Unelmat ovat saavutettavissa, mutta niitä varten pitää säästää ja nähdä vaivaa. Unelmatyöni toisaalta, on sellainen josta nautin täydellä sydämelläni, palkasta riippumatta. Rahan itsensä vuoksi en halua tehdä mitään työtä, haluan vain työn josta aidosti nautin.

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että pelkkä rikastuminen itsessään ei tee tervettä ihmistä onnelliseksi, ja pitäydyn edelleen mielipiteessäni. Pidän siitä, kun näen pankkitilin saldon kasvavan, mutta ne numerot ruudulla eivät itsessään tee minua onnelliseksi. Sen sijaan se, mitä niillä rahoilla voin tehdä (huom: tehdä, ei ostaa), aiheuttaa suunpielien vääntymistä ylöspäin. Säästän tällä hetkellä seuraavaa reissuani varten. Los Angeles - New York roadtripiä varten, joka on ollut unelmani jo pidemmän aikaa.

Tieto siitä, että voin toteuttaa (yhden) unelmani, tuntuu aika hyvältä. Sitä varten jaksaa säästää, ja painaa duunia joka ei ole muuten mielekästä.

Tuo Gba:n linkkaama teksti oli aika osuva. Etenkin tällä puolen palloa, jossa ihmisillä on niin kiire elää, etteivät he ehdi enää elämään ollenkaan. Kaikkien aika tuntuu menevän aina töissä, ja se on kaikille ihan okei. Koska niin kuuluu tehdä, ja niin on aina tehty.

Ei vaan pysty käsittämään.

Tuo nykypäivän urakeskeisyys ja pakonomainen menestyminen ovat mietityttänyt itseäkin usein. Olen opiskellut sellaista alaa, jossa suurin osa porukasta ovat hyvin kilpailuhenkisiä ja elämässä kovin juttu tuntuu olevan se urakehitys ja duunit. Aina kun näitä frendejä näkee kysellään samantien duunihommia ja keskustelu keskittyy pääosin niihin. Tuntuu, että heidän elämässään ei ole muuta kuin opiskelu ja ura. En ole koskaan oikein pystynyt samaistumaan näihin kavereihin ja mielummin olen viettänyt vaikka aikaa släkkerikavereiden kanssa Kalliossa halvan tuopin ääressä. Vaikka koulutukseni onkin korkea, minulle riittää kyllä aika perusliksallinen duuni, kunhan pystyn toteuttamaan itseäni vapaa-ajallani suurempia murehtimatta. Fyrkka ja menestyminen eivät ole itselle tärkeitä, tärkeintä ovat elämänkokemukset ja ihmissuhteet.

Erittäin fiksuja viestejä tuossa ylempänä. Nuo ääriurakeskeiset touhupetterit yleensä romahtaa lopulta jonnekin huoltoasemalle kun eivät rennosti osaa ottaa.

Aiheeseen liittyen tässä on aika hyvä artikkeli viidestä asiasta, mitä ihmiset eniten katuvat kuolinvuoteellaan.

http://www.theguardian.com/lifeandstyle/2012/feb/01/top-five-regrets-of-the-dying (http://www.theguardian.com/lifeandstyle/2012/feb/01/top-five-regrets-of-the-dying)

Pysäyttävää kamaa kyllä.

Tää siinä onkin ongelmana, kun meillä on vuodesta vain se yksi kuukausi aina aikaa toteuttaa mitä haluaa ja 11k taas venaillaan lomia. Duunissakin pitäisi viihtyä. Olen tämän ratkaissut ainakin kolmessa eri duunissa niin, että olen hommanut normielämän kavereita sinne töihin myöskin. Mikäs sen parempaa, kuin paiskia parhaiden kavereiden kanssa duunia ja hengata koko päivä, ei tunnu duuni duunilta. Silti kyllä jokaiseen työhön tottuu ja työ alkaa maistumaan työltä. Pitäisi päästä asemaan, jossa on itsensä pomo ja kädet täynnä mielekkäitä haasteita. Helpommin sanottu kuin tehty.

echoesia komppaan kyllä tuossa kaveriporukka hommassa, eniten diggailen myöskin släkkerifrendien kanssa hengailusta. Ei itseäkään paljoa kinosta heittää läppää duuniasioista ja talouspolitiikasta vapaa-ajalla. Yksi duunikaveri rupesi kerran afterworkillakin puhumaan jostain palkkamallista ja pelkistä työasioista, niin piti vetää ykkösellä tuoppi alas ja suksia kuuseen. Kuten tuossa kirjoituksessakin kävi ilmi, niin olen monella huomannut saman, duuni ja koulu muovaavat ihmisestä robotin jonka unelmat ovat korvautuneet firman tavoitteilla. Duunissa näkee monta babylonin lammasta jotka sokeasti uskovat kaiken mitä sanotaan ja kulkevat niitä tavoitteita kohden ilman mitään omia suunnitelmia.

Pidetään nyt mielessä sekin, että minun unelmani eivät ole muiden unelmia. Tänä päivänä, tässä maassa mielekäs työ ja perhe tarjoavat kyllä jo aika loisteliaan elämän millä tahansa mittarilla ihmiskunnan historian valossa. Toki monilla sitoutumisenkammo aiheuttaa sen, että mikä tahansa pesti, puolison hankkiminen tai laina aiheuttaa pelkotiloja mutta se on melkoisen uusi ilmiö ihmisen käyttäytymisessä. Tärkeintä on elää ja kokea kaikki elämän tarjoamat mahdollisuudet ja samalla pitää jonkinlainen perusturvallisuus kasassa. 

Todellakin pitää tehdä juuri asiat niin kuin itse haluaa. Sehän on ideaali tilanne, että tekee duunikseen jotain josta oikeasti pitää ja siinä samalla toteuttaa "normaalit" unelmat omakotitalosta ja 1.8 lapsesta. Se oli juuri pointtina itselläkin, että toteutetaan ne omat unelmat. :)

Kuinka moni kommentoijista oli perheellisiä? Silloin rahan, työn ja elämän suhde muuttuu aika kovasti. Onhan se hienoa ajatella että tehdään töitä niin, että selvitään ja that's it. Moni perhe elää näin ja se tuo stressiä aika paljon lisää. Polkupyörää, luistimia, suksia, vaatteita, paperia, pesuainetta, palloa ja helvetisti maitoa. Sitten kun tälläinen perhe huomaa että auto hajosi, jonka korjaaminen maksaa 2t€. Sinkku sanoo, että kyllä sitä töihin pääsee ilman autoakin. Tämä voi pitää paikkansa, mutta se ei ole se ongelma. Suurimmat ongelmat tulee kaupassa käynnistä. Millä viet sen 3-4 muovikassillista kotioa bussilla tai junalla? Ja sekään ei kotiovelle tule. Tässä ei tietenkään ole sitä jos valtio käskee viemään kaikki 2-5 kakaraa eri hoitopaikkoihin. Käytännössä homma ei toimi jos ei ole sitä 2t€ siihen auton huoltoon.

Sinänsä huolettomassa asenteessa ei ole mitään vikaa. Totta kai jos siihen on mahdollisuus, turhaan ei kannata stressata. Mutta kaikilla ei ole varaa siihen että "tehdään töitä vähän ja eletään elämää". Se ei tarkoita että kaveri olisi valinnut elämänsä väärin ja olisi katkera valintojensa takia, mutta tämä on aika selvä syy monelle olla töissä 40h viikossa sielä avokonttorissa. Tappoi se luovuuden tai ei.

Itse pidän töitä yliarvostettuna. Ainoa syy miksi työt on ihan jees on se että tulee lähdettyä talosta ulos joka päivä. Tosin ehkä sitä tulisi lähdettyä helpommin ulos jos ei olisi töissä. Mutta jos rahaa olisi minua ei palkkatöissä näkyisi. Ikinä. Olen töissä vain ja ainoastaan sen vuoksi että sillä elää. Toki työt voi olla osin ihan mukavaa puhaa, mutta olisinko perheellisenä mieluummin kotona? Kyllä. No okei, onhan niitä poikkeuksiakin joskus ;D Mutta yleisesti minua ei vedä töihin mikään.

Pahiten mikä töissä on (ainakin Suomessa) pilalla, on palkitsemistavat. Jos teet duunin hyvin, saat lisää duunia. Ja se on siinä. Jos puhut palkasta, sinua katsotaan kuin vierasta sikaa. Muutenkin koko Suomen työkulttuuri palkan suhteen on outo. Kukaan ei sano mikä on palkka ja kukaan ei halua antaa kenellekään lisää palkkaa. Palkat neuvotellaan suljettujen ovien takana, kaikki liiton listat on suuntaa antavia tai erilailla jäsennelty kuin firman oma ja kukaan ei vahingossakaan sano paljon tienaa.
Toki voi olla että olen ollut aina vain paskassa duunissa, mutta saman duunin palkka heitot voi olla mielettömiä ja heitto ei liity mitenkään siihen kuinka paljon tai kuinka hyvin teet duunin. Se riippuu siitä että olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kysyt oikealla "äänensävyllä". Tämä on itselleni ollut ehkä kaikista suurin pettymys työelämään saapuessa: Palkka ei liity käytännössä työsuoritukseesi ollenkaan. Kuvittelin että kun teet työsi hyvin ja käyttäydyt ihmisiksi, tilaisuuksia tulee ja palkka seuraa. Tämä ei käytännössä pidä paikkansa. Kaikilla on omat intressit ja jos sitä et tuo niihin mitään lisää, et myöskään kuulu niihin. Ja jos teet paljon duunia pienellä palkalla, esimiestäsi kehutaan kun kustannukset on pieniä ja homma toimii.

Lapseton elämä on tietenkin cheat-mode.

Ei se cheat-mode ole. Mutta se että lapselliset on 40h/viikko avokonttorissa, ei välttämättä johdu siitä että ei uskaltaisi antaa elämälle mahdollisuutta, vaan ehkä jopa siitä, että on uskaltanut antaa sen mahdollisuuden. Ihmetellään niin kovasti että miten on noin ja itse ei ikinä. Ja kuolin vuoteella on hyvä napista mitä ei tullu tehtyä. Silloin ei tarvitse miettiä mitä seurauksia niistä olisi.

Itse uskoisin että näillä uraohjuksilla on jonkinlainen alkukantainen puolustusmekanismi päällä, jolla halutaan maksimoida oma ja oman lauman toimeentulo. Suoraan sanottuna pelätään, että jäädään jostain paitsi tai että oma elämä olisi jotenkin tarkoitukseton.

Mulle duuni on ennenkaikkea toimeentuloa ja sen varmistamista, mutta antaa samalla myös paljon muuta. Työ mahdollistaa onnen monella tasolla. Vakituinen työ luo turvallisuuden tunteen, työn haasteet ja siinä onnistuminen palkitsee omalla tavallaan ja se ylimääräinen mitä palkasta jää käyttöön elämisen lisäksi mahdollistaa materiaalisen onnen.

Moni sanoo lottovoittohaaveilujen yhteydessä, että muuttaisivat malediiveille (tms) loppuelämäkseen, eivätkä tekisi päivääkään työtä. Itse ihmettelen tätä, koska työ tarkoittaa myös itsensä haastamista ja epämukavuusalueella olemista, joita ilman en kauaa voisi elää. Ihminen tarvitsee sopivan määrän stressiä, haasteita ja ajoittaista epämukavuusalueelle astumista. Boredom on yhtä haitallinen kuin burnout. Toki sitä varmaan itsekkin irtisanoutuisi tarpeeksi suuresta summasta, mutta työntekoa en lopettaisi - ehkä perustaisin jonkun yrityksen.

Olen edelleen hyvin vahvasti sitä mieltä, että jos työ pännii ja sunnuntaina alkaa jo jurppimaan, kun töihin pitää maanantaina raahautua, niin silloin kannattaa asialle rueta tekemään jotain ja pian. Ihminen vaan sairastuu sellaisessa paskassa enemmin tai myöhemmin. Silloin on yksinkertaisesti väärässä työpaikassa tai väärällä alalalla. Jos on perhettä, niin se on paljon vaikeampaa, mutta jos uskaltaa rohkeasti vaan tehdä päätöksiä, niin asioilla on tapana yleensä järjestyä. Jos on hirveät velat ja niiden takia koittaa kestää paskaa, niin silloin kannattaa niistä hankkiutua eroon. Jos elämä on vuodesta toiseen sitä, että koittaa selvitä veloista, niin siitä on kyllä mielestäni ilo kaukana. Suomessa perhekin elää yllättävän pienillä tuloilla, koska kiitos saatanallisen verotuksen ja siitä aiheutuvien tukien ansiosta kaikilla on siihen mahdollisuus.

Ja kyllä minä ainakin mielelläni maksan veroja tuollaiseen tarkoitukseen, että ihmiset jotka ovat töiden vuoksi puhki tai uskomattoman kyllästymisen partaalla, haluavat välillä olla tekemättä vaikka yhtään mitään ja nostavat vähän tukia valtion kassasta. Muuttaa vaikka syrjäseudummalle joksikin aikaa vuokralle ja tekee kevyttä osa-aikatyötä.


Tämä on totta ja varsin valitettavaa. On ihan uskomattoman naurettavaa, ettei suurimmassa osassa työpaikoissa palkoista saa puhua tai katsotaan oudosti. Sitten juuri tulee tilanteita, että samaa työtä tekevät saattavat tienata ihan eri määriä vuosia, koska toinen uskalsi pyytää enemmän palkkaneuvotteluissa. Itselläni on ollut ihan jäätävä tuuri tässä asiassa, että aina ollut uskomattoman avoin ilmapiiri näissä asioissa ja puolen vuoden välein esimies itse ehdottanut palkankorotusta tai kertonut milloin seuraava korotus tulee, eli hyviäkin työpaikkoja on olemassa. Suurin osa firmoista on kuitenkin täysin vanhanaikaisia paskalouhoksia. Siis sehän on varma, että 95% työpaikoista on puhdasta kuraa. Pitää vaan etsiä ja osua siihen viiteen prosenttiin.

Minulla ei ole oikein ikinä ollut tälläistä ongelmaa. Olin valmistumisen jälkeen vuoden työttömänä ja ensimmäisen 1-2kk huolen jälkeen tilanne omassa päässä rauhoittui. Tämän jälkeen aikalaikka 3kk välein tuli paine että jotain pitäisi löytää. Mutta tämä paine oli täysin ulkopuolinen ja yhteiskunnallisen normin tuomaa. Meikällä ei sinänsä ollut mitään hätää sen osalta että pitäisi päästä tekemään jotain. Rahan puute oli ainoa oikea huono puoli.

Toki jos eurojackpotista 40milj tulisi, en nyt yllättyisi jos jossain vaiheessa tekisi harrastusmielessä firman. Mutta sellainenkin on hiukan kyseenalaista, koska eihän harrastuksena kasattu firma voi suuremmin menestyä. Mutta ikinä ei ole ollut tarvetta tehdä jotain vain tekemisen vuoksi, tai todistella itselleen (tai muille) osaamistani omaksi mielihyväksi. Totta kai töitä tulee tehtyä että uralla etenisi, mutta en hae tätä siksi että haastaisin itseäni, vaan siksi että kun töissä pitää olla, niin täytyisi sielä jotain saada aikaiseksikin, että saa rahaa. Ja onhan se mukavampaa tehdä uusia juttuja, eikä samaa monotonisesti päivästä toiseen.
Ehkä olen siksi niin huone pelaajakin, suurta tarvetta/pakotetta päteä ei oikein ikinä ole ollut ;) ;D

Voi tietty olla että jossain vaiheessa se boredom iskisi, mutta on maailmassa niin paljon katsottavaa ja nähtävää, niin kyllä aika pitkään ilman kyllästymistä pärjäisi. Ja itse olen siitä hassu elukka että viihdyn varsin hyvin kotonakin. En kaipaa hälinää, juhlia tai toimintaa joka päivälle, viikolle tai kuukaudellekaan (miittejä on kyllä oltava aina silloin tällöin ;) ). Eli viihdyn aika pitkään "ihan olemalla". Tuntui se sitten ihmisen psykologian virallisten määritysten mukaan terveelliseltä tai ei.

Sama. Mutta esim loppuelämä voi olla aika pitkä aika viettää aikaa vain olemalla. Tai edes pelaamalla, kuntoilemalla ja muilla vapaa-aikaan liitettävillä aktiviteeteilla. Työ on näihin usein aika hyvä vastapaino.

Monet (sika-)rikkaat joutuvat keksimään itselleen väkisin haasteita elämäänsä, ellei sitten hurahda liiketoimintaan. Ollaan mukana hyväntekeväisyyskampanjoissa, lennellään avaruudessa, purjehditaan yksin kaikki valtameret, jne. Työtä voi siis olla jonkinlainen muu haasteiden asetanta. Pelkällä viihteen ja vapaa-ajan suurkulutuksella ei pääse oikoteitse onneen.

Onnellisuus tulee jokaisen ihmisen sisältä ja on hyvin mahdollista kontrolloida sitä itse, huononakin aikoina. Ulkoiset asiat taas luovat tyytyväisyyttä ja iloa, jota ei pidä sekoittaa aitoon onnellisuuteen. Olen paljolti pohdiskellut näitä asioita viime kuukausina ja huomannut, että aina kun olen ollut onnellisimmillani, nämä hetket eivät ole millään tavalla olleet yhteydessä materiaan tai ulkoisiin seikkoihin. Se on kummunnut minusta sisältäni.

En minä kuitenkaan halveksu sitä, että ihmiset hakevat iloa elämäänsä. Itsekin teen niin. Monesti ongelman ydin kuitenkin yritetään haudata, sillä esimerkiksi uusien asioiden osteleminen on kuin laittaisi pienen laastarin pahaan ja syvään haavaan: ongelma ehkä peitetään vähäksi aikaa, mutta silti pinnan alla tapahtuu pahoja asioita.

Se on nähty, että mikään menestys, materia tai edes kukoistavat ihmissuhteet eivät takaa sitä, että ihminen olisi aidosti onnellinen.

Meinaat siis että mikään ulkoinen ei voi tuoda aitoa onnea? Esim lapsen syntymä, koulusta valmistuminen, tavoitteeseen pääseminen.

Mitä hippikirjaa sä oot lukenu.  ;D

Mutta kyllähän onnistumisen tunne on nimenomaan sisäinen asia. Lapsikaan ei voi olla täysin ulkoinen tekijä sillä se on elämäsi keskipiste tai ainakin pitäisi olla. Se että onnistuu jossain ei vältämättä takaa aitoa onnistumisen tunnetta. Sisäinen kriitikko saattaa viedä ulkoisesti hienoilta näyttäviltä saavutuksilta pohjan.

Nuo kaikki mainitsemasi "onnen lähteet" kestävät vain tietyn aikamäärän tai ne voidaan ottaa pois. Ei se ole minun mielestäni aitoa onnea. Kun valmistuin AMK:sta, tunsin muutaman päivän ajan oloni erittäin iloiseksi, mutta aitoa onnea se ei mukanaan tuonut.

Ei pidä perustaa onnea sellaiseen, joka voidaan ottaa hetkessä pois, esimerkiksi ihmissuhde. Kaikki mikä tulee sisältäpäin, on omassa sielussa kiinni ja niin ollen ulkoiset tekijät eivät sitä pääse häiritsemään. Moni ihminen ei vain nykyään yksinkertaisesti edes uskalla tutkailla mitä omassa henkisessä maailmassa liikkuu ja se on tässä hektisessä nykymaailmassa ymmärrettävääkin.

Hyvää settiä Epiltä! Ei mulla muuta. *peukku*

Oon myöskin samaa mieltä, oon aina ennen vaatimalla vaatinut lisää liksaa ja sen puolesta on saanut taistella kynsin ja hampain, nyt olikin kiva yllätys kun tänään pomo veti sivuun ja sanoi ettei varmaan haittaa 10% korotus liksaan, kun oon tehny niin hyvää duunia. No problemos. Tämä ei tosiaan ole mikään normi millään alalla. Itse olen aina kertonut suht avoimesti palkoistani ja pyrkinyt siihen kulttuurin että kaikkia kohdellaan oikeudenmukaisesti. Pikkupomona ollessa kehoitin alaisia pyytämään isolta pomolta lisää liksaa jos sain kuulla, että tekivät alimmalla palkkaluokalla duunia. Vanhemmalla sukupolvella on varmaan joku ongelma noiden palkoista puhumisen kanssa, mutta kyllä nuorempi polvi jo ekalla röökitauolla kertoo tasan tarkkaan mitä tienaa.

Kaikilta keskustelijoilta hyviä kommentteja, loistava ketju muutenkin. Epille erityisesti propsit, jäbä osas pukea onnellisuuden syvimmän olemuksen sanoiksi.

Siis... Ephram sanoo, että koska esim. oma lapsi on asia jonka voi menettää, se ei voi olla onnellisuuden lähde. Ja porukka täällä komppaa tällaista?

Noh, kaipa se vaan kertoo siitä ettei ihmisillä ole perspektiiviä kuin omiin asioihinsa, omaan elämäntilanteeseensa. Mikä tekee tästä dialogista vähän turhaa, mutta onhan tätä kiinnostavaa lukea.


Minä en tiedä totuutta, mutta totuushan on se, että kuolinvuoteellaan katuu aina jotain. Himobilettäjä katuu sitä, ettei koskaan perustanut perhettä. Koko elämänsä perheelleen omistanut katuu sitä, ettei tehnyt liikettä naapurin Ritvan suuntaan silloin teininä. Jos olet tehnyt kaikki asiat maailmassa kerran, kadut sitä ettei tullut tehtyä maailman parasta juttua kahta kertaa.

Asenne ratkaisee.

Joo kuulosti aika klassiselta hylätyksi tulemisen pelolta.

Tosiasiahan on, että suuri onni tuo mukanaan myös suurta tuskaa tai ainakin potentiaalisesti näin. Mitä enemmän kiinnyt johonkin mm. ihmiseen, sitä pahemmalta tuntuu erota tästä tai menettää tämä kokonaan. Sama pätee toki mihin tahansa materiaan, sosiaaliseen statukseen yms. asioihin joihin voi kiintyä ja sikäli on minustakin ihan viisasta, että harkitsee pitkään ennen kuin kiintyy mihinkään ja ymmärtää se jo etukäteen, että kiintymys saattaa tuoda mukanaan tuskaa. Parisuhteen ja lapsen kohdalla tästä ei toki pääse yli eikä ympäri, joten se on vain hyväksyttävä. Se taasen ei tarkoita, etteikö tätä periaatetta voisi soveltaa jossakin muualla.

Minä nyt esimerkiksi olen oppinut nauttimaan ihan perkeleen vähästä. Minulle melkeinpä riittää että käyn päivittäin luonnossa juoksentelemassa; kokemassa sen hiljaisuuden ja ilman raikkauden; saattamassa huomion pois tietoisesta mielestä (periaatteessa meditaatiosta kyse) ja olla hyvinkin välittömässä yhteydessä ympäristöön ja omaan itseen - tulla yhdeksi kaiken kanssa. Englannin kielen sana alone käsittääkseni johdetaan sanoista all-one ja siitä on kyse kun haluan olla yksin. En siis halua olla yksin ja eristyksissä muista, lukittuna ihoni sisään, vaan nimenomaan kadottaa tämän rajan kokonaan.

Ja tämäkään ei tarkoita, että viettäisin päiväni halaillen puita ja tekemättä mitään järkevää - aivan päin vastoin. Maslow'n tarvehierarkiaan mukaillen sanoisin, että todellinen elämä, todellinen potentiaali pääse ulos kuorestaan vasta kun saavuttaa ylimmän, itseilmaisun tason. Kaikki toiminta mikä ei ole itseilmaisua, tähtää ainoastaan joidenkin tarpeiden tyydyttämiseen ja vasta kun nämä tarpeet on tyydytetty, ihmisestä tulee se, mitä hän on. Ja voin sanoa, että kyllä olen äärettömästi aikaansaavampi, kun teen asiat itseilmaisun kautta, enkä vain tarpeita tyydyttääkseni.

Ja älkääs nyt villiintykö ja ajatelko että tämä olisi vain jotakin miljonäärien saavutettavissa olevaa utopiaa. Sinne kyllä voi päästä melkeinpä kuka vain, kunhan vain ottaa tästä hetkestä kopin. Useimmilla meistä henki kulkee vallan hyvin, vettä tulee kraanasta, emmekä ole kuolemassa nälkään tai menettämässä asuntoamme ehkä ihan heti. Näin ollen, kaikki on melko hyvin. Go ahead and be yourself. Toki jos erehtyy ajattelemaan tulevaisuuteen, niin onhan se helppo ajatella, että vasta sitten on kaikki hyvin, kun saan ostettua uuden auton. Tai sitten, kun saan palkankorotuksen. Tai sitten, kun olen käynyt seilaamassa maailman ympäri. On ehkä maailman helpoin juttu olla tyytymättä tähän hetken ja ajatella, että vielä pitäisi jotain tehdä, mutta tietyssä mielessä sekin on vain sen tosiasian pakoilua, että itse olet vastuussa omasta onnestasi ja että voisit olla onnellinen vaikka heti, mutta päätät vääntää asiat niin, ettei sinun tarvitse.

Vastuitahan meillä on, niin sinkuilla kuin perheellisilläkin, mutta eihän se tarkoita, että ne tarvitsisi kokea jotenkin lannistavina. Voihan ruoanlaiton ja syömisenkin kokea "aikaavievänä ja vaivalloisena" toimena, mutta kun ymmärrät sen, että jos jätät syömättä, sinun on nälkä eikä se ole kovin mukavaa, on ruoanlaittokin ihan positiivinen juttu. Ja samaten, jos tykkäät siitä että sinulla on perhe, niin kaipa sinusta on ihan järkevää pitää huolta perheestäsi, jotta sinulla olisi tämä perhe jatkossakin.

Mutta tiedän toki, ettei tämä taikatemppu tapahdu aina ihan sormia napauttamalla. Täällä yliopistossa esimerkiksi, kun melkein koko ajan on jokin essee kirjoittamatta tai tentti tulossa, niin on hyvin mahdollista, että päässä hiertää jatkuvasti tämä tekemättömien asioiden suma. Vaatii se hiukan vaivaa saada se hiidenkivi pois päästä silloin, kun sen on turha siellä olla, mutta ei se mahdotonta ole.

Viisaiden mietteitä mukaillen, asenne ratkaisee.

PS. Kirjasuositus: Alan Watts - Epävarmuuden viisaus
PPS. Kirjasuositus ihmissuhteista: Thich Nhat Hanh - Fidelity: How to Create a Loving Relationship That Lasts

Kyllä Epin jutuissa on tavallaan pointtiakin. Kyse on enemmänkin kolikon toisesta puolesta. Onnellisuuteen vaikuttaa ulkoiset tekijät, mutta myös oma asenne - tai laajemmin psyyke.

Molemmissa ääripäissä piilee varmasti omat mielen sairaudet; jos oma onni rakentuu vain omaan sisäiseen ajatusmaailmaan ilman ulkoisia tekijöitä on kyse vähintään itsekeskeisestä, jopa psykopaatin määritteet täyttävästä ihmisestä. Jos taas ainut onnen lähde on ulkopuoliset tekijät, näkisin ko henkilön olevan aika lähellä masennusta. Oikea onni löytynee jostain kultaisesta keskitiestä.

Minä tosiaan tarkoitan, että ankkuroin mielelläni onnellisuuden sellaiseen, jota ei voi ulkoiset tekijät heilauttaa. En tarkoita, etteivätkö ne ulkoiset asiat tuo iloa elämään, mutta en jätä asiaa niiden varaan. Tälläiseksi ihmiseksi juuri minä olen vuosien varrella kehittynyt kun olen oppinut tuntemaan sielunmaailmaani paremmin ja paremmin. Omien tunteidensa tutkiskelu, niiden ylläpito ja ajatustensa purkaminen on taito siinä missä monet fyysiset taidotkin - vaatii valtavan määrän tunteja, ennenkuin siinä tulee todella hyväksi. Monesti vain nykyään jokainen luppohetki hukutetaan esimerkiksi Facebookin selauksen tai Youtube-videon alle, viihdettä ja harhautuksia on jokapuolella ja napin painalluksella.

Minä---><---Maailma

Näkisin että maailma on olemassa sellaisena kuin se on, ja on itsessään kaikista arvoista ja määritteistä vapaa. Näin ollen samaten kaikki mitä omistat on lähtökohtaisesti arvotonta.

Siksipä sinun täytyy itse luoda merkitys ja järki omaan elämääsi. Maailma tulee sinua vastaan, mutta vain puoleenväliin - itse se on viimeisteltävä tämä prosessi, luoda itselleen merkitystä ja saavuttaa se keskitie.

Näkisin että miljonääritkin kokevat merkityksettömyyttä sen tähden, että he olettavat rahan ja roinan itsessään tuovan onnea ja ettei itse tarvitsisi olla muuta, kuin vastaanottavana osapuolena. Jonkinmoista oikeudenmukaisuuden tunnetta tämä minulle tarjoaa kun tietää, ettei onni loppupeleissä ole rahasta kiinni, vaan itsestä.

Ja jälleen, vähättelemättä sitäkään tosiasiaa, että jokin määrä rahaa on melko välttämätöntä elämiseen. Tai aika velho saa olla, että ilman elää.

Kuulostaa hiukan Krishnamurtilta. Ja ei sillä, mies tulkitsi mielestäni hyvin sitä kuinka ihminen pääsee vapaaksi ja kuinka voi olla onnellinen. Pari esimerkkiä miehen mietteistä:
"Itsepetos alkaa, kun ihminen alkaa pitää oman mielensä keksimiä kuvia, käsitteitä ja symboleita totuutena. Hän alkaa elää kahdessa todellisuudessa: itse luomassaan ja todellisessa. Nämä ovat ristiriidassa, jonka ihminen yrittää ratkaista luomalla ihanteen, mutta se vain pahentaa tilannetta ja pitkittää ongelman ratkaisua. Krishnamurti sanoo, että kohdatessaan tosiasiat sellaisenaan mieli on hiljaa, passiivisen tietoisuuden tilassa. Sellaisessa tilassa mielen luomat ongelmat ratkeavat itsestään ja ihminen intuitiivisesti tietää, miten hänen tulee toimia."

"Ihminen kuvittelee olevansa vapaa, koska hänellä on vaihtoehtoja. Vapaus on aidosti ja suuntaamattomasti tarkkailemista, eikä siihen liity rangaistuksen pelkoa tai palkkion odotusta. Vapaudella ei ole vaikutinta. Vapaus ei ole ihmisen kehityksen päätepiste, se on hänen olemassaolonsa ensimmäinen askel. Tarkkaillessaan ihminen alkaa havaita, että ei ole vapaa. Vapaus on olla valikoimattomasti tietoinen arjen olemisestaan ja toimistaan."

Suomen wikipediasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jiddu_Krishnamurti#Opetukset) kohdasta Opetus löytyy pari kohtaa vielä mitkä laittaa miettimään.

Sinänsä Krishnamurtin ajatuksista kyllä löytyy mielestäni hyvin pikälle totuus kuinka pääsee "vapaaksi" tai irti oravanpyörästä. Täydellisenä muotonaan tämä tosin tarkoittaa jonkin asteista eristäytymistä tai irtautumista nykyihmisyydestä. Jota Krishnamurti ymmärtääkseni tarkoittaakin opetuksillaan.

Itse olen lopulta sitä mieltä että avoimuus tuo sen onnellisuuden. Antaa sille onnelle mahdollisuuden. En lähtisi siis sulkemaan "maallisia asioita" pois, vaan pikemmin tarttuisin niihin ja ottaisin niistä kaiken irti. Embrace on englannissa hyvä sana, jolle ei oikein löydy vastinetta suomenkielessä. Tämä tarkoittaa myös sitä että asiat jotka eivät luonnistu tai tuovat murhetta, osataan jättää taka-alalle, eli osataan myös lopulta luopua asioista. Huonoihin asioihin tarttuminen ja itsesääli on itsekkyyden huipentuma joka ei ikinä johda mihinkään.

Ja nyt kun olen kertonu "viisauksia", sanon että eihän se käytäntö tietenkään näin yleensä mene. Hienoja ideoita sinänsä tietenkin, mutta jos sattuu niinkin traagisesti käymään että lapsi tai perhettä kuolee, siinä ei paljon auta että kehoitetaan kiinnittämään huomio niihin asiohin mitkä on hyvin. Omassa tilanteessa turhautuminen, arvostuksen vähyys ja osin väsymys on vienyt voiton avoimuudesta ja tästä Krishnamurtin "vapaasta ja suuntaamattomasta tarkkailemisesta" ja tilalle on tullut tämä huonoihin asioihin tarttuva itsekkyys. Ja sinänsä Krishnamurti kertoo että näin tässä käy, kun elää itse luomassa todellisuudessa ja todellisessa todellisuudessa. Tehdään ehtoja ja tavoitteita onnellisuudelle, jolloin lopulta homma kaatuu jossain vaiheessa. Tässä tilanteessa pitäisi siis jättää taakse tämä nykyinen tilanne ja etsiä jotain muuta. Katsoa maailmaa avoimesti, ennakkoluulottomasti ja suuntaamattomasti.


Mutta Krishnamurtikin oli sinkku, äiti kuoli kaverin ollessa kymmenen, perheen yhdestätoista sisaruksesta selvisi kuusi ja Krishnamurti joutui usein opettajiensa ja isänsä hakkaamaksi. Varmasti tuolloin keksiikin filosofian joka erkaantuu kaikesta ja keskittyy havainnoimaan maailmaa kokonaisuutena, pitäen omaa, ihmisen havainnointia valheena. Eli mitä sekään kaveri nyt oikeasti tiesi....

Krishnamurti mainittu. Laudalla on muutenkin tiedostavampaa porukkaa kuin mitä olettaa saattaa.

Kyllähän se niin on että oma onni löytyy omasta itsestään, mutta ei se meinaa että pitäisi polttaa kaikki maallinen omaisuus tai jotenkin pyrkiä katoamaan kaikesta mitä nykyhetkessä tapahtuu, oikeastaan päinvastoin, antaa elämän tuoda mitä se tuo ja ottaa se vastaan, hyvässä ja pahassa. Tunnetiloja tulee elämäntilanteen mukaan, ja ihmiset usein sekoittavat ilon tunteen onneksi ja surun epäonneksi. Onni on jotain mikä ei ole kumpaakaan, se on vain elämän hyväksymistä juuri sellaisena kuin se tapahtuu, mutta tämä ei tarkoita, että lilluisi vaan jossain tunneneutraalissa tilassa irti kaikesta ihmisyydestä. Kaikki tunnetilat (positiiviset ja negatiiviset) ovat loppujenlopuksi tasavertaisia; ne tulevat ja menevät, ovat hetkellisiä ja niistä pääse yli, jos vain oppii hyväksymään sekä käsittelemään ne ja jatkaa elämistä. Onni tai epäonni ei ole tunne-, vaan elämäntila.

Edellisestä postauksesta on näköjään kulunut "hetki". Noh, aika juoksee kun on hauskaa, sanotaan. Harvoin tulee muutenkaan tänne kirjoiteltua mitään videopeleihin liittymätöntä (tai niihin liittyvääkään, ei sen puoleen). Viime vuonna sain viimein tilaisuuden toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni, eli lähteä vuodeksi vaihto-opiskelemaan Japaniin kieltä ja vähän kulttuuriakin. Pääaineen opinnot on toistaiseksi tauolla.

Tätä silmälläpitäen edeltävät 4-5 vuotta tuli opiskeltua japania niin kursseilla kuin itsenäisestikin täysin harrastusmielessä nimenomaan vaihtoa varten (pelkällä englannilla kun pärjää täällä aika heikosti, riippuen tieysti paikasta). Toissijaisena motiivina on tietysti myös importtien pelaaminen, jahka kielitaito riittää. Myös ajatus tänne pysyvästi muuttamisesta on viime aikoina pyörinyt paljonkin mielessä.

Viime vuoden lokakuusta lähtien täällä (n. Helsingin kokoisessa Kanazawassa) on tosiaan asuttu, ja kielitaito on tietysti kohentunut huomattavasti. Vaikea kommentoida lyhyesti muuten kuin että juuri sellaista tämä on ollut kuin toivoinkin. Uusia kokemuksia ja kontakteja tulee eteen jatkuvasti. Ei voi muuta kuin suositella vaihto-opiskelua kelle tahansa jos tilaisuus vain sattuu kohdalle, oli kohteena sitten Japani tai joku muu mielenkiintoinen maa. Onneksi tätä parhautta kestää vielä toiset puoli vuotta.

Loppuun vielä kevätloman Kioton reissulla (täysin sattumalta) kohtaamani mielenkiintoinen tuttavuus (http://en.wikipedia.org/wiki/Shigeru_Miyamoto) :)

Spoileri (osoita katsoaksesi)

(https://www.pelaajalauta.fi/files/309/2015-03-08%2013.10.30.jpg)

Tunnustan, että olin vähän kade kun näin tuon kuvan ekan kerran  ;)

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Olen vieläkin.

Huikea kuva!

Positiivisia kokemuksia ja hyvällä mielellä kirjoitettuja viestejä on aina mahtavaa lukea, sillä valittajia ja valitusta löytyy vaikka kuinka.

Olihan täällä tällainenkin ketju.

Tapahtui jo elokuun lopussa, mutta kerrankin oli puhelinmyyjällä jotain iloista kerrottavaa. Netin nopeus tuplaantuu 50:stä sataan megaan ja 15€ kuukausimaksusta otetaan kolmannes pois! Ja eikä siinä vielä kaikki! Seuraavat kolme kuukautta täysin veloituksetta. Yritti toki tyrkyttää jotain Sonera Viihde-paketteja, mutta jätin ottamatta.

On täällä Suomessa ainakin nettiliittymät edullisia. Ei tietysti kaikille, mutta kuitutaloudessa elävät voivat olla tyytyväisiä.

Käytännössä en kyllä huomaa mitään eroa, vaikka nopeus nouseekin. Kerran aikaisemminkin oli 100 megainen, mutta laskin nopeutta pienemmän kk-maksun saadakseni. No joku päivä näille 100 megan nopeuksille nauretaan, kun joka talouden nettiliittymän nopeus lasketaan gigoissa.

Itse otin Elisan 50M liittymän tiukkaan 4,99/kk hintaan. Muutin uuteen asuntoon, jossa kymppimeganen kuuluu vuokraan niin tuo ei ole paha hinta korotuksesta. Loppuu tämä langattomilla yhteyksillä pelleily.

100M-liittymän olisi saanut kympillä, mutta kokeillaan tuolla ensin. Oma netinkäyttö on kuitenkin aika kevyttä.

Hieno joulu: Ikaalisissa oli lunta (ja joulupäivänä satoi vielä paljon lisääkin, kuorruttaen puut kauniisti valkoiseen). Lämmintä fiilistä, hyvää ruokaa ja muita peruselementtejä, joista onnistunut joulu koostuu. Silti, sitä ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä.

Sivuhuomiona pakko sanoa, miten makeaa oli, kun mukana oli kolme Switchiä. Ei joulu mikään LAN-karkelo tietenkään ole, mutta kyllä se tekee hyvää konvehdinsyönnin lomassa viskoa niitä banaaneja tielle niin maan perusteellisesti!  :)