Vs: Onnellisuus-ketju!
« Vastaus #37 : 22.11.2014 15:20 »
Gba
Jäsen
Viestejä: 2 918
Basaaripisteet: 0
Rahan voittaminen tai saaminen esimerkiksi palkkana, ei oo pitkään aikaan enää tuonu mitään ihmeellisempiä fiiliksiä, sen häviäminen kyllä toisaalta tuntuu edelleen paskalta.
Se mikä tänään on onnen tuonut on kylmä cola ja pakastepizza. Darrassa osaa arvostaa pieniä asioita.
Selasin tätä ketjua ja tämä oma viesti pisti silmään. Ajatukset on edelleen täysin sama kuin vuosi sitten ja tilanne myöskin. Tienaan palkkatyöstä enemmän kuin koskaan, bruttopalkka on about 100% kovempi, kuin mitä se edellisissä paskaduuneissa oli. Ei tuo silti aiheuta mitään onnellisuuden fiiliksiä, ihminen on ahne ja mikään ei riitä. Tässä darrassa nettiä selatessa tuli hyvä kirjoitus keski-ikäiseltä pankkiirilta ja aloin pohtimaan sitä kuinka tuo 9-17 konttoriduuni kyllä tappaa sielun hyvin. Varsinkin pankissa, kun ainoa tarkoitus on vain takoa rahaa rahalla. Alan vaihto kiinnostaisi, mutta toisaalta mistään toisesta työstä ei niin hyvää liksaa saa tekemällä niin vähää työtä, jotenkin pitäisi silti välttää se ettei itse toista kaljuna keski-ikäisenä läskinä näitä samoja sanoja " I realised I let procrastination and money stop me from pursuing my passions when I was younger, and now I am dead inside, old and tired."
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Onnellisuus-ketju!
« Vastaus #38 : 23.11.2014 00:49 »
Vin
Jäsen
Viestejä: 1 340
Basaaripisteet: 1
Muistan elämästäni kaksi hetkeä, jolloin raha itsessään on tehnyt minut onnelliseksi. Ensimmäisellä kerralla, armeijan loppupuolella multa loppui rahat tyystin. Tili meni nollille. Intin jälkeen ekalla viikolla pomo oli tilanteeni tasalla, ja antoi minulle 600 euroa ennakkoa, joka tuntui kuin lottovoitolta. Hirveä helpotuksen tunne pitkän kituuttelun jälkeen.
Toinen samanlainen tilanne sattui vuonna 2010, kun sain työpaikan jokusen kuukauden työttömyysputken jäljiltä, ja eka neljän päivän palkka oli suurempi kuin kelan koko kuukauden tuki. Sain paskana olleen autoni korjattua, ja pystyin unohtamaan kelan ja työkkärin.
Millainen suhtautumiseni rahaan sitten on?
En oikein tiedä. Toisaalta tarvitsen rahaa ja haluan sitä, mutta toisaalta en halua rikastua. En halua nähdä vaivaa vain rikastumisen tähden. Unelmapalkkani on noin 2500 euroa kuukaudessa 40 viikkotyötunnilla. Tuolla summalla yksi ihminen elää mukavasti, muttei kumminkaan rikastu. Unelmat ovat saavutettavissa, mutta niitä varten pitää säästää ja nähdä vaivaa. Unelmatyöni toisaalta, on sellainen josta nautin täydellä sydämelläni, palkasta riippumatta. Rahan itsensä vuoksi en halua tehdä mitään työtä, haluan vain työn josta aidosti nautin.
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että pelkkä rikastuminen itsessään ei tee tervettä ihmistä onnelliseksi, ja pitäydyn edelleen mielipiteessäni. Pidän siitä, kun näen pankkitilin saldon kasvavan, mutta ne numerot ruudulla eivät itsessään tee minua onnelliseksi. Sen sijaan se, mitä niillä rahoilla voin tehdä (huom: tehdä, ei ostaa), aiheuttaa suunpielien vääntymistä ylöspäin. Säästän tällä hetkellä seuraavaa reissuani varten. Los Angeles - New York roadtripiä varten, joka on ollut unelmani jo pidemmän aikaa.
Tieto siitä, että voin toteuttaa (yhden) unelmani, tuntuu aika hyvältä. Sitä varten jaksaa säästää, ja painaa duunia joka ei ole muuten mielekästä.
Tuo Gba:n linkkaama teksti oli aika osuva. Etenkin tällä puolen palloa, jossa ihmisillä on niin kiire elää, etteivät he ehdi enää elämään ollenkaan. Kaikkien aika tuntuu menevän aina töissä, ja se on kaikille ihan okei. Koska niin kuuluu tehdä, ja niin on aina tehty.
Ei vaan pysty käsittämään.
« Viimeksi muokattu: 23.11.2014 00:55 kirjoittanut Vin »
Pelaajalauta-->Formulalauta-->Pakkotoistolauta-->Uhkapelilauta-->Turvapaikkalauta-->Hautalauta--> Deadzonelauta-->???
tallennettu
Vs: Onnellisuus-ketju!
« Vastaus #42 : 23.11.2014 14:44 »
Gba
Jäsen
Viestejä: 2 918
Basaaripisteet: 0
Tieto siitä, että voin toteuttaa (yhden) unelmani, tuntuu aika hyvältä. Sitä varten jaksaa säästää, ja painaa duunia joka ei ole muuten mielekästä.
Tää siinä onkin ongelmana, kun meillä on vuodesta vain se yksi kuukausi aina aikaa toteuttaa mitä haluaa ja 11k taas venaillaan lomia. Duunissakin pitäisi viihtyä. Olen tämän ratkaissut ainakin kolmessa eri duunissa niin, että olen hommanut normielämän kavereita sinne töihin myöskin. Mikäs sen parempaa, kuin paiskia parhaiden kavereiden kanssa duunia ja hengata koko päivä, ei tunnu duuni duunilta. Silti kyllä jokaiseen työhön tottuu ja työ alkaa maistumaan työltä. Pitäisi päästä asemaan, jossa on itsensä pomo ja kädet täynnä mielekkäitä haasteita. Helpommin sanottu kuin tehty.
echoesia komppaan kyllä tuossa kaveriporukka hommassa, eniten diggailen myöskin släkkerifrendien kanssa hengailusta. Ei itseäkään paljoa kinosta heittää läppää duuniasioista ja talouspolitiikasta vapaa-ajalla. Yksi duunikaveri rupesi kerran afterworkillakin puhumaan jostain palkkamallista ja pelkistä työasioista, niin piti vetää ykkösellä tuoppi alas ja suksia kuuseen. Kuten tuossa kirjoituksessakin kävi ilmi, niin olen monella huomannut saman, duuni ja koulu muovaavat ihmisestä robotin jonka unelmat ovat korvautuneet firman tavoitteilla. Duunissa näkee monta babylonin lammasta jotka sokeasti uskovat kaiken mitä sanotaan ja kulkevat niitä tavoitteita kohden ilman mitään omia suunnitelmia.
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu
Vs: Onnellisuus-ketju!
« Vastaus #45 : 23.11.2014 16:16 »
JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 711
Basaaripisteet: 2
Kuinka moni kommentoijista oli perheellisiä? Silloin rahan, työn ja elämän suhde muuttuu aika kovasti. Onhan se hienoa ajatella että tehdään töitä niin, että selvitään ja that's it. Moni perhe elää näin ja se tuo stressiä aika paljon lisää. Polkupyörää, luistimia, suksia, vaatteita, paperia, pesuainetta, palloa ja helvetisti maitoa. Sitten kun tälläinen perhe huomaa että auto hajosi, jonka korjaaminen maksaa 2t€. Sinkku sanoo, että kyllä sitä töihin pääsee ilman autoakin. Tämä voi pitää paikkansa, mutta se ei ole se ongelma. Suurimmat ongelmat tulee kaupassa käynnistä. Millä viet sen 3-4 muovikassillista kotioa bussilla tai junalla? Ja sekään ei kotiovelle tule. Tässä ei tietenkään ole sitä jos valtio käskee viemään kaikki 2-5 kakaraa eri hoitopaikkoihin. Käytännössä homma ei toimi jos ei ole sitä 2t€ siihen auton huoltoon.
Sinänsä huolettomassa asenteessa ei ole mitään vikaa. Totta kai jos siihen on mahdollisuus, turhaan ei kannata stressata. Mutta kaikilla ei ole varaa siihen että "tehdään töitä vähän ja eletään elämää". Se ei tarkoita että kaveri olisi valinnut elämänsä väärin ja olisi katkera valintojensa takia, mutta tämä on aika selvä syy monelle olla töissä 40h viikossa sielä avokonttorissa. Tappoi se luovuuden tai ei.
Itse pidän töitä yliarvostettuna. Ainoa syy miksi työt on ihan jees on se että tulee lähdettyä talosta ulos joka päivä. Tosin ehkä sitä tulisi lähdettyä helpommin ulos jos ei olisi töissä. Mutta jos rahaa olisi minua ei palkkatöissä näkyisi. Ikinä. Olen töissä vain ja ainoastaan sen vuoksi että sillä elää. Toki työt voi olla osin ihan mukavaa puhaa, mutta olisinko perheellisenä mieluummin kotona? Kyllä. No okei, onhan niitä poikkeuksiakin joskus Mutta yleisesti minua ei vedä töihin mikään.
Pahiten mikä töissä on (ainakin Suomessa) pilalla, on palkitsemistavat. Jos teet duunin hyvin, saat lisää duunia. Ja se on siinä. Jos puhut palkasta, sinua katsotaan kuin vierasta sikaa. Muutenkin koko Suomen työkulttuuri palkan suhteen on outo. Kukaan ei sano mikä on palkka ja kukaan ei halua antaa kenellekään lisää palkkaa. Palkat neuvotellaan suljettujen ovien takana, kaikki liiton listat on suuntaa antavia tai erilailla jäsennelty kuin firman oma ja kukaan ei vahingossakaan sano paljon tienaa.
Toki voi olla että olen ollut aina vain paskassa duunissa, mutta saman duunin palkka heitot voi olla mielettömiä ja heitto ei liity mitenkään siihen kuinka paljon tai kuinka hyvin teet duunin. Se riippuu siitä että olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kysyt oikealla "äänensävyllä". Tämä on itselleni ollut ehkä kaikista suurin pettymys työelämään saapuessa: Palkka ei liity käytännössä työsuoritukseesi ollenkaan. Kuvittelin että kun teet työsi hyvin ja käyttäydyt ihmisiksi, tilaisuuksia tulee ja palkka seuraa. Tämä ei käytännössä pidä paikkansa. Kaikilla on omat intressit ja jos sitä et tuo niihin mitään lisää, et myöskään kuulu niihin. Ja jos teet paljon duunia pienellä palkalla, esimiestäsi kehutaan kun kustannukset on pieniä ja homma toimii.
« Viimeksi muokattu: 23.11.2014 16:25 kirjoittanut JayeizH »
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Vs: Onnellisuus-ketju!
« Vastaus #50 : 24.11.2014 08:53 »
JayeizH
Kiistely on turhaa mutta hauskaa
Jäsen
Viestejä: 4 711
Basaaripisteet: 2
Moni sanoo lottovoittohaaveilujen yhteydessä, että muuttaisivat malediiveille (tms) loppuelämäkseen, eivätkä tekisi päivääkään työtä. Itse ihmettelen tätä, koska työ tarkoittaa myös itsensä haastamista ja epämukavuusalueella olemista, joita ilman en kauaa voisi elää. Ihminen tarvitsee sopivan määrän stressiä, haasteita ja ajoittaista epämukavuusalueelle astumista. Boredom on yhtä haitallinen kuin burnout. Toki sitä varmaan itsekkin irtisanoutuisi tarpeeksi suuresta summasta, mutta työntekoa en lopettaisi - ehkä perustaisin jonkun yrityksen.
Minulla ei ole oikein ikinä ollut tälläistä ongelmaa. Olin valmistumisen jälkeen vuoden työttömänä ja ensimmäisen 1-2kk huolen jälkeen tilanne omassa päässä rauhoittui. Tämän jälkeen aikalaikka 3kk välein tuli paine että jotain pitäisi löytää. Mutta tämä paine oli täysin ulkopuolinen ja yhteiskunnallisen normin tuomaa. Meikällä ei sinänsä ollut mitään hätää sen osalta että pitäisi päästä tekemään jotain. Rahan puute oli ainoa oikea huono puoli.
Toki jos eurojackpotista 40milj tulisi, en nyt yllättyisi jos jossain vaiheessa tekisi harrastusmielessä firman. Mutta sellainenkin on hiukan kyseenalaista, koska eihän harrastuksena kasattu firma voi suuremmin menestyä. Mutta ikinä ei ole ollut tarvetta tehdä jotain vain tekemisen vuoksi, tai todistella itselleen (tai muille) osaamistani omaksi mielihyväksi. Totta kai töitä tulee tehtyä että uralla etenisi, mutta en hae tätä siksi että haastaisin itseäni, vaan siksi että kun töissä pitää olla, niin täytyisi sielä jotain saada aikaiseksikin, että saa rahaa. Ja onhan se mukavampaa tehdä uusia juttuja, eikä samaa monotonisesti päivästä toiseen.
Ehkä olen siksi niin huone pelaajakin, suurta tarvetta/pakotetta päteä ei oikein ikinä ole ollut
Voi tietty olla että jossain vaiheessa se boredom iskisi, mutta on maailmassa niin paljon katsottavaa ja nähtävää, niin kyllä aika pitkään ilman kyllästymistä pärjäisi. Ja itse olen siitä hassu elukka että viihdyn varsin hyvin kotonakin. En kaipaa hälinää, juhlia tai toimintaa joka päivälle, viikolle tai kuukaudellekaan (miittejä on kyllä oltava aina silloin tällöin ). Eli viihdyn aika pitkään "ihan olemalla". Tuntui se sitten ihmisen psykologian virallisten määritysten mukaan terveelliseltä tai ei.
Jos ymmärrät lauseen tai sanan, se on yksi paskan hailee onko se yhdyssana vai ei.
TV hifistely, ei siksi että siitä olisi hyötyä, vaan siksi kun se on hauskaa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että ei myöntäisi että jotkut asiat vaan vituttaa.
tallennettu
Vs: Onnellisuus-ketju!
« Vastaus #57 : 24.11.2014 18:13 »
Gba
Jäsen
Viestejä: 2 918
Basaaripisteet: 0
Pahiten mikä töissä on (ainakin Suomessa) pilalla, on palkitsemistavat. Jos teet duunin hyvin, saat lisää duunia. Ja se on siinä. Jos puhut palkasta, sinua katsotaan kuin vierasta sikaa. Muutenkin koko Suomen työkulttuuri palkan suhteen on outo. Kukaan ei sano mikä on palkka ja kukaan ei halua antaa kenellekään lisää palkkaa. Palkat neuvotellaan suljettujen ovien takana, kaikki liiton listat on suuntaa antavia tai erilailla jäsennelty kuin firman oma ja kukaan ei vahingossakaan sano paljon tienaa.
Tämä on totta ja varsin valitettavaa. On ihan uskomattoman naurettavaa, ettei suurimmassa osassa työpaikoissa palkoista saa puhua tai katsotaan oudosti. Sitten juuri tulee tilanteita, että samaa työtä tekevät saattavat tienata ihan eri määriä vuosia, koska toinen uskalsi pyytää enemmän palkkaneuvotteluissa. Itselläni on ollut ihan jäätävä tuuri tässä asiassa, että aina ollut uskomattoman avoin ilmapiiri näissä asioissa ja puolen vuoden välein esimies itse ehdottanut palkankorotusta tai kertonut milloin seuraava korotus tulee, eli hyviäkin työpaikkoja on olemassa. Suurin osa firmoista on kuitenkin täysin vanhanaikaisia paskalouhoksia. Siis sehän on varma, että 95% työpaikoista on puhdasta kuraa. Pitää vaan etsiä ja osua siihen viiteen prosenttiin.
Oon myöskin samaa mieltä, oon aina ennen vaatimalla vaatinut lisää liksaa ja sen puolesta on saanut taistella kynsin ja hampain, nyt olikin kiva yllätys kun tänään pomo veti sivuun ja sanoi ettei varmaan haittaa 10% korotus liksaan, kun oon tehny niin hyvää duunia. No problemos. Tämä ei tosiaan ole mikään normi millään alalla. Itse olen aina kertonut suht avoimesti palkoistani ja pyrkinyt siihen kulttuurin että kaikkia kohdellaan oikeudenmukaisesti. Pikkupomona ollessa kehoitin alaisia pyytämään isolta pomolta lisää liksaa jos sain kuulla, että tekivät alimmalla palkkaluokalla duunia. Vanhemmalla sukupolvella on varmaan joku ongelma noiden palkoista puhumisen kanssa, mutta kyllä nuorempi polvi jo ekalla röökitauolla kertoo tasan tarkkaan mitä tienaa.
Kaikilta keskustelijoilta hyviä kommentteja, loistava ketju muutenkin. Epille erityisesti propsit, jäbä osas pukea onnellisuuden syvimmän olemuksen sanoiksi.
You don’t gamble to win. You gamble so you can gamble the next day.
tallennettu