Hyvä ja mielenkiintoinen aihe. Laudalla keskustellaan sen verta harvakseltaa, että semiofftopic tuskin ketään haittaa ja voihan tästä oman aiheenkin tehdä jos paisuu.
Itse olen elänyt koko elämäni käytännön minimalistina. Omassa asunnossakin seinät on valkoiset ja mitään turhaa kapistusta ei löydy. Elintason nousu tarkoittaakin omalta osalta kokemuksiin "tuhlaamista", siksi heittomerkeissä koska en koe sitä tuhlaamisena. Mitään ideologiaa taustalla ei ole, inhoan vain tavaraa jolla ei ole käyttötarkoitusta. Annan esimerkiksi kaikki ostamani kirjat aina eteenpäin. Pelit tulee ostettua nykyään myös melkein aina digitaalisena, koska fyysisellä kopiolla ei ole itselle mitään arvoa.
Lensin viime vuonna lomalla 16 kertaa, taisi kerran vain olla ruumassa tavarat. Olen aina matkustanut mentaliteetilla visa + passi. Monesti otan aasian reissuille vain tyhjän repun mukaan. Tässäkään ei ole mitään ilmastonmuutos ideologiaa taustalla, kuten jo isosta lentomäärästä näkee, tykkään vain siitä että kaikki tarvittava on käsien ulottuvilla.
Yleisesti uskon minimalismin taustalla silti vaikuttavan vastareaktio himokulutukseen ja tavaran haalimiseen statussymboleina. Ja onhan se homma muuttunutkin, nykyään sixpack, terve elämä ja kokemukset ovat statusta. Ennen oli joka jätkällä oltava auto ja omakotitalo. 2019 -luvun ihminen ajattelee sen olevan hulluutta laittaa seiniin rahaa kiinni tai omistaa joku peltipurkki jonka arvo tippuu -20% kun ajat sen ovesta ulos. Itselle omistamisessa ei silti ole mitään väärää, jokainen elää kuten haluaa. Oman kassan laitan kiinni sijoituksiin ja kokemuksiin. Sijoituksiin siksi, jotta tulevaisuudessa olisi vielä enemmän resursseja matkustaa ja vaikka elää niiden sijoitusten tuotoilla ilman babylonian rattaiden narskumista.
Netflixissä oli muuten ihan ok dokkari tuosta minimalismista:
https://www.netflix.com/fi/title/80114460
Jep, suurimmilta osin minimalismihan on ihan järkiperäistä toimintaa, eli natsaa hyvin tuohon teikäläiseltä nähtävästi luonnostaan tulevaan arkitoimintaan. Nimettynä elämäntapana minimalismi voidaan toki nähdä vastaliikkeenä 2000-luvulla kärjistyneille kulutusjuhlille, mutta mistään hirveän radikaalista ei lopulta ole kyse. Linkkaamasi dokkarin olen myös katsonut, kun ajauduin tuijottelemaan filkan ohjanneen Matt D'Avellan YouTube-videoita. Hyvää kamaa molemmat: järkevää ja jalat maassa pitävää mietettä ja vinkkejä ilman yltiöpäistä paatoksellisuutta.
Tuolla leffa- ja pelipuolella olen itsekin jo pikkuhiljaa siirtynyt aika luontevasti digipuolelle. PS4-pelejä taitaa olla fyysisinä 2-3, kaikki loput löytyvät konsolilta. En usko, että tulevissa sukupolvissa ostan enää fyysisiä pelejä lainkaan, ellei hintapolitiikka tee siitä yksittäistapauksissa ratkaisevasti järkevämpää. Silloinkin peli varmasti lähtee kiertoon jossain vaiheessa. Toisaalta pelit ja elokuvat ovat myös aina olleet helppoja ja järkeviä säilyttää, eli meidän kotona suurin ongelma on kyllä kaikki käsittämätön pikkutilpehööri ja sellaiset "tartten tuota ehkä vielä joskus" -tekstiilit, joita ei oikeasti kaipaisi sekuntiakaan, jos ne eräänä päivänä kotoa vaivihkaa häviäisivät. Näihin tulen siis pureutumaan jatkossa ennen kaikkea, ja kunhan koti on saatu toimivaan ja sulavaan kuntoon, pitää opetella erikseen pysäyttämään se uuden kaman nurkkiin valuminen vanhan järkeistämisen lisäksi. Aika monesti on sortunut esimerkiksi siihen, että ostaa halpaa ja etäisesti ehkä jossain vaiheessa hyödyllistä, koska se on halpaa. Eihän siinä ole oikeasti mitään järkeä.
Kokemuksille perkeleen iso peukku. Itsensä kehittäminen, maailmankuvan laajentaminen ja aineeton hauskanpito ovat aina paras tapa kuluttaa rahaa. Toki siinäkään ei tosiaan voi vetää yli varojensa, ja näinä päivinä kannattanee jo vähän miettiä tuota ympäristökulmaakin vaikkapa lennoissa, mutta lähtökohtaisesti en kans näe tätä tuhlauksena.