Pelaajalauta

"Mitä tänään tapahtui" topicissa tämä herätti keskustelua sen verran, että päätin pistää elämän risaiseksi ja luoda uuden topicin. Ja sitäpaitsi minähän TEEN UUSIA AIHEITA ÄLYTTÖMÄN VÄHÄN, niin antaapa mennä, ajattelin.

Eli eli, alkoholi herättää ihmisissä erilaisia mielipiteitä paljon, puolesta ja vastaan. Jotkut sankarit saattavat suhtautua siihen jopa puoleettomasti.

Omaan kantaani on vaikuttanut paljon se miten teini-iässä jouduin kohtaamaan alkoholin vuoksi aiheutuneita asioita: menetin parhaan ystäväni, isoveli oli tapattaa itsensä ja vanhemmat erosivat osittain isän tissuttelun vuoksi. Nämä tälläiset vaikuttivat minuun ihmisenä sen verran paljon, että ne muokkasivat suhtautumistani alkoholiin merkittävästi. Ja laittoi sen nimenomaan hyvin negatiiviseen valoon.

Ensimmäisen kerran koulun päättäjäisten jälkeen (kesä -06) sitä maistettuani, otin yhden varovaisen askeleen kohti tätä nautintoainetta.  En hypännyt sillalta alas, en uhkaillut moottorisahalla poliiseja enkä muuttunut yhtään aggressiivisemmaksi. Psykologiset möröt pääni sisällä alkoivat hikoilla kun monilta jutuilta alkoi pudota pohja. No jos ei pudota, niin se pohja oli paljon aiempaa hatarampi.

Alkoholin ja minun suhde on kylmän ammattimainen. Jos sitä illanistujaisissa ja muissa sen kaltaisissa tapahtumissa on tarjolla, juon todellakin sen verran kuin hyvältä tuntuu. Mutta se, että kantaisin yksinäisen viikonlopun ratoksi kaupasta mäyräkoiran kotiini, on vielä hyvin absurdi ajatus. Ja sitä se tulee ehkä olemaan aina omalla kohdallani.  Alkoholi tuplaa hauskuuden - ja kurjuuden. Tämä on fiksu vinkki ja muistuttaa, että pahaan oloon juominen on typerää.


Olen vain yksi mies mielipiteineni. En halua, eikä tarkoitukseni ole, käännyttää yhden yhtä immeistä mihinkään suuntaan. Jokainen on tallonut elämänsä eri polkuja ja näin ollen jokaisesta on kasvanut omanlaisensa ihminen kokemansa ja näkemänsä perusteella. Olen vain yksi esimerkki siitä, miten paljon teini-iän tapahtumat persoonaa voivat muokata. 

Itse en alkoholia juo juuri ollenkaan. Välillä tulee pullollinen lonkkua tai siideriä otettua viikonloppuna.

Tähän ovat vaikuttaneet isän alkoholiongelmat (nykyään raitis), vanhempien väliaikainen asumusero tämän takia ja veljen isot ongelmat alkoholin kanssa.
Kovasti ovat yrittäneet saada juomaan, mutta olen pysynyt tiukasti mielipiteeni kannassa. Lisäksi en voi sietää ihmisiä jotka ovat änkyräkännissä ja tekevät itsestään idiootteja.

Kuten tuosta ohrapirtelöt-ketjusta käy ilmi, mä harrastan oluita. Pyrin siis melko sivistyneesti pari pulloa viikossa jotain erikoisempaa olutta maistamaan ja teen juomistani oluista havaintoja. Aika puhtaasti maun ja harrastuksen vuoksi juon siis olutta, en humalan. Mua ärsyttää suomalaisten suhtautuminen olueen. Ensinnäkin, se on kuulemma kaljaa. Toisekseen, sitä kuulemma ostetaan vain lavoissa. Kolmanneksi, sitä juodaan vain humaltumisen takia ja neljänneksi, se ei voi olla yhtä hieno juoma kuin viini.

No, tosi harvoin käy sitten sillä tavalla, kuten viime perjantaina. Aluksi sitä juo ihan kohtuudella, mutta kun tiettyyn pisteeseen pääsee, sitä ei enää huomaakaan kuinka paljon alkoholia menee kitusista alas. Yleensä kun kaveriporukassa menee alkoholia, juon vain sellaisen pienen seuranpitohumalan, en enempää. Oikeastaan vain pari kertaa elämässäni olen vetänyt sellaiset överit kuin viime perjantaina. Lärvien vetäminen virkistää harvoin toteutettuna, mutta sitä en ymmärrä, että joka viikonloppu, tai edes joka kuukausi, pitäisi olla aivan soosissa. Joillekin se sopii, mutta minulle ei.

Vaikka pikkujouluaika on vasta alkamassa, olen nyt sitä mieltä, että seuraavat perseet vedän vasta ensi syksynä fuksiaisissa. Kaiken kaikkiaan omasta mielestäni mun suhtautuminen alkoholiin on erittäin terve.

Hyvä, että teit uuden aiheen.

Kuten jo "Mitä tapahtui tänään" -ketjussa kerroin, en juo alkoholia tällä hetkellä ollenkaan. Lapsena olen saanut äidiltä maistaa punaviiniä kielenkärjellä ja isältä samalla metodilla kaljaa, eikä niiden maut olleet minusta yhtään hullumpia. Pidän vain enemmän muista juomista, kuten eri limonadeista. Viimeisin kerta, kun olen alkoholin kanssa ollut tekemisissä oli 18-vuotissyntymäpäivänäni, jolloin kävin kaverini kanssa baarissa juomassa yhden oluen. Se ei mitenkään ihmeellisesti vaikuttanut, sillä join sen hitaasti, eikä se ollut hassumman makuista. Alkoholi ei vaan muuten nappaa yhtään.

Vanhempani eivät todellakaan ole olleet mitään viinalla läträäjiä. Äitini juo harvoin ja jos juo, hän tekee sen kohtuudella punaviiniä siemaillen. Isälläni taas oli tapana aina viikonloppuisin juoda tölkkikaljaa, muttei hänkään koskaan yhtä enempää ottanut. En ole siis kokenut vanhempien menetystä alkoholille, mutta en silti pidä siitä tavasta. On jokaisen oma asia, juoko vai eikö, mutta minusta se on hieman turhaa, etenkin kun kauppojen valikoimista löytyy muita nautintoaineita. Pepsi Max, siinä on minun viinini. :)

Juon kyllä olutta, ja harvakseltaan tulee maisteltua jotain vahvempaakin, mutta sellaista harvemmin. Oluttakin yleensä juon sen yhden tai joskus kaksikin pulloa/tölkkiä saunan jälkeen.
Juhlatilaisuuksissa tai erikoisimpina juhlapyhinä (juhannus/joulu) tulee sitten yleensä viiniäkin maisteltua, kun koko perhe on koossa.
Mutta siis aika harvakseltaan tulee juotua, enkä koskaan pahemmin pyri humalaan juomaan, joskin abiristeilyllä tuli silloin reippaammin otettua, ja seuraavana aamuna sen sitten huomasikin. Mutta tämäkin vain todisti, että hetken "hupi" kostautuu aamulla paljon pahemmin  :lol:

Väkeviä en ole muuten vielä maistanut.

Eikös se olekin niin, että 4,7% sisältäviä juomia saa kumota kitusiin aika kasan ennenkuin päänsärky ja krapula tulevat aamulla moikkaamaan. Vastaavasti drinksuilla sun muilla kapula on herkemmässä.

Jotkut drinksut maistuvat kuulemma melko jumalaisilta; marjaisan raikkailta, jotka juotaessa hyväilevät makuaisteja kirpeän voimakkaasti  ;D

Juon kaljan kerran vuodessa. Ei vaan jaksa kiinnostaa, rahaa vaan menisi hukkaan.

Materialistit voivat laskea:  jos käyt baarissa about joka viikonloppu + ostat satunnaisesti kaupasta, miten suuri summa tästä tulee vuotta kohti?


Mutta äh, jos jätän vielä pelit ja konsolit ostoksista pois, niin säästän vuodessa pienen valtion verran!

Ja hmm.. turhaa tuo ruokakin on...

Sanoisin, että suhtaumiseni alkoholiin vaihtelee neutraalin ja melko positiivisen välillä. Aika ajoin tyydyn pariin kaljaan tahi lonkkuun ja joskus kumoan useamman väkevän paukun kurkustani alas. Nyt on tosiaan tullut juotua viitenä viikonloppuna olutta ja lonkkuja sekä joitakin väkeviä ja vastapainona aion olla joulukuun selvänä, lukuunottamatta uutta vuotta ;). Tipatonta tammikuuta olen harkinnut, mutta saas nähdä nyt. Se sanottakoon, että olen elämässäni vain kahdesti juonut perskännit ja useimmiten humalatilani on melko lievä. Pystyn aivan hyvin juomaan kotonani yksikseni, mutta toki osaan arvostaa hyvää seuraa. Baareissa käyn lähinnä katsomassa bändien keikkoja enkä ole sellanen seuranhakija, että pitäisi vähintään pari kertaa kuussa käydä baarissa pokaamassa joku tai ainakin yrittää sitä. Meikäläisen kohdalla muisto pahasta krapulasta yleensä hieman rajoittaa juomista, mutta joskus sen unohtaa ja otan hilpeänä kaljaa ja sitten ollaan aamulla kalpeana ja hiljaa. En pidä itseäni oluen harrastajana, mutta harvakseltaan maistelen eri makuja.

Tähän mennessä (sen jälkeen kun täytin 18) pisin viikonloppuputki on kestänyt 2 kuukautta ja pisin vesiselvänä olo noin 5 kuukautta. Juomiseni ei noudata mitään kaavaa kuten joka toinen viikonloppu otan, joka toinen en, vaan menen enempi näppituntumalla, joka tosin voi aiheuttaa näitä putkia, mutta osaan pitää itseni melko hyvin kurissa. Juon enemmän olutta ja lonkeroita kuin väkeviä. Negatiivisiä muistoja alkoholista lapsuusajoilta mulla ei juuri ole ja isäukkoni sekä samaten äitimuorini eivät ole liiemmin ottaneet sitten 80-luvun lopun, lähinnä hieman juhlatilaisuuksissa. Nuoruudessaan faija tosin otti hieman enempikin, mutta rauhoittui melko pian mun syntymän jälkeen. Sisko juo alkoholia melko vähän. Eräs kaverini tosin ottaa melko lailla, yksissä juhlissa itse tyydyin muutamaan kaljaan ja lonkkuun sekä pariin paukkuun ja hän taas kiskoi ainakin mäyräkoiran, muutaman lonkeron ja puolentusinaa väkevää paukkua. Vaakakuppia tasoittaa toinen miltei raitis kaveri.

En siis liiemmin sylje kuppiin, mutta osaan useimmiten pitää juontini järkevällä tasolla. En tuomitse niitä jotka juovat räkäkännit joka kuukausi, mutta itse en siihen rumbaan lähtisi. Kultainen keskitie ei tässä omasta mielestäni täysin päde vaan paras tilanne on vähäinen juominen. Täysraittius ehkä antaa hieman tiukkapipoisen kuvan (arvostan toki heidänkin päätöstään) kun taas liiallinen ryyppääminen vie ennenaikaisesti hautaan.

Krapula on aikalailla suoraan verrannollinen humalatilaan ;) Tietysti jos vetää oikein sekametelisopan (eli kaikkea sekaisin) saa aika varmasti pahemman krapulan, mutta silloin on yleensä se humalatilakin melkoinen.


Itse olen suhteellisen avoin alkoholille. En ymmärrä sitä että pitää joka viikonloppu ryypätä, tai että joka tilaisuuteen pitäisi ottaa alkoholia mukaan tai että ilman alkoholia ei voisi pitää hauskaa. Mutta yleisesti en katso pahalla jos joku muu ryyppää. Omahan se on valintansa.
Ja vaikka taistelu tulee vähintään joka toisessa baarissa suurin osa juojista on suhteellisen hilpeää porukkaa. Pari testosteroni pommia vaan aina eksyy joukkoon. Ja hekin ovat usein varsin mukavaa porukkaa kunhan ei ala *ittuilemaan päin naamaa.

Suoraan sanottuna minä en ymmärrä niitä jotka tuomitsevat alkoholin suorilta käsin. Siis älytön juominen viikoittain on järjetöntä, mutta silloin tällöin juhlimisesta alkoholin kanssa ei ole minusta mitään vikaa.
Ja tässä on minusta ero absolutisteissa ja heissä jotka juo. He jotka juovat ihmettelevät miksi joku ei juo, mutta tämä on usein sitä "teiniuhoa" tai enemmän leikkiä kuin totuutta. Sen sijaan monet jotka ovat absolutisteja tuomitsevat juomisen täysin ja puhuvat lähes halveksuvasti juomisesta. Olen kuullut kommenttia siihen suuntaan jopa täällä.

Onhan tilanne/"suuntaukset" tietysti erilaisia, ja humalassa käy joskus niin että tehdään tyhmää, erehdyksiä, loukataan itseä ja/tai toisia, mutta jos oikeasti lähtee reissulle esim. opiskelija pippaloihin tai yökerhoihin, porukka on hyvin ymmärtäväistä ja jopa tuttavallisia. Miljoonat kerrat tulee ventovieraiden kanssa juttua baarissa ja erityisesti jonossa. Ei humalaiset ole pelkkiä riidan haluisia äijiä jotka lyö kaikkea.
Ymmärrän tietysti sellaisiakin joilta on jäänyt pahoja kokemuksia alkoholista. Näitäkin on. Ja se on surullista. Mutta enemmän minä tunnen porukkaa siitä ryhmästä joka osaa käyttää alkoholia vaikka joskus "perseet" ottaisikin.

juuri tämän takia teen ravitsevan raikasta kiljua ;D
10e 1,5-2kk alkoholi määrästä on ihan ok hinta.

ei sitä kuitenkaan maun takia juoda paitsi jos haluaa vaikka juhlistaa synttäreitä tai jtn, silloin voikin ostaa jtn oikeasti hyvää.
olen myös huomannut että minulle tulee kiljusta aina hyvä humala kun taas vaikka väkevistä ja juoma cocktaileista tai muista tulee helposti sellainen väsynyt olo pienen juomisen jälkeen.

Kiljuhan on vitun pahaa, sitä en ole onneksi juonut yläasteen jälkeen.


Nuoruus on mulle sitä aikaa kun hankitaan kokemuksia. En halua sitten viiskymppisenä huomata olevani tylsimys joka ei ole koskaan tehnyt tai kokenut mitään. Sitten ostetaan paniikissa sähkökitara ja urheiluauto kun pitää päästä takaisin nuoruuteen. Ja ennen kuin joku urpo takertuu tähän niin kyse ei ole tietystikään pelkästään viinanjuonnista, mutta se nivoutuu tähän mentalitettiin aika läheisesti. En myöskään luota absolutisteihin.


Mä hallitsen juomistani täysin, se ei hallitse mua.

Sanoisin, että raivoraittiita piinataan, koska raitis henkilö jo olemassaolollaan vihjaa, että juominen on jotenkin väärin. Samaten kuin yksi normaalipainoinen laihduttaja tavallaan vihjaa kavereilleen, että teidänkin pitäisi laihduttaa. Ei tarkoituksella, mutta ihmiset ovat herkkiä tällaisten juttujen suhteen.

Olen itse alkoholin onnellinen kohtuukäyttäjä - yleensä hyvin vähän, joskus vähän enemmän. Kyllä se vaan oikeasti on hienoa shoppailun jälkeen mennä putiikkipussit kädessä baariin muutamalle kuoharilasille tyttökavereiden kanssa ja leikkiä että elämä on luksusta. Ja kun siinä istutaan korkkarit jalassa ja korkeat lasit kätösissä, niin kyllä se elämä vaan onkin luksusta.  ;D

Yksinäinen mies tuopin ääressä murehtimassa on äärimmäisen surullinen näky.



NIIN MINULLE SANOTTIIN.

Se on tyylikäs bluesmies joka murehtii naisasioitaan, se on hienoa ja ikiaikaista.

En tuomitse alkoholin käyttäjiä, tai ainakaan sellaisia jotka osaavat käyttää sitä kohtuuden rajoissa ja toivottavasti alkoholin käyttäjät eivät tuomitse meitä, jotka eivät käytä lainkaan. Toisaalta paskat välitän mitä muut ajattelee. :P

Hohhoo, tämmöisten heittojen takana on aina joku tarina. Kiinnostaa!

Ja mitä mun suhtaumisesta alkoholiin tulee, kittaaminen on oikeasti hauskaa, kunhan juomakin maistuu hyvältä. Mun jutuista saa kuulemma enemmän selvää, kun olen ottanut. Tiedä sitten, puhuvatko ihmiset totta.

Ja mä en tuomitse TK:ta siksi, että se on abso, vaan mä tuomitsen sen siksi, että se petti mut Wii Sportsissa. Hyi olkoon, mikä mies.

Mä en ylipäätänsä harrasta ääripäitä. Joka tapauksessa sitä tulee ajatelleeksi että absolutisti henkilö ei hallitse omaa alkoholinkäyttöään, eikä sen takia voi nauttia pisaraakaan. Tästä ei tietystikään joka tapauksessa ole kyse, mutta arvostan yleisesti enemmän niitä henkilöitä jotka voivat maistaa alkoholia silloin tällöin.

Jos jollekin jäi epäselväksi niin tulin juuri kotiin kandidaattiseuran pikkujouluista joissa juotiin viinaa. Shaatanaa.

Mä olen lähes absolutisti. En koske alkoholiin ihan siitä syystä, että en saa siitä yhtään mitään. En nauti juomisesta. Hallitsen alkoholinkäyttöäni kyllä. Siitä on esimerkkinä viime synttärit, jolloin piti kaverin kanssa käydä baarissa. Otin oluen ja join sen todella hitaasti. Mitään ongelmia ei ollut.

Lähes absolla tarkoitan sitä, että en juo yleensä. Jos jossain juhlissa joskus tarjotaan shamppanjaa, otan juhlan suurudesta riippuen. 18-vuotissynttärit oli sen verran suuri, että silloin join hieman, mutta en ota kaiken maailman kissanristiäisissä tai jouluaterialla alkoholia. Se sopii sitten enemmänkin konfirmaatiojuhliin ja pyöreisiin syntymäpäiviin.

Siis se että otetaan viiniä tai shampanjaa ei ole minusta mitenkään rinnastettavissa alkoholin juontiin. Siis he jotka eivät juo edes noita sen vuoksi että eivät halua juoda alkoholia on sitä "absolutismia". Varsinkin viini on jopa sivistynyt juoma ja oikeanlainen viini on ruuan kanssa hyvää. Itse juon viiniä harvemmin kun en niistä juurikaan välitä, mutta juhlatilaisuuksissa usein jos on tarjolla. En siksi että joisin alkoholia vaan siksi kun se nyt hiukan kuuluu asiaan kuten pukukin. Enkä ajattele että jos joku juo viiniä niin että hän juo alkoholia. Se on eri juttu jos vetää kaljapullon tms. mutta viiniä juodaan yleisesti ruoka juomana ihan sen vuoksi että se on hyvää sen kanssa, ei sen vuoksi että se on alkoholia.

Tajusin etten saa jouluviineksiä tai glögiin votkaa jos Alko männee lakkoon. Vielä ehtisi... vihaankohan jonotusta enemmän kuin joulua/talvea ilman viininmaistelua ja tyvestä lämmitettyä glöksää...

Juuri siksihän sanoin olevani lähes absolutisti. En juo alkoholia muutoin kuin suuremmissa juhlissa. Monta kertaa nyt vuoden aikana (kun olen täysi-ikäinen ollut) minulta on kysytty eri tilaisuuksissa, otanko viiniä/shamppanjaa/terästettyä juomaa/jne. ja olen joka kerta kieltäytynyt, koska minua ei kiinnosta ja pärjään ilmankin. Olen aina ottanut mielummin limua tai mehua, jos on ollut tarjolla. Suuremman juhlan sattuessa saatan ottaakin alkoholia tarjottaessa, mutta en läheskään aina. Alkoholi ei vain ole millään tasolla mun juttuni. En saa siitä mitään irti.

Tarkoitin että kun tarjotaan viiniä tai shampanjaa tarkoitus ei ole siinä että alkoholi olisi jonkun "juttu", vaan siitä että nyt kun on hiukan merkittävämpi tilaisuus niin juodaan muuta kuin vettä tai sitä pepsiä mitä saa S-Marketin hyllyltä. Sillä ei mitään tekemistä sen kanssa että kyseessä on alkoholia. Paitsi absolutisteille tietysti.

Mutta ei siitä enempää.

Heh, mä ostin tänään 7 euron "kaljapullon (http://olutopas.info/?olut=624)" ja laitan sen varastoon kypsymään pariksi vuodeksi ennen kuin jonkin merkkitapahtuman yhteydessä juon sen. Taidanpa kuitenkin juoda sen sitten sen takia, että siinä on alkoholia enkä sen takia, että se on hyvää ja tunnelmallista.

Millainen oli muuten ensikänninne ja koska?  ;D


Kuten jo totesin: itse hyväilin pullonreunaa ensimmäistä kertaa viime kesänä; kuoharia, sidukkaa ja olutta meni alas hyvin vähäisiä määriä. Päähän alkoi muodostua kuitenkin kivalla tavalla painetta, sen fiiliksen muistan. Niin, että ei tuo mikään "känni" ollut, mutta ymmärtänette mitä kysymyksellä tarkoitan. Eli 7-vuotiaana nautittua ykkös-kalja pullollista ei lasketa.

15 lasissa, kotibileet, ja sixari kaljaa. Oli ihan hauska kokemus. Ensimmäisen kohmeloni tarkkaa ajankohtaa en nyt tähän hätään muista, mutta sanotaan näin, että ei siitä niin hirveän monta vuotta vielä ole.

Tiedä sitten, että onko "tervettä" aloitusikävuotta olemassakaan.  :???:

Hmmm...olinkohan 14v. Ja olihan se kokemus. Paikallisessa "kakara discossa" ensin ja siitä kaverin mökille En kyllä muista edes paljon join...kaljaa ja siideriä kuitenkin sen muistan. Samoin sen että oli mulla tyttökin kainalossa yhdessä vaiheessa ;D
Ensimmäiset perseetkin muistan varsin hyvin. Sammuin 22:00 aikaan (aloitin 18.00 aikaan... joo se oli aika nopeeta) toisessa "kakara discossa" sohvalle kun valvojat minut siihen kantoivat selviämään ;D Ei oikein jalat kantaneet ja kun pää sanoi että jalka eteen, se lähtikin sivulle O_o So weird... eli joo en suosittele. Onneksi asuin pikku kylässä joten sielä oli valvojia joka paikassa ja kaikki tunsivat minut. Joten empä sammunut mihinkään metsään mukiloitaavksi.
Se olikin tosin viimenen kerta kun olin sellaisessa kunnossa ennen täysi-ikäisyyttä. Opin yleensä kantapään kautta joten tietysti tuonkin sitä kautta opin.

EDIT:

Hahahah :lol: Vähän repesin :lol:

Ystäväporukalla on jo vuosia vuokrattu eräs leirikeskus muutaman kerran vuodessa viikonlopuiksi - tavallisesti talvisin ja kesällä. Alkujaan melko viatonta saunontaa, ruoalla leikkimistä, ulkona riehuntaa ja tietysti sitten sitä ns. lanitusta. Jotkut rappeutuneimmat meistä saivat joskus sitten jotakin kautta alkomahoolia, ja siinä missä jotkut koittivat paheksua viinan viettelystä, näytti juominen nostavan lystinpitoa monta pykälää. Siellä tuo oikea kunnon känni taisi ensimmäisen kerran tulla vedettyä. Olikohan siinä 14-16 ikävuosien kieppeillä. Ihan hyvä ympäristö semmoiselle - ihmisiä jotka tuntenut 10-vuotiaasta saakka (ellei kauemminkin) ja tuo leirikeskus jolla on isot sisätilat ja hyvät nurmikot lentiskenttineen ja grillauspaikkoineen. Vaikka sitä tuleekin tintattua aivan sikana, niin älli ei koskaan porukalta lähde siinä määrin, etteikö tajuaisi pääasiassa pysytellä kuivalla maalla kun takapiha viettää järvelle.

Nykyään koneita tuodaan vain sen verran, että leirikeskuksen tiloihin saadaan tasaisesti musiikki jytämään. Järjestetään kunnon yhteisruokailut kun muutama jamppa on vuosien saatossa kokkeja itsestään tehneet, ja sattumoisin yksi teurastajana, joka sitten diilaa lihoista jaloimmat. Viina virtaa. Vammausta ja ihmettelyä. Nollausta ja yhdessäoloa. Hauskanpitoa ja läpi yön saunontaa.

Ensikännit eh? Eipä ole kokemusta, eikä sen puoleen ole minkäänlaisia suunnitelmia kännejä vetää tulevaisuudessakaan.

Itsehän en siis juo alkoholia lainkaan, mutta raivoraitiskaan en ole. Ikää on tosin vasta 17 vuotta, joten sillä on osansa asiassa. Alkoholiahan saa varmasti, jos sitä vain haluaa, vaikkei kaupasta pystyisikään vielä itse ostamaan. Henkilökohtaisesti en vain näe alkoholia niin suurena ja ihmeellisenä asiana, että pyytäisin jotakuta sitä kaupasta hakemaan. Parin kuukauden päästä voin joka tapauksessa hakea sitä itsekin, jos siltä tuntuu. Toisaalta olen sen verran pihi tällaisten asioiden kanssa, että tuskin tulee silloinkaan paljoa osteltua.

Sitä en kyllä tajua miten se baariin meneminen tai enenkään perskänninen vetäminen 18-vuotsipäivänä muka "kuuluu asiaan". Omat syntypäiväni ovat torstaina, joten tuskin sinä päivänä mitään kummempia teen. Ehkäpä tuota voisi seuraavana päivänä käydä jonkun kaverin kanssa olusen käydä baarissa juomassa, jos sillä hetkellä siltä tuntuu, mutta siinä se. Löydän kyllä parempiakin rahan reikiä kuin alkoholi.

Ensikännit hommasin abiristeilyllä n. 2 vuotta sitten. Hommahan alkoi lähes heti laivaan päästyä ruokailun aikana, kun naamaan tuli vedettyä useampikin viinilasillinen, tämä ei tosin vielä pahemmin ehtinyt vaikuttaa. Tämän jälkeenhän sitä sitten ensin kierreltiin kavereiden kanssa laivaa, ennenkuin mentiin istuskelemaan baarin läheisyyteen. Siellä sitten alkoi rahan tuhlaaminen, joten juomia kyllä meni ihan useampi. Lopulta homma meni siihen, että moni kavereista sanoi minulle, että minun kannattaisi mennä nukkumaan, vaikka itsestä ei vielä silloin pahemmin väsyneeltä tuntunutkaan, mutta lopulta sitten päätin, että parempi mennä sänkyyn, kuin jäädä siihen muiden ihailtavaksi.
Hyttiin päästyä taisin parille kaverille, sanoa että potkivat minut ylös, kun (olikohan Apulanta...) keikka alkaa. Noh, kyllähän ne yritti hereille saada, mutta olo oli kyllä niin karmea, että ei voinut kuvitellakaan lähtevänsä minnekään. Sama tilanne oli sitten vielä aamullakin, päähän ei ihme ja kumma kyllä koskenut, mutta muuten ei kyllä olossa ollut kehumista.

Ensin suoraan topiciin vastaten: Tällä hetkellä "ei enää ikinä", kolmen tunnin päästä "ehkä kuitenkin muutama sitten kun pääsee taas musisoimaan", viikon tahi muutaman päästä "rairai".
Keskioluen kohtuukuluttaja, Itä-Eurooppalaisten "oikeiden oluiden" suuri ystävä, rommin kanssa naamatuttu, punaviinin nautiskelija - kiinnostus punkkuun ihan ammatinkin puolesta.

Ensikänneihin: Ala-asteen loputtua kesällä kaverin mökillä kovina poikina suoritettiin inventaariota kaverin isän viinakaapilla. "Nautiskeltiin" konjakkia, viskiä ja muita nesteitä joiden laatu on mieleni syövereistä kadonnut. Kuten asiaan kuuluu, kaikki maistui aivan helvetin pahalta, ja myöhemmin sitten kaatuiltiin pihalla, kustiin kilpaa ja oksenneltiin. Ikimuistoista. Suosittelen.

Olin näissä hommissa aika myöhäisherättäinen. Kaikilla kavereilla oli megabileitä jo vuosia, ennen kuin itse otin ensimmäisen humalani. Kännääminen ei vaan kiinnostanut tarpeeksi, jotta olisi jaksanut hustlata hakijat, salailut, yöpaikat ynnä muut. Täysi-ikäisenä alkoholit saavat mukaansa sen rentouden, mikä niille kuuluu.

Edes jonnin verran holi nousi hattuuni ensi kerran joskus lukion alkupuolella kaverin luona muutaman siiderin muodossa. Munattomana homona vain säikähdin sitä tunnetta, ja aloitin rrraaauuhhhhallllisssen tissuttelun, kun tajusin että seisominen ain't steady no more. Oikeasti kännissä olin ensimmäistä kertaa paljon myöhemmin, yhtenä niistä baari-illoista jotka vain tapahtuvat(ja ovat muuten usein niitä hauskimpia). Tanssi/muotinäytös-keikka Viman kanta-asiakas-illassa, jossa oli mm. vapaa viinitarjoilu. Tämä yhdistettynä koko päivän heikkoihin syömisiin takasi tanakat pohjat. Muutaman jälkeen läksittiin lähimpään baariin yhden(1) korttelin päähän muutaman kaverin kanssa. Sillä matkalla tyhjeni skumppapullo. Baarissa lisää, jatkoilla lisää, uudestaan baarissa lisää, ja viimein bussilla kotiin. Jäin koululla pois, ja poljin sinne jemmatulla pyörällä viimeisen kilsan melkoista slalomia. Aamulla ensimmäinen ajatus oli se lähes surkuhupaisan toiveikas: "Jiah, ei krapulaa!" No ei varmaan, jos olet naamat kuin Nasse-setä. Tässä vaiheessa on muistettava mainita, että aamu kuului perjantai-päivälle, ja itsehän lähdin nohevana kouluun. Ensimmäisellä tunnilla se jysäri sitten iski. Koko päivän lounaaseen asti olin tunnollisena tunneilla, ja istuin välit vessan lattialla psyykaten itseäni olemaan hurlaamatta. Todennäköisesti elämäni pisin päivä. Kun ruokailussa uskaltauduin syömään, eikä safka tullut ylös, lähti fiiliskäyrä varovaiseen nousuun.

---------------------------------

Suhtautumiseni alkoholiin yleisesti on kuten käyttötapanikin: rento. Mulle on ihan sama onko joku absolutisti vaiko eikö, nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Kunhan ei vedä viinankäytöllään koko elämäänsä rännistä, it's A-OK. Itse otan joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta aina kohtuudella ja hyvällä mielellä. Hyväksi onnekseni nuppi kestää juomia melko hyvin, ja mega-krapulan eteenkin saa tehdä töitä hartiavoimin, joten tuopin äärellä ei tarvitse istua pelko perseessä. Sitäpaitsi, kun baarissakin käy lähinnä tanssimassa, alkaa jossain vaiheessa iltaa pakostakin maistumaan vesi viunaa paremmalta. Yleensä ainakin.

Kuten Melkin leiskautti, tiedän hallitsevani juomiseni täysin.



Peeäs. Otin tänään tykkilerin lopun kunniaksi saunan kera yhden Kopparbergin. Se on se ensipurasu. Tekisi mieli hakea jääkaapista toinen, mutten jaksa ähräytyä alakertaan. Univelka vetää petiin kuitenkin pian, jotenka ei tässä paljoa rentouttavia tarvita. Ehkä joku toinen kerta.

Ensimmäisiä kännejä en ole kokenut, enkä tule kokemaan. Alkoholia maistoin joskus pienenä penskana isän oluttölkistä kielenkärjellä ja äidin viinilasista samalla metodilla. Ensimmäisen kerran join alkoholia suurissa määrin 18-vuotissyntymäpäivänäni (tuopillinen olutta ja puolikas pikku-pullollinen shampanjaa).

Ei siis ole mitään kokemuksia kertoa ensimmäisestä kännistäni. :/

Mitä enemmän ikää, sitä snobimmaksi tulen tiettyjen nautintoaineiden suhteen. Hurjina vuosina harrastin puhtaasti humalahakuista viinan käyttöä, mutta tapa on jäänyt "jostain kumman syystä". Humalatila tuntuu nololta, kun tajuaa millaisessa kunnossa on mutta ei oikein voi asialle mitään. "voi ei, nyt mä istun nolosti, voi ei nyt mun ilme on nolo, voi ei kävelen nolosti".

Nykyään punkkua tai valkkaria muutama lasi kuukaudessa. Joskus ehkä konjakkia kahvin ja extratumman 86% suklaan kanssa. Jouluna glögi ja hehkuviini on asiaa.

Siks toisekseen useissa siidereissä ja muissa imellyksisä on pirusti sokeria ja kaloreita, yäh. Ja olut on vain pahaa ja ukkojen juoma, yäh.

Ka**abis voisi olla mun juttu, jos laki käytön sallisi.

On muuten. Pistää posket punottamaan mukavasti ja jos tulee pakkasesta sisätiloihin toimii myös lämmikkeenä.

Amen to that.

Huomenna työpäivä ja äsen tuli vedettyä perseet baarissa. euron siiderti ftw-

laitetaan nyt tänne kun taitaa parhaiten tänne sopia.
eilen tuli otettua ehtoota ja kuvattua halpaa huumoria serkun kanssa.

http://www.youtube.com/watch?v=mRbcP4incUA (http://www.youtube.com/watch?v=mRbcP4incUA)

tuli myös kuvattua siitä ärsyttävästä jogurtti mainoksesta parodia jossa ne kaks ämmää on jääkaapilla kuten myös riesen mainoksesta.
ihan paskoja ne on mutta tekeminen oli hauskaa ja saa sitten kännissä aina nauraa niille ;D

onneksi on kamera kännykät olemassa.

Itse olin kohtalaisen myöhäinen aloittelija (ainakin nykyisellä mittapuulla), ensimmäiset kännit vedin 16 ja puolen vuoden ikäisenä. Sen jälkeen oli tietysti tämän pakollinen läträysjakso, jolloin ei osannut ottaa kohtuudella sitten millään ja aina oli seuraavana päivänä kaikki paikat hajalla tai vähintäänkin 10 tyhmää tekstiviestiä lähetetty tuttaville, joihin on ollut välit poikki pidemmän aikaa. Nykyään juon hyvin harvoin, useimmiten olenkin kaveriporukkamme kuski ja silloin kuin juon, niin aina aika kohtuudella. Viinapääkin on parantunut sen verran, että ei enää vahvoista mene ihan tillin tallin.

Kuten kaikkeen muuhunkin, on suhtautumiseni alkoholiin hyvin liberaali. Joillekin se sopii paremmin kuin toisille, joistakin tulee sen vaikutuksen alaisina vastenmielisiä, joistakin mitä hilpeimpiä. Omasta mielestäni Alkon monopoli olisi lopetettava mitä pikimmiten, ja alkoholi kaikissa vahvuuksissaan pitäisi saada kilpailun alaiseksi ja kauppojen hyllyille. Nykyiset säännökset vain ajavat ihmisiä entistä vahvemman kaman pariin (niin alkoholiprosenteissa kuin suoraan huumausaineisiinkin).

Ensimmäiset kännit vedin neljännen luokan päätöksen jälkeen kun kaverin isoveljen kaverit tuolloin keittelivät pontikat,kiljut ja kotikaljat omissa käymisastioissaan.Itse asiassa itsellä ei ole tapahtumista juurikaan muistikuvia..jotain pientä muistan kuitenkin btw kavereilta kuullut että aikas vallatonta meininkiä tuolloin ollut :)
Kuulemma olin selittänyt poliiseille aikas tuiskeessa.. mitä poliisit ei mukamas ollut huomannut??
että nämä riehuvat teinit(joilta sain juomat ja joita poliisit etsivät)olivat lähteneet karkuun kuultuaan sireenin äänen ja juosseet viereiseen metsään.Poliisit olivat kuulemma uskoneet minua ja hetken pälyiltyään metsään olivat todenneet ettei siellä näy ketään ja lähteneet pois.

tässä vielä linkki tuolle Ramen Soupille
http://www.suomenkannabisyhdistys.org/ (http://www.suomenkannabisyhdistys.org/)

Muutaman kerran olen maistellut mutta ainoastaan kerran olen juonut sen verran että sitä olisi voinut juomiseksi sanoa. Ei mitenkään ihmeellinen kokemus, rentoutta tuli lisää mutta kaikki pysyi täydellisesti kontrollissa. Ei krapulaa.

Eli et ollut kännissä.

Missä kulkee se raja? Tuleeko krapula aina kaupan päälle kun vetää tosikännin?

Itsekään en ole ollut kännissä. Jätän aina juomiseni muutamiin annoksiin, väkevätkään eivät listoillani juhli.

Ennätykseni taitaa olla viisi nautittua 0,5 litran siideriä parin tunnin sisään, mutta ei siitä miksikään tullut. Noita limujahan pitäisi vetää niin pirusti, että jossain tuntuisi.

Niin en minä kannusta humalahakuisuuteen, mutta on se "känni" vähän erilainen kokemus kuin vain rentoutuminen.

Krapula taasen on niin helvetin maaginen asia, ettei toista. Mulla on kaveri joka nousee pirteänä kuin peipponen, ihan sama montako viinapulloa vetäneenä kun taas itsellä oli kerran kahden päivän darra. Se oli pahempi kuin kuolema  8)

kahden päivän darra... amatööri 8)

Se oli katos ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Puolitoista litraa Jaffaa vaan alas niin krapula lähtee heti.

Koskaan ei ole krapulaa ollut, vaikka ihan kohtalaisesti onkin vedetty. Muutaman kerran. ::peukku

Täällä Japanissa muuten paikallisissa pubeissa on käytössä juo-niin-paljon-kuin-jaksat, 90min, esim. n. 6 euroa. Miltä kuulostaa? On se Japani vaan kallis maa...

Minkäs hintaisia naiset?

No jaa-a, en tiedä kun en ole kysynyt.  :rollaus:
Tosimiehet ja -naiset kyllä saa maksamattakin, maassa kuin maassa.

Enpähän sitä sanonutkaan. Sanoin vaan että tasan kerran olen juonut enemmän kuin jonkun lasillisen.

Et niin, kunhan ilmoitin, ettei väärinkäsityksiä synny.

Kunnioitan absolutisteja, mutta henk koht haluan kyllä kokea kaiken mahdollisen ainakin lakien sisällä. Ihanteellinen skenaario on, että ostatte kaverien kanssa kuppia ja vedätte ne jossain kämpillä, missä ei ole mitään kallista irtotavaraa. Ensimmäinen kerta on se paras ja siihen jos sen jättää niin mikäs sen parempaa.

Heh, taidanpas herättää tämän ketjun kuolleista. Elikkäs, itse kokeilin alkomahoolia ensimmäisen kerran oikein kunnolla (kännit) vasta tuossa helmikuussa Wanhojen jatkoilla. Tuon jälkeen pidin kivasti paussia juomisessa toukokuuhun asti, jolloin tuli 18 vuotta plakkariin. Nyt ollaan sitten elokuussa ja alkomahooliin on mennyt jo satoja euroja :D Vois tätä juomista pikkasen rajoittaa nyt kun kirjoituksetkin on tulossa  :P
 Preferensseistä sen verran, että eniten tykkään juoda olutta (kyllä, pidän sen mausta), Likööreitä ja Vodkaa. Merkeistä sen verran, että oluissa suosin kotimaisista ainakin Sandelsia ja Karjalaa, ulkolaisista sitten Sollia, Grafenwalderia ja Budweiseria, tosin täytyy myöntää, että nämä ulkolaiset oluet eivät vielä ole kauhian tuttuja. Likööripuolelta nousee heti muiden yläpuolelle vanha kunnon Salmari ja eksoottinen ihanuus Pisang Ambon (?) banaanilikööri. Vodkaa juon sitruunajääteen kanssa tai raakana ;)
 Viinapää on meikäläisellä sen verran hyvä, että saa kyllä juoda rekkalasteittaan vodkaa, että pikkasenkin käytös muuttuu ja krapulaahan mulla ei koskaan ole ollut. Huono olokin tulee ainoastaa lonkeroita paljon nauttiessa, jonka takia en siihen paskaan ole enää koskemassa  :/ kaikista hirveintä litkua on siiderit, maistuu helvetin imelältä suurin osa ja on vieläpä hiton kallista, mitä nyt olen Upcidereitä ja Kopparbergejä kokeillut. ettäs juu... niin jossei tullut jo selväks, niin suhtaudun alkomahooliin erittäin positiivisesti.

Itse en ostele alkoholia enää kuin satunnaisesti joissakin juhlissa. Kallista hupia ja joskus se tuomiopäivän krapula aina iskee, eikä se ole kivaa. Ajanhukkaa vieläpä.

Spoileri (osoita katsoaksesi)

Pajauttelu on kivempaa.

Itsellä kyllä menee väkisinkin niin, että alkoholi>pajautus. Sen verran monta kertaa jo kokeillut, että ei, ei se oo kyl se mun juttu. Tulee vaan suht negatiivisia viboja. Juominen sen sijaan on oikein rentouttavaa aina silloin tälloin, krapulaakaan ei ole tullut pitkään aikaan podettua oikeen huolella, ei se niin vaikeeta ole kontrolloida sitä juomista.

Tottakai jazzispaddu hakkaa kuningas alkoholin satanolla. Silti vähän hönöä vertailla näitä kahta.

Btw edellisen kerran olen rykäissyt perseet oikein kunnolla olalle 5.11.08. Sen sijaan tissuttelu on lisääntynyt +827,42%. Ei se niin vaikeaa ole.

Kesällä alkoholia kieltämättä kuluu, kun puistot, patiot ja aurinko kutsuvat aina luppoajan yllättäessä virvokkeelle. Toisaalta sellaiset raivoperseet ovat silti paljon harvemmassa kuin yleensä. Yllättävänkin mukavasti onnistunut sekä grillihommien että baaritanssihommien merkeissä olemaan sopivassa pikkusievässä. Paitsi viime perjantaina, mutta siitä syytän teräviä. Harrastan harvoin, varsinkin nykyään.

Saunakaljaa menee vielä ja jos tarjotaan niin juon. Muuten vähän hiljasta.

Ja jos ite ostan niin se on sitten kalliimpaa tavaraa. Kaveri tuo lähipäivinä skotlannista jotain naisensa suvun klaaniviskiä. Hajotkaa siihen.

Joskus 14 vuotiaana puistossa. Olutta jotain reilu 6pack ja oli ihan hyvä humala. Kaverin luona sitten olin sohvalla yön, nykyään kun ajattelee niin todella mukava kokemus. Tuosta sitten alkoi aktiivisempi käyttö. Nykyään käytän about pari kertaa kuukaudes, mutta välillä (etenkin festivaalit + kesä + paljon juhlia) tulee jopa (omg) 3 kertaa viikossa nautittua alkomahoolia. Semmoisia OD/BLACKOUT-kännejä en enään nykyään vedä. Semmoisia on parit tullu testattua ja sottaista ollu. Vitun hyvä olokin aamulla, perkele.
Nykyään menee tommoinen 12 pack illassa, tai 2x pulloa viiniä/jotakin litkua. Ilosaaressa tänä vuonna vedin ekana päivänä salkun kaljaa ja ihan yllätyin kuinka vähän olin humalassa, tietenkin vaikutuksen heikkous johtui että aloitin klo 14 ja lopettelin klo 4 yöllä. Niin ja herätessä tuoppia vaan takas käteen, kunnon fessumeininki :)
Nyt on ollut ööh 6 viikkoa putkeen että kerran viikossa otan vähän olusia, mutta hyvänä ihmisenä (jipii) jätän tänä viikkona tämän rituaalin välistä. Jos sitä ens viikolla uudestaan pitäis vähän kiskoa, kun tuparitkin tulossa.

Kai pitää tähänkin vastata.

Ite olen nyt 18 enkä ole juonut pisaraakaan alkoholia. Kerran joku pulsu tarjosis bussissa kossua, eikä sen jälkeen kukaan ole tarjonnut, kysellyt tai edes ihmetellyt että en juo. Itehän suhtaudun alkoholiin niinkin alkukantaisesti kuin: eikös se ole jotain myrkkyä. Ei siihen varmaan kannata koskea.

Muutenkin juopuneet ihmiset ovat mielestäni säälittäviä. >_>

Brittiläiset teki tämän vuoden puolella tutkimuksen, jossa pistettiin parikymmentä päihdettä vaarallisuusjärjestykseen. Alkoholi oli viidenneksi vaarallisin, mm. essoa, amfetamiinia, anabolisia steroideja, tupakkaa ja pilveä edellä. Kiellettäisiin, jos olisi uusi päihde. Pistäähän se miettimään.

Ehkäpä huomenna kaljalle. ;)

Ja toisen tutkimuksen mukaan olut päivässä pidentää ikää, toisen mukaan siitä saa syövän.

Itse en juuri juonut ennen kuin täytin 18v. Sen jälkeen olen ollut käytännössä jokaisena viikkona humalassa(ainoat selvät kolme viikkoa, kun intissä olin kiinni). Humala toki ei tarkoita örvellystä vaan sellaista sopivaa paria olutta tai six packia. Harvoin menee enemmän, lukioaikoina tuli kiskottua enemmän. Alkoholin takia olen oksentanut ainostaan kaksi kertaa. Ikinä elämässäni en ole oksentanut krapulassa.

Joku lista pistää alkoholin todella korkealle vaarallisuusasteikolla, mutta monet unohtavat alkoholin positiiviset puolet. Varmaan jokainen alkoholia maistellut tietää, kuinka se helpottaa uusiin ihmisiin tutustumista ja uusien ihmissuhteiden luomista. Kaikista parhaat ideatkin saa kännissä. Tylsä perjantai muuttuu "helvetin"-hienoksi perjantaiksi, kun dopamiini alkaa virrata aivoissa etanolin ansiosta.

Olen tavannut useita absolutisteja, jokainen niistä on jossain vaiheessa alkanut itsekin dokata ja pitänyt sitä helvetin hyvänä päätöksenä. Sanoisin, että jää aika paljosta paitsi jos ei ikinä juo. Liika on toki liikaa. Asiaa voisi verrata näin pelaajalaudalla videopelien pelaamiseen, jokainen on varmaan saanut helvetin hienoja fiiliksiä pelaamisesta, mutta on varmaan nähnyt elämässään tarpeeksi myös rasvaisia epäsosiaalisia nörttejä, jotka hakkaavat WoWia päivät pitkät "oikean" elämän valuessa hukkaan.

Raittiushenkilö raittiustuolissaan
Sinusta on muka huolissaan
Se nimittää sinua hulttioks
Ja väittää että maksasi sanoo "Poks"
Däng däng
Mutta kyllä se kestää koko elämän

Minua ei henkilökohtaisesti liikuta alkoholin (ja nikotiinituotteiden) vaarallisuus. Mitäs sitten, jos se tiputtaa elinvuosia? Minä en ainakaan halua elää niin vanhaksi, että en pysty käydä yksinään paskalla ja näytän rusinalta. Siinä vaiheessa ihmisen arvokkuus on jo mennyt, ja yhteiskunnallekin on vain rasite.

Oih, aika lailla sama tarina täällä. Lukioaikaan - ja aiemminkin - kaikilla oli himmeitä kotibileitä - kulttuuri, jota nykyään tuohon baarissa juoksemiseen verraten itse asiassa kaipaa - ja överit vedettiin about joka viikonloppu. Paitsi minä. Ei mulla mitään ollut alkoholia vastaan, mutta se ei vain kiinnostanut tarpeeksi jotta olisi jaksanut säätää hakijat ja muut. Täysi-ikäisenä ja laillisesti hommassa on ihan toisenlainen maku, ja sittemmin sen siihen makuun on kieltämättä päästykin. Vaikka en mä silti ryyppää edes viikoittain, ja kontrolli on vahva varsinkin nykyään. Kahdesti oksentanut humalassa, nyt kuukauden sisään ensimmäisen kerran krapulassa. Joka oli sekin kummallinen refleksi uuteen deodoranttiin. Koskaan ei ole filmi katkennut tai oltu niin sekaisin, ettei omin neuvoin pääsisi kotiin.

Nämä tutkimusasiat ovat taas aina kaksipiippuinen juttu, eritoten alkoholin kohdalla. Ongelma on ne standardit, joiden perusteella kukin aineen vaarallisuuden arvioi. Kuten sanottua, oluella ja viinillä on tutkittu olevan terveysvaikutuksia ja pikkupienissä ihminen on kivasti sosiaalisempi ja kaikki tuntuu onnistuvan(vaikka toki tässäkin on eroja yksilöiden välillä). Ja jos itsellä on käyttö täydellisesti hallinnassa, ja esimerkiksi viini ruoan kanssa iso osa elämää, on tietty vaikea nähdä, mikä siinä sitten on niin vaarallista. Toisaalta taas alkoholikuolemien määrä vuosittain on melko järkyttävä, ja monta perinteisesti vaarallisempana pidettyä huumetta korkeampi. Vaikuttavimmat tekijät tässä ovat varmasti alkoholin helppo saatavuus ja se, kuinka helppo sitä on käyttää väärin. Vakiintuneisuus taas lienee se suurin syy, jonka vuoksi harva alkaisi edes alustavasti arvioimaan tilannetta ja nautintoainelakeja uudestaan. Niin tässä kuin monessa muussakin tapauksessa.

Alkoholin hyviä puolia on, kuten aijemmin jo hieman kerrottiin. Itsekin olen tutustunut useisiin uusiin ihmisiin juomingeissa. Pari todella hyvää ystävää muun muassa. Harmi kun monetkaan eivät tätä puolta tiedä, vaan pitävät alkoholia pahana myrkkynä joka tuhoaa ihmiset jne. Linkki (http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=1719505), tässä ihan hyvä esimerkki hyvistä vaikutuksista. Minäkin olen aina juonut olutta jotta luut vahvistuis, ihan oikeesti. Ettekö usko? No ei sitten.

On tuosta alkoholista ihan oikeitakin terveydelle hyödyillisiä asioita, kuten sydämen ja mielenterveyden paraneminen. Toki osa noista on suoria ja osa epäsuoria seurauksia.

Absolutismi käy sydämelle
http://tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3192

Kohtuullinen, 1-14 annoksen, viikottainen alkoholimäärä vähensi niin miesten kuin naistenkin kuolleisuutta, sen sijaan runsaammin alkoholia käyttävien riski oli sama kuin absolutistien.

Absolutistit muita masentuneempia
http://tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3867
Eniten masennusta esiintyi kuitenkin niillä, jotka ilmoittautuivat täysin absolutisteiksi.



Kohtuukäyttö raittiutta terveellisempää
http://tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=51

Terveyden kannalta paras määrä alkoholia on noin 10-30 grammaa vuorokaudessa, joka vastaa paria keskiolutpulloa.

:lol:

Naiivi positivismi, you've gotta love it.

Kyllä mä ainakin uskon, että näin on. Toki tosta tietenkään pidä vetää suoraa johtopäätöstä absolutisti -> masentunut tai alkoholia kohtuudella käyttävä -> onnellinen. Useimmat tapaamani absolutistit vaan tuntuvat olevan juuri niitä huumorintajuttomia tiukkapipoja ja jotenkin masentuneempia kuin muut ihmiset. Ääripäät on usein vähän herkempiä sieluja.

Saattaahan absolutisteista isompi osa olla masentuneita, sitä en kiellä, mutta on yksinkertaisesti vain typerää vetää siitä johtopäätös, että masentuneisuus johtuisi nimen omaan siitä, ettei veressä ole alkoholia joka päivä. Todennäköisesti taustalla on aivan muita ongelmia. Ehkä absolutistien vanhemmat ovat olleet keskimääräistä useammin pahoja alkoholisteja, joiden retuperäinen kasvatus/mahdollinen väkivaltaisuus/riidat ovat jättäneet lapseen jälkensä masennuksen muodossa myös aikuisemmalla iällä kuin myös vaikuttanut valintaan ryhtyä absolutistiksi. Ehkä absolutisti on ennen ollut (melkein) alkoholisti, joka kusi jollain tavoin elämänsä viinan takia (menetti työpaikan/vaimon), masentui ja on näin jälkeen päin päättänyt ryhtyä absolutistiksi. Pelkkien numeroiden katseleminen ja niiden pohjalta päätelmien tekeminen ilman tarkkaa tietoa ihmisten taustoista, etenkin kun on kyse niinkin monimutkaisesta ja vaikeaselkoisesta asiasta kuin masennus, ei vain ole erityisen tosissaan odettavaa tiedettä.

Ja jos ajatellaan toisin päin, niin eihän se viina tai olut sitä masennusta mihinkään poista (pahimmillaan vain lisää sitä). Ongelman juuret ovat syvemmällä.

Luitko ton linkin sisällön? Eihän siinä missään väitetty, että absolutismi on yksi ja ainoa syy masennukseen. Ikä, terveysongelmat ja ystävien lukumäärä selitti kohonneesta masennusriskistä vain osan. Eli tossa tutkimuksessa on varmasti tutkittu myös muut tekijät, eikä vain hatusta vedetty numeroita. Tutkimus vaikutti myöskin suhteellisen laajalta verrattuna näihin suomen vastaaviin "1000 ihmisen gallupeihin", Asia paljastui, kun Arnstein Mykletun Bergenin yliopistosta kollegoineen perkasi yli 38000 norjalaisen tiedot..

Se on totta, että viina ei masennusta poista, mutta mun mielestä tossa tutkimuksessa ei sitäkään sanottu. Sanottiin vain, että alkoholin kohtuukäyttäjillä oli vähemmän masennusoireita, eli luultavasti kohtuukäyttäjät ovat sosiaalisempia ja muutenkin enemmän yhteisössä messissä, kuin absolutistit.

Tuossa aiemmin kun kerta saatiin jälleen juttua näistä ensimmäisistä kerroista, niin voisin nyt itsekin hieman jakaa kokemuksiani omasta huiman uniikista seikkailustani. Tyylikkäästi myöhässä kun kaikki tuntuu niin upealta.

En ole oikeastaan koskaan ollut mitenkään kiinnostunut alkoholijuomien kanssa säätämisestä, mistä kiitos kuuluu niin monelle tutulleni, kuin myös niille Helsingin yöllisille ritareille, jotka aamukasteen aikaan ovat yleensä selvenemässä läheisissä lipputangoissa ilman housuja. Koska melkein kaikki tuntuvat kuitenkin naukkailevan silloin tällöin tätä päihdyttävää juomaa kitusiinsa, päätin tuossa kesäloman loppupuolella lähteä viimein erään jatkuvasti muun muuassa minua ulos pyytävän tuttavan kanssa kokeilemaan hommaa kevyesti ihan itsekin. Ja mikäs siinä, kun reissu kustansi minulle vain bussilipun verran rahaa.

Tiedä kuitenkin sitten oliko vika minussa vai missä, mutta reissu osoittautui kaikesta hauskasta läpästä ja muuten kohtuu hyvästä menosta huolimatta myös hieman epämiellyttäväksi. Mitään erikoista ei toki tapahtunut enkä todellakaan ottanut niin paljoa, että olisin mitään huimia idioottimaisuuksia tehnyt tai pahaa oloa saanut, mutta siltikään kokemus ei ollut mieltä mitenkään erikoisen korkealle nostava. Juomisen aikana fiilis itse asiassa vastasi jollain tapaa pientä väsymystä, mikä ei ainakaan usein ole tuntemuksista se mieleisin, ja kun päälle vielä lisätään se puhumiseni kasvanut määrä, en tahdo mielelläni edes muistella tapahtunutta, vaikken mitään arkaluontoista suustani päästänytkään.

Testailun jälkeen olenkin useaan otteeseen monelle ihmiselle todennutkin, että seuraava vähänkin alkoholitäyteisempi reissu taitaa tulla tehtyä aikaisintaan viiden vuoden päästä, jos silloinkaan. Näin huonopäiseltä nörtiltä kun ei tunnu löytyvän sitä jotain, mitä tämä luksusaine vaatii.

Huonossa seurassa alkoholi vain lisää vitutusta, koska se vahvistaa tunteita. Niin ilon, kuin vihankin. Suosittelen ekat kännit vetämään joko ihan kavereiden kesken tai sitten ihan itsekseen. Esim. ostat six packin siideriä/olutta ja maistelet himassa samalla jotain leffaa katsellen. Näin voi helpommin kontrolloida omia tekemisiä ja fiiliksiä ja saada tatsia siihen hommaan. Osaa sitten laittaa itselleen rajat milloin fiilis on vielä hyvä ja milloin mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. En mä itsekään vetänyt ekoja kännejä baarissa tai American Pie tyyliin 200 ihmistä käsittävissä kotibileissä. Silloisen parhaan frendin kanssa vedettiin bisseä ja katseltiin leffaa.

Väsymys ja laskuhumala ei välttämättä tuota niitä parhaita fiiliksiä, mutta on noissakin fiiliksissä koettu jotain ikimuistoisia hetkiä. Laiturin päässä istuttu kaverin kanssa aamu neljältä ja mietitty elämän tarkoitusta. Mikähän siinä muuten on, että alkoholi + tähtitaivas ja puhe menee aina elämän tarkoitukseen?  ;D

Omassa ryyppyseurassa harrastetaan aina päissämme samankaltaisia puheenaiheita. :lol: Elämän tarkoitusta ja kaikkea uskontoon, ihmisyyteen, avaruuteen, universumin syntyyn, maapallon ulkopuoliseen elämään ja kaikkeen suurempaan puheenaiheet aina valuu kun on tarpeeksi maistissa. Humalassa ajatukset tuppaa olemaan korkealentoisempia. ;D

Keksittiin sille termi "avaruuskännit".

Ei suomalaisessa juoppotelussa oikeasti muuta hyvää ole kuin se sosiaalinen aspekti. Eli jos olet hiljainen hissukka, tai muuten vain pyörit perus amis-spedejen kanssa, niin viinaa on silloin otettava, ettet aivan nallina kalliolle jää. Itse kuningasta hyvinkin paljon suosineena voin sanoa, että mitä aiemmin säännöllisestä juomisesta pääsee eroon, sitä helpommalla elämässään pääsee. Ellet sitten juuri ollut edellä mainittu spede ja menetä koko kaveriporukkaasi tällaisella operaatiolla. (mikä ei sinällään välttämättä ole huono asia)

Viina on kallista, myrkyllistä ja vaikeuttaa mielen avautumista. Sitä paitsi suomalaisilla on geneettinen taipumus alkaa rähisemään humalassa.


Nigerialainen ystäväni kysyi minulta kerran, että miksi suomalaiset ovat iloisia ja ystävällisiä vain iltaisin humalassa? Halusi myös vahvistuksen huhuun, että suomalainen mies tarttee viinaa siihen, että saa sanottua isoja asioita naiselleen... no repesi röhönauruun kun kuuli vastauksen.

Asiaa Zoukalta! (http://www.dvdplaza.fi/forums/images/smilies/thumbsup2.gif)

Itse aloitin niin myöhään (21), että se lienee syynä maltiselle alkoholin käytölle. Ryhmäpaineiden tuomat käyttäytymispakotteet olivat tuohon ikään mennessä oikeastaan jo väistyneet, ja kykenin hallitsemaan kuningasta eikä se minua.

Muutama iloista ilmapiiriä tukeva huurteinen silloin tällöin tekee todennäköisesti vain henkisesti hyvää. Se on minun ihanteellinen käyttäsuhde alkoholille: hyvän päivän tuttu, jonka kanssa vaihdan kuulumisia kun kunnolla naurattaa.

Amispiireissä ja muiden juomista ihannoivien piirissä asia voi olla zoukkan kuvauksen kaltainen. Mun omassa kaveriporukassa ja lukioaikoinakin lukioporukoissa juomista ei ikinä ihannoitu ja viinaa sammumispisteeseen juovia dissattiin, eikä oksentelua ja sekoilua pidetty suuressa arvossa. Itseasiassa viinaa ei oikein kukaan juo raakana nykyään. Oikeastaan kaikki harrastavat oluita ja muutkin juovat hillitysti. Alkoholia käytetään seurajuomana, eikä sitä pidetä minään pakkona, porukassa on aina useita ketkä eivät juo ollenkaan. Mun mielestä säännöllinen juominen ja juominen humalahakuisesti on kaksi eri asiaa.

Toi viina on kallista on kyllä bs:ssää, halpaa kuin makkara ja ne ketkä rieuhuu kännissä riehuu myös selvinpäin. Onneksi sellaisia harvoin tulee vastaan. En ole ikinä nähnyt yhdessäkään kotibileissä tappelua, enkä baarissa tai festareillakaan mitään missä olisi oikeasti tapeltu. En myöskään itse ole ikinä saanut turpaan keneltäkään. Syy miksi ihmiset saavat turpaansa löytyy yleensä peilistä.

Käytän sen verran ja sellaisessa porukassa että minulla ja muilla on kiva fiilis.

Tämä ei muuten pidä paikkansa. Tiedän useammankin tyypin joka on selvin päin ihan miellyttävää, rauhallista ja selvä järkistä seuraa, mutta kun kaveri juo, jokin vain napsahtaa ja siitä on oksat pois. Useat näistä juurikin tämän vuoksi harvemmin juovat. "Sanonta" että viina ei vain sovi kaikille, pitää aivan paikkansa.

Eikai mikään päihde sovi kaikille?

Itse en juo oikeinpa koskaan alkoholia jos olen yksin. Sitä pitää nauttia juuri seurassa, silloin kokemuksesta tulee paras. Tietenkin jos seura on paskaa niin sehän vain vituttaa. Jos tiettyjen kaverien kaa on "parhaassa paikassa" nauttimassa olusia niin mikäs sen parempaa. Aika kuluu todella nopeasti ja kaikilla on hauskaa.
Meillä oli semmoisen 10 jätkän porukalla ihka oma kämppä täällä kunnes se myytiin tänä syksynä. "Lanikämpäksi" me se nimettiin koska useasti siellä myös pelailtiin. Mutta viimeisinä vuosina siellä pääasias juotiin ja katsottiin leffoja + paistettiin makkaraa ja aiheutettiin harmaita hiuksia hihhuleilla jotka asuvat naapurissa. Tuolla on monet tähän asti parhaat muistot tapahtuneet ja niitä monia oluen huuruisia iltoja tullaan muistelemaan vielä vanhuksinakin. Alkoholin nauttimista parhaimmillaan.  :P

Entä jos ärsytät tällaista kaveria silloin kun hän on selvä? Uskon, että hän on selvästi muita aggressiivisempi myös tällöin(ei välttämättä vedä turpaan, mutta suuttuu heti). Jotkut ihmiset on aggressiivisempia luonteeltaan(korkeampi testosteroni? aivovamma? emt) ja alkoholi vahvistaa tätä. Tuossa aiemmin sanoin, etten ole nähnyt ikinä tappelua baarissa. Tunnen silti kavereita, ketkä ovat pistäneet porukkaa levyiksi kännissä, he ovat paljon tavallista heppua aggressiivisempia myös selvinpäin ja varsinkin ylä ja ala-asteella tappelivat jatkuvasti ilman viinaakin. Siltikin parhaita frendejä keitä tunnen ja suurimman osan ajasta rauhallista, miellyttävää ja älykästä seuraa. Yliopistoheppuja.


btw, jos partajeesus luet tätä aihetta, niin pistä postaus aiheeseen, sulla kun on vissiin enemmän kokemusta tuosta "elämän vedestä".  :)

Joo kiitos yrityksestä Gba, mutta kyllä ihmisten yksittäiset positiiviset ja sivistyneet kokemukset alkkiksesta saavat minulta hyvin vähän painoarvoa isoa kuvaa tarkastellessa. Ei minun tarvitse kuin KEPELA:na lähteä kylille ja tsiigata miten se alkoholi parantaa parhaimmillaan ihmisten elinoloja. Ei siinä kupissa sinun tai minunkaan sivistyneet ryyppäystavat mitään paina.

Edelleenkin, liika on liikaa ja kohtuus kaikessa. Ei sitä kukkaakaan kannata joka päivä paukutella, voi olla aika sumuista elämää. Eli mitä nyt yritän sanoa, niin vika ei ole aineessa vaan käyttäjissä. Osa osaa käyttää ja osa ei.  :)

Tai ehkä aineen saatavuudella ja sen markkinoinnissakin voi olla jotain vaikutuksen tynkää.

No minun kokemuksen mukaan ei pid' paikkansa. Siis kyllähän se viinan esille tuoma agressio jostain kumpuaa tietysti, mutta ei näistä minun tuntemista kavereista kukaan selvinpäin "jatkuvasti tapellut" nuorempana saatika sitten nyt vanhempana. Lisäksi tunnen kavereita jotka ovat näitä sinun "ärsyttäessä tappelevia" (tuo muuten kuulostaa aika oudolta, jos toinen hyppii silmille niin on aika luonnollista että itsekkin hyppii takaisin) selvinpäin, mutta kännissä erityisen hilpeää ja nauravaa porukkaa. Onhan totta että harvemmin se "nurkassa istuva hiljainen nörtti" alkaa riehumaan, mutta ei se mikään sääntö ole.

Se että viina tuo ihmisen huonot puolet esille, ei tarkoita mitenkään että noita huonoja puolia olisi esillä mitenkään selvinpäin. Viina ei vain sovi kaikille.


Pah. Kasvatuksesta se lähtee. Jos kotona ei opeteta että viinan kanssa läträämisessä on selvät rajat eihän kakara sitä tajua ennen kuin on liian myöhäistä, jos tajuaa ollenkaan. Siis tietty voi oppia viinan rajat ilman rautalanka valistustakin, mutta totta kai ne "hienot jutut" ja helppo saatavuus helposti sokaisee sellaisen jolle ei ole kerrottu kuinka siinä helposti käy.

Totta. Kasvatus ja kaveripiiri ovat tärkeimmät. Yhteiskuntaa on turha syyttää.

Itseasiassa Suomessa viinan markkinointi on todella tarkoin rajattua ja muutenkin erittäin vähäistä. Esim. Alkon sivuilla ei edes ole viinojen hinnastoa, eikä tv:ssä viinaa saa mainostaa. Oluen paljousalennuksetkin kiellettiin. Viinan saanti on Suomessa maailman vaikeinta, jos lasketaan mukaan vain kristilliset maat. Ainostaan valtion valvomissa liikkeissä(+baarit) myynti on sallittu ja ikääkin pitää olla 20.

Esim. Tanskassa ikäraja on 16 ja kaupat on pullollaan todella halpaa olutta ja viinaa. Mainonta ja baarien sisäänheittäjät ovat sallittuja. Silti alkoholiongelmia on promillen miljardisosa verrattuna Suomeen, mistäköhän johtuu? Varmaan saatavuudesta ja mainonnasta?

Kiellot lisää kulutusta ja ongelmia. Otetaan esimerkki Isosta-Britanniasta, siellä kiellettiin käsiaseet. Onko käsiaseilla tehdyt murhat ja tapot vähentyneet? Eivät. Itse asiassa taisi olla päinvastoin. Mitenkä kieltolaki vaikutti Suomessa viinan kulutukseen, joka oli sitä ennen olematonta ja tarkoin rajattua sosiaalisten normien ja paineen ansiosta? Taisi räjähtää käsiin.

Jeps, kun viinaa saa milloin haluaa, sitä ei tarvitse juoda niin paljoa kerralla.

Markkinoinnilla en siis kaupallista mainontaa tarkoittanut.

Omat vanhempani kyselivät minulta aktiivisesti teini vuosinani, että milloinkas se meidän pikku zoukka meinaa mennä kotibileisiin ja kaverien kanssa maistelemaan. No kai siihen joku vastaus tuli kun yksi ilta tulin kotiin naama ruvella, nilkan nivelsiteet viturallaan ja makasin kaksi päivää krapulassa  :P

Itseasiassa isäpuoleni yritti saada minut polttamaan kessuakin jossain välissä. Onneksi pääsin sitten omin avuin irti.

Eikös toi juuri ole se paras tapa ehkäistä juomista, tarjotaan suoraan pullo käteen ja kessu huuleen. Kyllä mä ainakin sain pentuna maistaa tupakkaa ja teelusikallisen maistaa viiniä/likööriä/olutta tms. Siinäpä sitten katosi samantien se magia mikä noissa pentuna oli. Kaikki maistui pahalta, eikä niitä tehnyt mieli.

Sitten vanhempana, ei ikinä ole tullut mitään mussutusta juomisesta, vaan jos olen sanonut että ostakaa olutta/viinaa jne kun käytte kaupassa, niin sitä on tuotu. Kotona juominen on aina sallittu ja ehkä juuri siksi, se ei ole koskaan lähtenyt lapasesta. Sama useimmilla kavereillanikin. Itse asiassa frendeillä joiden porukat on kaikkein tiukkapipoisimpia tupakan ja viinan suhteen, on ehkä suurimmat ongelmat sen alkoholin suhteen. Nämä usein vetävätkin useiden päivien tumuja.

Olet siinä kyllä ihan oikeassa että kasvatuksella ja ympäristöllä yleensä on suurin merkitys yksilön kehitykselle ja joka sitten takaa pohjan vastuulliselle alkoholin käytölle. Siltikään en näkisi tarpeelliseksi laskea alkoholin myynti-ikärajoja nykyisistä. Alle 18 -vuotiaiden aivot eivät ole vielä kehittyneet niin pitkälle että nuori kykenisi järjellä säätelemään omaa juomistaan. Juominen menisi äkkiä siihen että nuori ajattelee että mitä enemmän juo, sitä hauskempaa on. Väkevien ikäraja taas perustuu tähän samaan olettamukseen. Kun juomista ei harrasteta enää tunteella ja tietää paremmin omat rajansa, voi alkaa harrastamaan vähän väkevämpää snapsia.

En myöskään väittäisi että viinan saanti olisi missään nimessä vaikeaa tässä maassa. Alkoja on joka kylässä ja kauppakeskuksessa, baareista puhumattakaan. Ehkä se on lapsille vaikeaa, mutta eipä se niille kuulukkaan.

Jälleen on huomautettava, että omien kokemusten kautta yleistäminen on aika mutua. Toki sovelsin sitä itsekin, mutta omassa kaveripiirissäni on esimerkkinä yksi surullinen tapaus, jossa porukat antoivat miehelle kiljut joka viikonloppu mukaan ja tyyppi on nykyään aika pohjalla. TK:kin saattaa miehen tuntea.

Mutta pähkinänkuoressa suurin paha suomen tilanteessa on yleinen hyväksyvä ilmapiiri kännäämiseen. Sä nyt et vaan ole mies etkä mikään jos viina ei mene alas. Boys will be boys, eikä se ukkikaan viinaan kuollu. Sydäri sen vei, eikä se jallu.

Eiku...






Toisaalta tätä kaikkea avittaa vielä suomessa se, ettemme kovin helposti puutu toisten asioihin.  

Nyt ollaan kyllä asian ytimessä. Taas omia kokemuksia, mutta kuinka usein sitä onkaan saanut vierestä kuunnella kun absolutisti joutuu selittelemään miksei hän juo, humalaisten piirittäessä häntä huuli pyöreänä.

Oon ihan samaa mieltä. Mun mielestä sopiva ikäraja voisi olla jopa 20v ihan kaikille alkoholituotteille. Aivot on vissiin kehityksensä päässä vasta 23v+, jonkin artikkelin mukaan taisi olla jopa 28v. Väkevät voisi periaatteessa kieltää kokonaan, vaikka toki viskien ja konjakkien harrastaminen tuhoutuisi siinä.

Toi alkoholin vaikea saaminen oli kärjistys. Onhan se saaminen helppoa kuin heinän teko.

Mun mielestä toi Suomen yleinen hyväksyvä ilmapiiri övereiden vetämiselle on melkoista yleistystä. Uskon, että suurempi osa tästä kansasta - varsinkin nuorista - ei ihannoi enää juomista. Meikäläisen kaveripiiristä oikeastaan intissä tapaamani amikset ovat ainoita ja hekin heittävät välillä juttua siitä, kuinka pitäisi se överijuominen lopettaa ja tiedostavat sen juntti-kulttuurin itsekin. On tässä maassa silti paljon hommia asennekasvatuksessa. Liian moni on oppinut jo kotoa sen, kuinka joka perjantai pitää sammua saunanlauteille ja oksentaa lauantai aamuna.

Tohon Tanskaan liittyen katsoin joku aika sitten Teemalta jotain dokkarintapaista missä Tanskassa asuva ja tanskaa täydellisesti puhuva jenkki Chris McDonald(?)(ravinto- ja liikuntaekspertti) koitti saada parannusta yhden tanskalaisen lukion oppilaiden elämäntapoihin ja koulunkäyntiin. Ongelmina olivat mm. roskaruoan syönti, mutta suurin ongelma oli nuorten holtiton viinankäyttö; 3 kännihakuista iltaa viikossa! Iski korvaan aika helvetisti, eihän me suomalaiset nuoretkaan olla noin hulluja. Ei mulla oo kaveripiirissä kuin yksi amis ketä vetää tollasella tahdilla viinaa.  :lol:

No joo, kyllä ne osaa sen juhlimisenkin. Mulla on frendi tanskassa opiskelemassa multimediajuttuja ja sanoi, että siellä kyllä palaa pilvi ja halpa olut virtaa. Bilettämistähän se opiskelijaelämä monesti on ja niin sen pitääkin olla.  ;D

Täällä poljemme yksilönvapautta Liisa Hyssälän kanssa!

Muutan vastalauseeksi Christianshavniin.

Jep, en tosin olisi ollut samaa mieltä silloin kun itsekin olin 18v.  ;D

Liisa Hyssälän voisi laittaa saunan taakse.

Viime vuoden viimeisenä päivänä (meni toki muutaman tunnin yli tätäkin vuotta) leikin pientä ajatusleikkiä: mitä jos viettäisin vuoden 2013 kokonaan ilman alkoholia? En rummuttanut tätä "lupausta" sen ihmeemmin kenellekään, halusin vaan nähdä miten helppoa/vaikeaa se itselleni olisi.

Nyt siis tuosta on kulunut kahdeksan kuukautta ja en sitten aamuyön 1. tammikuuta ole juonut lasillistakaan alkoholia.

Täytyy muistaa, että ennen tätä olen kuluttanut tätä nautintoainetta varsin kohtuudella. Ehkä arviolta kymmenisen kertaa vuodessa, jos nyt sitäkään.

Niin ollen tämä ei ole vaikuttanut mitenkään massiivisesti mihinkään. Rahaa on jonkin verran säästynyt ja ne sunnuntait, jolloin olo on ollut vähemmän hyvä alkoholin takia, ovat jääneet nolliin. Treenin kannalta varmasti hyvä juttu.

Mulla ei ole tarkoitusta olla absolutisti loppuelämääni, mutta alkoholi ei tässä vaiheessa aiheuta minkään sortin intohimoja minussa. Kyllä mieluusti otan baarissa sen jääveden kun olen tapaamassa frendejä ja illanistujaisissa mennään limulinjalla. Ei alkoholia mihinkään tarvitse. Vihaan myös humaltumisessa sitä puolta, että kadotan itseltäni ns. sataprosenttisen kontrollin. Nautin siitä, että olen aina terävä, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Epille hatunnosto selvästä vuodesta.

Viime vuodet, ja varsinkin viime kesä ovat muuttaneet omaa suhtautumistani viinaksiin. Olen kyllä juonut, ja käynyt 18-vuotiaasta lähtien tasaisin väliajoin baareissa, ja pidän siitä edelleenkin, silloin tällöin. Mutta mulle ei vaan mahdu enää kaaliin se, että miksi siellä pitää käydä joka viikonloppu, ja juoda itsensä aivan järkyttävään tilaan? Tulihan tuota itsekin koeteltua rajoja silloin parikymppisenä, mutta se jäi siihen, omien rajojen etsimiseen ja löytämiseen. Sen jälkeen opin juomaan ns sopivasti, ilman, että tarvitsi juurikaan kärsiä krapulasta seuraavana päivänä. Viime vuosina krapula on päässyt yllättämään enää hyvin harvakseltaan, tänä vuonna vain kerran, vappuna.

Vituttaa suomalainen suhtautuminen alkoholiin. Kuinka moni lautalaisista lähtee baariin istumaan iltaa, ja näkemään kavereita, ja kuinka moni lähtee juomaan? Mulle tuossa on selvä ero. Itse lähden nimenomaan istuskelemaan iltaa ja seurustelemaan, juomisen ollessa vain sivuaktiviteetti. Monilla se tuntuu olevan toisinpäin. Sain jatkuvasti selitellä sitä, minkä takia en ollut kovassa humalassa, ja miksi en osaa juoda. Tässä tapauksessa olen hyvin ylpeä siitä että en osaa juoda  :P

Kun ylipäätään katseli vaikkapa Jyväskylässä kauppakatua siinä neljän pintaan aamuyöstä, mulle tuli monta kertaa sellainen fiilis, että en vaan halua olla osa tätä. Ei ole mun juttu. Tykkään istua baareissa silloin tällöin, ottaa muutamat, maistella juomia, (varsinkin brittisiidereitä), olla vaikka pidempäänkin kaupungilla, mutta ilman sitä saatanan örvellystä. Viime kesä tuli vielä seurattua erään alkoholiongelmaisen ihmisen elämää liiankin läheltä, ja se vain  vahvisti näitä fiiliksiä. Ihminen, joka syyttää viinaa siitä, että joutuu itse humalaan, on varsin raivostuttavaa seuraa. Mulle tuli viimeinen raja vastaan siinä vaiheessa, kun jouduin soittamaan poliisit hakemaan ko. ihmisen pois, omalta kotipihaltani, kun ei siihen saanut enää mitään kontrollia.

Onneksi uusiseelantilainen baarikulttuuri tuntuu ainakin Christchurchissa eroavan varsin reilusti suomalaisesta. Toki, täällä ei edelleenkään ole keskustaa minne kokoontua, vaan baarit ovat ripoteltu pitkin kaupunkia, mikä toiminee rauhoittavana tekijänä. Jengi myös lähtee liikenteeseen aiemmin, eikä suomen tyyliin puoliltaöin. Yhdeksän-kymmenen välillä baareissa alkaa olla jo varsin täyttä. Samaten, baarit sulkevat ovensa aiemmin, mistä pidän ehkä eniten. Enää ei tarvitse väsyneenä odotella sinne neljän pintaan saadakseen pakit, vaan voi ottaa rukkaset vastaan jo ennen kahta, ja lähteä hyvissä ajoin kotiin nukkumaan!

Kippis.

-Vin

Hienoa huomata herättävänsä tunteita :)

Onhan sitä joskus lähdetty "yhdelle" ja oltu tunti pari jossain kuppilassa ja takaisin kotio. Mutta harvinaista tämä oli. Ensinnäkin baarissa on aina meteliä. Ei mikään kummoinen keskustelu ympäristö. Toiseksi, en ole ikinä pitänyt alkoholijuomia mitenkään erikoisen makuisina. Tai no ehkä erikoisen, mutta ei nautittavan makuisena. On tietysti joitain jotka ovat ylitse muiden, joita nyt sinänsä juo kun lähtee juomaan (irlantilaiset ja brittiläiset siiderit sekä ns. mehujuomat eli breezerit ja smirnoff icet).

Eli yksinkertaisesti en pidä baareista enkä erityisesti alkoholistakaan. Mutta on helvetin hauskaa mennä joskus vetämään hiukan enemmän. Ja tätä sinänsä tukee sekin että meikäläisen viinapää on suhteellisen huono. Tai onhan se jossain mielessä hyväkin, mutta 10 pulloa illassa on meikäläiselle jo paljon. Viina ja/tai booli kolahtaa kuin halko.

Tämän vuoksi itseäni ei häiritse toisten juominen eikä juomattomuuskaan. Tosin myönnän että tulen uteliaaksi jos kaveri viettää illan selvinpäin porukassa jossa muut on jurrissa. Vaikka en varsinaisesti paheksu juomista, niin en juojien kanssa ala aikaa viettämään selvinpäin. Muutenkin on olemassa niitä jotka on fiksuja kännissä, jotka on typeriä kännissä ja jotka on totaali idiootteja kännissä. Typerät vielä naurattaa, mutta idiootit ei kiinnosta. Ja tämä on minusta se joka saa monet vihaamaan juomista. Idiootteja on useimmiten aina jossain. Varsinkin jos lähtee kaupungille juomaan, joku idiootti tulee vastaan aina.

Juomisessa on tietysti yksi paha juttu: Krapula. Ja jumankauta se on tullut pahaksi kun on tullut ikää yli 30v. Hitto jos lauantaina juo, tuntuu maanantaina vielä portaita kävellessä että on juhlittu. Tämä on typerää, mutta kuten sanoin, se vielä naurattaa :)

Täytyy kyllä tunnustaa, etten ole vielä tänäkään päivänä juonut alkoholijuomia eikä ole aikomusta jatkossakaan. Parikymppisiä tässä kuitenkin jo ollaan eikä kiinnostus ole edelleenkään herännyt niihin saati muihinkaan päihteisiin. Toki yksi osasyy absolutismiini saattaa olla se, etten oikein viihdy paikoissa joissa näitä kulutetaan ja saan migreenin jo pelkästä hajusta. Lapsena tuli myös nähtyä ihan tarpeeksi kun aikuiset kännäilivät.

Mutta ei minulla ole mitään alkoholin käyttäjiä vastaan, varsinkaan jos käyttää kohtuudella. Jokaisen oma valintahan se on käyttääkö vai eikö, turha niitä aineita sen pahemmin on demonisoida.

Lumipalloefektihän se että kun juo vähemmän, viinapää huononee ja darrat pahenee jos ottaa kunnolla. Itsellä jäänyt kans sammumiseen asti juominen melkein jo nolliin.

"Dinosauruslauta"

Kyllä alkoholi on hieno asia, jos sitä osaa käyttää. Se vahvistaa tunnetiloja voimakkaasti. Kun on hauskaa, niin on pirun hauskaa sitten pienessä sievässä. Eilenkin tuli kaveriporukalla pelailtua koko päivä NHL/Fifa/Trivial Pursuit -comboa pienissä jurreissa ja kyllä kaikki eli pelissä mukana 110%:sti. Selvinpäin ei ihan noin vahvoja tunnetiloja pelaamalla(tai millään muullakaan) saa. Hyvä juttu alkoholissa on myös se, ettei tylsiä hetkiä tule(nousuhumalassa). Kokoajan on tasaisen hyvä fiilis ja viihtyy.

Kuten kaikki äärilikkeet, niin absolutismikin on mun mielestä turhaa, kyllä siinä jää paljosta paitsi. Eikä tämä tarkoita nyt sitä, että vaihtoehtona pitäisi olla örvellys, vaan sitä että ottaa seurustelujuomana muutamat. Kannattaa ainakin kokeilla ennen kuin ryhtyy absolutistiksi. Sittenhän sitä voi päättää mikä itselle sopii parhaiten.

Kohtuus kaikessa. :)

Hauskanpito ilman alkoholia on teeskentelyä.

Tämähän ei tietenkään ole totta, mutta kyllä se aika kuluu aivan eritavalla, kun on alkoholia, tai jotain muuta, veressä.

Itselläni alkoholista on lähinnä ollut hyötyä itsetutkiskelun kannalta. En välttämättä olisi koskaan tiennyt tiettyjä puolia itsestäni, ellen olisi ikinä kännipäissäni sekoillut.

Joskus muutama vuosi sitten vielä tunsin tarvitsevani alkoholia pitääkseni hauskaa tupareissa yms. ja vitutti jos sitä ei saanut. Tajusin, että tarvitsin sitä lähinnä sietääkseni muiden kännäämistä. Ei siinä, edelleen tietyissä sosiaalisissa tapahtumissa käytän alkoholia, mutta en enää känniin asti. Punaviinien ja tummien oluiden (mitä tummempaa, sen parempaa) mausta pidän, ja niitä tuleekin tilattua aina se yksi jos toinenkin kapakoissa ja tapahtumissa. Väkevät ovat jääneet kokonaan pois.

Absolutistien päätöstä silti kunnioitan, sillä vaatii vahvaa mieltä nykymaailmassa välttyäkseen edes maistamasta tätä tulilientä. Eipä siinä ole mitään järkeä kokeilla, jos kyseinen asia ahdistaa tai tuntuu muuten epämiellyttävältä jo ajatustasolla. Mutta jos on vähäisenkin kiinnostusta, kannattaa kokeilla, uniikki kokemus se känni ainakin sen ensinmäisen kerran on.

Tokihan viina on se vanhin voitelija, luokkien hävittäjä ja suuri tasa-arvottaja ihmisryhmissä.

Mutta toisaalta itsellä on muutamia niin hyviä ja läheisiä kavereita, että viinallakaan ei parhaat meiningit välttämättä edes parane. Se on sitten erilaista hupia vaan olla nousuissa.

Osalla on kyllä klassinen suomalainen suhtautuminen alkoholiin:

A) Juon itseni känniin ja krapulaan!
tai
B) En juo ollenkaan, ei tule krapulaa ja olen parempi ihminen!

Parasta on kuitenkin nauttia eurooppalaisesti pari lasia hyvää valkkaria ruokaillessa, ottaa muutama kalja grillatessa tai nauttia kahvi konjakin kanssa.

Itselläni on alkoholinkäyttö jäänyt viime aikoina harmillisesti hieman vähemmälle.

Tänä kesänä on kyllä tullut tiputeltua varmaan eniten koskaan. Mökkireissuilla frendien kanssa ja keikoilla tulee otettua kyllä aika huolella aina. Darratkin rupeavat olemaan aika hirveitä ja pari päivää menee palautuessa. Kaveriporukoissa kaikki on kyllä aikamoisia kipottajia, niin naiset kuin miehetkin, joten helposti tulee itsekin otettua. Onhan se hauskaa touhua ja varmaan paras kesä ikinä takana. Keiton vetäminen rajoittuu kuitenkin viikonloppuihin. Onhan se välillä hauskaa myös tyttöystävän kanssa lähteä parille ja kiertelemään kaupunkiin, jos on tylsä viikonloppu.

Nyt syksyn tullen pakko alkaa kyllä vähän freesaamaan ja sporttaamaan. Siinä se dokailukin samalla vähenee.

On se hienoa että Suomesta löytyy hyviä ja sivistyneitä eurooppalaisiakin.

Ne on niitä parempia ihmisiä, aka. bättre folk. ;)

No kai sitä nyt tulee alkoholia nautittua kohtuudella monessakin tilanteessa, kunnolla kittaaminen on eri asia ja se mistä kuvittelin ihmisten myös puhuvan.

Jep. Aina mä olen kohtuukäyttäjä ollut ja yleensä nauttinut oluen tai pari illanvietoissa. Joskus harvoin tosin vähän enemmänkin, mutta en koskaan mihinkään sammuspisteeseen asti.

En kuitenkaan tänä vuonna ole kokenut jääneeni mistään paitsi verrattuna aiempaan. Yhtä hauskaa mulla on ollut kuin aiemminkin enkä ole tarvinnut niitä paria juomaa boostatakseni ilonpitoa.  En tarvitse sitä ainetta mihinkään, toisin kuin ruokaa, vettä, unta ja happea.

Eihän kukaan tarvitse mitään nautintoaineita, ellei sitten ole riippuvainen.

Suomessa ei tosiaan osata suhtautua alkoholiin oikein, missään suhteessa. Kohtuukäyttöä ei tunneta ja absolutismi jyllää molemmissa ääripäissä. Viina on viisasten juoma, eikä se vissiin sovellu itseään pelkääville suomalaisille.

Vois juua tänäänki kaliaa, onhan nyt jo keskiviikko.

Nojaa, voi meillä Finskeillä toki vähän raskaampi hauis olla tuon tuopin nostelussa, mutta mä en kyllä osaa nähdä tilannetta niin ankeana kuin moni muu. Nuoriso nyt rällää maassa kuin maassa, eikä ainakaan omasta kaveripiiristä niitä joka perjantai laattaavia edes löydy. Toki välillä tulee otettua enemmän ja kaduttua seuraavana aamuna, mutta aina palkaksi on silti saatu pirun hauska ilta. Mulla ei onneksi muisti katkea millään, eli illat eivät mene hukkaan taikka tiedottomaan törttöilyyn. Lisäksi tässä "iän" myötä alkaa ihan luonnostaan nauttimaan enemmän siitä terassi-istumisesta, saunakaljoittelusta, hyvän ruoan äärellä juomisesta ja kuppilassa rupattelusta. Kaipuuta klubikrebaukseen (sitähän ne junnut nykyään tekee, "krebaa", kai?) löytyy vähemmän ja vähemmän. Kyllä luonto hoitaa.

Kaikkea voi käyttää liikaa ja itsensä saa hengiltä millä vaan, mutta jos meininki ei lipsu ongelman puolelle, niin luonnollisesti kannattaa tehdä juuri niinkuin hyvältä tuntuu. Jos sijoittaa massinsa mieluusti baareihin ja ulkoiluun, niin mikäs siinä! Jos ei alkoholi maistu lainkaan, oli sitä sitten joskus käyttänyt tai ei, niin hienoa! Jos on hifisti, nautiskellen tumman oluen suklaapalan kera tai kurlaten viiniä, niin arvostan! Jos tykkää ottaa rennosti imaisten raikkaan siiderin tai pari halpaa bisseä, niin ei muuta ku jalat pöydälle! Itse hengaisin ihan mieluusti noiden kaikkien tyyppien kanssa, samalla meiningillä.

-------------------------------------------------------------------------------------

Se on kyllä sitten ihan fakta, että viinaa demonisoidaan tässä maassa aivan liikaa. Päättäjät koittavat piilottaa juomat syvemmälle ja syvemmälle luoliin, sillä perusteella että kun on vaikeampi saada, käytetään vähemmän. Ikävä kyllä tuo johtaa ainoastaan siihen, että kertaostolla ostetaan enemmän. Ja kun omissa nurkissa pyörii ponua litratolkulla, on myös helpompi juoda enemmän. Nuorison juomiseenkaan ei ole mitään muuta lääkettä kuin skarpit vanhemmat. Kyllä ne sitä viinaa aina saa, mutta niiden ei pitäisi pystyä sillä salaa läträämään.

Vai että krebaamista...

Aika syvällä sitä ollaan kulttuurina.

Voin viedä sut vielä syvemmälle. Kuulin kesällä ohimennen, kun yksi nuorempi teatteriproggis-kollega haippasi viikonloppuna järkkäämiään käty-bileitä. Anteeksi mitä? Niin että käty-bileitä. As in kämppä tyhjänä. Meni varmaan vartti itkunauraessa kun tajusin, että termi on ihan juttujuttu ja laajalti käytössä.

Inttilyhennykset ovat kuin ovatkin se luonnollisin tapa viestiä.

Noh, mikä on sitten "oikea" tapa suhtautua alkoholiin. Voisi kuvitella, että absolutimsi on oikeastaan ns. "luonnollsempi" valinta, sillä alkoholi ei ole mitenkään välttämätöntä ihmiselle missään elämänvaiheessa, vaan nimenomaan keinotekoinen hermomyrkky josta ihmiset ja kulttuurit luovat nautintoaineen.

En tietenkään tarkoita sitä, että alkoholin nauttiminen olisi mitenkään väärin, tai että absolutistit olisivat jotenkin parempia ihmisiä, minusta on vain outoa pitää alkoholista kieltäytymistä jotenkin ääripäisenä, varsinkaan jos se on vain henkilökohtainen valinta, eikä siinä ole mitään vastakulttuurillista periaatetta mukana. Ihan kuin siinä käytössä tulisi olla joku tasapaino, tai muuten olet vain sellainen itseäänpelkäävä ihminen.

Mutta kai se viina on suomessa vaan niin iso osa kansan identiteettiä, että siitä ei saisi kieltäytyä.

Loistava postaus.

+1

Jep, pilvessä on hauskempaa kuin kännissä, mutta kummasti sitä ihmistä ei tuomita jos ei pöllyissä ole joka perjantai :)

Näin opiskelijasyksyn ja elämän alkaessa toisinaan tuntuu, että viinan ja kaljan käytön määrä nousee potensiiin neljä, mutta en voi mitenkään ajatella sitä kauhean negatiivisenä ilmiönä. Pohdinnat siitä, onko päihtymisestä mitään hyötyä ja miksi ylipäänsä pitää juoda, oon käynyt ajatustasolla vuosien aikana jo niin monta kertaa läpi, että ihan kyllästystyttää. Eipä siitä mitään hyötyä ole, mutta juhlinnassa se on prkleen toimiva elementti. Rajat kun tietää ja suhteuttaa sen käytön niin että se ei esimerkiksi pasko omaa budjettia tai vie roolia miltään oleellisemmalta niin pidän alkoholin käyttöä osana normaalia kulttuuria. Mitään käytännön "hyötyä" siitä ei ehkä ole, mutta eipä ole kaikista peleistäkään mitä kotona pelailen tai tälläkään että istun tässä kirjoittamassa tätä postausta. Elämään nyt vain kuuluu kaikkea "ei niin pidemmällä tähtäimellä hyödyttävää".

Semmoinen kalsarikännäys ja isossa putkessa ilman varsinaista päämäärää juominen on mielestäni todella outo ilmiö, enkä osaa sitä maailmaa täysin ymmärtää, mutta kukin tyylillään.

Tässä on laatikossa noin 130€ edestä juomalippuja kuhunkin paikalliseen bailumestaan, kun tapahtumavastaavana ne ovat suhteellisen tyypillinen maksuväline yhteistyöstä. Koska niitä on niin paljon jäljellä, niin se muistuttaa itselleni että missään vaiheessa ei olla vedetty omien rajojen yli vaan osattu maksimoida hauskanpito ja välistä prioirsoitu mm: seuraavan päivän menot ja mahdolliset työt vetäen ihan kelpo kemut sosialisoitumalla ja hulluttelemalla täydellä nollatoleranssilla. Vastaavasti viinakaappia on sisustuselementtinä tullut täydennettyä milloi mimmosillakin tuliaisilla, eli viina on osana kulttuuria sitäkin kautta. Myös saunassa tuntuu nykyään todella oudolta käydä, jos jostain syystä ei sitä maisteluun tarkoitettua, vähän erikoisempaa kaljaa ei ole kourassa. Eli näyttäytyy siinäki kulttuurissa.

Summasummarum: Suhtaudun alkoholiin viihteen muotona, jossa pätee sama kuin esimerkiksi videopelaamisessa: Se tulee annostella oikein ja sen ei saa antaa viedä mennessään. Myös kulttuurisidonnaisuus korostuu omalla kohdallani. Mutta loppusitaattina sanottakoot, että vaikka sellaiset "känni päivässä" -ihmiset ovat kaukana omasta maailmankuvasta ja herättävät tietynlaista facepalm efektiä itsessä, niin paljon pahempana pidän heitä jotka arvostelevat / haukkuvat / kritisoivat yksilöä siitä absolutistin näkökulmasta ja tuomitsevat suunnilleen saatanaksi jos muutaman olusen silloin tällöin juo. Sellaisilla ihmisillä koen toisinaan olevan enemmän ongelmia suodattaa ympärillään olevaa maailmaa, kuin heillä jotka yksinkertaisesti juovat itsensä hautaan. Molemmat ääripäät ovat todella surullisia tapauksia. Tarkennuksena: Absolutismi on yhtä arvostettava elämän tyyli siinä, missä mikä tahansa muukin ideologia. Mutta muiden tuomitseminen sen kautta, se on vain surullista.

Doinkki ryypiskelee ja filosofoi:

Ei tästä alkoholista kyllä rehellisesti sanottuna ole perkele mitään iloa omissa oloissa tapahtuvan kalsarikännäilyn merkeissä. Nytkin päätin ruveta työvitutuksen ja kaikenkirjavan muun sählingin vuoksi tinaamaan naulaa päähän lauantai-illan ratoksi, mutta totesin vihdoin lukuisten vuosien empiiristen havaintojenkin johdosta, että täyttä paskaa koko touhu. 1/5 - en suosittele. Onneksi sain edes jotain järkevää aikaan muutoin päivän aikana, muutoin saattaisi vituttaa enemmänkin.

Lauantai-illan barometrinä toimikoon: onko omin päin tapahtuva kalsariryypiskely jeejee vai joutavaa sontaa?

Kalsarikännit on yksi parhaista ja hienoimmista ryyppäyksen muodoista. Mikäs sen parempaan, kuin fiilistellä juuri sitä musaa mistä itse pitää, tehdä juuri niitä asioita joista itse pitää ja nauttia samalla alkomahoolista. Toki jos olet jo valmiiksi rappiolla, niin itsekseen dokailu ei varmasti ole se juttu mitä kannattaisi harrastaa.

Tuli tässä itse vedettyä perjantai ja lauantai kaveriporukalla karaokea laulaen, saunoen ja jo aamupäivästä asti pämpäten. Darraa ei oo ku ei ehi tulla. Nyt sunnuntaina tekisi mieli vielä jatkaa niin hauskaa oli, mutta joku roti sentään täytyy pitää. ;D


edit: kommentoidaan vielä sen verran, että vitutukseen ei pidä juoda.

Mukavaa touhua rentoutumiseen ja yksin nautiskeluun. Välillä on nasta ottaa muutamat bisset himassa rauhassa ja kuunnella hyvää musaa tai katsella leffoja. Viihteestä saa enemmän irti pienissä kaljoissa. Kalsarikänneillä on ihmeellinen stigma ja moni yhdistää sen suoraan alkoholismiin.

Tuli vedettyä tuossa kellon ympäri aika tanakat tiputtelut ja nyt onkin olo sen mukainen. Silti aivan jäätävän hauska ilta mahtavalla porukalla ja ympäri stadia pyörien.

Ikinä ei ole kalsarikännejä tullu edes testattua. Lähinnä siksi kun alkoholi ei ole mielestäni erityisen hyvää. Ihan ok siis, mutta parempaakin on. Saunassa kyllä varmaan parasta juomaa, mutta jo saunan jälkeen on parempia vaihtoehtoja. Kun on yksin kotona ja voi tehdä mitä vaan, mieluummin juo jotain mikä on oikeasti hyvää. Kännikään ei ole ikinä ollut sellainen asia mitä kaipaan, vaan sen tarkoituksena on se meno ja tunnelma joka vaatii sen porukan. Ehkä se on suurin syy sillekin miksi itselle ei ole tullut alkoholin juomisesta mitään ongelmaa. Vaikka juokin humalahakuisesti silloin kuin juo, se humala yksinään ei tee siitä illasta hienoa.

Tämän vuoksi en ole ikinä oikein ymmärtänyt tai en osaa oikein asettua kalsarikännääjien asemaan. En ole ikinä edes harkinnut kännääväni yksin. Silloin kun saa kerrankin olla yksin omassa rauhassa, käytän sen lähes 100%:sti pelaamiseen ja elokuvien katsomiseen. Syöminenkin tapahtuu elokuvan lomassa. Nykyään on vielä sen verran harvinaista sellainenkin herkku kuin elokuvateatterissa käynti, eli jos sellainen sattuma käy että olen päivän yksin kotona, menen leffaan aivan varmasti.

Mainittakoon tosiaan siis vielä, että parit saunakaljat, viskilasillinen leffan/pelin ääressä ym. toimivat kyllä pirun hyvin. Harvemmin tulee enää nykyisin täysin omissa oloissa vedettyä peltiä oikein kunnolla kiinni kuten eilisiltana, joten sen vuoksi olikin jännä huomio, etten siitä kovin paljoa saanutkaan irti. Koitin siinä fiilistellä aiemmin päivällä ostettua levyä, soitella vähän itsekin ja touhuta niitä näitä, mutta paska meininkihän siinä oli silti lopputuloksena. Ja nihkeä rapelo tietty.

Summa summarum omalta osaltani: porukalla hauskanpitoa jos pitää pämpätä. Yksin sitten taas tissutellen tai puhtaasti jaffalinjalla.

Kotona voi yksin juuri sen 6 annosta nauttia. Sen jälkeen on leffa ohi, herkut syöty ja kaikki YouTube-videot katsottu ja alkaa lähinnä kyllästyttää jos alan repiä enemmän viinaa. Jälkikasvun (kyllä, mullakin sitä nyt on) myötä kaljoittelu on ymmärrettävästi jäänyt vähemmälle mutta toisaalta tuntuu siltä että kun nyt taas tulee vaimon kanssa lähdettyä pikkujouluihin niin molemmat on varmaan aika soseessa jo alkuillasta.

Tulihan noita joskus koetettua, mutten kyllä muista, että milloinka olisin viimeeksi itsekseni ottanut niin paljoa, että olisin humalan saanut aikaiseksi. Tykkään enemmän naukkailla muutamia illan vietteeksi pelien tms äärellä. Esimerkiksi erilaisista siidereistä alkaa muodostua itselleni jo pienimuotoinen harrastus, ja niitä maistelen mielelläni, aina muutaman silloin tällöin. Viimeisimpänä löytönä sattui paikallisesta alkosta silmään Stella Artois Cidre (http://www.stellaartois.com/en/gb/content/article/the-collection/uk-stella-artois-cidre).

Niin mitä se humala sitten tarkoittaa? Tuo on häirinnyt minua jo pitkään kun saanut lukea esim, että "kyllä joulunakin voi muutaman kaljan ottaa ja pari paukkua mutta ei koskaan humalaan asti". Kyllä tuossa vaiheessa ollaan humalassa ihan varmasti. Tuntuu vaan suomalaisen sanomana tarkoittaa sitä, että humala = aivan pelti kiinni.

Minä tissuttelen hitaasti eli n. 1dl/tunti menee tuota 14% juomaa ja kyllä varmasti olen illalla humalassa vaikka puhe ei sammalla ja motoriikka toimii kuten kuuluu.

Tietysti tämä on osin mielipide/tulkinta kysymys, mutta uskallan sanoa, että tässä tarkoitetaan tilaa jossa alkoholi vaikuttaa näkyvästi käytökseen, arviointikykyyn ja kropan toimintoihin.

Tämä on jännä juttu, varsinkin kun sen yleensä kuulee niiltä tyypeiltä, jotka eivät ole koskaan vetäneet kalsarikännejä ja kumminkin sitten menevät itse baariin vain juomaan. Eivät tanssi, eivät laula karaokea, istuvat vain jossain nurkassa ja juovat. Eli ovat itse oikeasti ehkä koukussa siihen alkoholiin, mutta eivät vain kehtaa juoda jonkun kompleksin takia sitä kotona, vaan pitää baarin lähteä ja vieläpä johonkin jumputushelvettiin, jossa juominen on se ainoa mahdollinen ajanvieton muoto.

Partajeesukselta hyvä kommentti. Itselläkin juominen on aina tuota tasaista pämppäämistä, mitään raivokännejä ei ikinä tule vedettyä.