Blassu, voimia sinulle! Linkkiähän on pakko klikata, eiks je?

Aah, okei. Koitan nyt kantaa korteni kekoon. Jos olisin 18 niin eroaisin kirkosta, mutta samapa tuo on kuulua alaikäisenä. Ateisti olen, ja muutenkin pidän koko kristinuskoa melko epämääräisenä. Kristinuskon opetus koulussa on aivan väärin, mutta eri uskontokuntiin tutustuminen on tietysti hyvä asia.

Eikö muka kirkosta voi erota alle 18-vuotiaana? 

Hohhoijjaa

Kun mä täytän 18, ostan viinaa, saan ajokortin ja eroan kirkosta.

EDIT: 300 viestiä Pelaajalaudalle, eikö mulla oikeasti ole parempaa tekemistä?

Nyt kun vauhtiin päästiin...

Minua on aina kiehtonut sellainen juttu, että jos jonkun ihmisen pistäisi laatikkoon ja se kasvaisi ja kuolisi siellä laatikossa, niin löytäisikö tämä ihminen koskaan Jeesusta ja kumppaneita. Jokainen ihminen luonnostaan uskoo jossain vaiheessa elämässään johonkin ja laatikkoihmisen tapauksessa se varmasti liittyisi esimerkiksi tiedemiesten muminaan, pyhään ruokaluukkuun ja ihmeelliseen aina tarkkailevaan silmään (linssiin). Kun jumaliakin on tuhansia niin miten kukaan voi pokerilla selittää jollekin toiselle ihmiselle, että juuri sinun on uskottava juuri minun jumalaani koska se on ainoa oikea ja vieläpä paras ja oikeudenmukaisin tapaus.

Eikö jo tällainen mentaliteetti, että ihmisen pitää viedä usko muille ihmisille, ole täysin järjetön. Jossain viidakon keskellä tuhansia sukupolvia eläneet aboriginaalit ovat siis kuolleet turhaan sen tuhat sukupolvea ja joutuneet helvettiin, koska kukaan ei ollut tähän päivään asti kertonut heille Jeesuksen seikkailuista? Eikö tällainen logiikka ja maailmankatsomus ole täysin järjetön ja sairas.

Jostain filosofian kirjasta kävi ilmi yllättäen, että moni suuri filosofi oli uskonut jumalaan. Itseasiassa yksi heistä oli tokaissut joskus, että on "edullisempaa" uskoa jumalaan, kuin olla uskomatta. Miettikää nyt, et häviä mitään jos uskot jumalaan. Jos et, saatat viettää iäisyyden helvetissä.


Jumaluuden paradoxit ovat myös loistavia. Miten voi todistaa, että Jumala on olemassa? Jos jumala on täydellinen, hän on olemassa, koska jos hän ei olisi olemassa hän ei olisi täydellinen. Sangen loogista.

Toinen teoria liittyy syy-seuraus systeemiin, eli kaikki mitä ikinä universumissa on tapahtunut voidaan aina jäljittää taaksepäin johonkin syyhyn. Niskasi on tänään kipeä, koska datasit koko eilisillan kotona koneella jne. Mennään jokunen vuosi taaksepäin niin se ensimmäinen syy joka laittoi kaiken liikkelle on jumala. Tämä teoria alkaa jo lähennellä jotain josta voisin jopa innostua. Erittäin abstraktiahan se kuitenkin on.



Elikkäs sinä joka uskot, mietitkö koskaan mistä se usko on päähäsi tullut? Hyväksytkö sen, että se on ympäristösi syytä, lahko johon kuulut määrittyi syntymäpaikkasi perusteella. Miksi juuri jumalasi olisi se ainoa oikea? Vai uskotko tiedostaen, että itse usko on elämäntapa, joka helpottaa arkea ja tavallaan poistaa sen ultimaattisen kuolemanpelon. Minua kiinnostaa!

Ja zoukalle voisi esittää kysymyksen että mikä ajaa mielen siihen että jumalaa ei ole? Mikä tuo sen ajatuksen että olemme yksin pimeässä suhteellisen pienellä pallolla? Minusta kun on oikeasti suhteellisen helppo uskoa asioihin jota ihminen ei ymmärrä tai mitä ihminen ei tiedä.

Joskus yläasteella meidän piti kirjoittaa käsikirjoituksia joulunäytelmään, joista paras toteutettaisiin joulujuhlassa. Suurin osa oli tietysti perinteisia joulupukkitarinoita, mutta itse lähestyin aihetta uskonnon kantilta. Käsis keskittyi Jeesuksen syntymään, mutta perinteisen tilannekomedian keinoin (Frendit oli silloin kova juttu) ja minun versiossa "Jeesuksen" syntymää olisivat olleet todistamassa muutamat muut historian merkkihenkilöt kuten joulupukki ja Väinämöinen. Tuskin se käsis mitään kovin nerokasta komediaa oli, mitä nyt joku 14-15 vuotias osaa kirjoittaa. Uskonnonopettaja "innostui" kuitenkin aiheesta sen verran, että päätti antaa yhdessä rehtorin kanssa minulle puhuttelun, kotiinikin taidettiin soittaa. Ei tehty minun kässäristä näytelmää.

"I would never want to be a member of a group whose symbol was a guy nailed to two pieces of wood."
-George Carlin-

Ja zoukalle voisi esittää kysymyksen että mikä ajaa mielen siihen että jumalaa ei ole? Mikä tuo sen ajatuksen että olemme yksin pimeässä suhteellisen pienellä pallolla? Minusta kun on oikeasti suhteellisen helppo uskoa asioihin jota ihminen ei ymmärrä tai mitä ihminen ei tiedä.

Voitko vähän tarkentaa tätä. Miten voi ensinnäkin uskoa johonkin mitä ei ymmärrä tai ole tiedossa? Vai tarkoitatko vain sitä että jumala on helppo laittaa kaiken selittämättömän syyksi?

Keitä heittäisimmekään mielisairaalaan nykyään seuraavan vuosituhannen ihmisistä...

Jostain filosofian kirjasta kävi ilmi yllättäen, että moni suuri filosofi oli uskonut jumalaan. Itseasiassa yksi heistä oli tokaissut joskus, että on "edullisempaa" uskoa jumalaan, kuin olla uskomatta. Miettikää nyt, et häviä mitään jos uskot jumalaan. Jos et, saatat viettää iäisyyden helvetissä.

Elikkäs sinä joka uskot, mietitkö koskaan mistä se usko on päähäsi tullut? Hyväksytkö sen, että se on ympäristösi syytä, lahko johon kuulut määrittyi syntymäpaikkasi perusteella. Miksi juuri jumalasi olisi se ainoa oikea? Vai uskotko tiedostaen, että itse usko on elämäntapa, joka helpottaa arkea ja tavallaan poistaa sen ultimaattisen kuolemanpelon. Minua kiinnostaa!

Miten voi ensinnäkin uskoa johonkin mitä ei ymmärrä tai ole tiedossa?

Ihan alkuun kyssäri, että miksi Jumalani pitäisi olla se ainoa ja oikea?

No kun se sanoo niin. Mutta jos ei kirjallisesti ota raamattua ja käskyjä niin eikai se sitten haittaa mitään. Mutta samalla se tarkoittaa, että hylkää muutkin kirjaimelliset asiat isosta kirjasta kuten pääsyn taivaaseen. Tosin sekin toimii toisin päin