Nyt kun vauhtiin päästiin...
Minua on aina kiehtonut sellainen juttu, että jos jonkun ihmisen pistäisi laatikkoon ja se kasvaisi ja kuolisi siellä laatikossa, niin löytäisikö tämä ihminen koskaan Jeesusta ja kumppaneita. Jokainen ihminen luonnostaan uskoo jossain vaiheessa elämässään johonkin ja laatikkoihmisen tapauksessa se varmasti liittyisi esimerkiksi tiedemiesten muminaan, pyhään ruokaluukkuun ja ihmeelliseen aina tarkkailevaan silmään (linssiin). Kun jumaliakin on tuhansia niin miten kukaan voi pokerilla selittää jollekin toiselle ihmiselle, että juuri sinun on uskottava juuri minun jumalaani koska se on ainoa oikea ja vieläpä paras ja oikeudenmukaisin tapaus.
Eikö jo tällainen mentaliteetti, että ihmisen pitää viedä usko muille ihmisille, ole täysin järjetön. Jossain viidakon keskellä tuhansia sukupolvia eläneet aboriginaalit ovat siis kuolleet turhaan sen tuhat sukupolvea ja joutuneet helvettiin, koska kukaan ei ollut tähän päivään asti kertonut heille Jeesuksen seikkailuista? Eikö tällainen logiikka ja maailmankatsomus ole täysin järjetön ja sairas.
Jostain filosofian kirjasta kävi ilmi yllättäen, että moni suuri filosofi oli uskonut jumalaan. Itseasiassa yksi heistä oli tokaissut joskus, että on "edullisempaa" uskoa jumalaan, kuin olla uskomatta. Miettikää nyt, et häviä mitään jos uskot jumalaan. Jos et, saatat viettää iäisyyden helvetissä.
Jumaluuden paradoxit ovat myös loistavia. Miten voi todistaa, että Jumala on olemassa? Jos jumala on täydellinen, hän on olemassa, koska jos hän ei olisi olemassa hän ei olisi täydellinen. Sangen loogista.
Toinen teoria liittyy syy-seuraus systeemiin, eli kaikki mitä ikinä universumissa on tapahtunut voidaan aina jäljittää taaksepäin johonkin syyhyn. Niskasi on tänään kipeä, koska datasit koko eilisillan kotona koneella jne. Mennään jokunen vuosi taaksepäin niin se ensimmäinen syy joka laittoi kaiken liikkelle on jumala. Tämä teoria alkaa jo lähennellä jotain josta voisin jopa innostua. Erittäin abstraktiahan se kuitenkin on.
Elikkäs sinä joka uskot, mietitkö koskaan mistä se usko on päähäsi tullut? Hyväksytkö sen, että se on ympäristösi syytä, lahko johon kuulut määrittyi syntymäpaikkasi perusteella. Miksi juuri jumalasi olisi se ainoa oikea? Vai uskotko tiedostaen, että itse usko on elämäntapa, joka helpottaa arkea ja tavallaan poistaa sen ultimaattisen kuolemanpelon. Minua kiinnostaa!
Tämä on minusta jokaisessa uskonnossa ymmärretty väärin. Uskomista pidetään velvollisuutena tai jonain joka on tehtävissä kuin painamalla on/off nappia. Ei se mene ihan niin. Minä en usko että he jotka eivät usko, tai jotka uskovat "väärää" uskontoa joutuvat helvettiin. Jumalaan uskominen tai palvominen ei ole minusta edellytys, että pääsee "paratiisiin" tai "taivaaseen" tai miksi sitä haluaakaan kutsua. Tämä tosin poikkeaa ainakin muiden uskotojen kirjaimellisesta tulkinnasta (yhtä lukuunottamatta). Jopa kristinuskosta.
Minä olen uskontoni kannalla koska siinä on minusta "jumalaisin" jumala. Eli anteeksi antava jne. Tosin, kristinuskosta kristinuskon tekee Jeesus. Ja vaikka mies on historiallisestikkin ollut olemassa, en voi olla epäilemättä raamatun kirjaimellista tulkintaa "jumalan pojasta". Mutta eivät lupaukset seitsemästä neitsyestäkään minusta ole mitenkään jumalaisia lupauksia.
Buddhalaisuus on itseasiassa toinen jota voisin harkita tai jonka arvoja arvostan, koska Buddhalaisuus ei vaadi periaatteessa uskoa ollenkaan. Sen keskeinen opetus on tehdä hyvää, välttää pahaa ja puhdistaa mielensä.
Uskonnothan perustuvat usein siihen että rakastetaan lähimmäistä ja kohdellaan lähimmäistä kuin itseään. Ja minusta tämän pitäisi olla uskonnon perusta. Totta kai siihen liittyy myös palvominen jne. mutta minä en pidä jumalaa huomion kipeänä ja itserakkaana "olentona" joka heittää salamoita jos ei palvo tarpeeksi. Nehän ovat ihmismäisiä ominaisuuksia. Itsekkyys ja kostonhimo.
Ja joku tuola taisi sanoa että rukoileminen on pyytämistä, niin se pidä täysin paikkansa. Se on myös kiittämistä, ihan yhtä paljon. Erityisesti kristinuskossa.
Joten minä en usko että joutuisimme nielemään savunkatkua jos emme usko tai palvo jumalaa. Portti "paratiisiin" on se että sinua rakastetaan ja sinä rakastat. Kuulostaa kliseiseltä jne. mutta näin se minusta on.
Ja zoukalle voisi esittää kysymyksen että mikä ajaa mielen siihen että jumalaa ei ole? Mikä tuo sen ajatuksen että olemme yksin pimeässä suhteellisen pienellä pallolla? Minusta kun on oikeasti suhteellisen helppo uskoa asioihin jota ihminen ei ymmärrä tai mitä ihminen ei tiedä.