Pelaajalauta

Mistä hemmetistä te loikein revitte rahat elämiseen? Itse ainakin painan koko kesän duunia. Oikea kesäloma oli viimeksi joskus useita vuosia sitten. Talvet istutaan koulun penkillä ja kesät töissä. Välipäivinä vedetään kasetti sekaisin, jotta jaksetaan taas painaa.  :)

EDIT: Splittasin topicin ja siirsin oikealle osastolle. t: reijo

En tiedä oliko tuo joku kompakysymys, mutta kyllähän vakityössä palkka juoksee kesälomallakin ja aina ennen lomia saa vielä tuplapalkan + muut bonukset että varmasti riittää rahat lomailuun. Eihän kesää saa töiden tekemiseen käyttää.  ;)

Jos on vakkarityö, niin kertyyhän noita lomapäiviä ihan kivasti juu. Itsekin pääsin vielä viime vuonna nauttimaan 5vk lomista täydellä palkalla.

Tämä kesä meneekin hyvin pitkälti harjoittelun merkeissä, joten ylimääräisiä lomia ei pahemmin ole. Elokuun lopussa ehkä viikko..

Kyllä mä kesäisinkin teen töitä, mutta vähän vaihtelevasti ja vuodesta riippuen. Koska tanssinopettajan töitä ei ole vakkarina läpi kesän tarjolla, "joutuu" olemaan paljon myös vapaalla. Mikä toki tarkoittaa sitä, ettei rahaa ole roilottaa miten sattuu ja varsinkin loppukesästä on usein pakko vähän kiristää vyötä ennen töiden alkua. Toki on myös huomattava, että mä teen 9 kuukautta vuodesta töitä koulun ohella sellaiset 3-4 iltaa viikossa, joten säästöjä kertyy myös kesää varten. Plus kohtalaiset lomarahat kesän alussa.

Toki voisin painaa hanttihommia läpi kesän ja elää herroiksi, mutta kun vuodet ovat muuten aika tiukkatahtisia, annan mieluummin sielun lepää ja pärjään vähän vähemmällä. :)

Rahaa vai vapaa-aikaa? Meikälle vapaa-aika on tärkeämpää kuin raha ja pyrinkin järjestämään varsinkin kesäksi aina sitä runsaasti. Enkä suunnittele aikatauluja kovinkaan paljon. Joskus aamupäivällä päätän spontaanisti lähteä rantsuun tsillaamaan, joskus patikkaretkelle nuuksioon, joskus pyöräilemään.  Rakastan tuollaista.

Molempia sopivassa suhteessa, mieluiten niin ettei tarvitse tehdä töitä ollenkaan. Itse olen ainakin tätä silmällä pitäen alkanut kasaamaan osakesalkkua ja toki työn ohella tuloja myös muista tulonlähteistä. Pienistä puroista kasvaa suuri rahavirta, jonka eteen ei jonain kauniina kesäpäivänä tarvitse omaa hikeä vuodattaa. Tällä hetkellä mulla tosin ei ole varaa ottaa lopareita ja olla kesää hunningolla - eläisin kyllä, mutta kituuttamalla.

Toki ehtiihän sitä juhlia ja tehdä kaikkea siistiä, vaikka oliskin töissä viikot. Työpäivä kun kestää vain sen 8h. Salilla, rannassa bissellä, festareilla ja kalassa tulee käytyä ihan normaalisti.

edit: MasterTK, juu toki vakiduunareilla asia on eri, mutta suurinosa lautalaisista taitaa olla opiskelijoita

Suomalainen sankaritarina :b

Itsellä menee säästöjen varassa varmaan kesä ja freelance hommia aina silloin kun niitä tulee ja jaksaa painaa. Oparikin pitäs jaksaa vääntää syksyksi, että tekemistä kyllä piisaa.

No ite en ole (vielä?) saanut kesätöitä, että tässä vissii eletää valtion piikkii. Jos en mitää töitä saa nii en site varmaa muuta tee koko kesänä ku pelaan ja netissä notkun. Ja välillä pitää vähä ulkonaki käydä. >_>

Palkoilla ja säästöillä mennään. Ei tätä tahtia loputtomiin voi pitää yllä, mutta kesä-heinä ja elokuun ajattelin ottaa nyt kerrankin vähän rauhallisemmin, ja etsiä sitten syksyllä taas duunia josta hankkii taas normaalisti. Mahdollinen alanvaihtokin on käynyt mielessä, vähän säännöllisemmät työajat olisivat tervetullutta vaihtelua. 8-16 työaika ei kuulostaisi yhtään hassummalta pitkästä aikaa.

Lomalla tulee pelailtua yöt, kun harvemmin tajuaa mennä nukkumaan ennen kuin linnunlaulu kuuluu ikkunasta. Oma kesäloman pitäminen näyttää kuitenkin vähän heikolta. Ehkä otan pari viikkoa , joko juhannuksesta alkaen tai heinäkuussa, jos vain ehtii.

Olen nykyään yhä enemmän ja enemmän vapaa-ajan kannalta. Elämää ei tosiaan kannata tuhtala työntekoon. Mieluummin rahaton jolla paljon vapaa-aikaa kuin töissä päivästä ja vuodesta toiseen rahan takia. Suomalainen "ihanne" on hieno omakotitalo, miljoona neliötä pihaa ja kolme autoa. Todellisuudessa suurin osa elää hitonmoisissa veloissa ja paineissa saada maksettua ne velat elämänsä aikana pois.

Onhan sitä kuitenkin hyvä olla jotain taskun pohjalla, joten niin kuin GBA tuossa sanoikin, sitä pitää pyrkiä saamaan rahaa mahdollisimman vaivatta.. "itsestään". Tottakai alkuun pitää tehdä töitä ja usein miten paljonkin, sekä uskaltaa ottaa riskejä, mutta jossain vaiheessa huomaa että rahalla saa lisää rahaa. Ei tarvitse enää tehdä jokaista hanttihommaa minimipalkalla mitä vastaan tulee, kun ei ole enää niin pennin päälle.

Itse olen painanut viimeiset seitsemän vuotta töitä kuin hullu, usein jopa kahdelle tai kolmelle eri puljulle yhtä aikaa ja siinä samalla pyörittänyt omaa firmaa. Tätäkö pitäisi tehdä vielä jotain 40 vuotta ennen kuin eläkkeelle? Sitähän se suomalaisuus on vai? Paskan perseet sanon minä. Vuosi vielä ja lopetan kaiken paskan ainakin muutamaksi vuodeksi ja rupean käyttämään aikaa mihin huvittaa.

Peukkua tälle. Eka kerta evör kun on kunnon palkalliset kesälomat, joten kyllä kelpaa.

Ja pelattua tulee varmasti enemmän, kun jäi niin vähälle töiden takia.

Hyvältä kuulostaa suunnitelmat. Tärkeää on etteivät ne jää suunnitelmiksi. Helposti se homma menee siihen, että vuoden päästä toistat lauseen "vuosi vielä ja sitten.."

Lomaa pitää osata ottaa. Itse olen ottanut loparit alle sekunnin harkinnalla alle vuosi ylennyksestä, kun en saanut tarpeeksi palkatonta vapaata. Minut palkattiin loman jälkeen uudestaan töihin samaan frimaan ja samalla tittelillä. Hyvä työntekijä saa aina töitä.

Itse en ainakaan aio enää 40v(jos hemmetin hyvä tsägä käy, niin "eläkkeelle" 30-vuotiaana) olla työelämässä tai jos olenkin, niin se on 6kk töitä 6kk vapaata. Siihen mennessä hommaan rahavirrat, jotka pitävät minut leivässä kiinni. Monet tajuaa vasta haudalla tai kun terveys menee, ettei elämä ole ikuista ja sitä ei todellakaan kannata käyttää samojen rutiinien hinkkaamiseen työpaikalla. Toki toiset nauttii töistään ihan hemmetisti. Meitä on moneksi ja hyvä niin.

Totuus on että Suomessa eivät rahaa saa kuin Hannu Hanhet. Työnarkomaanitkin tarvitsevat säkää puolelleen, koska Suomessa painetaan aika monessa duunissa niskalimassa ilman sen kummempaa palkkaa. Normaali työnteossa (varsinkin pääkaupunki seudulla) pääsee juuri omilleen, mutta jos haluaa harrastaa jotain niin pahan päivän varalle ei jää kyllä mitään. Itseä on alkanut hiukan vituttamaan kun opiskellessa tuntui että jos jostain pitää ja haluaa tehdä duunia tehdä, tulee pärjäämään ja saamaan hyvän elannon. Vitut. Duunia riittää 8h sisään ja ylikin niin paljon kun jaksaa tehdä, ilman että oma talous tuntuu olevan millään tavalla turvallisella pohjalla. Samalla on huomannut että työnteko on silti aivan perseestä kun johto ei kuuntele työntekijöitä pätkääkään.

Suomessa ei työnteolla rikastu. Ne ovat niitä onnekkaita jotka sillä rikastuvat.

Boldattuna syy miksi perustan jossain vaiheessa valmituttuani oman yrityksen. Jokaisessa yrityksessä missä olen ollut töissä asiat voisi tehdä miljoona kertaa paremmin, jos edes hieman kuunneltaisiin sitä suorittavaa porrasta. Onneksi nykyisessä firmassa uusi pomo tajuaa kuunnella ihan jokaista jolla on ideoita homman kehittämiseen ja arvatkaa mitä? No ihmiset viihtyvät ihan helvetisti paremmin, kun heillä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Rikastumaanhan itse orjana ei pääse, mutta työssä voi viihtyä ilman rikastumistakin. Tämä ei toki tarkoita, että tekisin tuota rutiinihommaa kovin kauaa, aikansa kutakin.  




btw, tästä mielenkiintoisesta aiheesta voisi pilkkoa jonkun oman aiheen; työnteko - mitä elämältäsi haluat? tms.

Totuushan on, että menot ovat ihan yhtä suuri tekijä "rikastumiseen", kuin tulotkin. Tokihan suomalainen duunari saa sillä näkkärillä elää loppuelämänsä jos elää yli tulojensa ja ei osaa käyttää rahaa.

Itse kun olin pitkästä aikaa peruspalkalla 9 kuukautta, niin tajusin, että en tarvitse mitään sen suurempia rikkauksia saavuttaakseni kaikki unelmani. Vähemmälläkin pärjäisi.

Tämäkin on sitä perinteistä kapeakatseista habatusta joka on melkein vittuilua. Totta kai menot vaikuttaa ja jos pihassa on uuden karhea Audi/Mersu ja asuu juuri rakennetussa omakotitalossa pääkaupunkiseudulla, kannattaa ennemmin katsoa peiliin. Mutta totuus on että asuminen maksaa Suomessa ihan vitusti. Ja huvittavinta on että todella suuri osa työpaikoista on jostain käsittämättömästä syystä pääkaupunkiseudulla, jossa asuminen maksaa naurettavan paljon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että voisi sanoa ironisesti että haluamansa työn tekeminen maksaa helvetisti. Kyllä aika moni pääsisi S-Marketin kassalle pikku kylään ja halpaan kerrotalokaksioon. Ja viikonloppuna sitten paikalliseen pubiin ottamaan muutama. Totta kai joillekkin se kelpaa, mutta monella on intoa tehdä jotain muuta, joka tarkoittaa asuinpaikan valitsemista työpaikan mukaan. Ja tällöin koko touhu meneekin päin persettä.

Joten uskallan väittää että pihisti eläminen ei tuo rikkautta, eikä välttämättä takaa hyviä eläkeolojakaan.

Kyllä tässä alkaa pahimmat työintoilut olla jo takanapäin. Kuten muut ehtivät jo mainitsemaan, suomessa et työnteolla rikastu, niin miksi yrittää hullun lailla? Varsinkaan näillä "perusduunarin" papereilla tuo olisi silkkaa hulluutta. Tämän tajuamiseen meni multa jokunen vuosi.
Viimeiset pari vuotta rahaa on silti jäänyt ihan kivasti talteen. Tuntuu siltä että olisi ollut hyväpalkkaisessa työssä, mutta tosiasia on se että rahaa on jäänyt talteen vain siksi ettei ole ollut vapaa-aikaa jolla käyttää sitä. Nykyään on ruennut mietityttämään että miksi on pitänyt käyttää nuoruusvuosiaan niin paljoa duunissa.

Jos voisin, lopettaisin työnteon ainakin joksikin vuodeksi.

Mä olen kanssa huomannut, että kaikenlaiset ylityöhalut on tyystin kaikonneet. Ei yksinkertaisesti kiinnosta hillua duunissaitaan asti muutaman lisäkympin toivossa. Edellisessäkin duunissa keskityin niihin sunnuntaihin, kun sai olla 14h triplapalkalla töissä ja sai sen 500€ päivässä. Viikolls tehtävät ylityöt jätin suosiolla muille..

Nyt ensi lukuvuonna olisi tarkoitus olla tekemättä mitään töitä ja alkaa nostaa opintolainaa. Ei yksinkertaisesti enään jaksa/kiinnosta olla koulun ohells sitä 10h töissä. Ei sen jälkeen enään mitään jaksa opiskella, ainakaan minä.

No allekirjoittaneella on ehkä lähitulevaisuudessa edessä muutto täältä peräkylältä helsinkiin, joten samoille karhuille päästään. Mutta en minä ikinä lähtisi työn perässä jonnekin, ellei sitä työtä tekisi muustakin syystä kuin vain rahan takia.

Juu, eipä sitä työnteolla rikastu. Mutta kyllä töissä on kiva käydä, jos vaan työ on mielekästä ja työporukan kanssa on kivaa. Itselläni on juuri näin. Työ on mielekästä ja työporukan kanssa on hauskaa tehdä töitä. Toki mielipiteitä välin lauotaan ja ristiriitoja tulee, mutta näinhän sen pitää ollakin. Tottahan ne mielipiteet eroaa. Joskus sitä ajattelee, miten ihanaa olisi, kun ei tarvitsisi töihin mennä, ja saisi olla ja tehdä mitä tykkää. Toistaiseksi kuitenkin lomat aina riittää tyydyttämään tuon tunteen. Tänään alkaakin viimeinen työviikko ennen kesälomaa. Perjantaina klo 13:30 alkaa neljän viikon vapaus  :) Viikon päästä sitä yrittää totuttautua ajatukseen, että ei tarviikaan vähän aikaan mennä töihin. Onneksi siihen sopeutuu nopeasti.

Hyvä kikka on painaa kaikki opintolainat osakkeisiin. Opintolaina on käytännössä ilmaista rahaa, kun sen korko on niin naurettavan pieni. Laittaa osakkeisiin kaiken ja korjaa voittomarginaalin omaan taskuun valtion siivellä. Itse olen näin tehnyt.

Kunhan on vaan sen verran varmoja osakkeita, ettei tule takkiin  ;)

Varmat osakkeet ovat niille ketkä eivät uskalla elää. Köyhä ei varmoilla rahaa tee. Pakko ottaa riskiä, jos haluaa alle 100 000e salkulla rahaa tehdä. Itse ostan kaikista suurimman riskin omaavia osakkeita. Get rich or die tryin  :)

Opintolainaa saa 10 000e ja jos sijoittaa "varmoihin", niin tuotto on joitain satasia, eli ei todellakaan riskin väärti(imo).

No siis tottakai tuommoiset ns. varmat osakkeet on vähän hölmöjä siinä mielessä, että hirveästi rahnaa niillä ei tahkota. En toisaalta ihan heti pistäisi täyttä opintolainaa johonkin suuren riskin osakkeisiin, pienemmän summan ehkä..

Pienelläkin voitolla tehty sijoitus on melkeimpä parempi kuin mikään muu riskitön talletus. Kaikki säästötilit, eläketilit tms. on aikamoista huijausta. Korot on joka tapauksessa aika onnettomat, joista tulevasta tuotosta menee vielä verot ja tästä kun miinustetaan vielä kaikki tilinhoitokulut tms. on aika lähellä että tilillä on lopuksi edes sitä mitä sinne laitoit. Sijoituksista saa kai sen verran että nyt ainakin kulut saadaan niillä kuitattua. Pankkitoiminta on monilta osin yksi suurimmista laillisista kusetuksista.

No itellä on sekä säästötili sekä sijoituksia. Vuodessa tuo säästötili kerryttää mulla jonkun 30e ylimääräistä, joka ei tunnu paljolta, mutta on se nyt tyhjää parempi.

Sijoituksiini taas menee joka kuukausi kymmenen vuoden ajan 60e rahaa. Tällä hetkellä sijoitukset on vajaa 10e tappiolla, mutten ole ollenkaan huolestunut sillä pääasia olisi että saisin omani takaisin 10 vuoden kuluttua ja loput on vain kivaa plussaa. 75% riskillä mennään, mutten usko että menetän omiani pitkällä tähtäimellä. Joka tapauksessa 10 vuoden päästä kiitän itseäni vaikka saisin "vain" omani takaisin.

Tähän ei paljoa lisättävää ole. Joka kerta kun Nordeasta tai jostain soitellaan eläkesäästöasioilla, niin sanon nakkaavani rahat mieluummin suoraan nuotioon kuin sitoutuisin maksamaan jollekin pankin tilille mitään.

Se olis vielä tämä + 2 päivää töitä, ja sitten sopivasti Jussiksi lomille. Tai no onko se nyt sitten mitään lomaa, kun työt loppuu kokonaan. Mutta kuitenkin.

Rahatilanne aina tietysti vähän huolettaa, mutta tuskin tässä heti puille paljaille jäädään. Ties vaikka ehtisi jotain lomamatkaakin koittamaan...
Tämä Suomen kesä ei nimittäin ihan vielä ole vakuuttanut.  Äkkilähdöt Alanya (http://www.detur.fi) on ollut seurauksessa. Aika halvallakin näkyy olevan osa reissuista. Naurattaa vaan nämä halvimpien kohteiden kuvaukset: "- Huoneistoissa ei välttämättä ole wc-paperia, jolloin se tulee hankkia itse"

Perkele kohta pitäs päättää lähteekö helsinkiin töiden perään, vai jääkö kalliolle ruikuttaa. Kyllähän tuo jänskättää niin sanotusti.

Niin, se on tietenkin ihan eri asia, jos rahalle ei ole sellaista sijoituskohdetta mikä tuottaa hyvin ja haluaa vain säilyttää rahaa. Pankissahan tuo raha ei säily, sehän on aivan selvä, että pankin pitää jostain se raha repiä ja se tulee siitä, että ne maksaa teille paskaa korkoa ja ottaa itse riskin ja sijoittaa ne rahat eteenpäin tehden voittoa. Tässä taloustilanteessa toki sen voiton tekeminen on haastavampaa, kuin noususuhdanteessa, mutta oikein pelaamalla voi napsua. Itse tein tammikuussa 73% voitot salkulla(joka on nyt taas pakkasella, mutta kyseessä on pitkäaikaissijoitus jolla haen satojenprosenttien voittoa).

Rahastoihin en suosittele sijoittamaan, sama kuin polttaisi rahaa(super kärjistys t. riskiosakegamblaaja). Rahastoissa on töissä ihmisiä joille pitää maksaa palkkiot ja palkka. Sitten pitäisi vielä repiä voitto sijoittajalle. Saa aika velho olla, että kaikki ovat tyytyväisiä. Jos näihin haluaa rahansa survoa, niin tehkää hieman markkinatutkimusta ja etsikää rahasto jossa kulut ovat kaikkein pienimmät, näillä sitä fyrkkaa tehdään.

Nyt kannattaa olla osakkeiden suhteen tarkkana, tässä on oiva mahdollisuus hyötyä euroopan tulevasta romahtamisesta(Kreikan osalta puhutaan enää kuukausista) ja ostaa konkurssinpartaalla olevia potentiaalisia yhtiöitä, jotka tulevat joko kaatumaan tai nousemaan uusiksi Nokioiksi kunhan Eurooppa nousee tästä. 2020 on sitten turha ulista, että kunpa olisi tajunnut ostaa sitä pientä Paska oy:ta, kun osake maksoi 5c kipale ja nyt ollaan 65e all time high ja Gba surffailee jahdilla ympäri maailmaa(tai istuu Romanien kanssa käsiojossa Kampissa).  :lol:

zoukka, tule ihmeessä, pääsee täältä aina pois.

Voin kertoa että kunnon rökäleloma kelpaisi mutta piilevänä työnarkomaanina kulutan kesäni kolmen työn parissa >_>. Jotenkin ironista, että en todellakaan piittaisi rahasta, mutta tässä ihanassa yhteiskunnassa kaikki maksaa, niin jos on massia taskunpohjalla niin sitten ei tartte miettiä ikinä että mitä olisi varaa tehdä. Eli rahasta ei muodostu tällä metodiikalla ongelmaa hauskanpidolle.

Muuuutta vastapainoksi aina sitten kunnon rökäleloma silloin tällöin jolloin lähden jonnekin kauas ihmettelemään tätä pyörivää maailmaa.

Kuinka nättiä. Sain vinkin Adidaksen hakevan uuteen mainoskonseptiinsa malleja, kävin koekuvauksissa, ja nakkihan sieltä napsahti. Tänään oli varsinainen kuvauspäivä, ja homma sujui kaikin puolin mainiosti. Varovaisesti voisi siis toivoa, että hyvin hoidettu keikka poikisi lisää vastaavia tulevaisuudessa. Lisäksi yhden päivän palkka on sen verran jykevä, että elän tulevan kuukauden aika lailla sillä. Mikä onkin tarpeen, sillä seuraavat - ja näillä näkymin kesän ainoat - duunit ovat elokuun alussa.

Ei tässä oikein muuta voi todeta, kuin että asiat tuppaavat järjestymään. Tuntuu edelleen uskomattomalta, että juuri tänä todella vähärahaisena kesänä vastaan kävelee tällaisia helmihommia. Tekee kiitolliseksi. Vaan nyt jatkuu loma!

Aika hieno homma :)

Toivottavasti löytyy lisääkin noita hommia.

Kesätöitä ei tälle kesälle löytynyt, syynä tosin varmaankin oma saamattomuus enemmän kuin työpaikkojen puute. Ja se etten kyllä esim asiakaspalvelutöissä pystyisi olemaan... Töiden hakeminen tuntuu jostain syystä aina ihan helvetin hankalalta ja jotenkin tulee aina ylistressattua kaikkea työpaikkoihin liittyvää. Opiskelun saralla ei mene paljoa paremmin.

Peruskoulun jälkeen kävin vuoden ammattikoulua jossa ala oli mielenkiintoinen (cnc-koneistusta ja sen sellaista), mutta opetus täyttä kuraa. Nyt näyttää sitten siltä etten pääse lukiosta pois kun ruotsin kurssit ei mene läpi, syksyllä alkaa siis kolmas vuosi lukiota. Tuntuu helvetin vaikealta lukea tota ruotsia kun ei ole mitään pohjaa enkä ole tottunut pänttäämään ja opettelemaan ulkoa, kun ei yleensä ole ollut tarvetta. Hirveetä paskaa ja en tiedä mitä helvettiä teen jos nyt lukion päättötodistus jää saamatta, varsinkin kun hinku päästä opiskelemaan olisi kova. Jotain masennuksen kaltaista ja satunnaisia paniikkikohtauksiakin on ollut liikkeellä välillä, mutta tuntuu, että näiden suhteen pahin on jo takana . Jollain terapeutilla olisi ehkä kiva joskus käydä rupattelemassa, kun ei näistä jutuista oikein voi ystäville tai perheelle alkaa puhumaan.

Tää on muuten aika puhdasta offtopiccia mutten viitsi erikseen sinne opiskelutopikkiin kirjotella..


Mode-EDIT. Gba:n vastaus ja siitä jatkunut kielikeskustelu siirretty Ruotsi-topikkiin. -Sharkie

Ehdin olla pari vuotta töissä DHL:llä varastomiehenä. DHL hoiti Nokian varastoa Salossa. Kaikkihan tietää miten siellä kävikään. Merkkejä siitä oli ilmassa jo kauan joten rupesin katselemaan duunia Turusta. Sainkin töitä Orionilta ja muutin kesäkuun alussa Turkuun. Ehdin olla kaksi viikkoa töissä kunnes alkoi "loma". Koko tehdas oli seisakissa, tämä oli tiedossa. Töiden piti alkaa elokuun aikana mutta viime viikolla tulikin ilmoitus, että tuotanto tulee olemaan oletettua hiljaisempaa, joten uusia työntekijöitä ei tarvitakaan. Vitun kiva.  :)

Iteppä ajoin Ponssea kesällä. Olisin varmana jääny töihin koko loppu elämäksi mutta ku koulu alko...

Kabanossi, luulisi Turun olevan niin suuri kaupunki, että noita paskaduuneja löytyisi kuin sieniä sateella. Pää pystyyn ja hakemuksia vaan menemään.

Varastohommia (http://www.mol.fi/paikat/Search.do?lang=fi&searchExecute=true&AreaA1=8&AreaB1=8&AreaB1=80&AreaB1=81&AreaB1=82&AreaB1=83&AreaB1=84&AreaB1=85&AreaB1=86&AreaB1=87&AreaB1=88&AreaB1=89&professionCode=8&professionCode=88&professionCode=89&municipalities=turku&province=---&search=Etsi&country=---&freshness=1&duration=11&type=21&rentalLabour=---&searchphrase=#resultList)

Myyntihommia (http://www.mol.fi/paikat/Search.do?lang=fi&searchExecute=true&AreaA1=3&AreaB1=3&AreaB1=30&AreaB1=31&AreaB1=32&AreaB1=33&AreaB1=34&AreaB1=39&professionCode=34&professionCode=33&municipalities=turku&province=---&search=Etsi&country=---&freshness=1&duration=11&type=21&rentalLabour=---&searchphrase=#resultList)

Jooh ei tässä hätää ole. Hakemuksia on pistetty ja parissa haastattelussakin olen käynyt.  :)

Juuri nyt vielä tunnin ajan: A2 Teema: Syrjäytyneet nuoret -ilta

Hyvää juttua nuorten syrjäytymisestä.

Erinomaisia keskustelijoita järkevillä pointeilla Sarasvuo, Heikkilä ja Mäki-ketelä, muut enemmän tai vähemmän diibadaaba tasoa ja osa aivan karmivia vihervasuripaasaajia ilman käytöstapoja.

Suurinosa tosiaan kauheaa soopaa, hyvät ja järkevät ideat aika vähissä ja homma haisi muutenkin päättäjien/yrittäjien/työnantajien tekopyhältä facelift -yritykseltä. Ollaan muka empaattisia nuoria ja työttömiä kohtaan, mutta taka-ajatuksena on edelleen työvoiman ja voiton maksimointi, eikä niinkään yksilön hyvinvointi.

Niin, siis hyvinvointiahan luodaan juuri uusilla työpaikoilla ja kansantalouden kasvulla. Ei sillä, että lapataan vasemmistolaiseen tapaan taika-arkusta(velkarahalla) lisää tukirahaa erillaisiin kuntoutusprojekteihin. Kuten Heikkiläkin totesi hänet pelasti syrjäytymiseltä juuri nuorena saatu työpaikka.

Yhteiskunnassa pitää toki olla tukiverkot, mutta ei sellaisia mitkä passivoivat ihmiset koteihinsa.

Ainoat konkreettiset ja fiksut ehdotukset tulivat juuri yrittäjiltä ja opettajalta. Joku flipannut muija(toimittaja) jopa väitti, että nyky-yhteiskunta perustuu toisten sortamiseen. Ei jumalauta. Voiko epä-älyllisempää olentoa olla. Haluaisin nähdä itse sen yrityksen, mikä Suomessa on menestynyt työntekijää polkemalla ja asiakkaille kettuilemalla.

Paras kohta keskusteluissa oli, kun koko elämän pumpulissa elänyt korkeastikoulutettu nainen siinä ulisi kuinka yhteiskunta ei ole tarjonnut hänelle koulutusta vastaavaa työtä, koska hän kävi ulkomailla työharjoittelun ja ei kuulemma muutakaan työtä ole saanut(bullshit). Sarasvuolla alkoi siinä keittämään niin paljon nuo valheet, että palkkasi sitten naisen samantien töihin. Ei naurattanut naista, kun tajusi että hän joutuu oikeasti tekemään tavallista työtä. Ei hymyn hymyä, vaikka luulisi että olisi ollut työpaikasta iloinen. Sarasvuon sanoin "katsotaan että kelpaako!"

En ole katsonut tuota vielä, mutta minulla oma näkemys (tästäkin) aiheesta.

Eniten päähän ottaa, että kaikkien työttömyys on aina muka yhteiskunnan/työnantajien syytä. Suoraan sanottuna olen itse sitä mieltä, että iso määrä ihmisistä on joka asiassa täysiä idiootteja, joita en ottaisi työntekijäksi edes ilmaiseksi. Työhaastatteluissa saa oikeasti haastatella 500 tyyppiä, eikä välttämättä löydy edes yhtä kohtuullista hakijaa. Joukossa on myös niitä jotka käyvät työvoimatoimistossa vain sen takia kun laki määrää, tai muussa tapauksessa menettää kelan tuet. Nämä jätkät haistaa jo kaukaa. Niitä ei vaan kiinnosta mikään muu kuin perjantai-illan ryyppyreissut.

Sitten on on vielä nämä korkeastikoulutetut työttyömät, joille ei kelpaa mikään. Sitä luullaan että muutamia vuosia kirjoja lukemalla osaa muka kaiken ja heti pitäisi päästä toimitusjohtajaksi tai osastopäälliköksi vähintään. Meilläkin kävi työhaastattelussa vähän aikaa sitten joku DI, joka ei halunnut normaalin insinöörin paikkaa alkuunsa, koska onhan hän sentään käynyt ihan yliopiston. Hajoilin vaan sen jutuille. En kyllä yhtään ihmettele miksi ollut viimeiset 3 vuotta työttömänä.

Vaimo oli vuoden töissä työvoimaneuvojana ja sai päivästä toiseen kuulla vastaavanlaisia tapauksia. Varsinkin 30-40-vuotiaat akat ovat kaikken pahimpia tapauksia. Ne tulevat aina hyvin ylpeinä paikalle vaikka eivät ole koskaan tehneet päivääkään töitä. Opiskelleet kymmenen vuotta jossain perslävessä, sen jälkeen heti perään vuosikaudet äitiyslomalla ja sitten ihmetellään kun töitä ei saa. Tai saa, mutta kun ollaan niin hienoja ja akateemisesti kouluttautuneita, niin mikään presidenttiä pienempi virka ei kiinnosta.

Olen edelleen sitä mieltä, että 90% työkelpoisista ihmisistä saa töitä aika lyhyellä aikavälillä. Toki joukossa on niitäkin jotka eivät saa töitä vaikka kuinka yrittäisiät ja osaisivat, mutta se on vähemmistöä. Se on sama kuin läskien ihmisten kanssa. Suurin osa on läskejä ihan omien tekojen seuraksena, vaikka joka toinen on syyttelemässä huonoja geenejä ja hidasta aineenvaihduntaa. (Ehkä paskin vertauskuva koskaan)

Tällähetkellä työmarkkinoilla on valloillaan viidakon laki. Ymmärtäähän sen, että työnantaja ei halua palkata heidän mielestään epäkelpoa työntekijää listoillensa, mutta niin kauan, kun vastuu on vain yksilöllä, voidaan minusta puheet hyvinvointivaltiosta unohtaa.

Pelkkä työpaikan saaminenkaan ei takaa sitä, että työstä nauttisi (huonot työolosuhteet, ajat, palkka yms. yleisesti epämielenkiintoinen työ), joku voi tähän sanoa, että omapahan on ongelmansa, jos ei tarjottu työ kelpaa, mutta siinä tapauksessa voidaan taas unohtaa puheet hyvinvoinnista.

Muiden tuilla elelystäkään ei tarvitsisi rehellisen työssäkäyvän veronmaksajan marista, jos rahat otettaisiin sieltä, missä sitä on (kansanedustajien palkoista nyt vaikka näin alkuun  :lol:). Tämä ei toisaalta olisi mikään lopullinen ratkaisu. Suomessahan moni voisi helposti elää tekemättä töitä, ilman että se tekisi hallaa taloudelle, vaikka ymmärrän kyllä että monia tämä ajatus ärsyttää.

Ongelman ydinhän on siinä, että kilpailevassa kapitalistisessa yhteiskunnassa ei voida oikeasti taata kaikille tasa-arvoista hyvinvointia, koska kaikki ratkaisut tehdään taloudellisesti kannattavasti, eikä ykislön tarpeiden mukaan.

EDIT: Nythän uuden lain myötä ensivuonna työpaikkojen on pakko tarjota työtä kolmen kuukauden jälkeen työttömänä olevalle henkilölle. Saa sitten nähdä, paljon näitä työpaikkoja on oikeasti tarjolla.

Eihän tämä nyt OIKEASTI voi kuulua hyvinvoinnin piiriin? Kuulostaa vain samanlaiselta "rusinat pullasta"-mentaliteetilta, mistä MasterTK ja Gba kertoivat  aiemmin esimerkkejä.

Jos on hankittu hyvä koulutus kiinnostavalta alalta ja valmistumisen jälkeen ei vain löydy koulutusta vastaavaa työtä(työmarkkina- ja/tai taloustilanteen takia esimerkiksi), pitäisi jonkin ajan päästä alkaa pään sisällä hälytyskellot soida ja ajatella, että ehkä kannattaisi tehdä jotain muuta työtä niin kauan kuin koulutusta vastaavia töitä löytyy.

Mitä tässä oikeasti häviäisi? Saisi tasaisesti palkkaa, pääsisi potentiaalisesti mukavaan työyhteisöön mukaan ja kaiken päälle saisi CV:hen yhden rivin lisää, joka - ennen kaikkea - osoittaa työnhaussa, että et ole jäänyt vain laakereille lepäämään ja nostamaan tukia, vaan tekemään aktiivisesti töitä, kartuttanut käytännön työkokemuksia sekä kehittänyt omaa ammattitaitoa. Ja omasta kokemuksestani työnhaussa arvostetaan AINA enemmän käytännön työkokemusta ja työmoraalia, kuin sitä, missä oppilaitoksessa on onnistunut lusimaan muutaman vuoden.

"Hyvinvoinnin" ja tuollaisen realiteettien tajuamattomuuden ja tekosyiden taakse piileskelemisen (en voi tehdä töitä, koska se ei vastaa koulutustani)välillä on selkeä ero.

Vaan entä jos mikään muu ei kiinnosta? Pakolla paskaduunin vääntäminen ei mielestäni ole osa hyvinvointia, vaikka välttämätöntä joskus onkin.


Tietenkin työnteosta on hyötyä itselleen juuri työkokemuksen kannalta, mutta vain koska siitä (työkokemuksesta) tehdään itseisarvo. Ei tuo kaikki missään nimessä takaa sitä, että työstä olisi nauttinut ja sitä tekisi mielellään. En minä ainakaan vain sen takia töitä halua tehdä, että joku kravaattikaulainen herra huomaa miten ahkera olen ollut ja ehkä ottaa minut tuottamaan hänelle maksimaalista voittoa mahdollsimman pienellä palkalla. Tietenkin on niitä, jotka ajattelevat, että mitä enemmän teen töitä ja menestyn, sen hyvinvoivampi olen, mutta kaikkien kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Kyllä se työ ja raha elämää helpottaa, mutta sen jälkeen voidaan vasta kysyä, onko kuitenkaan oikeasti hyvinvoiva ja mitä oikeasti haluaa tehdä (vai haluaako tehdä mitään).

Oikeastaan tälläisissä keskusteluissa pitäisi ensin määrittää "hyvinvointi". Tarkoittaa varmaan eri ihmisille eri asioita.

Suomessa ei ole huonoja työolosuhteita, aikaa tai palkkaa. Käy ulkomailla, niin saat perspektiiviä tähän. Aasiassa on normaalia painaa 12h päivässä töitä orjana kuukauden ajan ja käteen kilahtaa alle euro. Suomessa on hyvän palkat, helpot työt ja pienet työajat. Liian helppoa melkeinpä, missään muualla maailmassa et pääse niin helpolla kuin suomalaisessa yrityksessä.
Eihän tuossa ole mitään järkeä, että toisen siivellä saisi loputtomiin elää? Ei kai kukaan voi oikeasti ajatella niin, että se olisi oikein. Kyllähän se nyt tekee taloudelle ja yksilöille hallaa, jos omasta työstä pitää maksaa siivu toisen ylläpitämiseen ja kun se ylläpitäminen tarkoittaa vielä täysin terveen ihmisen WoW:n pelaamista ja colan litkimistä kotona, niin väärinhän se on.
Ongelman ydin on siinä, että emme elä kapitalistisessa yhteiskunnassa, vaan yhteiskunnassa missä valtio sääntelee kaikkea. Tasa-arvoisella hyvinvoinnilla tarkoitat kai tasapäistä hyvinvointia missä kaikilla on samat hyödykkeet ja tulot käytössään? Siinähän ei ole mitään pointtia, että toinen tekee enemmän töitä ja saa saman palkan. Pääasia on, että kaikilla olisi mahdollisimman yhtäläiset mahdollisuudet menestyä elämässä(ilmainen koulutus jne)

Eli siis työpaikkojen(yritysten) pitäisi tarjota työtä ja pistää firma konkurssiin? Eihän tossakaan ole mitään pointtia, että on pakko ottaa töihin ihmisiä joita ei tarvita töihin. Hyvinvointi on kasvanut kivikaudelta tähän päivään asti juuri siksi, että on ollut kilpailua ja yritykset ovat saaneet vapaasti kasvaa. Miksi sitäpaitsi työllistyminen on toisen ihmisen yrittämisen(yritysjohtaja) vastuulla eikä kotona makaavan henkilön? Eikö työntekijän pidä tarjota työnantajalle jotain lisäarvoa eikä niin, että työnantaja rukoilee ja maanittelee työntekijää työhön. Palkka on se mitä työnantaja antaa sitten työntekijälle siitä lisäarvosta mitä työntekijä on tuottanut.

John F Kennedyn sanoin: "Ask not what your country can do for you - ask what you can do for your country"

Nykyään tuntuu olevan toisinpäin, mitään ei anneta itse yhteiskunnalle, mutta vaaditaan kauhalla oikeuksia. Melkein toivoisin suurta lamaa ja pitkää sotaa, jotta ihmisten pilvilinnat romahtaisivat ja realiteetit astuisivat kuvaan.

Boldattuna se tärkein. Jos ei ole valmis tekemään töitä saavuttaakseen jotain, on liikkeellä aivan väärällä asenteella. Omalla kohdalla paskaduunien vääntäminen vain lisäsi motivaatiota päästä oman alan töihin.

Älä tee niitä töitä sen "kravattikaulaisen herran" takia, vaan itsesi takia. Kerää kokemusta työelämästä ja kartuta ammattitaitoasi sen takia, että se "kravattikaulainen herra" valitsee mielummin sut, kuin jonkun toisen, töihin siihen sinun unelma-ammattiisi.

Gba heitti myös tiskiin hyvää tavaraa.

Tämä on osin kyllä näinkin. Kokemusta vaaditaan aika paljon että voi oikeasti "hyviin" töihin päästä. Mutta tässä on se toinenkin puoli, tai ainakin pari kolme vuotta sitten oli. Eukko kun valmistui ekonomiksi ja toivoi että pääsisi johonkin oikeisiin töihin, pois pankin kassalta. No, kun kokemusta ei ollut, niin eihän sitä luonnollisesti päässyt (josta minä syytän koulua. Annetaan paperit mutta ei työnantajien vaatimaa kokemusta). No tästähän sitten laskettiin odotuksia ja yritettiin matalamman tason hommia kuitenkin sitä pankin kassaa välttäen. No nyt tulikin vastaukseksi että olet ylikoulutettu hommaan, eikä sinua viitsitä ottaa hommiin. Ja oravan pyörä oli valmis. Lopulta eukko päätyi sinne pankin kassalle (joka sekin ehkä osin suhteilla) kun sielä oli ollut muutaman vuoden ennen valmistumistakin. Eteni kyllä suht nopeasti että pääsi myymään rahaa (kertoo "rahan myyminenkin" jotain yhteiskunnasta). Tosin tämäkin homma on enemmän opistotason himomyyjille. Kuukauden menestys ja työpanos pankissa kun mitataan sillä kuinka paljon on rahaa myyty. Muulla ei käytännössä ole väliä.

Korkeasti koulutetuissa ihmisissä ei ole vikaa, vaan koulutuksen rakenne on aivan päin persettä. Se että joku voi oikeasti valmistua niin että ei vain ole paikkaa työmarkkinoilla on aivan uskomatonta! Tämä olisi loppujen lopuksi aika helppo korjatakin. Pakollinen (mieluummin useampi) harjoittelu/työ jakso, josta saa vähintäänkin tuet. Joka tutkinnossa. Itse olen päässyt työpaikkojen äärelle ihan sen vuoksi että minulla oli se harjoittelupaikka (vaikka myönnän että tiukilla sekin oli). Minusta on uskomatonta että tätä ei ole otettu koulutukseen mukaan. Se on hyvin helppo ja toimiva ratkaisu. Miksi ihmeessä yliopistoista päästetään valmistuneita joilla ei ole pätkääkään työkokemusta!

Tottumiskysymys. Jos aletaan muualle maailmaan vertaamaan, niin suomessa on ehkä parhaimmat työolosuhteet yms. Tämä ei tarkoita silti sitä, etteivätkö ihmiset olisi tyytymättömiä työhönsä. Perspektiivi kyllä auttaisi.. muutetaan koko suomi vaikka Aasiaan pariksi vuodeksi, niin varmasti maistuu ainakin taas vähänaikaa työnteko suomenmaalla, vähänaikaa.


Tietenkin jokainen työtätekevä ihminen on hyväksi ja hyödyksi valtiolle, kysymys kuuluukin, että haluaako ihminen olla sitä. Joillekin ihmisille kelpaa hyvin työttömän päiväraha, ja mikäs siinä, kun sellainen mahdollisuus on tarjolla. Suurin osa kuitenkin ahdistuu, ja pyrkii menemään töihin. Joskus yhteinen hyvä ja yksilön hyvä eivät kohtaa, ja silloin on valinnan aika.


Ei kyllä minusta enemmän ja rankempaa työtä tekevälle tulisi maksaa enemmän palkkaa, mutta näinhän se ei nykyään ole. Toinen vaihtoehto tietenkin olisi, että kaikki saavat samat tulot käyttöönsä, tekivätpä mitä tahansa, tämähän voi olla myös positiivinen asia, sillä silloin töitä (oikeasti tarpeellisia) tehtäisiin ihan sen hyödyn takia, eikä rahan.

Viidakon lait tulevat voimaan, kun yksilö päästetään kokeilemaan mahdollisuuksiaan menestyä. Toiset selviävät, toiset eivät, ja ne jotka eivät, heitä pitää auttaa. Oli syy mikä tahansa. Pakottamisella ja paasaamisella ei moni ihminen motivoidu. Minusta yhteiskunnan pitäisi tähdätä tekemään kaikkien elämisestä helpompaa, joskus ehkä muiden (parempiosaisten) kustannuksella, mutta tässäkin pitää tulla raja vastaan jossain vaiheessa, ettei tilanne käänny päälaelleen.


Ongelma onkin siinä, että voittoa tavoittelevan yrityksen ei ole järkeä ottaa turhaa työvoimaa, silti ihmiset tarvitsevat töitä. Joko työntekijä kärsii, tai työnantaja. Paradokseja paradoksien perään, ja kaiken takana on lopulta raha. Mitä jos kokeiltaisiin jotain aivan muuta systeemiä, mihin ei liity rahaa tai kilpailua? No, se ei ole kyllä ehkä vielä tämän vuosisadan juttu, mutta sitä odotellessa.


Pointtini oli lähinnä siinä, että joillekin tällainen työkäytäntö voi olla jo liikaa, eikä yksinkertaisesti vaan jaksa tehdä edes itsensä takia töitä, jos kokee työnpaikkansa epämiellyttäväksi. Kaikki eivät ole yhtä kunnianhimoisia suorittajia, eikä paasaaminen ja pakottaminen auta, jos mieliala on tällainen. Ja siis puhun tästä siksi, että kuvailemiani ihmisiä ei yleensä auteta, koska heitä pidetään vaan laiskoina paskoina, jotka haluaisivat elää tuilla koko loppuelämänsä, vaikka todellisuus on ihan toinen. Ihmisen ei tulisi kilpailla hyvinvoinnista, sen pitäisi olla itsestäänselvä asia, ja jos ei, on se ongelma joka pitää ratkaista.

Aiviksella hyviä pointteja.

Mielestäni se, ettei mm. työolosuhteista, palkasta tai työajoista saisi valittaa, koska jossain muualla jollain muulla menee vielä huonommin, on aika turhaa jauhantaa.

Joo-o, joillain ei ole juomavettä ja lapsia kuolee ripuliin joka sekunti köyhillä alueilla. Ei tämä tarkoita silti sitä, etteikö Suomessa voisi olla paskoja työolosuhteita ym. Tai toisaalta, tuota logiikkaahan voisi hyödyntää toisinpäin. Miksi hyväosaisimmat valittavat korkeista veroista, heillähän jäisi 99% verotuksellakin enemmän käteen kuin Aasian orjilla. Ihan turha valittaa mitään, kun valtio vie niin paljon veroja. Heittäisivät omaisuutensa menemään, laskeutuisivat pilvilinnoistaan ja hakisivat perspektiiviä elämään Aasian työelämästä.

Toki on olemassa loisia. Ja toki on olemassa turhasta valittavia vässyköitä. Mutta tuo viidakon lait kappale oli hyvä. Tasapaino pitää olla. Vähäosaisia ja heikompia pitää auttaa, kunhan tilanne ei mene päälaelleen.

Joka tapauksessa voiton tavoittelun äärimmilleen viety maksimointi on perseestä. Miksei hyvä toimeentulo riitä, se on se kysymys, joka usein tulee mieleen, mutta siitä ei sen enempää...

Aivan kuten on olemassa hyviä ja huonoja työntekijöitä, on olemassa hyviä ja toisaalta huonoja, moraalittomia työnantajia.



Tämä oli myös hyvä. Tietysti "joku on kovalla työn teolla opiskeluaikoina päässyt plaplapla". Keplottelulla, tuurilla, syntymällä oikeaan perheeseen jne. on päässyt paljon parempiin tienesteihin, tekemään paljon vähemmän töitä, järkyttävän paljon ihmisiä. Ja mitä nyt näkee jotain keskitason johtajiakin, jotka ovat kovilla palkoilla, täysin, totaalisen ammattitaidottomia paskoja, istuvat eläkevirassa tekemättä mitään tai usein itse asiassa aiheuttamassa yritykselle vain hallaa. Ihan lähipiirissäkin on paljon esimerkkejä. Nämä ovat kuitenkin yhteiskunnan silmissä jotenkin paljon ylempiarvoisia kuin joku työtön ressukka, jolla ei vaan käy tuuri.

Vaikka on hieno ajatus, että yhteiskunta olisi jotenkin tasavertainen ja työnteko ja muu palkitaan, niin todella usein silti elämässä on kyse tuurista. Satuitko syntymään Afrikkaan vai Suomeen. Satuitko pääsemän sen työnantajan suosioon siinä viiden minuutin työhaastattelussa vai et.

Kyllä mun mielestäni huolestuttavan moni ihminen istuu himassa sen takia ettei yksinkertaisesti huvita/jaksa/viitsi mennä duuniin ja tukiakin nostamalla tulee toimeen. Koetaan että tarjolla olevat työt eivät anna riittävästi mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen, yhyy.

Mitä televisiosta tulee? Hyvät ja huonot uutiset ja sen jälkeen Frasier, muuten enimmäkseen roskaa.

En tunne yhtään pitkäaikaistyötöntä, jolla olisi "kivaa" niiden tukien varassa eläessä. Se on elämää silti, mutta kyllä heistä suurin osa haikalisi ihan muunlaista arkea. Pitkä putki vaan tekee yrittämisen aina vain vaikeammaksi. Masentuneelle ihmiselle jopa kaupassa käynti käy vuorikiipeilystä, tiedän kokemuksesta. Tällaisille tapauksille on pakko olla jo apua työllistymisessä.

Muuten kyllä olen sitä mieltä, että nuorten pitäisi nähdä työelämää aikaisemmin ja useammin. Pakollista harjoittelua vaan kehiin enemmän ja jotain koulutusta siihen väliin, että nuori näkisi asiat uudessa valossa "paskaduunin" sijaan. Toki työpaikoillakin pitäisi harjoittelijat ottaa vakavasti, eikä käyttää kahvinkeittäjinä, mutta tämä on paikkakohtaista.

Tuohon yliopistojen kritisointiin vielä sen verran, että riippuu kyllä myös aika paljon varmaan koulutuslinjasta ja laitoksesta. Mulla oli viime kesänä 4kk ns. käytännön harjoittelu ja maisterivaiheessa on vielä 3kk erikoisharjoittelu. Erikoisharjoittelussa laitos/valtio (en muista) vielä maksaa yhden kuukauden palkan, jolloin muuallekin hakeminen on helpompaa kun yritykselle ei muodostu niin paljon kuluja.

Ei sillä etteikö yliopistojen opetuksen kritisointiin tältä kantilta olisi aihetta suurimman osan kohdalla..

Riepu editoi: Halkaisin keskustelun ja heitin toiseen aiheeseen.

Mielestäni Cyrus kiteytti hyvin noita asioita. Ihmiset ovat loppujenlopuksi yksilöitä perustarpeiden tyydyyttymisen jälkeen, ruoka, jne. Vertaukset Aasian työkulttuuriin kuulostavat aika absurdeilta, kun Aasia on suhteellisen iso alue ja lähempääkin löytyy vertailukohtia. Suomessahan palkat ovat Euroopan keskitasoa pienemmät ja verotuskin kireämpää. Muutenkin eriarvoistuminen on jo pidemmän aikaa kehittynyt työpaikkojenkin sisällä, kun yritykset käyttävät paljon vuokratyötä ja valtio/kunnat tukityöllistävät ettei tarvitsisi maksaa oikeaa palkkaa. On myös paljon yrityksiä, jotka odottavat työntekijöiltä ihmeitä ja 100% antaumusta sillä riistopalkalla. Tottakai on myös näitä ihmisiä jotka tyytyvät "loisimaan", täytyy myös muistaa että tässäkin asiassa ihmiset ovat eri asemissa. Joku vähään tyytyvä yksineläjä voi helpohkostikin pärjätä tuolla 400e vuokran jälkeen, mutta mitäs sitten jos on vaikka lapsia elätettävänä tai muita kuluja?

Tuosta eilisestä keskustelusta voisin todeta, että sillä vihreiden naisella (en muista nimeä) oli mielestäni hyvät pointit siitä että vanhemmat käytännössä opettavat lapsilleen asenteillaan mitkä ovat sitä "paskaa" mitä ei kannata tehdä. Eduikseen mielestäni esiintyivät myös Ihalainen, Sarasvuo ja se Hesburger yrittäjä. Monet muut tuntuivat vain hakevan sellaista vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelua.

Jos puhutaan yritysten tilanteesta ja mikä mättää sielä työntekijöiden osalta, on palkkaus ja työvoiman sijoitus. Firman suorittava osa on usein sielä tehtaalla, liikkeessä, kopissa tms. Eli se tuotanto mitä vastaan firma saa rahaa. Kuitenkin, tämä on se paikka missä vedetään tuontekijä määrät, arvostus ja palkka minimiin. Esim. keskon pääjohtajan ansiotulot verotietojen mukaan vuonna 2011 oli 1,2 miljoonaa euroa. En yllättyisi jos jossain Keskon kaupassa tms. on nuori joka yrittää revetä kahtia ja reilun 15 000€:n vuosipalkalla. Ero on mieletön. Myönnän, en ole kokenut pääjohtajan tehtävien osalta, joten voihan olla että hänenkin pitää revetä kahteen osaan tai jopa kolmeen osaan. Mutta vaikka pääjohtajan pitäisi revetä viiteen osaan, ero on silti mieletön. Pääjohtajalla on tietty kymmenien vuosien kokemus ja nuori vasta aloittelee työuraansa. Mutta, en usko kovin monen kokeneenkaan kaupan kassan tienaavan kovin paljoa yli 25 000€/vuosi. Jolloin ero on edelleen mieletön. Ja tämähän on vielä pieni tulo ero suurimpiin verrattuna.

Osa on myös tämä työpaikkojen sijoitus. Kun firmassa alkaa YT:t, mitä ylempänä ollaan, sitä varmempi voi olla paikastaan. Ja mitä ylempänä on, sitä varmempi voi olla bonuksista onnistuneiden YT neuvottelujen jälkeen. Kaupoissa tietty voi olla kassalla huoletta, koska konsernin YT:t eivät koske niitä. Eli porukkaa kasaantuu sinne hallinnon puolelle ja "pikku managereiksi" kun alempi porras ja tuottava osa on uhrattavissa ja aina tiukilla.

Vaikka Kukkala (se toimittaja) oli vähän pihalla ja ennen kaikkea ei oikein osannut tuoda asiaansa oikein esille, hänellä oli pieni järki sielä takana. Yritykset pärjäisivät aivan varmasti paremmin jos johtoporras ei toisi niin paljon kuluja ja kunnioitettaisiin sitä alempaa työntekijä porukkaa arvonsa mukaisesti. En sano että keskiporrasta ja johtajistoa ei saisi kunnioittaa. Totta kai niitä pitää myös kunnioittaa. Mutta tulo erot saman firman sisällä ovat naurettavia. Ja Kukkala sanoi juuri tähän liittyvän hyvän kommentin mutta sanoi sen aivan väärään aikaan ja väärällä tavalla. "Kaikki eivät voi olla Sarasvoita". Tällöin itse työ jäisi pahimmassa tapauksessa itse tuote tekemättä. Ja tätä työtä ei arvosteta läheskään tarpeeksi, että siihen kukaan hakeutuisi tai haluaisi siinä olla vanhuuteen asti. Tähän ei siis auta eläke iän nosto mitään, vaan työntekijän kunnioitus ja arvostus. Olen ollut itse kaupan kassalla useamman kesän ja jos siihen olisin juuttunut sen tasoisella palkalla mitä siitä saa niin olisi se yhteiskunnan rahoilla eläminen käynyt useamman kerran mielessä. Tunnen muutaman jotka ovat kaupassa olleet kymmeniä vuosia ja pakko nostaa hattua että siinä jaksavat. Myönnän tosin senkin että tämä työtä tekevän aliarvostus on alkanut vasta viimeisen 10-15 vuoden aikana kärjistymään. Joten ehkä aina ei ole ollut näin huonosti.

Tämä, sekä palkka ja työolosuhteet vaikuttavat aika pitkälti siihen, miten henkillö käsittää "paskaduunin". Itse arvostan esim. siivoojia sekä sairaanhoitajia paljon, molemmat eivät ole pidemmänpäälle mitään unelmaduuneja, mutta silti löytyy ihmisiä, jotka niitä jaksavat tehdä. Ruotsissahan ainakin sairaanhoitajat saavat huomattavasti parempaa palkkaa, kuin suomessa.

No se on ihan omaa syytä jos kouluttautuu alalle jossa ei ole duunia. Tosin kauppatieteet ei ole sellainen ala. Kyllä tuolla alalla duunia riittää osaavalle ihmiselle. Pankki on tietenkin paikka jossa ei nosteta ketään jalustalle, vaan jokainen merkonomi, tradenomi ja ekonomi aloittaa kassalta. Ne joilla kompetenssia riittää nousevat siitä hyvin rivakasti ylemmäs. Itse ylenin kolmessa viikossa kassalta esimieheksi.  Tiedän henkilökohtaisesti tapauksen jossa merkonomi yleni ekonomien esimieheksi alle viidessä vuodessa. Kovaa duunia ja nöyrää asennetta. Tarjoa sitä mitä työnantaja tarvitsee, äläkä luule että koulutus olisi joku oikotie onneen. Yhteiskunta ja riskin ottavat yritykset eivät ole mitään velkaa sinulle. Itse saa toki myös ottaa riskin ja perustaa yrityksen, jos on palleja.




Suomessa sairaanhoitajat saavat juuri sellaista palkkaa kuin ansaitsevatkin. Jos se työ olisi suomessa arvokkaampaa siitä maksettaisiin vielä suurempi korvaus. Kysyntä ja tarjonta luovat työlle hinnan. Opetelkaa hieman teoriaa. Sinne ei edelleenkään ole pakko mennä, aina voi mennä sinne mistä maksetaan enemmän. Tunnen useita sairaanhoitajia ja kaikki ovat ihan tyytyväisiä työhönsä. Palkasta toki kuuluu valittaa suomessa. Verotus(loiset jotka korottavat veroa) on toki syynä siihen miksi ei enempää jää käteen.





Jokainen johtaja on ansainnut palkkansa. Alaiset aina kritisoivat kovia palkkoja, mutta saa sinne johtajaksi yrittää mennä jos on kompetenssia(perusta oma yritys ja tadaa olet TJ). Kummasti ne halut karisee, kun itse pääsee esimieheksi(kokemusta on). On nimittäin hieman rankempaa, kuin olla vain suorittavaa porrasta. Ne paineet ja työmäärä on moninkertaiset perusjantteriin verrattuna ja palkka ei ikinä korvaa sitä vapaa-ajan menetystä ja työmäärää, vaikka se alhaalta päin voisi siltä näyttää. Tunnen tässäkin tapauksessa pari isoa johtajaa, jotka ovat vapaaehtoisesti alentaneet itsensä takaisin asiantuntijoiksi, koska TJ:n hommat ovat sellaista paskaa, että hyvin harva sitä pitkään kestää.

Ilman YT-neuvotteluita ei olisi mitään yrityksiä, koska ne olisivat konkurssissa. Ei ole kovinkaan tehokasta pitää työvoimaa joka ei tuota lisäarvoa yritykselle. Yrityksen tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa, ihan vapaasti saa itse ottaa sitä riskiä ja perustaa niitä omia yrityksiä. Ei tarvitse ulista sitten YT-neuvotteluista ja voi itse palkata vaikka koko suomen ja kaikki suomen huippuosaajat.

Millätavoin arvokkaampaa? Mietin vain että miten se työ on ruotsissa erilaista sitten. Äitini sattuu olemaan sairaanhoitaja, ja ottaa asian välillä puheeksi ja huomauttaa sairaanhoitajien pienistä palkoista verrattaessa työn vaikeuteen. Monia lakkojakin on pidetty sairaanhoidon piireistä. Kumpuavatko nämä sitten aivan ilman mitään syytä?



Tätä en menisi läheskään kaikissa tapauksissa allekirjoittamaan, varsinkin, jos palkkaero on monikymmenkertainen alaisiin. Monella johtajallahan on palkattuna henkilökuntaa tekemään sen raskaimman (johajalle kuuluvan) työn, vaikkei ehkä ihan niissä pienimmissä yrityksissä. Tietysti oman yksityisen yrityksen johajana saa itse säädellä, kenelle sitä rahaa menee ja kuinka paljon. Termi "ansaita" jakaa kuitenkin paljon mielipiteitä ja näkemyksiä.

Sellainen euroopanlaajuinen kunnon pöydänpuhdistus tekisi kyllä hyvää tähän väliin.

Mielenkiintoista keskustelua käytte täällä. Hyviä pointteja siellä täällä ja muutaman kommentin luettuani tekisi mieli lyödä kirjoittelijaa saksilla naamaan.

Pitääpä vilkaista areenasta tuo pätkä jossain välissä.

Helppohan meidän sukupolven on vitsailla sodista ja lamoista. Paskaa läppää silti. Hyvinvoinnin mukana prioriteetit tietenkin lähtee joskus lapasesta, mutta se on väistämätöntä. Mitä enemmän mennään kohti yksilökulttuuria ja kovempia vaatimuksia työntekijöille, sitä useampi syrjäytyy. tämä on yhteiskunnan ongelma ei yksittäisten "loisien" vika.

Niin, jos nyt ei kuitenkaan niin. Työ on juuri se mikä pitää monesti ihmisen yhteiskunnassa kiinni. Ennen oli "hieman" kovemmat vaatimukset työelämässä kuin nykyään, silti syrjäytyminen tuntuu olevan enemmänkin nykymaailman ongelma.

Hyvinvointivaltio ei luo hyvinvointia (http://kansojenherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/125611-hyvinvointivaltio-ei-luo-hyvinvointia?fb_action_ids=10151285487193361%2C10151283542318361%2C10151283322493361&fb_action_types=og.likes&fb_source=other_multiline&action_object_map=%7B%2210151285487193361%22%3A539591486069742%2C%2210151283542318361%22%3A168612929947204%2C%2210151283322493361%22%3A115960645235124%7D&action_type_map=%7B%2210151285487193361%22%3A%22og.likes%22%2C%2210151283542318361%22%3A%22og.likes%22%2C%2210151283322493361%22%3A%22og.likes%22%7D&action_ref_map=%5B%5D)

Suosittelen kaikkia tämän aiheen keskustelijoita ja lukijoita lukemaan tuon kirjoituksen. Hyvin tiivistetty se mistä tässä hommassa nyt on kyse. Ei vieritetä sitä syrjäytymistä yrittäjien niskoille, he ovat niitä jotka sitä hyvinvointia luovat.


Vin, aina kun tekee mieli motata jotain, niin pitää vaan mielessä, että tuo ei vain ole vielä ymmärtänyt asiaa ja sitten perustelee oman kantansa selvemmin. Asiat riitelee, ei ihmiset vaikka aina se ei ole kaikille kovin selvää. Kasvatuksessa aukkoja. Kasvatuksessa piilee myös suurin syy syrjäytymiseen, ei ulkopuolisissa syissä.

Siis voitko muka väittää, ettei nykyään olisi kovempia vaatimuksia työelämässä, kuin ennen, jolloin työtahti oli monta kertaa hitaampaa ja stressittömämpää, ja töitä saatiin paljon helpommi, koska koulutuksesta ja työkokemuksesta ei oltu niin nihkeitä. Ja tahti vain kiihtyy koko ajan ja kilpailu lisääntyy. Nykyään saa tehdä enemmän töitä palkkansa eteen verrattuna vaikka 80-lukuun, ainakin julkisella sektorilla.

Sairaanhoitajat saavat liian pientä palkkaa. Äärimmäisen naisvaltaisena alana (terveisiä myös OAJ:lle!) työntekijät ovat palkkakuopassa, joka toki hieman kohentui tuon muutaman vuoden takaisen lakon seurauksena. Hoitajista on pula, ja pula pahenee pian entisestään kun suuret ikäluokat vanhenevat (sairastuvat) edelleen.

Merkittävä ero 80-lukuun ja sitä vanhempiin aikoihin on kvartaalitalous. Työntekijät potkitaan surutta pellolle silloinkin, kun katsotaan että firma ei tee riittävää voittoa - ei siis pelkästään niissä tilanteissa kun tehdään tappiota. Osakkeenomistajat painavat vaakakupissa aivan helvetisti, vähissä on vanhan ajan teollisuuspamput jotka pitivät työntekijöistään huolta myös silloin kun meni huonosti.

Tämähän se onkin. Koulutuksella ei välttämättä tee käytännössä tee mitään. Eikä koulutuksella voi tarjota sitä mitä työnantaja tarvitsee. Onko tämä siis opiskelija vika? Ei todellakaan. Opiskelulaitoksen tarkoitus on antaa koulutus ammattiin että pystyt työskentelemään ammatin vaatimalla tasolla. Tällä hetkellä useassa tapauksessa se ei ole sitä. Ja kyse ei ole siitä että mennään rimaa hipoen läpi. Vaikka tutkinnon hoitaisi kunnialla, se ei työnantajaa kiinnosta. Jos koulutus ei ole sitä mitä työnantaja haluaa, koko koulutuksen tarkoitus katoaa.

Totta kai TJ on valinta ja saavutus ja eivät nekään peikaloitaan pitkin päivää pyörittele. Mutta silti ero on mieletön. Ajatellaan että tuo keskon TJ tekee 18h/pv ja 6pv/vko. Tästä tulee 432h kuukaudessa (4vko). Vuosipalkka oli 1,2 miljoonaa euroa, eli kuukaudessa 100 000€. Tästä saadaan tunti palkaksi n. 230€. Siis tuntipalkka. Luku on aivan mieletön vaikka työ olisikin vaativaa. Ja kun ajatellaan että tuo 1,2milj. ei ole todellakaan se vuoren huippu, ei palkassa eikä siinä kuinka paljon todellisuudessa saadaan firmalta, liikutaan aivan järjettömissä luvuissa.


Olisi mielenkiintoista tietää kuinka kävisi palkkojen jos hallitus ja korkein johtoporras ei olisi niin hyvää kaveria joka paikassa. Nämä kun päättävät pitkälti toistensa palkat. Toisivatko johtoporras tosiaan niin paljon lisäarvoa yritykselle? Sen ymmärrän että YT:t ovat sinänsä järkiperusteinen ratkaisu jos bisnes ei käy tarpeeksi. Jotain täytyy tehdä silloin. Mutta jostain syystä miljoonien bonuksia ja palkkoja ei lasketa tähän jatkuviksi kuluiksi vaikka niitä jatkuvasti johtoportaalle annetaan. Ja kaikista huvittavinta tässä on, että johtoporras haluaa ja vaatii että noudatetaan yhtiön arvoja ja välitetään omasta yrityksestä, koska se molemmin puoleista kunnioitusta ja tukemista. Kuitenkin johtoporras haluaa samalla hoitaa työntekijä puolen ennen kaikkea mahdollisimman halvalla. Jos jostain halutaan kiristää, se on työntekijöiden määrästä, ei johtoportaan juoksevista kuluista tms. Ainoa asia mikä jatkaa säästökuurin aikana normaalilla tavalla, tai on säästökuurin ulkopuolella, on johtoportaan työympäristö. Sitä ei uudisteta ikinä tai edes mietitä onko sielä ilmaa kustannuksissa.

Joo onhan tuo täysin totta, että yhteiskunta vaatii kokoajan yksilöltä enemmän. Koulutusta vaaditaan enemmän samalla kuin työolosuhteet huononevat. Pahin ongelma noissa työolosuhteissa on juurikin tuo pätkätöiden lisääminen ja määräaikaissopimusten peräkkäinen käyttö. Koitapa siinä sitten hoidella vuoden määräaikaista vuokra-asuntoa tai sitoutua mihinkään muuhunkaan menoerään.

Itse työt ovat fyysisesti helppoja ja toimiston lämmössä on mukava painaa menemään, mutta ihmisiltä vaaditaa henkisesti todella paljon. Itsellä on monta kaveria maisterin tutkinnolla, jotka ovat olleet henkisesti aivan piipussa jo vuoden jälkeen. Töitä ei tehdä ainoastaan toimistolla vaan myös vapaa-ajalla himassa. Kova kilpailu takaa sen, että jaksavaa kollia löytyy aina tilalle jos edellinen hyytyy. Kovin mukavaa tämä ei ole työntekijälle.

Mielestäni aika absurdia ottaa noin sinisilmäisesti työnantajat jonain hyväntekijänä. Ihan kuin varaa ei olisi kritiikkin, vaikka jossain muualla maailmassa meneekin huonommin. Varmaan paskin argumentti ikinä. Tottakai pitää olla varaa neuvotella ja parantaa oloja. Totalitarismi ei ole niinkään mieluisa vaihtoehto.

Myös termi yhteiskuntavastuu tuntuu olevan aika vieras monelle tässä ketjussa. Tämähän on yritykselle myös imagotekijä ja kaupallisestikin hyödyllinen.


Mitäs vittua oikein luen.

Ei työnantajan eli riskin ottavan yrittäjän ensisijainen tehtävä ole olla mikään hyväntekijä. Valoja päälle. Tottakai yrittäjä koittaa saada yrityksestään mahdollisimman kannattavan. Ei sinne ole edelleenkään ole pakko mennä tekemään töitä ja aina saa perustaa oman yrityksen jossa se työtahti on mallia manana-maa. Vapaassa kapitalismissa juuri pystytään neuvottelemaan ja parantamaan oloja, kun saadaan sopia työpaikkakohtaisesti palkat jne, mutta suomessa AY-liike vääntää kaikille samat sopimukset tämä näkyy siinä, että näiltä aloilta ihmiset lentää pihalle laman tullessa ja niiltä aloilta joissa AY-soppareita ei ole miehet ja naiset saavat varmemmin pitää paikkansa. Suosittelen tutustumaan aiheesta tehtyihin tieteellisiin tutkimuksiin.

Yhteiskuntavastuusta olen käynyt varmasti 20op:n verran kursseja ja voin vain todeta saman mitä wikipediassa asiasta sanotaan(tämän saman on todennut myös useampi lehtori):

"Kapein näkemys yritysten yhteiskuntavastuusta on poimittu suoraan osakeyhtiölaista, jossa todetaan: ”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille”.[1] Tulkinnaksi yritysten yhteiskuntavastuun rajoista lakiteksti levisi, kun Sammon johtaja Björn Wahlroos siteerasi lakia julkisesti todeten pykälänpuolikkaan kiteyttävän kaiken sen, mitä yhtiöiltä edellytetään. "

Ei yrityksellä ole muuta yhteiskuntavastuuta. Kaikki yhteiskuntavastuujutut ovat vain oman kilven kiillottamista ja markkinointia.

Just. Yrityksillä ja yksityisillä ihmisillä on siis sama neuvotteluvoima tällaisissa tilanteissa? Jopa tilanteessa, jossa työntekijöitä on enemmän kuin työpaikkoja?


Olisiko jotain hyviä suosituksia?



Olet lukenut 20 noppaa aiheesta ja ainoa mitä sait aikaiseksi sanoa hommasta oli hätäinen lainaus Wikipediasta. Ja nimenomaan kapein näkemys aiheesta. Lisäksi tuo boldaamasi kohta ei millään tavalla poissulje laajempaakin yhteiskuntavastuuta, voittoa toki tehdään edelleen, vaikka yhteiskuntavastuuta olisikin enemmän. Eikä silläkään ole väliä vaikka homma olisikin imagon parantamista, mikäli sillä on vaikutusta yhteiskuntaan. Kaikki hyötyvät.

Olen samaa mieltä, että esim. koulutuspaikkoja pitäisi vähentää huomattavasti. Nyt alkaa olla ylitarjontaa monella alalla. Myös useita tutkintoja voisi tiivistää usealla vuodella ja karsia kaiken paskan pois. Itsekin joudun käymään varmaan 100op kaikkea diibadaaba paskaa, vaikka opiskelen pääaineena rahoitusta. Sekin on ongelma tosiaan, että liikaa opiskellaan kirjaviisautta, eikä käytännöntaitoja, varsinkin yliopistoissa. Tämä näkyy sitten siinä, ettei valmistuneella ole tarjota sitä ammattitaitoa mitä työelämä vaatisi.

Yrittäminen on suomessa tehty niin hankalaksi vielä, että ihmiset oikeasti ajattelevat noin, kuten juuri boldattuna totesit. Jos meillä olisi vähemmän sääntelyä, niin eukkosi voisi helpommin pistää oman toiminimen pystyyn ja alkaa myymään sitä omaa osaamistaan niille pankeille ja muille rahoituslaitoksille.




Toisaalta jos TJ:n päätökset tuottavat vaikka 50% nousun yrityksen arvossa, niin kyllähän siitä sopii maksaa. Edelleenkin jos kantaa riskin, niin kerää tuoton(jos tulee dunkkuun, niin työ lähtee alta). Monesti käy myös niin, että firma menee konkkaan ja niskaan pamahtaa elämänmittaiset velat. Ei silloin työntekijä tule avuksi.

TJ:ksi ei myöskään voida nostaa ihan ketä tahansa heppua, vaan hyvin hyvin harvalla riittää pätevyys siihen hommaan. Siksikään niitä palkkoja ei voida suoraan vertailla. Olisi myös melko tyhmää jos omistaja ei saisi päättää kenet hän palkkaa pomoksi ja mihin hintaan.

Nuo johtajien palkat ovat vähän kaksipiippuinen asia...toisaalta ymmärrän että heille pitää maksaa enemmän, koska se homma on oikeasti haastavaa. Mutta toisaalta arvostan myös niitä johtajia jotka johtavat esimerkillään. Aina silloin tällöin kuulee tapauksista, joissa TJ tms, pomo pudottaa ensiksi omaa palkkaansa, ennenkuin käydään työntekijöiden kimppuun.

Jossain tapauksissa johtajien, tai vastaavien palkkoja pitäisi oikestaan korottaa, esimerkkinä kansanedustajien palkat. Jos sieltä saisi yritysmaailman rahoja, se voisi mahdollisesti kiinnostaa myös yritysmaailman henkilöitä, joilla olisi jopa mahdollisuuksia johtaa tätä maata. Nyt ne palkat houkuttelevat lähinnä kaikenmaailman Jaana Pelkosia.

Mielestäni tavallisia palkansaajia syyllistetään aika paljon mediossa, "suomalaiset ovat laiskoja työntekijöitä", yms jutut. Se on tavallaan outoa, kun puhutaan samaan aikaan tästä työn arvostuksesta. Sodastakin puheenollen, niin niitähän ei juuri synny tämän kansainvälisen kaupankäynnin ja globalisaation ansiosta, kun ihmiset käyvät töissä ja taloudet ovat sidoksissa toisiinsa maailmanlaajuisesti, niin sotimisessa ei ole mitään järkeä. Aika useasti näissä (en nyt viittaa tähän ketjuun) työkeskusteluissa puuttuu sellainen täysjärkinen keskustelu, niin kuin monessa muussakin asiassa.

Kansanedustajien työehdot ja palkat ovat tarpeeksi hyvät. Kyseessä on kuitenkin julkisin varoin rahoitettava kutsumustyö eikä siihen työhön rahan perässä pitäisi haluta, tai en itse ainakaan haluaisi. Varsinkin jos on ollut menestyvä yrittäjä tai liikemies, niin ei sen rahan pitäisi enää olla ongelma.

No joo ei mihinkään työhön pelkän rahan perässä kannata mennä, mutta onhan se fakta, että fiksuimmat eivät halua politiikkaan mukaan, koska siitä saatava korvaus ei vastaa liike-elämästä saatua korvausta ja toki politiikon rooli suomessa on olla kansan ja median sylkykuppina. Tällä hetkellä kansanedustajien palkka on ihan kohtalainen ja fiksua porukkaa hakee(vielä) politiikkaan mukaan. Eri asia tietenkin on, että äänestetäänkö sinne Jaana Pelkosia vai asiantuntijoita.



Tutkimuksia työehtosopimuksista:

Holm: Työehtosopimusten kattavuus, palkat ja työllisyys

Ahtiainen: Työehtosopimusten kattavuus Suomessa vuonna 2004

Juu, jos firman tulos oikeasti nousee TJ:n toimista 50% tai vaikka 25%, antakaa bonuksia. Kaveri on sen ansainnut. Mutta palkkaa ja bonuksia ei ole sidottu kuin tuloksen nousu suuntaan.
Firman konkkaan meno ei vaikuta TJ:hin välttämättä mitenkään. Jos puhutaan yrityksistä joissa TJ on omistaja, tällöin puhutaan eri firmoista, eli pienistä tai korkeintaan keskisuurista. Näissä harvoin on satojen tuhansien eroja TJ:n ja palkollisten välillä. Ja sinänsä, missä rahallinen vastuu on TJ:n (eli ns. "osakkeenomistaja") raha on ehkä vähän enemmän perusteltu, mutta tällöinkään palkka harvoin nousee mielettömäksi.
Isoissa yrityksissä TJ:n vastuu huonolle menestykselle on vitsi. Nokia ei menestynyt --> Kallasvuo pihalle vajaan 7 miljoonan euron ero rahalla ja lähes suoraan NSN:n TJ:ksi. Hupsista. Tiedon Hannu Syrjälä potkaistiin pihalle, erorahana tuli 1,2 miljoonaa euroa. Suuryrityksen TJ:n suurin vastuu on omat kasvot ja joskus uran jatko. Jos homman ryssiin täysin, onhan se pirun noloa. Mutta uskoisin että miljoonan tai muutaman ero raha lämmittää 50-60 vuotiasta ex-toimitusjohtajaa.

On myös melko tyhmää että epäonnistunut toimitusjohtaja saa muutamasta vuodesta kymmeniä ellei satoja kertoja enemmän palkkaa ja korvausta kuin työntekijä koko elämänsä aikana. Työntekijän urasta menee suurin osa siihen että saa edes epäonnistuneen TJ:n erorahan kasaan.
Minusta yrityksen johtajan (TJ:n) palkan voisi sitoa yrityksen yleiseen palkkatasoon, jos firma ei ole TJ:n omistuksessa, samoin erorahat. Tämähän olisi omistajan parhaaksi, eikö olisi? Tosin en tiedä kuinka tämä auttaisi kun bonuksiakin pitäisi rajoittaa. Mutta olisi se alku. Ja totta kai TJ:ltä vaaditaan pätevyyttä, näkemystä jne. mutta ei ne mitään ihmemiehiä ole. Eikä TJ ei pyöritä yritystä yksin tai suunnittele strategioita yksin suljettujen ovien sisällä.

Sehän se on, että johtavatko johtajat ottaen huomioon myös alaisiaan, vaikka joutuisi tinkimään voiton maksimoimisesta. Ei niitä voittoja voi kuitenkaan ikuisesti koettaa puristaa, varsinkaan perus duunareiden kustannuksella, ahneudellakin tulisi olla rajansa. Tietenkin vapailla markkinoilla jokainen onnistuessaan luomaan itselleen rahallisesti tuottavan bisneksen on oikeutettu käyttämään satoaan miten halajaa. Voi ajatella joko itseään, muita, tai yrittää tehdä kompromisseja.


No ei ainakaan korottaa, varsinkaan nyt kun kansanedustajien palkat maksetaan verorahoista. Suuremmat palkat sikisi vain lisää onnenonkijoita eduskuntaan, jotka eivät tee siellä käytännössä mitään. Kansanedustajan kuuluisi muutenkin olla enemmän kutsumuksellinen, eli sinne menevät oikeasti ne, jotka tietävät ja ovat kiinnostuneita kansan hyvinvoinnista, eivätkä pelaa vain omaan pussiin. Toki rahallista korvausta pitää jokaisesta duunista saada, mutta nykyistäkin pienemmällä palkalla kansanedustajat pärjäisivät vallan mainiosti. Tässä (http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2012/11/16/maailman-koyhin-presidentti-kuluttaminen-on-paha-pakkomielle/201242207/12) hyvä esimerkki päättäjästä, jota osaan arvostaa.

Jospa vaan kuitenkin joo. Ei ennen samanlaista vaatimustasoa vaadittu joltain toimistotyöntekijöiltä kuin tänään. Epäsosiaaliset hissukat ovat aivan hukassa työmarkkinoilla tänä päivänä, kun kaikki on tiimityöskentelyä ja hyviä sosiaalisia taitoja vaatiivaa hommaa. Joka ikinen standardi ja työntekijöiden tarkkailu on myös huipussaan tällä hetkellä. Ei ihan onnistu se kännissä töihin tuleminen ja hyväveliverkostot yhtä helposti. Ja olet oikeassa työn tärkeydestä. Siksipä juuri lisääntyvät pätkätyöt, lyhenevät työurat ja kovemmat vaatimuksen pudottavat enemmän porukkaa oravanpyörästä pihalle.

Siivouspäivä (http://areena.yle.fi/tv/1724073)

Suht ookoo dokumentti hotellisiivoojien arjesta, miten jatkuva kilpailuttaminen vaikuttaa työolosuhteisiin ja palkkoihin, ja miten vaikeaa näihin on nykypäivänä vaikuttaa.

No, nyt se sitten alkaa lähestyä, mistä joskus tuli puheltua, ja perjantaina alkaa määrittelemättömän ajanjakson mittainen palkaton loma. Vuosikausia on tullut väännettyä töitä, monesti kahta ja kolmeakin yhtä aikaa siinä samalla kun pyörittelee omaa firmaa. Olen niin totaalisen kyllästynyt tähän nyky-yhteiskunnan oravanpyörään, jossa ensin käydään 9 vuotta peruskoulua, sitten 3-7 vuotta jatko-opintoja ja sen jälkeen 50 vuotta töitä. Koko ajatus, että 70% ajasta kuluu opiskeluun tai töiden tekoon on täyttä hullua ja nyt se paska saa riittää.

Mitään tarkempia suunnitelmia en ole tehnyt, mutta vois aloittaa pari ensimmäistä viikkoa treenaamalla salilla, tekemällä hyvää ruokaa ja pelaamalla pelejä niin maan perkeleesti. Kyllä tuntuu hyvälle.

Kyllä mäkin noin tekisin jos siihen olisi varaa. En olisi hetkeekään täällä avokonttorissa oravanpyörässä jos olisi vaihtoehto. Mutta, jos rahaa ei tule, et syö, asu lämpimässä, puhumattakaan viihteestä, kuten pelaamisesta, elokuvista, ravintoloista jne. Tietty tuilla elää jonkin aikaa, mutta ei niillä pitkälle päästä.

Tietty voisi sijoittaa maatilaan ja ostaa ensin kaikki tarvittava oman ruuan tuottamiseen. Mutta silloinkin täytyy maksaa sähkölasku, vaatteet, pojan tulevat harrastukset jne.

Eli, ei vaan onnistu. Hienoa että jollain on siihen rahaa. Tai töissä käyvä puoliso ;D Tosin vaikka moneen laiskotteluun pystyn ja syyllistynkin, toisen siivellä eläminen ei ole yksi niistä. Varsinkaan vaimon. Joten, niin paljon kuin yritänkin luistaa pikku jutuista (kotityöt), en ikinä aio elää taloudellisesti toisen siivellä. Töissä käyvä puolisokin on pois laskettu vaihtoehto.

Eli --> lottoamaan. Viikossa on kuitenkin tsäänssit kolme kertaa. Ja jokainen tsäänssi on mahdollisuus.

Itsellä loppu koulu ennen joulua ja on nyt tullut uudessa kaupungissa venyteltyä lekkeriä. Juurikin olen käynyt salilla, tehnyt ruokaa ja pitänyt huushollia pystyssä. Samalla koitan kehittää skillejä, eli piirtelyllä täytän kaikki tylsät hetket. Töihinhän tässä joutaisi, mutta tämä hetkinen tilanne tekee asian hieman hankalaksi. Keväällä on muutto edessä jokatapauksessa, joten se on takaraja sluibailulle.

Et siis anna puolisosi tehdä töitä?

Jotkut kutsuu oravanpyöräksi, ite tulisin varmaan hulluksi ilman töitä. Sitä ehtii harrastaa hyvin töiden ohellakin.

Ota asiayhteys mukaan niin varmaan valkenee ;)

Tampereelle sieltä.  ;)




Varmasti tuleekin hulluksi jos ei olisi mitään tekemistä ilman töitä.

Tuntuu että töiden ohella ei ehdi harrastamaan edes murto-osaa mitä haluaisi. Kun joskus viiden aikoihin saapuu iltapäivällä kotiin, tekee siinä ruokaa ja syö, niin kello on jo yli kuusi. Sen jälkeen on yleensä sen verran väsynyt että tunti menee pelkästään sohvalla istuessa ja telkkaria katsoessa, jonka jälkeen on hyvin mahdollista että pitää tehdä jotain arkiaskareita, kuten vähän siivoilla, käydä kaupassa ja muuta turhaa. Ja kyllähän sitä pitäisi vissiin perheenkin kanssa välillä viettää aikaa...

Sitten kiinnostaisi pelata muutamaa peliä, käydä salilla tai pelaamassa sählyä. Lenkilläkin kiinnostaisi käydä tai kesäisin kalastamassa. Valo- ja videokuvaus kiinnostaa, mutta koskaan ei ehdi kunnolla lähteä mihinkään kuvailemaan, saati sitten jälkeenpäin editoida niistä mitään järkevää. Haluaisin matkustella kaikenlaisiin mielenkiintoisin paikkoihin maapalolla, olla kavereiden kanssa enemmän jne.

Aika ei todellakaan riitä mihinkään jos käy töissä kaikki päivät ja olen aivan varma ettei lomalla  tule aika käymään pitkäksi ihan heti.

Mutta eikö maailma pidemmälti pyöri näin, oli sitä oravanpyörää tai ei? Jos ei ole oravanpyörässä, niin tarvii sitä kuitenkin syödä ja katsoa että muut perheessä syö. Eli jos et käy töissä ja maksa palveluista (talosta, ruuasta, jne.) silloin teet ne itse, joka vie taas oman osansa ajasta. Tietty aina vähemmälläkin pärjää. Mutta juuri kamerat, editointi vehkeet, pelit, matkustelu jne. on sitä "ylimääräistä" joka usein vaatii siihen oravanpyörään hyppäämisen.

Tietenkin, enhän ole muuta väittänytkään. Mutta ei se silti tarkoita sitä etteikö se olisi perseestä ja etteikö siitä kannattaisi pyrkiä eroon kaikin keinoin. Pitää pyrkiä passiiviseen rahantuloon (tai voittaa lotossa), jotta ei ole pakotettu hyppäämään siihen oravanpyörään tai ainakin koittaa pystyä irroittautumaan siitä välillä.

Raha se vaan pyörittää maailmaa ja sen avulla elellään, mutta ainakin itse koitan pyrkiä siihen ettei sen saaminen vie sitä 70% elämästä. Veikkaan että harvempi tekee töitä ihan vaan omaksi ilokseen. Minä en ainakaan tee enää ikinä mitään työtä vain työn tekemisen takia.

Huonoin vaihtoehtohan olisi että vaikka tekisi töitä, niin rahat eivät riitä kuin juuri juuri pakollisiin menoihin - Mikä ei ole lainkaan harvinaista nykyään, kun kaikki on niin kallista ja monissa töissä tehdään hommia lähes orjapalkalla.  Mieluummin persaukinen työtön ja ei ostele mitään, kuin että raataa kuin hullu, eikä silti pysty ostelemaan mitään.

Suomalaiset ovat aivan liian työhullua kansaa ja "et ole mitään jos et tee töitä" -asenne on syvällä juurissa jokaisessa. Sitten puolet kansasta kärsii stressistä ja jatkuvasta kiirestä koko elämänsä ajan. On se hienoo.

EDIT: En tietenkään tarkoita että koko elämän pitäisi olla pelkkää laiskottelua, mutta joka raja työhönkin.

Tämä on kyllä totta. Varsinkin tuossa asuntoa katsellessa tämä otti päähän vallan helvetisti. Piti päästä kaksiosta pois kun tuli jälkikasvua, mutta rahat ei tuntunu millään riittävän vaikka molemmat tekee ihan koko päivä duunia. Pääkaupunkiseudulla tämä vielä kärjistyy pahasti. Kaksiot kustantaa yli 200t€ ja kaksion vuokrat pyörii 1000€/kk paikkeilla, niin perustyönteon vuoksi pääkaupunki seudulla elämisessä ei ole mitään järkeä. Tähän päälle jos vielä kiristetään lainaehtoja, niin lopulta helsinki on täynnä vuokralaisia 1000-1500€/kk:n kämpissä vittuuntuneena, kun ei pysty säästämään pääomaa omaa kämppään jonka lainaa pitäisi lyhentää vain 900€/kk. Tämän tilanteen konkretisoivat ehdotukset ovat jo aivan uskomatonta tyhmyyttä. Että edes mainitaan mitään tuollaista on aivan järjetöntä. Ja kehdataan vielä ehdotella samalla palkkojen alentamista, työajanlisäämistä ja eläkeiän nostoa, kun tällä hetkellä keskimääräinen eläköitymisikä on 60 vuotta, selvästi alle virallisen eläkeiän. Fiilis siitä että asuu Suomessa, laskee melkein kuukausittain koko ajan alemmas. Kusetus alkaa tuntumaan jo aivan naurettavalta.

Sitä olen miettinyt itsekkin että kun tässä nykyisessä kämpässä on asunut tarpeeksi, niin pitäisikö vaan muuttaa johonkin perusduuniin maalle ja rakentaa sinne talo. Keravan rivitalokämpän hinnalla (ehkä vähän halvemmallakin) kuitenkin saa maalta ihan ok omakotitalon, kun tonttien hinnat romahtaa maalle siirryttäessä. Saisi mukavamman ja kiireettömämmän ympäristön, ei tarvisi jonottaa joka helvetin aamu ruuhkassa Keravalta kehä 1:n varrelle eikä tarvitsisi töissä välttämättä painaa niin niska limassa. Tosin, tämäkin on aina kiinni siitä mihin päätyy töihin. Maalla voi asiat olla huonomminkin. Oma firma ja palkollisia, siinä voisi ehkä päästä helpommalla. Tai ehkä ei :)

Tärkeintä: että ei joku aamu herää ja huomaa olevansa vanha paska, joka ei ikinä uskaltanut, yrittänyt, kärsinyt ja voittanut. Veti vaan kaiken mahdollisimman turvallisesti, mauttomasti ja hajuttomasti. Ei ikinä sanonut muille vastaan, eikä jättänyt omaa merkkiään maailmaan ja muihin ihmisiin.

Oikeastiko? Ihan järkyttäviä hintoja. Paria kaveria asuu tässä Turun keskustassa parvekkeellisessa ja tilavassa kolmiossa. Vuokra noin 700€. Mä en kyllä ikinä halua muuttaa Helsinkiin. Toimiihan siellä tosin julkinen liikenne kai ihan hyvin, että vähän kauempaakin voi tulla töihin.

Omakotitaloasuminen on aina meikäläistä kiehtonut. Maalla kasvanut ja siellä sitä omaa rauhaa oppi arvostamaan.

http://www.youtube.com/watch?v=AYURxfaTdpY

Tän vois quoteta vielä kerran, osuu niin naulan kantaan.

Toinen filosofia mitä olen koittanut toteuttaa on ettei tulisi koskaan harmiteltua, päiviteltyä taikka voivoteltua sitä kun ei ole lahjakas jossakin asiassa. Ennemmin ottaa itseään niskasta kiinni ja harjoittelee.

Joo lahjakkuuteen vetoaminen on klassinen "no kun en ite jaksa" kortti.

Mä olen tehnyt viime keväältä asti kolmepäiväistä viikkoa. Se voisi olla erittäinkin mukava tapa tehdä töitä jos ei vihaisi työnkuvaansa näin paljoa. Väsymyksellä lienee osansa, mutta kun kolmessä päivässä saa itsensä yhtä vittuuntuneeseen tilaan kuin entisessä paikassa vähän huonommin sujuneen viikon jälkeen, on jossain vikaa. Eniten ottaa päähän tuo sadistinen kiire mikä osuu aina ajoittain kohdalle. Aikaa on ollut harrastuksille ynnä muulle, mutten ole juuri osannut sitä hyödyntää. Vanhat tavat istuu tiukassa.

4 vuotta työelämää takana, enemmän tai vähemmän paskaduuneja, enemmän tai vähemmän huonoilla työajoilla. Olo alkaa olla jo nyt sen verran väsynyt että olisi hankala kuvitella jatkavansa tähän tyyliin enää kovin pitkään, jotain pitää tapahtua mielellään vielä tämän vuoden puolella. Onhan tuossa onneksi yhteishaku parin kuukauden päästä...toisaalta vähän muitakin suunnitelmia on. Saas nähdä miten tässä käy.

TK:lle onnea oikeasta valinnasta. Ei se kreikka yhtä miestä kaipaa.

PS: jos tekemisen puute iskee, järkkää miitti.

Itse opiskelen viidettä vuotta yliopistossa ja ei ole todellakaan mikään kiire siihen viiden päivän oravanpyörään. Saatan tehdä viikossa kaksi päivää töitä, käydä yhtenä päivänä luennoilla ja släkkäillä pari arkipäivää sekä viikonlopun. Mahtavaa aikaa kaikin puolin. Fyrkkaa ei ole, mutta eipä sitä tarvikaan mitenkään älyttömästi. Jos sitä olisi enemmän ostelisin varmaan tavaroita, joilla en loppupeleissä tee mitään. Nyt vietän aikaa salilla, bänditreeniksellä, paikallisilla pikkukeikoilla, mimmifrendin kanssa ja kavereiden kanssa.

Monilla opiskelukavereilla tuntuu olevan tässä vaiheessa hirveä hinku laittaa uraohjus käyntiin ja tehdä sitä duunia niin paljon kuin pystyy. Varmasti tällaista jengiä hiipuu jossain vaiheessa kun tajuaa, että elämässä ei ole tullut tehtyä oikein muuta kuin duunia firmalle, jonka intressit eivät edes itseä kiinnosta. Oma firma myös kiinnostaisi juuri siksi, että ei tarvitsisi kulkea jonkun muun talutushihnassa.

Minäkään en stressaa tuon koulun kanssa, vaan opiskelen rauhallisessa mutta säännöllisessä tahdissa(n. 40op per vuosi). Töitä tulee kuitenkin tehtyä 3-4 iltaa viikossa koulun lisäksi, plus extraopetukset tai keikat ja niiden treenit, jolloin äkkiä viikko täyttyykin päivistä, jolloin kotoa läksii aamulla kouluun ja takaisin tulee illalla töiden jälkeen 21-24 välillä. Opetan siis tanssia työkseni tällä hetkellä, jos se on joltain mennyt ohi. Hyviä hommia ehdottomasti, ja liikuntapuoli hoituu näppärästi semihyvälle mallille siinä ohella, mutta ei tuota vapaa-aikaa ihan liikaa ole. Toisaalta, pitkiä päiviä on yliopistolaisena helppo tasoittaa, kun ei sinne luennoille mikään pakko ole mennä. Aamupäivän ottaminen omiin hommiin, nukkumiseen tai etätöihin onnistuu siis, mikäli kalloa alkaa painaa.

Tällä kaavalla on menty jo useampi vuosi, joten siinä mielessä esim. TK:n mainitsema viideltä kotiin tuleminen töistä kuulostaa mukavalta vaihtelulta. Olisi siistiä tehdä päivisin reippaasti töitä, tehdä nykyistä enemmän rahaa ja saada kaikki illat oikeasti vapaaksi. Lisäksi saisi/jaksaisi suunnitella omia treenejä ja menoja paremmin, jos ei tarvitsi opetustöitä tehdä. Mutta en minä sitäkään kaavaa koko elämääni halua tehdä, vaikka se juuri nyt kiinnostaakin. Onneksi kiintopisteitä ja kiinnostuksen kohteita löytyy jo nyt monilta aloilta, joten kaikkia munia ei (toivottavasti) tarvitse ikinä latoa yhteen koriin.

Itellä tuo työnteko on suth intensiivistä ja välistä pörrään neljässä työpaikassa yhtä aikaa. Mutta vapaa-aikaa silti jää kouluun, harrastuksiin, kavereihin, perheeseen, reissaamiseen, hallitustoimintaan etc. Miksi? Koska olen saanut solmittua työsuhteeni keikkaluontoisiksi. Välistä saattaa olla pidempi putki että pitää ravata vähän siellä sun täällä, mutta vastapainoksi voi tulla pitkiä pätkiä jolloin keskittyä johonkin ihan muuhun kuin työntekoon. Vaoaapäivätki saan aina sovittua oman toiveen mukaan, harvoija poikkeuksia lukuunottamatta. Esim nyt tammikuun jälkeen töistä sapattivapaata ainaki kesään asti ja keskityn harrastamiseen, hallitustoimintaan ja niin sanotusti olemiseen. En ees muista koska ois viimeks ollut rehellistä lomaa. Rahaa on tullut ovista ja ikkunoista niin tämä elämän veemäisin vakio, jos haluaa naatiskella ilman rajoitteita on kuosissa ja jos iskis pula niin töihin saa taas halutessaan mennä takasi.

Eli keikkapohjainen työrumba kyllä toimii ja tällä hetkellä kuulostaa erittäin oudolta ajatus siitä, että lähtis tekee täs ku valmistuu niin säännöllistä 5 päivää viikossa rytmiä määrätyillä lomilla sun muilla.

Itselläni suunnitelmissa hakea opiskelemaan jälleen tässä keväällä. Töitä ei meinaa oikein millään löytä, niin tuntuu suht houkuttelevalta palata opintielle ja siinä ohessa tehdä jotain pientä ettei pelkästään tukien varassa tarvitsisi nuokkua. Äänisunnittelu/studiotekniikka kiinnostaa pirusti ja sitä tässä ollaankin hakemassa opiskelemaan. Tyttöystävästä erottua on tultu majailtua porukoiden nurkissa ja olisikin suunnitteilla muuttaa kimppakämppään kaverin kanssa ja laittaa kunnolla musaprojektit tulille.

Mikään oravanpyörämeininki ei tosiaan itsenikään kutkuta, ja pyrinkin elämään siten ettei sitä rahaa niin kauheasti tarvitsisikaan.

Oravanpyörästä täällä moni valittelee, mutta itselle kyllä kelpaisi nyt jokin haasteellinen koulutusta vastaava duuni. Tässä on nyt viisi vuotta painettu paskaduuneja ja koulu alkaa olla loppupuolella, niin olisi jo pakko päästä "oikeisiin" töihin. Rahaa on millä mällätä ja työpaikka on, mutta valmistuminen on kiinni siitä, että pääseekö johonkin rahoitusalan paikkaan töihin. Tuntuu vaan, että niihin duuneihin on aina tuhat hakijaa yhtä paikkaa kohden ja vaatimukset sellasia, ettei ilman kokemusta mitenkään voi päästä niihin. Noh täytyy vaan hakea johonkin alimmanportaan paskaan ja sieltä kiivetä ylös, kuten kaikki muutkin.


Moni täällä tuntuu tykkäävän jatkuvasta chillaamisesta. Itse olen vähän joko tai tyyppi. Tykkään painaa aivan vitusti duunia tai sitten levyttää kunnolla. Monesti olen ottanut loparit ja lähtenyt kunnon lomalle tai muuten vain ottanut omaa lomaa koulusta ja lähtenyt. Toisaalta olen myös painanut useasti niitä 240h+ kuukausia duunissa.

25-vuotias työntekijä 35 vuoden kokemuksilla. Eikö se ole työnantajan unelmaduunari alalla kuin alalla?

Kaikki on niin paljon näkulmasta kiinni, eli suhteellista. Paperilla oman intohimon ja unelmien tavoittelu on ihailtavaa. Eli että yrittää tehdä sitä mitä haluaa ja missä on hyvä. Sitten käytännössä joku joka tekee sitä niin sanottua "paskaduunia" voi olla hyvinkin vihainen tällaisesta asenteesta, koska jos se paska kelpaa hänelle, niin miksei kaikille muillekin? Miksi joku muu saisi tehdä "helpompaa" työtä ja viihtyä siellä. Palkakkin voi olla kovempi. Ja siinä sitten ilmenee myyttinen raja rehellisen duunarin ja rötösherran välillä.

Itse näen tilanteen molemmista päistä. Moni ei uskalla/jaksa tavoitella unelmia. Moni tyytyy siihen ensimmäiseen vakipaikkaansa ja pelkää, että jos tästä lähtee niin paskemmin käy. Vaikka töissä vituttaa ja arki on paskaa, niin onpahan rahaa millä maksaa kulut ja lotto sekä muutama pitkä kylmä perjantaina. Kyllä minulta näille tyypeille löytyy ymmärrystä, mutta en silti voi olla samaa mieltä kateuden kanssa. Ne jotka uskaltavat muotista poiketa ja edetä elämässään ovat niitä onnellisia. Iso käsi heille.



Omasta puolestani voin kertoa, että jokainen päätös elämässä ja työssä, joka perustui varman päälle pelaamiseen ja muiden mielipiteiden kuunteluun johtivat paskaläjiin. Sitten kun viimein aloin tehdä sitä mitä itse halusin ja harjoittaa sitä ammattitaitoa mistä tykkään, alkoi elämä vasta oikeasti maistumaan. Tällä tiellä aion hautaan jatkaa.

Mitä nämä "paskaduunit" mielestänne muuten ovat? Tuntuu olevan vähän venyvä käsite.

Täysin suhteellinen käsite. Työ on paskaduuni jos se tuntuu paskalta. Ei mikään työ lähtökohtaisesti ole paskaa, vaikka tietenkin toisissa on rankempaa fyysisesti ja toisissa henkisesti.

Työporukka on ehkä suurin yksittäinen asia mikä tuohon myös vaikuttaa.

Paskaduuni = mansikan poiminta
Paskaduuni = puhelinmyyjä
Paskaduuni = ilmaislehtien jakelija

Paskaduunin määrittelee mielestäni seuraavat aspektit:

- Ei mahdollisuutta kehittyä / kehittää toimintaansa. Lasketaan myös jos kehityksen raja tulee vastaan jo vuoden työnteon jälkeen
- Palkkaus on just ja just elinkelpoinen, jos sitäkään
- Työlläsi ei ole näykvää vaikutusta / turhaa työtä / osut siihen marginaaliin jota yhteiskunta ei osaa arvostaa. Nappiesimerkkinä puhelinmyynti
- Työhön ei sisälly minkäänlaista oikeaa vastuuta. Se, että onnistut saattamaan mainokset oikeisiin laatikoihin tai saamaan voipurnukkaan kannen kiinni, ei lasketa vastuulliseksi
- Jotkut tykkää tästäki työstä, mutta jos työviikko alkaa siitä huolimatta filosofialla: "olisipa jo perjantai" niin huomaat tekeväsi todellista paskaduunia.

Bingo. Eivät kaikki ihmiset mielenlaadultaan edes kestäisi jatkuvaa haasteellisuutta ja muutosta. Vastuu on toinen juttu jota ihmiset yleensäkin pakenevat kaikin voimin :b

Niin tämä.

Ei noi munkaan paskaduunit aluksi olleet paskaduuneja, mutta kun aikaa kuluu niin vaatimukset kasvaa. Kyllä noi vielä opiskelijalle menee ja alle 25v:lle, mutta en ikinä halua nähdä itseäni keski-ikäisenä tekemässä jotain suorittavaa duunia sellaisella palkalla, ettei siitä jää vuokran jälkeen mitään käteen. Kaikkeen kyllästyy, vaihtelua pitää olla, niin työssä kuin muussakin elämässä.

Tuli tuossa aiemmin huudeltua, että ei ole mikään kiire oravanpyörään. Viime viikolla minulle kuitenkin tarjottiin harjoittelijan paikkaa oman alan hommissa arvostetussa firmassa. Työ on täsmälleen samaa kuin mitä opiskelen. En voinut jättää tarjousta ja nyt tilanne on se, että olen kahdessa duunissa ja teen maisteriopintoja. Voi olla, että menee liian rankaksi, mutta tämänkaltainen työkokemus on erittäin arvokasta jatkossa.

Pitää koittaa kesällä ottaa iisimmin ja nauttia muustakin elämästä.

Todella makeaa, että tuli tollainen mahdollisuus, mutta kannattaa tosiaan muistaa levätä välillä, että jaksaa. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Kun omassa duunissanikin on välillä aivan tajuttoman kova kuormitus, on kyllä osannut ottaa korvien välissäkin rennommin silloin kun ei ole mitään rankempaa vaihetta päällä. Esimerkiksi viikonloppuisin yrittänyt pitää mahdollisimman paljon itseni erossa työasioista.

Jos koko ajan paahtaisi ns. sata lasissa, niin hulluksi siinä vain tulisi.