Tähän ei paljoa lisättävää ole. Joka kerta kun Nordeasta tai jostain soitellaan eläkesäästöasioilla, niin sanon nakkaavani rahat mieluummin suoraan nuotioon kuin sitoutuisin maksamaan jollekin pankin tilille mitään.

Kuinka nättiä. Sain vinkin Adidaksen hakevan uuteen mainoskonseptiinsa malleja, kävin koekuvauksissa, ja nakkihan sieltä napsahti. Tänään oli varsinainen kuvauspäivä, ja homma sujui kaikin puolin mainiosti. Varovaisesti voisi siis toivoa, että hyvin hoidettu keikka poikisi lisää vastaavia tulevaisuudessa. Lisäksi yhden päivän palkka on sen verran jykevä, että elän tulevan kuukauden aika lailla sillä. Mikä onkin tarpeen, sillä seuraavat - ja näillä näkymin kesän ainoat - duunit ovat elokuun alussa.

Ei tässä oikein muuta voi todeta, kuin että asiat tuppaavat järjestymään. Tuntuu edelleen uskomattomalta, että juuri tänä todella vähärahaisena kesänä vastaan kävelee tällaisia helmihommia. Tekee kiitolliseksi. Vaan nyt jatkuu loma!

Suurinosa tosiaan kauheaa soopaa, hyvät ja järkevät ideat aika vähissä ja homma haisi muutenkin päättäjien/yrittäjien/työnantajien tekopyhältä facelift -yritykseltä. Ollaan muka empaattisia nuoria ja työttömiä kohtaan, mutta taka-ajatuksena on edelleen työvoiman ja voiton maksimointi, eikä niinkään yksilön hyvinvointi.

Tällähetkellä työmarkkinoilla on valloillaan viidakon laki. Ymmärtäähän sen, että työnantaja ei halua palkata heidän mielestään epäkelpoa työntekijää listoillensa, mutta niin kauan, kun vastuu on vain yksilöllä, voidaan minusta puheet hyvinvointivaltiosta unohtaa.

Pelkkä työpaikan saaminenkaan ei takaa sitä, että työstä nauttisi (huonot työolosuhteet, ajat, palkka yms. yleisesti epämielenkiintoinen työ), joku voi tähän sanoa, että omapahan on ongelmansa, jos ei tarjottu työ kelpaa, mutta siinä tapauksessa voidaan taas unohtaa puheet hyvinvoinnista.

Jos on hankittu hyvä koulutus kiinnostavalta alalta ja valmistumisen jälkeen ei vain löydy koulutusta vastaavaa työtä(työmarkkina- ja/tai taloustilanteen takia esimerkiksi), pitäisi jonkin ajan päästä alkaa pään sisällä hälytyskellot soida ja ajatella, että ehkä kannattaisi tehdä jotain muuta työtä niin kauan kuin koulutusta vastaavia töitä löytyy.

Mitä tässä oikeasti häviäisi? Saisi tasaisesti palkkaa, pääsisi potentiaalisesti mukavaan työyhteisöön mukaan ja kaiken päälle saisi CV:hen yhden rivin lisää, joka - ennen kaikkea - osoittaa työnhaussa, että et ole jäänyt vain laakereille lepäämään ja nostamaan tukia, vaan tekemään aktiivisesti töitä, kartuttanut käytännön työkokemuksia sekä kehittänyt omaa ammattitaitoa. Ja omasta kokemuksestani työnhaussa arvostetaan AINA enemmän käytännön työkokemusta ja työmoraalia, kuin sitä, missä oppilaitoksessa on onnistunut lusimaan muutaman vuoden.

"Hyvinvoinnin" ja tuollaisen realiteettien tajuamattomuuden ja tekosyiden taakse piileskelemisen (en voi tehdä töitä, koska se ei vastaa koulutustani)välillä on selkeä ero.

Pelkkä työpaikan saaminenkaan ei takaa sitä, että työstä nauttisi (huonot työolosuhteet, ajat, palkka yms. yleisesti epämielenkiintoinen työ), joku voi tähän sanoa, että omapahan on ongelmansa, jos ei tarjottu työ kelpaa, mutta siinä tapauksessa voidaan taas unohtaa puheet hyvinvoinnista.

Muiden tuilla elelystäkään ei tarvitsisi rehellisen työssäkäyvän veronmaksajan marista, jos rahat otettaisiin sieltä, missä sitä on (kansanedustajien palkoista nyt vaikka näin alkuun  ). Tämä ei toisaalta olisi mikään lopullinen ratkaisu. Suomessahan moni voisi helposti elää tekemättä töitä, ilman että se tekisi hallaa taloudelle, vaikka ymmärrän kyllä että monia tämä ajatus ärsyttää.

Ongelman ydinhän on siinä, että kilpailevassa kapitalistisessa yhteiskunnassa ei voida oikeasti taata kaikille tasa-arvoista hyvinvointia, koska kaikki ratkaisut tehdään taloudellisesti kannattavasti, eikä ykislön tarpeiden mukaan.

EDIT: Nythän uuden lain myötä ensivuonna työpaikkojen on pakko tarjota työtä kolmen kuukauden jälkeen työttömänä olevalle henkilölle. Saa sitten nähdä, paljon näitä työpaikkoja on oikeasti tarjolla.

Vaan entä jos mikään muu ei kiinnosta? Pakolla paskaduunin vääntäminen ei mielestäni ole osa hyvinvointia, vaikka välttämätöntä joskus onkin.

En minä ainakaan vain sen takia töitä halua tehdä, että joku kravaattikaulainen herra huomaa miten ahkera olen ollut ja ehkä ottaa minut tuottamaan hänelle maksimaalista voittoa mahdollsimman pienellä palkalla. Tietenkin on niitä, jotka ajattelevat, että mitä enemmän teen töitä ja menestyn, sen hyvinvoivampi olen, mutta kaikkien kohdalla tämä ei pidä paikkaansa.

Sitten on on vielä nämä korkeastikoulutetut työttyömät, joille ei kelpaa mikään. Sitä luullaan että muutamia vuosia kirjoja lukemalla osaa muka kaiken ja heti pitäisi päästä toimitusjohtajaksi tai osastopäälliköksi vähintään. Meilläkin kävi työhaastattelussa vähän aikaa sitten joku DI, joka ei halunnut normaalin insinöörin paikkaa alkuunsa, koska onhan hän sentään käynyt ihan yliopiston. Hajoilin vaan sen jutuille. En kyllä yhtään ihmettele miksi ollut viimeiset 3 vuotta työttömänä.

Vaimo oli vuoden töissä työvoimaneuvojana ja sai päivästä toiseen kuulla vastaavanlaisia tapauksia. Varsinkin 30-40-vuotiaat akat ovat kaikken pahimpia tapauksia. Ne tulevat aina hyvin ylpeinä paikalle vaikka eivät ole koskaan tehneet päivääkään töitä. Opiskelleet kymmenen vuotta jossain perslävessä, sen jälkeen heti perään vuosikaudet äitiyslomalla ja sitten ihmetellään kun töitä ei saa. Tai saa, mutta kun ollaan niin hienoja ja akateemisesti kouluttautuneita, niin mikään presidenttiä pienempi virka ei kiinnosta.

Suomessa ei ole huonoja työolosuhteita, aikaa tai palkkaa. Käy ulkomailla, niin saat perspektiiviä tähän. Aasiassa on normaalia painaa 12h päivässä töitä orjana kuukauden ajan ja käteen kilahtaa alle euro. Suomessa on hyvän palkat, helpot työt ja pienet työajat. Liian helppoa melkeinpä, missään muualla maailmassa et pääse niin helpolla kuin suomalaisessa yrityksessä.

Eihän tuossa ole mitään järkeä, että toisen siivellä saisi loputtomiin elää? Ei kai kukaan voi oikeasti ajatella niin, että se olisi oikein. Kyllähän se nyt tekee taloudelle ja yksilöille hallaa, jos omasta työstä pitää maksaa siivu toisen ylläpitämiseen ja kun se ylläpitäminen tarkoittaa vielä täysin terveen ihmisen WoW:n pelaamista ja colan litkimistä kotona, niin väärinhän se on.

Ongelman ydin on siinä, että emme elä kapitalistisessa yhteiskunnassa, vaan yhteiskunnassa missä valtio sääntelee kaikkea. Tasa-arvoisella hyvinvoinnilla tarkoitat kai tasapäistä hyvinvointia missä kaikilla on samat hyödykkeet ja tulot käytössään? Siinähän ei ole mitään pointtia, että toinen tekee enemmän töitä ja saa saman palkan. Pääasia on, että kaikilla olisi mahdollisimman yhtäläiset mahdollisuudet menestyä elämässä(ilmainen koulutus jne)

Eli siis työpaikkojen(yritysten) pitäisi tarjota työtä ja pistää firma konkurssiin? Eihän tossakaan ole mitään pointtia, että on pakko ottaa töihin ihmisiä joita ei tarvita töihin. Hyvinvointi on kasvanut kivikaudelta tähän päivään asti juuri siksi, että on ollut kilpailua ja yritykset ovat saaneet vapaasti kasvaa. Miksi sitäpaitsi työllistyminen on toisen ihmisen yrittämisen(yritysjohtaja) vastuulla eikä kotona makaavan henkilön? Eikö työntekijän pidä tarjota työnantajalle jotain lisäarvoa eikä niin, että työnantaja rukoilee ja maanittelee työntekijää työhön. Palkka on se mitä työnantaja antaa sitten työntekijälle siitä lisäarvosta mitä työntekijä on tuottanut.

Älä tee niitä töitä sen "kravattikaulaisen herran" takia, vaan itsesi takia. Kerää kokemusta työelämästä ja kartuta ammattitaitoasi sen takia, että se "kravattikaulainen herra" valitsee mielummin sut, kuin jonkun toisen, töihin siihen sinun unelma-ammattiisi.

Ei kyllä minusta enemmän ja rankempaa työtä tekevälle tulisi maksaa enemmän palkkaa, mutta näinhän se ei nykyään ole.

Tuosta eilisestä keskustelusta voisin todeta, että sillä vihreiden naisella (en muista nimeä) oli mielestäni hyvät pointit siitä että vanhemmat käytännössä opettavat lapsilleen asenteillaan mitkä ovat sitä "paskaa" mitä ei kannata tehdä.

Tämä on osin kyllä näinkin. Kokemusta vaaditaan aika paljon että voi oikeasti "hyviin" töihin päästä. Mutta tässä on se toinenkin puoli, tai ainakin pari kolme vuotta sitten oli. Eukko kun valmistui ekonomiksi ja toivoi että pääsisi johonkin oikeisiin töihin, pois pankin kassalta. No, kun kokemusta ei ollut, niin eihän sitä luonnollisesti päässyt (josta minä syytän koulua. Annetaan paperit mutta ei työnantajien vaatimaa kokemusta). No tästähän sitten laskettiin odotuksia ja yritettiin matalamman tason hommia kuitenkin sitä pankin kassaa välttäen. No nyt tulikin vastaukseksi että olet ylikoulutettu hommaan, eikä sinua viitsitä ottaa hommiin. Ja oravan pyörä oli valmis. Lopulta eukko päätyi sinne pankin kassalle (joka sekin ehkä osin suhteilla) kun sielä oli ollut muutaman vuoden ennen valmistumistakin. Eteni kyllä suht nopeasti että pääsi myymään rahaa (kertoo "rahan myyminenkin" jotain yhteiskunnasta). Tosin tämäkin homma on enemmän opistotason himomyyjille. Kuukauden menestys ja työpanos pankissa kun mitataan sillä kuinka paljon on rahaa myyty. Muulla ei käytännössä ole väliä.

Korkeasti koulutetuissa ihmisissä ei ole vikaa, vaan koulutuksen rakenne on aivan päin persettä. Se että joku voi oikeasti valmistua niin että ei vain ole paikkaa työmarkkinoilla on aivan uskomatonta! Tämä olisi loppujen lopuksi aika helppo korjatakin. Pakollinen (mieluummin useampi) harjoittelu/työ jakso, josta saa vähintäänkin tuet. Joka tutkinnossa. Itse olen päässyt työpaikkojen äärelle ihan sen vuoksi että minulla oli se harjoittelupaikka (vaikka myönnän että tiukilla sekin oli). Minusta on uskomatonta että tätä ei ole otettu koulutukseen mukaan. Se on hyvin helppo ja toimiva ratkaisu. Miksi ihmeessä yliopistoista päästetään valmistuneita joilla ei ole pätkääkään työkokemusta!

Tämä, sekä palkka ja työolosuhteet vaikuttavat aika pitkälti siihen, miten henkillö käsittää "paskaduunin". Itse arvostan esim. siivoojia sekä sairaanhoitajia paljon, molemmat eivät ole pidemmänpäälle mitään unelmaduuneja, mutta silti löytyy ihmisiä, jotka niitä jaksavat tehdä. Ruotsissahan ainakin sairaanhoitajat saavat huomattavasti parempaa palkkaa, kuin suomessa.

Jos puhutaan yritysten tilanteesta ja mikä mättää sielä työntekijöiden osalta, on palkkaus ja työvoiman sijoitus. Firman suorittava osa on usein sielä tehtaalla, liikkeessä, kopissa tms. Eli se tuotanto mitä vastaan firma saa rahaa. Kuitenkin, tämä on se paikka missä vedetään tuontekijä määrät, arvostus ja palkka minimiin. Esim. keskon pääjohtajan ansiotulot verotietojen mukaan vuonna 2011 oli 1,2 miljoonaa euroa. En yllättyisi jos jossain Keskon kaupassa tms. on nuori joka yrittää revetä kahtia ja reilun 15 000€:n vuosipalkalla. Ero on mieletön. Myönnän, en ole kokenut pääjohtajan tehtävien osalta, joten voihan olla että hänenkin pitää revetä kahteen osaan tai jopa kolmeen osaan. Mutta vaikka pääjohtajan pitäisi revetä viiteen osaan, ero on silti mieletön. Pääjohtajalla on tietty kymmenien vuosien kokemus ja nuori vasta aloittelee työuraansa. Mutta, en usko kovin monen kokeneenkaan kaupan kassan tienaavan kovin paljoa yli 25 000€/vuosi. Jolloin ero on edelleen mieletön. Ja tämähän on vielä pieni tulo ero suurimpiin verrattuna.

Osa on myös tämä työpaikkojen sijoitus. Kun firmassa alkaa YT:t, mitä ylempänä ollaan, sitä varmempi voi olla paikastaan. Ja mitä ylempänä on, sitä varmempi voi olla bonuksista onnistuneiden YT neuvottelujen jälkeen. Kaupoissa tietty voi olla kassalla huoletta, koska konsernin YT:t eivät koske niitä. Eli porukkaa kasaantuu sinne hallinnon puolelle ja "pikku managereiksi" kun alempi porras ja tuottava osa on uhrattavissa ja aina tiukilla.

Vaikka Kukkala (se toimittaja) oli vähän pihalla ja ennen kaikkea ei oikein osannut tuoda asiaansa oikein esille, hänellä oli pieni järki sielä takana. Yritykset pärjäisivät aivan varmasti paremmin jos johtoporras ei toisi niin paljon kuluja ja kunnioitettaisiin sitä alempaa työntekijä porukkaa arvonsa mukaisesti. En sano että keskiporrasta ja johtajistoa ei saisi kunnioittaa. Totta kai niitä pitää myös kunnioittaa. Mutta tulo erot saman firman sisällä ovat naurettavia. Ja Kukkala sanoi juuri tähän liittyvän hyvän kommentin mutta sanoi sen aivan väärään aikaan ja väärällä tavalla. "Kaikki eivät voi olla Sarasvoita". Tällöin itse työ jäisi pahimmassa tapauksessa itse tuote tekemättä. Ja tätä työtä ei arvosteta läheskään tarpeeksi, että siihen kukaan hakeutuisi tai haluaisi siinä olla vanhuuteen asti. Tähän ei siis auta eläke iän nosto mitään, vaan työntekijän kunnioitus ja arvostus. Olen ollut itse kaupan kassalla useamman kesän ja jos siihen olisin juuttunut sen tasoisella palkalla mitä siitä saa niin olisi se yhteiskunnan rahoilla eläminen käynyt useamman kerran mielessä. Tunnen muutaman jotka ovat kaupassa olleet kymmeniä vuosia ja pakko nostaa hattua että siinä jaksavat. Myönnän tosin senkin että tämä työtä tekevän aliarvostus on alkanut vasta viimeisen 10-15 vuoden aikana kärjistymään. Joten ehkä aina ei ole ollut näin huonosti.

Suomessa sairaanhoitajat saavat juuri sellaista palkkaa kuin ansaitsevatkin. Jos se työ olisi suomessa arvokkaampaa siitä maksettaisiin vielä suurempi korvaus. Kysyntä ja tarjonta luovat työlle hinnan. Opetelkaa hieman teoriaa. Sinne ei edelleenkään ole pakko mennä, aina voi mennä sinne mistä maksetaan enemmän. Tunnen useita sairaanhoitajia ja kaikki ovat ihan tyytyväisiä työhönsä. Palkasta toki kuuluu valittaa suomessa. Verotus(loiset jotka korottavat veroa) on toki syynä siihen miksi ei enempää jää käteen.

Jokainen johtaja on ansainnut palkkansa.

Melkein toivoisin suurta lamaa ja pitkää sotaa, jotta ihmisten pilvilinnat romahtaisivat ja realiteetit astuisivat kuvaan.