Suomessa ei ole huonoja työolosuhteita, aikaa tai palkkaa. Käy ulkomailla, niin saat perspektiiviä tähän. Aasiassa on normaalia painaa 12h päivässä töitä orjana kuukauden ajan ja käteen kilahtaa alle euro. Suomessa on hyvän palkat, helpot työt ja pienet työajat. Liian helppoa melkeinpä, missään muualla maailmassa et pääse niin helpolla kuin suomalaisessa yrityksessä.
Tottumiskysymys. Jos aletaan muualle maailmaan vertaamaan, niin suomessa on ehkä parhaimmat työolosuhteet yms. Tämä ei tarkoita silti sitä, etteivätkö ihmiset olisi tyytymättömiä työhönsä. Perspektiivi kyllä auttaisi.. muutetaan koko suomi vaikka Aasiaan pariksi vuodeksi, niin varmasti maistuu ainakin taas vähänaikaa työnteko suomenmaalla, vähänaikaa.
Eihän tuossa ole mitään järkeä, että toisen siivellä saisi loputtomiin elää? Ei kai kukaan voi oikeasti ajatella niin, että se olisi oikein. Kyllähän se nyt tekee taloudelle ja yksilöille hallaa, jos omasta työstä pitää maksaa siivu toisen ylläpitämiseen ja kun se ylläpitäminen tarkoittaa vielä täysin terveen ihmisen WoW:n pelaamista ja colan litkimistä kotona, niin väärinhän se on.
Tietenkin jokainen työtätekevä ihminen on hyväksi ja hyödyksi valtiolle, kysymys kuuluukin, että haluaako ihminen olla sitä. Joillekin ihmisille kelpaa hyvin työttömän päiväraha, ja mikäs siinä, kun sellainen mahdollisuus on tarjolla. Suurin osa kuitenkin ahdistuu, ja pyrkii menemään töihin. Joskus yhteinen hyvä ja yksilön hyvä eivät kohtaa, ja silloin on valinnan aika.
Ongelman ydin on siinä, että emme elä kapitalistisessa yhteiskunnassa, vaan yhteiskunnassa missä valtio sääntelee kaikkea. Tasa-arvoisella hyvinvoinnilla tarkoitat kai tasapäistä hyvinvointia missä kaikilla on samat hyödykkeet ja tulot käytössään? Siinähän ei ole mitään pointtia, että toinen tekee enemmän töitä ja saa saman palkan. Pääasia on, että kaikilla olisi mahdollisimman yhtäläiset mahdollisuudet menestyä elämässä(ilmainen koulutus jne)
Ei kyllä minusta enemmän ja rankempaa työtä tekevälle tulisi maksaa enemmän palkkaa, mutta näinhän se ei nykyään ole. Toinen vaihtoehto tietenkin olisi, että kaikki saavat samat tulot käyttöönsä, tekivätpä mitä tahansa, tämähän voi olla myös positiivinen asia, sillä silloin töitä (oikeasti tarpeellisia) tehtäisiin ihan sen hyödyn takia, eikä rahan.
Viidakon lait tulevat voimaan, kun yksilö päästetään kokeilemaan mahdollisuuksiaan menestyä. Toiset selviävät, toiset eivät, ja ne jotka eivät, heitä pitää auttaa. Oli syy mikä tahansa. Pakottamisella ja paasaamisella ei moni ihminen motivoidu. Minusta yhteiskunnan pitäisi tähdätä tekemään kaikkien elämisestä helpompaa, joskus ehkä muiden (parempiosaisten) kustannuksella, mutta tässäkin pitää tulla raja vastaan jossain vaiheessa, ettei tilanne käänny päälaelleen.
Eli siis työpaikkojen(yritysten) pitäisi tarjota työtä ja pistää firma konkurssiin? Eihän tossakaan ole mitään pointtia, että on pakko ottaa töihin ihmisiä joita ei tarvita töihin. Hyvinvointi on kasvanut kivikaudelta tähän päivään asti juuri siksi, että on ollut kilpailua ja yritykset ovat saaneet vapaasti kasvaa. Miksi sitäpaitsi työllistyminen on toisen ihmisen yrittämisen(yritysjohtaja) vastuulla eikä kotona makaavan henkilön? Eikö työntekijän pidä tarjota työnantajalle jotain lisäarvoa eikä niin, että työnantaja rukoilee ja maanittelee työntekijää työhön. Palkka on se mitä työnantaja antaa sitten työntekijälle siitä lisäarvosta mitä työntekijä on tuottanut.
Ongelma onkin siinä, että voittoa tavoittelevan yrityksen ei ole järkeä ottaa turhaa työvoimaa, silti ihmiset tarvitsevat töitä. Joko työntekijä kärsii, tai työnantaja. Paradokseja paradoksien perään, ja kaiken takana on lopulta raha. Mitä jos kokeiltaisiin jotain aivan muuta systeemiä, mihin ei liity rahaa tai kilpailua? No, se ei ole kyllä ehkä vielä tämän vuosisadan juttu, mutta sitä odotellessa.
Älä tee niitä töitä sen "kravattikaulaisen herran" takia, vaan itsesi takia. Kerää kokemusta työelämästä ja kartuta ammattitaitoasi sen takia, että se "kravattikaulainen herra" valitsee mielummin sut, kuin jonkun toisen, töihin siihen sinun unelma-ammattiisi.
Pointtini oli lähinnä siinä, että joillekin tällainen työkäytäntö voi olla jo liikaa, eikä yksinkertaisesti vaan jaksa tehdä edes itsensä takia töitä, jos kokee työnpaikkansa epämiellyttäväksi. Kaikki eivät ole yhtä kunnianhimoisia suorittajia, eikä paasaaminen ja pakottaminen auta, jos mieliala on tällainen. Ja siis puhun tästä siksi, että kuvailemiani ihmisiä ei yleensä auteta, koska heitä pidetään vaan laiskoina paskoina, jotka haluaisivat elää tuilla koko loppuelämänsä, vaikka todellisuus on ihan toinen. Ihmisen ei tulisi kilpailla hyvinvoinnista, sen pitäisi olla itsestäänselvä asia, ja jos ei, on se ongelma joka pitää ratkaista.