Itse opiskelen viidettä vuotta yliopistossa ja ei ole todellakaan mikään kiire siihen viiden päivän oravanpyörään. Saatan tehdä viikossa kaksi päivää töitä, käydä yhtenä päivänä luennoilla ja släkkäillä pari arkipäivää sekä viikonlopun. Mahtavaa aikaa kaikin puolin. Fyrkkaa ei ole, mutta eipä sitä tarvikaan mitenkään älyttömästi. Jos sitä olisi enemmän ostelisin varmaan tavaroita, joilla en loppupeleissä tee mitään. Nyt vietän aikaa salilla, bänditreeniksellä, paikallisilla pikkukeikoilla, mimmifrendin kanssa ja kavereiden kanssa.
Minäkään en stressaa tuon koulun kanssa, vaan opiskelen rauhallisessa mutta säännöllisessä tahdissa(n. 40op per vuosi). Töitä tulee kuitenkin tehtyä 3-4 iltaa viikossa koulun lisäksi, plus extraopetukset tai keikat ja niiden treenit, jolloin äkkiä viikko täyttyykin päivistä, jolloin kotoa läksii aamulla kouluun ja takaisin tulee illalla töiden jälkeen 21-24 välillä. Opetan siis tanssia työkseni tällä hetkellä, jos se on joltain mennyt ohi. Hyviä hommia ehdottomasti, ja liikuntapuoli hoituu näppärästi semihyvälle mallille siinä ohella, mutta ei tuota vapaa-aikaa ihan liikaa ole. Toisaalta, pitkiä päiviä on yliopistolaisena helppo tasoittaa, kun ei sinne luennoille mikään pakko ole mennä. Aamupäivän ottaminen omiin hommiin, nukkumiseen tai etätöihin onnistuu siis, mikäli kalloa alkaa painaa.
Tällä kaavalla on menty jo useampi vuosi, joten siinä mielessä esim. TK:n mainitsema viideltä kotiin tuleminen töistä kuulostaa mukavalta vaihtelulta. Olisi siistiä tehdä päivisin reippaasti töitä, tehdä nykyistä enemmän rahaa ja saada kaikki illat oikeasti vapaaksi. Lisäksi saisi/jaksaisi suunnitella omia treenejä ja menoja paremmin, jos ei tarvitsi opetustöitä tehdä. Mutta en minä sitäkään kaavaa koko elämääni halua tehdä, vaikka se juuri nyt kiinnostaakin. Onneksi kiintopisteitä ja kiinnostuksen kohteita löytyy jo nyt monilta aloilta, joten kaikkia munia ei (toivottavasti) tarvitse ikinä latoa yhteen koriin.
Aihe: Työnteko, loma ja kaikki siihen liittyvä
