Pimeys on varmasti tässä kohtaa pelkkä kielikuva.


Mutta miten sen voi tietää mikä siellä odottaa? Sama jos asuisit Suomessa etkä tietäisi mitään ulkomaiden olemassaolosta ja toitottaisit, että "mitään muuta ei ole, kaikki on tässä". Et voi mitenkään tietää varmasti, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Kuten ei kukaan muukaan, koska sieltä on aika vaikea tulla takaisin runoilemaan miten asiat ovat.

Mielestäni on todella arroganttia mennä teilaamaan ajatus täydellisesti. Kuka tietää, tyyliin tuhannen vuoden päästä "henkimaailman" olemassaolo saattaa olla itsestäänselvyys ihmiskunnalle ja sen aikaiset ihmiset naureskelevat miten ahdasmielisiä sitä oltiinkaan tuhat vuotta sitten. Maapallo on litteä ja sitä rataa.

Kun kaikki aistit sammutetaan ja viimeinenkin neuronirata lakkaa toimimasta aivoissasi, et vain voi kokea enää yhtään mitään, etkä edes muistella ja anlysoida kokemaasi. Vaikeahan se on näin elävänä tuollaista käsittää, että kaikki loppuu joskus.

Mikä kuoleman jälkeinen pimeys? Kun ihminen kuolee niin kaikki loppuu. Ei ole piemeyttä eikä valoa. Koko olemassaolo häviää joten ette ole missään pimeydessä koska mitään pimeyttä ei ole. Mitään ei ole. You just don't exist anymore. Selvää ku saippua ja sillälailla.
Ei ole mitään hemmetin sielua. Ei taivasta. Ei helvettiä. Kun henki lähtee niin kaikki loppuu ja siinä se. Mikäs siinä jos välttämättä haluaa tuollaiseen diibadaabaan uskoa. Heille se sallittakoon jos se oloa helpottaa.

Mielestäni ei ole myöskään syytä rueta haukkumaan sitä toista ajattelutapaa millään muotoa kun et loppujen lopuksi voi itsekään tietää oletko asian suhteen oikeassa.

...mutta älkää nyt rationaalisia ihmisiä leimatko niin ikään oman uskonsa varassa toimiviksi.

Huvittava lausahdus, sillä jokainen ihminen elää jonkun uskon varassa. Emme me voi suurinta osaa vastaanottamaamme informaatiota todentaa millään tavalla.

Kun katson maailmaa, kaikkia sen ihmeitä, sattumia ja luonnonlakeja, en voi olla näkemättä suunnitelmaa ja johdatusta siinä.

Ettei nyt vaan lipsahtanut saivartelun puolelle. Mutta ok, minä uskon maailman olevan olemassa vaikka suljen silmäni.

Millä tavalla tämä on ristiriidassa rationaalisuuden kanssa?

Tieteellisesti/fyysisesti/biologisesti/kemiallisesti on päivänselvää että mitään ei tapahdu kuoleman jälkeen. Niin sanoo järki ja kaikki todisteet.

Siis tässähän on tämä että ihmisellä ei välttämättä ole havaintovälineitä tähän Aikaisempaan vertaukseeni viitaten, emmehän nähneet infrapunasäteilyäkään ennen kuin siihen keksittiin keino. Lisäksi on tämä Duncan MacDougall johon Epikin viittasi, että ihmisen paino tippuu 21 grammaa kun ihminen kuolee. Mm. koirilla tätä ilmiötä ei tapahtunut.

Siis kun asiahan on niinkin että tieteellisesti/fyysisesti/biologisesti/kemiallisesti ei ole todisteita kuinka maailman kaikkeus pysyy kasassa. Se vain pysyy. Ihminen on "keksinyt" tähän tarkoitukseen pimeän energian joka pitää kaikkeuden kasassa. Kova oletus, asiaan josta ei ole mitään suoraa tieteellistä, fyysistä, biologista tai kemiallista todistusta tai näyttöä, muuta kuin että tämä on yksi mahdollisuus ja "jokin" pitää kaikkeuden kasassa. Tämä todistaa hyvin senkin kuinka alkeellisella tasolla ihmisen havainnointi kyky vielä on.

Säieteoria on myös hyvin mielenkiintoinen. Suora lainaus Wikipediasta: "Säieteoriat lähtevät siitä, että alkuräjähdyksen hetkellä olisi ollut 9–11 tai mahdollisesti jopa 26 aika-avaruuden eri ulottuvuutta, joista osa on surkastuneita. Ihmisen havaintomaailmaan kuuluu vain neljä ulottuvuutta, pituus, leveys, syvyys ja aika." Pyörittäkääpä mielenne tuon ympärille. Ja nämä ovat siis ihan tiedemiesten teorioita, ei uskonnonlahkojen. Näitä teorioita kun lueskelee hetken niin kuoleman jälkeinen elämä tai olemassa olon jatkuvuus ei välttämättä kuulosta ihan niin kaukaa haetulta. Ihminen on vielä niin totaalinen lapsi tässä kaikkeudessa.

Hylkäät siis tieteellisen teorian, jos et ymmärrä sitä?